Tietoa mainostajalle ›

HUMISEVA HAMINA JA KALAISA KOTKA

Sen sijaan, että pelaisi varman päälle etelän auringossa, kannattaa ottaa mukaan seikkailumieltä, uhmata säätä ja matkustaa koto-Suomessa. Ennen Lapinjärven mökkeilyä ja tämän päivän Tampereen reissua me suuntasimme Itä-Suomeen. Mummi mukaan ja suolle!

En varsinaisesti rakasta seikkailuja. Tykkään pelata varman päälle, mutta olen yrittänyt tietoisesti muuttaa tätä puolta itsessäni. Tarvitsen silti usein sitä joka kannustaa ja puskee, tällä reissulla motivaattorina toimi äitini.

Ennen Haminaa poikkesimme reitiltä ja ajoimme Valkmusan kansallispuistoon Pyhtäälle. Kokemus oli upea. Valitan usein, että Suomen luonto on niin nähty. Koen, että koivikkojen ja mäntymetsien loputtomassa suossa auttaa vain Lapin maisemat. Ja sitten! Jotain erilaista löytyi täältä etelästä, Valkmusasta. Sieltä löytyi Lappi.

Pojat juoksivat pitkospuita kahden kilometrin lenkin verran. Ilma oli juuri sopiva, aavalla tuuli ihanan virkistävästi. Maisema vaihtoi suosta vehreään ruohikkoon, jonka joukossa oli ylipainoisia sisiliskoja mielinmäärin! Kun aurinko paistoi, suosta nousi kosteutta ja kainalot hikosivat.

Pienen hien saattelemana saavuimme Haminaan. Aapo rakastui ympyräkaupungin karttaan ja kulki se kädessä koko visiitin ajan. Löysimme kirpputorin, ruokailimme Kamu:ssa Bastionin holveissa ja kävimme läpi jokaisen pienen puodin. Äitini osti linnunpöntön. Perus.

Aloimme aistia sateen saapuvan ja suuntasimme Kotkan puolelle kotimajoitukseen. Elopellon Anu oli meitä vastassa, laittoi mökkimme saunan lämpiämään ja toi meille mehua. Sähköttömässä mökissä oli tunnelmaa, etenkin kun sade alkoi hakata ikkunoita. Kynttilän valossa tunnit kuluivat nopeasti ja vitsailimme sähköttömyydellä silmien ummistamiseen asti.

Elopellossa satoi vettä kaatamalla myös herätessämme ja juoksimme mökistämme aamupalalle huvimajaan. Täysillä masuilla hyvästelimme kanat ja Anun perheen. Kotkan merikeskus Vellamo odotti meitä köysineen, jäänmurtaja Tarmoineen ja Suomen rautatieverkoston historiakatsauksella. Siinä sai tutkia miten kaupunkimaisema on muuttunut sadassa vuodessa. Tämä olikin Aapon suosikki koska nappia painamalla junat sai liikeelle.

Museossa on useita näyttelytiloja ja sieltä löytyi myös pomppulinna-teos jonka joukkoon pääsi! Siellä könytessämme tuumailimme kuinka hölmöä, ettei tuollaisia ole joka paikassa! Museossa on mieletön määrä meriliikenteeseen liittyvää tietoa ja historiaa, minua liikutti etenkin postikortit joita merimiehet ovat lähettäneet rakkaimmilleen mantereelle.

Hittimestaksi muodostui kuitenkin Maretarium, tuo Itämeren sankarit paljastava meriakvaario. Sukeltaja hyppäsi suureen altaaseen ruokkimaan kaloja, hauki oli syönyt kaverinsa ja mökötti yksin nurkassa, akvaarion puodista kalafanin mukaan lähti valtava jättilohi. Katsottavaa riitti ja meininki oli erilainen kuin eksoottisessa Sealifessa. Realistisempi, koska Itämeri on meidän meremme. Jos on paikalla oikeaan aikaan, tapaa myös Hanna hauen.

Kuin tilattuna sää selkeni ja pääsimme pullalle ja jätskille Tulikukkoon.

Luonnon suhteen jotain erilaista löytyi myös Kotkasta. Kaupunki yllätti minut puistorikkaudellaan. Kumpuileva Sapokan vesipuisto sisälsi niin montaa eri kasvia, että olin ällistynyt. Turhat natsimaiset istutukset olivat poissa ja luonto sai kasvaa rauhassa ja valloittaa kauneudellaan koko puiston.

Kotimaassa matkatessa on mielestäni enemmän varaa seikkailulle. Ulkomailla sitä tapahtuu itsestään, mutta Suomessa voit mokailla ja mennä rennommin uusin paikkoihin. Aina löytyy apua, liikenne on turvallista ja kaikki puhuvat samaa kieltä. Suomessa uskaltaa tehdä odottamattomia päätöksiä, koska ei ole esimerkiksi lentoaikataulujen varassa, voi suunnitelmia muuttaa jouhevammin. Etenkin julkisilla matkatessa myös eko-pisteet kertyvät! Vaikka luonto pysyy usein samana ja sää saattaa yllättää pirullisesti, loman tuntu on läsnä heti kun pakkaa kamat ja hyppää autoon!

 

0

Yksi vastaus artikkeliin “HUMISEVA HAMINA JA KALAISA KOTKA”

  1. neito sanoo:

    Mun vanhemmilla on mökki Pyhtäällä saaressa, rakas paikka lapsuudesta saakka. Isäni puolen suku on Kotkasta kotoisin ja mummo vielä hengissä. Siksi tullut paljon pyörittyä Kotka / Pyhtää akselilla. Kotkassa on aivan mahtava pääpuutarhuri ja Kotkan puistoissa (niitä on paljon!) on jotain taikaa ja siellä päin tuntuvat tavalliset ihmiset viihtyvän niissä. Harvemmin siellä mitään kännikala porukoita on hengailemassa. Tarina kertoo, että keskustan Sibeliuspuistosta kännikalat karkoitetiin siisteydellä ja järjestyksellä. :)

    Itse asun myös Järvenpäässä, ja täällä noista harvoista puistoista puuttuu ”se jokin”. Ei ole samaa fiilistä kuin Kotkassa. Mut mä luulen, et joku päivä mä vielä muutan Kymenlaaksoon, en mä muuten kestä.

    Totta on myös tuo, että Valkmusa poikkeaa täysin ympäröivästä seudusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *