rappiolla


Mulla tulee onnellisuuspuuskia mun miehistä. Eilen aamupäivällä ne oli niin kovin raitaisia.
Ajattelin kuitenkin avautua, vaikkakin tämä ei ole kovin hyvää markkinointia..
Miten olis alan vaihdos? Välillä on kyllä semmosia itsesäälipäiviä. Moon paska ja tästä ei tuu mitään ikinä -päiviä. Niitä on vaan vähän liian usein. Toinen vaihtoehto olisi koulu. Yrittäiskö päästä? Vai elämänkoulu? Käytännössä oppis. Ei. En tiedä. Ahdistaa jumalaare. Ahdistaa niin että rintaan pistää.
0

synkät salaisuudet

Kuva Aki Roukala
ON TILINTEON AIKA!


Miksi Järvenpää?

Tääl on niin tiukat huudit.

Onko siippa rikas kokki?

SIippa ei ole rikas. Raha-asioista voisi valittaa ja keskustella iäti. Mutta sanotaanko vaikka näin että tää käyttää rahaa mielummin sisustamiseen/vaatteisiin kuin vaikka ruokaan. En esimerkiksi käy kahviloissa/ravintoloissa juuri koskaan. Ja onhan niitä monia arkipäiväisiä asioita joita ei aattele, että niihin kuluu rahaa. Yksi on esimerkiksi tupakki. Sitä en harrasta ja muksujen myötä ulkoilukin on aika vähäistä.

Sitten pitää muistaa, että teen töitä äitiyslomalla. Valokuvaajat ei ole ihan sieltä minimipalkkaisimmasta päästä. Käytän rahaa nyt ja tässä. Emme säästä, vaikka ehkä pitäisi. Mutta sitten ei sais koskaan mitään. Buu.

Miksi aloitin blogin?

Vuosi sitten en lukenut kenenkään blogia. Weekdaycarnivalin (silloinen pisarapilvi) kanssa jutskattiin hänen blogistaan ja kun kävin siellä, olin myyty. En ollut tajunnut mikä ihana maailma netistä löytyikään. Aikani etsin mukavia blogeja ja kun weekday sanoi, että aloita oma, KÄSKYSTÄ SIR! Useita kertoja olen ollut lopettamassa ja vähintään yhtä monta kertaa on vituttanut koko blogimaailma. Täällä vielä.

Millaisista häistä haaveilen?

Jos voitan lotossa kosaisen siippaa ja sitten tanssitaan ja tanssitaankin niin saatanan hienosti että! Mä haluaisin naimisiin tasan eläkkeen ja juhlien takia! Omat vanhukset on naimisissa, mutta täti ja eno sekä anoppi ja appi olleet kihloissa satakuuskyt vuotta. Kihloihin voisinkin ehkä mennä, sais taas juhlat ja oishan se vähän semmonen että ollaan tässä yhdessä nyt sitte. Ennen olin sitä mieltä että se on lupaus avioliitosta, mutta ajatus muuttui muutama vuosi sitten. Se olis kiva etappi, mutta ei pakollinen. Tavallaan aika turha. :D

KUN se lottovoitto tulee.. Meidät vihkisi henkikirjoittaja jossain über siistissä mestassa itse sanelemieni vihkivalojen mukaan. Koko hääpäivä olisi uutta ja hienoa. Ei varmaan mitään kauhean perinteistä. Kaikki olisi viimeisen päälle mietitty ja harkittu. Ajatus pienistä häistä kaveriporukalla lämmittää aika-ajoin. Pitsaa ja morsmaikku paljainjaloin. Tämä kertoo ailahtelevuudesta, mutta myös siitä, että vaikka kaikki olisi hienoa ja upeaa niin rento meininki seuraisi läpi häiden. Palataan näihin sitten kun on seitsemän oikein. No ehkä kuusikin riittää.

Miksi Marimekkoa? Mitä mieltä hinta-laatusuhteesta?

(tehdäänkö suomessa)

Pahan heitit. Meidän äitillä ja mummolla on ollut marimekkoa ja olen pienestä asti ollut kauhean viehtynyt heidän kuoseihin (suomea?). Pidän niistä. Siksi. Olen ollut tyytyväinen laatuunkin. Ilmeisesti osa tuotteista ainakin tehdään Suomessa koska onhan täällä niiden tehtaita ja niissä videoissa on kyllä kankaita tekemässä selkeästi tavalliset suomalaiset pulliaiset. :)

Missä opiskelin?

Olen amistyttöjä. Valmistuin palveluvastaavaksi 2004. Pääsin valokuvalinjalle Helsingin tekniikan alan oppilaitokseen 2005, mutta jäin neljän kuukauden jälkeen äippälomalle ja palasin 2007. Aloitin vähän niinku alusta, oli vaan vapaata sitten kun olin ehtinyt suorittaa jo kursseja. Muutenkin opiskelu oli aika lööbaa kun ei tarvinnut enää yhteisiäaineita käydä uudelleen.

Olenko likinäköinen for real?

Olen sokea. Näen tarkasti noin 30cm päähän. Imagolasit on musta todella outo ilmestymä. Vähän ku laittais kipsin jalkaan huvikseen, koska täähän on niinku silmäsairaus. :D Mutta en kyllä itse osaisi enää olla ilman laseja. Ne on osa mun naamaa ja täten laserleikkaus ei inspaa.

Millä kameralla kuvaan?

Olin Nikoni tyttöjä ja sitten kun piti hankkia uusi kamera ja kunnon kalusto vaihdoin kelkkaa. Kaikilla oli Canon ja aattelin, että jos mulla tulee joku hätä niin on helpompi löytää vaikka lainaan Canonin runko kuin Nikonin (koska putket käy vaan Canoniin no ja kaikki muukin akut, kortit jne). Minulta löytyy Canonin 5D Mark II. Linssejä on neljä. Kiinteä makro, 50mm ja 28mm. Ja sitten kameran mukana tullut L-sarjan zoom-objektiivi.

Unelmien kuvauskeikka?

Unelmat oli aika pieniä ja ne on jo toteutuneet. Toivoisin vain, että töitä löytyis enemmän ja enemmän. Näillä taidoilla koen jo saavuttaneeni unelmani, nyt sitten kasvetaan ja kehitytään ja ehkä unelmat alkaa taas kohota korkeammalle.

Milloin voitais treffailla?

Sonjan kanssa vois ottaa jotain settiä. Teille vaikka, niin näkee livenä uudet nurkat.

Miten aika riittää? Nukunko koskaan?

Musta tuntuu, että suuren osan päivästä mä laiskottelen. Olen jatkuvasti väsynyt enkä jaksa tehdä mitään. Mutta ilmeisesti mä jotakin teen. Ainakin hengitän. Kulutan myös paljon aikaa tv.n ääressä. Olen yrittänyt vähän vähentää, että aikaa jäisi johonkin järkevään. Mutta se on niin rentouttavaa. Esimerkiksi lehtien lukeminen saattaa tuntua liian rankalta! Tv on niin helppo kamu, ei tarvi kääntää sivuja.

Aionko hankkia lisää lapsia?

Ehottomasti haluaisin joskus tehdä kolmannen pojan, mikäli luoja suo! Haluaisin ehkä jopa neljännen, mutta tuntuu hieman siltä ettei rahat riitä. :D Toivottavasti tilanteet muuttuu.

Minkä ikäinen olen?

Matkatoverini Sulo täytti Riikassa 8kuukautta. Hän syntyi kaksiminuuttia ennen puoltayötä ja täten meille EI tullut samaa syntymäpäivää. Olen kovin pettynyt Lauraan, ettei hän pitänyt lastaan sisällään paria minuuttia pidempään. Sulon synttäreistä oli siis tosi helppo laskea, että seuraavana päivänä täytin 25 vuotta ja 8 kuukautta. Juhlimme toki myös niitä. Koen olevani teini. Siippani on minua kuusi vuotta vanhempi ja IHAN TEINI. Sitten sitä aattelee, että apua! KAKSKYTKUUUUS!! Silloinhan pitää mennä naimisiin ja asettua aloilleen ja tehdä lapsia ja olla töissä ja kaikkea kamalaa aikuisten hommaa. Hetken päästä tajuan olevani kahden koulutuksen läpikäynyt yrittäjä jolla on kohta yhdeksän vuotta parisuhdetta takana ja kaksi lasta. Niin, että ne häät jäi välistä. Mutta musta jonkun yhden jutun voi antaa anteeksi.. Hihi.

Olenko paljasjalkainen jäkeläinen?

Entä mieheni?

Olen syntynyt tänne. Ukkelini on syntynyt tänne. Meidän suvut on täällä. Ei täältä mihkään voi lähteä. Ehkä johki ulkomaille hetkeksi voisi muuttaa, mutta kyllä me tänne jäädään. Jos ero tulee, lähden varmasti. Sitten tänne ei voi jäädä koska täällä on kaikki.

Virallinen ammatti? Mitä mieheni tekee?

Palveluvastaava/Valokuvaaja. Mies laittaa ruokaa, kokki siis.

Miten tavattiin mieheni kanssa?

Siippa oli sivarissa ja minä kahdeksannen luokan työharjoittelussa päiväkodissa. Mutta sehän olisi ollut pervoa. Siellä tavattiin kuitenkin. Suuren ikäeron vuoksi meillä ei todella ollut samoja piirejä. Amiksen eka luokka loppui ja mentiin ihanan koulumme rantasaunalle istuksii iltaa luokkatoverini kanssa. Muutaman tunnin päästä sinne lompsi toinen luokkatoverini, meitä monta vuotta vanhempi ja siippa oli siinä jengissä mukana. Katseissa oli heti jotakin. Oltiin menossa Provinssi rokkiin ja sain ovelasti siippani numeron pyydettyä viinojen tuomisen vuoksi. Joskos emme saa niitä alueelle (olimmehan jotain 16vuotta), niin otamme yhteyttä ja hän tulee hakemaan ne portilta. Parin päivän kuluttua oli Kaisaniemi rok ja kaverini pakotti minut tekstaamaan siipalle. Laitoin jotakin, mut viestit ei menny läpi kun oli niin paljon jengiä. Harmitti ja yhtäkkiä siippa tuli moikkaamaan. Osui kohdalle sieltä miljoonan ihmisen keskeltä. Lähti kaverinsa perään ja kun me lähdettiin kaisaniemestä kotiin ja istuttiin junaan, ketäs toisella puolella istui? Siippa ja hänen kaveri. Kaksi ihmeellistä sattumaa parin tunnin sisään. Ilta samassa koossa, eka pusu ja yöksi siipan yksiöön. Aamulla kotiin puoli kahdeksan. Tuli paniikki. Karkasin. Siippa ei kerinnyt tavata ennen provinssia. Kaverini sanoi ettei hän varmaan ole kiinnostunut. Myöhemmin selvisi, että hän kestitsi muualta tullutta ystäväänsä ja heillä ei vain ollut aikaa. Parin päivän päästä oli kaivopuistossa jokin tapahtuma. Tekstareiden voimalla hän löysi meidät. Sitten lähdettiin provinssiin ja siitä eteenpäin oltiinkin ihan liimattuja toisiimme. Vuosi kesti älytöntä rakkautta. Siitä parit kuukaudet eteenpäin ja muutimme yhteen. Onnea kesti puoli vuotta ja sitten alkoi sekoilu. Jossain vaiheessa erosimme muutamaksi kuukaudeksi, mutta emme kumpikaan muuttaneet muualle. Eräs toinen löysi minut ja siipasta tuli mustis. Sitten me rakastuttiin uudelleen ja sillä tiellä ollaan. Kaipa me se tiedettiin kun ei muutettu yhteisestä kodista kumpikaan pois. Voi jeesus niitä aikoja. :D Olipas hauska muistella nuita hetkiä.

Mistä keksimme lastemme nimet?

Ensimmäisen seurusteluvuoden aikana suunnittelimme nimiä ja meille piti tulla kaksi tyttöä, yksi poika. He olisivat Mimosa, Ronja ja Eemi. Poika tuli ja siitä tuli Leevi. Se vain oli kiva nimi. Harjoittelussa tapasin yhden stailaajan assarin ja kun hän esitteli itsensä totesin, että jos joskus vielä saan pojan siitä tulee kanssa Aapo. Kerroin tämän heti miehelleni. Kolmen kuukauden päästä Aapo oli jo tulossa. Jos olisin saanut tytön siitä ei olisi tullut Mimosaa, eikä varmaan Ronjaakaan. Niin se mieli muuttuu. Mieheni pitää edelleen noista nimistä. Miehet onkin vähän yksinkertaisia.



KIITOS KYSYMYKSISTÄ. OLIPAS MUKAVA VASTATA NIIHIN. ONHAN TÄÄ VÄHÄN TÄMMÖSTÄ HENKILÖKOHTAISTA PÄIVÄKIRJASHAIPAA, MUTTA MITÄ SITTEN. VOIN SEURAAVAKSI POSTATA HENKILÖTUNNUKSENI JA LUOTTOKORTTINI SALASANAT.
0

polkien

Pyörä on sisällä. Kumi puhki. Pyöräilin ennen kesättalvet joka paikkaan. Sitten tuli auto ja koska olen ainoa kortillinen tässä taloudessa, ajan aina ja joka paikkaan. Oikein teetti tuskaa lähteä rullailemaan juna-asemalle eilen. Haluaisin pyöräille enemmän. Kesällä ostin uuden pyöränkin. Siippa pyöräilee joka päivä. Töihin ja takaisin. Treeneihin ja takaisin. Kerran on tänä talvena kupsahtanut. Minä en viikonloppuna kaatunut. Tasapaino on hallussa. Humalassakin. :D
0

tzsokolaatia

Suklaata ja pullaa. Tämän hetken ruokavalio on kamala. Ihan hävettää. Olin tänään juttukeikalla naisille tarkoitulla kuntosalilla. Kuvattava antoi mulle 5x päiväpassin veloituksetta. :D Noh, ei se antanut sitä sentään minulle sen vuoksi että olisin kaamea pallero. (kai?!?!?) Vaan jutustelin kovasti siitä että en ole kuntoillut kahdeksaan ja puoleen vuoteen. Melkein. Sitä ennen kovin aktiivisesti ja kun tuon siipan tapasin into urheiluun hiipui ja loppui kokonaan kun hankittiin auto 2007. Sitä ennen nyt sentään tuli liikuttua pyörällä/kävellen joka paikkaan.
En suostu liikkumaan muuten kuin tanssien ja nyt harkitsenkin passin käyttämistä. Siellä taisi olla tv-shop tuotetta tarjolla, ZUMBAAA! Ehkä joku päivä.. Kun kerroin kuvattavalleni, että näen painajaisia siitä kun poistun hyperventiloiden jumppasalista kesken tunnin, hän kertoi että zumbaa on lauantaisin vain puolen tunnin setti. :D
0

krikkautta!

Deko kertoi uutisia joita olinkin jo odotellut. Sukat Makkaralla saa kokonaan kirkkaan, värittömän version. Kaadin tarttuu jouluna tulleilla lahjakorteilla ehottomasti mun mukaan! Voisin harkita jopa niitä jalattomia kupposiakin. Oikein hyvä! Ihmettelin keväästä asti, jotta miksi ei tule kirkasta versiota rinnalle ja vähän oottelin jahka se sieltä puskee vielä..
0