Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ystävät

KESÄ 2018 – melko ihana

Äitini kysyi mitä olemme tehneet viime aikoina. Vastasimme, että olemme olleet mökillä.

En ole koskaan elämässäni ollut näin paljon mökillä. On ollut varsin ihanaa, että pojatkin ovat saaneet nauttia joutenolosta ja mökkeilystä tänä kesänä mielin määrin. Kalenterissa on vielä ainakin kolme mökkireissua ja varmasti syksylläkin mennään, vaikka säät olisivat mitä.

Vuorokausiin mökillä on mahtunut vaikka ja mitä, vaikka pääosin olemme ottaneet iisisti. Pojat rakensivat veneitä ensin bonus-farfarin kanssa ja sitten bonus-papan. Sanoisin, että bondattu on. Minä luin kirjoja kuin viimeistä päivää ja sain ajatella elämää kaikessa rauhassa. Käväisimme Porvoossa ja uimme meressä monen monta kertaa. Taistelimme ampiaisia vastaan ja kestitsimme yhtenä päivänä Minniä lapsineen.

Aapo opetteli pyöräilemään, kasvimaan perunat maistuivat mielettömiltä ja nukuimme parvekkeen ovi auki. Kuuma on ollut, mutta olen kestänyt sen. Olen vältellyt tekemistä ja huudahdellut aika ajoin ”jeeeesus kun on kuuma!” Mutta olen kestänyt. Odotan syksyä, mutta nautin vielä viimeiset rippeet lomasta. Pian ne koulutkin taas alkaa. Minne meni kymmenen viikkoa?

10
Kommentit pois päältä artikkelissa KESÄ 2018 – melko ihana

SUOMENLINNA

Rakas ystäväni Laura muutti Turusta Suomenlinnaan. Ei voi edes sanoa, että ”Helsinkiin”, Suomenlinna on ihan oma juttunsa.

Sen sijaan, että olisimme tuttuun tapaan ajaneet Järvenpäästä prikulleen kaksi tuntia Portsaan Frimanien ovelle, parkkeerasimme auton Tuomiokirkon katveeseen, hyppäsimme lauttaan ja vastassa olivat tutut kasvot. Matka lyheni vajaalla puolella (lautan odottelut ja ruuhkatilanteet mahdollistavat matkan kestävän tunnista vajaaseen kahteen), mutta henkisesti tyypit ovat lähempänä kuin koskaan ja siitä me aiomme nauttia. Ja mikä parasta! Jos Laura hyppää lauttaan ja minä kruisaan Hesoihin, voimme kohdata PUOLEN TUNNIN kuluttua siitä kun keksimme ajatuksen nähdä ASAP. Käsittämätöntä, luksusta, ihan mahtavaa!

Hikinen Suomenlinna ja sen uuden asukkaat esittelivät puolia, joita en ollut nähnytkään. Asukkaiden salaisia paikkoja, poissa turistien silmistä. Tuossa saaressa on jotain maagista ja on ihan superia, että sinne pääsee jatkossa yökyläilemaan muksujen kanssa, suoraan Laura-tädin ja Uljas-kummipojan kainaloon.

Tällä reissulla erityistä oli uuden kodin ja kotipaikan lisäksi se, että Laura lähti seuraavana aamuna työvuoroon Radio Helsinkiin. Minä jäin nukkumaan neljän pellavapään kanssa ja kun lopulta nousimme puoli kymmenen, suuntasimme aamupalan jälkeen turistimestoille, valleille! Energiset kundit jaksoivat koluta paikkoja leikkien hanhien tutkijoita, vaikka helle koettelikin. Leevi metsästi Pokemoneja ja herkuttelimme jätskeillä.

Lapsellisena erittäin tärkeää elämässä on ystävät, joilla on omia lapsia. Kun lapset vielä tulevat toimeen keskenään täydellisesti, paketti on.. noh.. täydellinen. Meidän lapset ovat Uljasta vaille kaikki jo koulussa. He juoksevat keskenään pihalla ja hoitavat omat sotkunsa. Elomme on helppoa kuuden kombolla, mutta mukavasti myös siippamme toimivat yhdessä ja näin ollen näen edessämme myös lukuisia Suomenlinna visiittejä, jolloin kaikki kahdeksan ovat koolla. Erittäin tärkeää on myös se, että Frimanit voivat hypätä junaan ja saapua meidän luokse jatkossa tuhat kertaa helpommin. Olen niin hemmetin onnellinen, että he tekivät elämässään ison muutoksen ja meidän onneksi muutos toi heidät lähemmäs.

16
Kommentit pois päältä artikkelissa SUOMENLINNA

33 LASISSA – melankolinen mököttäjä

Se on jälleen kolmas heinäkuuta. Vuosi on 2018 ja pikaisen laskutoimituksen mukaan täytän 33 vuotta. Ikäkriisistä ei ole tietoakaan, rakastan kasvojeni ryppyjä, en odota ihan vielä kuolevani ja tuntuu, että on kivaa olla juuri tässä. En tosin myönnä olevani keski-ikäinen. Olen nuori aikuinen, joka odottaa nelikymppisyyttä ja ikäkriisiä.

Kehokriisi on kyllä olemassa. Vähän liiankin pehmeät kurvit ja kaksoisleuka ovat itse aiheutettuja ja torun niistä itseäni kovinkin usein. Naururypyt ovat osa minua ja kertovat söpösti eletyistä vuosista, mutta se kaikki muu.. Roikkuvat silmäluomet, couperosa iho, polvien rikkinäiset nikamat.. Ihmeellisiä näppylöitä, laajenevia luomia, särkevät ranteet, outoja hajuja, tippuvia hiuksia ja hikoilua. Hyi. Kun pysähtyy miettimään kaikkia iän mukana tulleita kehovaivoja, luulee kuolevansa huomenna.

Syntymäpäivänä niihin ei keskitytä. Päiväni alkoi itkulla ja raivon vallassa. Olin päättänyt nukkua pitkään ja herätä hyvin levänneenä ja onnellisena. Kai tuumi muuta. Ulkona satoi ja hän päätti herättää minut kyytiä pummaillen klo 7.45. Kun minä herätän hänet alkuyöstä, on lähellä, etten saa nyrkistä. Aamuisin tilanne on toisin päin. Nyrkeiltä kuitenkin säästyttiin ja ajoin hänet asemalle unenpöpperössä. Kävelin hakemaan kaupasta reilun kilon herneitä, rasian vadelmia, kilon pensasmustikoita ja Omar-pussin. Tein ihanan salaatin ja olen muutaman tunnin työrupeaman jälkeen nauttinut olostani yksin.

Sadepäivä tuli kuin tilauksesta. Tämä heinäkuun tyttö palvoo sadetta ja se tukee päivän melankolista fiilistä. Onnitteluviestejä on tipahdellut puhelimeen ja olen katsonut elokuvan.

 

Tämän ikäisenä syntymäpäivä tosiaan on yksi päivä muiden joukossa. Jotain spesiaalin tuntuista siinä kuitenkin aina on. Kuin uusivuosi, laskenta lähtee alusta. Mahdollisuus elää jälleen vuoden vanhemmaksi. Kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Kasvattaa ja kehittää uraa. Kasvattaa lapsiaan paremmin. Vuoden päästä olen taas viisaampi. Vuoden päästä voin olla kuollut rintasyöpään. Miettikääpä sitä! Vuodet vierii nopeasti, mutta onhan se pitkä aika. Yksi päivä, yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Sitä kun alkaa pohtimaan, on nopeasti kehokriisin lisäksi ikäkriisikin täällä.

Päätin, että tänään en halua tavata ketään. Synttärikemut lauantaina toivat ystävät yhteen ja ilta naurattaa edelleen. Kello ruksuttaa sekunteja eteenpäin ja vaikutan olevan hengissä sekunnista toiseen. Ehkä tänään ei tapahdu mitään mullistavaa suuntaan tai toiseen. Saan olla onnellinen, melankolinen mököttäjä, tuijottaa telkkua ja nauttia sadepäivästä kera kermatoffeen.

 

 

11
Kommentit pois päältä artikkelissa 33 LASISSA – melankolinen mököttäjä

JUHANNUS – olitpa ihana!

Juhannus ei ole moneen vuoteen ollut lempijuhlani. Viime vuonna pelasimme ystäväni Minnin kanssa kortit hyvin ja olimme lasten kanssa lentokoneessa, kun suomalaiset polttelivat kokkoja. Sitä ennen olen viettänyt liudan outoja sinkkujuhannuksia treffeillä ja tuntemattomien kanssa. Ydinperhe vuosina vuorottelimme juhannuksen kanssa, olimme joka toinen vuosi minun sukulaisteni, ja joka toinen lasteni isän sukulaisten kanssa.

Juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, joka on tuskainen ilman perinteitä ja parisuhdetta. Vanha itsenäinen nainen minussa pyristelee nyt vastaan, mutta olen täälläkin sen sanonut. Olen onnellinen yksinkin, mutta olen kuitenkin parisuhdeihminen ja juhlapyhinä se yksinäisyys usein tuntuu voimakkaimmin. Juhannus on tosin yksi niistä pyhistä, joka voi olla todella kökkö parisuhteessakin. Jos ei ole seuraa tai perinteitä, voi ahdistus iskeä.

Tänä vuonna vietin Kain kanssa ensimmäistä yhteistä juhannusta. Juhannus olikin listamme viimeinen koluttava juhlapyhä, sillä tänään olemme seurustelleet vuoden ympäri. Vuosi on ollutkin kovin erilainen, verrattuna edeltävään neljään. Olemme viettäneet poikkeuksetta pyhät yhdessä ja perinteitäkin on varmasti jo muodostunut.

Ja voi pojat, miten ihana juhannus meillä olikaan! Kutsuimme ystäväni Cessin ja hänen miehensä riskillä mökille. Riski piili siinä, että Kai ei ollut nähnyt kumpaakaan heistä aiemmin. Vaan meillä oli kaikilla kutina, että mukavaa tulisi ja niin tuli!

Perjantaina juhlistimme isolla porukalla Kain läheisten kanssa ja lauantaina tissuttelimme koko päivän nelisteen. Aurinko porotti ja tuuli viilensi. Höpötys kävi koko ajan ja söimme mielettömän ihania ruokia koko viikonlopun. Nukuimme pitkään ja pidimme viisi tuntia musavisaa. Saa nähdä mitkä tämän juhannuksen tapahtumista toistuvat ensi vuonna. Ehkä eivät mitkään ja olemme muualla, tai sitten kaikki, seuraa myöten.

3
Kommentit pois päältä artikkelissa JUHANNUS – olitpa ihana!
1 2 3 45