Tietoa mainostajalle ›

KERAMIIKKAKURSSILLA

Tänä syksynä olen vihdoin aloittanut oman harrastuksen, jossa olen käynyt melkein joka kerta. Pakolliset poissaolot ovat ottaneet sydämestä, olen meinaa rakastunut materiaaliin nimeltä savi.

Olen rakastumisen lisäksi myös nauranut aika paljon. Keramiikka on vaativa laji, eikä 40 tuntia sen parissa ole tehnyt minusta kovinkaan paljon viisaampaa. Vasta nyt, kun kurssi päättyy ensi viikolla, alkaa uunista tulla järkevää materiaalia. Eikä sekään mitään priimaa. Mutta minä en välitä!

Nämä kaksi työtä ovat molemmat epäonnistuneita, mutta pidän tästä kotikutoisesta meiningistä. Musta kulho kutistui paljon enemmän kuin ajattelin. Siitä piti tulla kukkaruukku, mutta siitä tuli kulho ja se löysikin heti tehtävänsä munakulhona. Sen reunat jätin tahallaan kuprulle, mutta sen muoto valahti kuivausvaiheessa hieman ja virtaviivaisuudesta ei tämän tekeleen kanssa ole mitään tekemistä.

Kynttilänjalka oli pitkä prosessi ja meinasin tulla jo malttamattomaksi sen kanssa. Yhdessä vaiheessa Instastoriesin puolella ihmiset luulivat, että teen housuja. Teos saikin nimekseen housut. Näen tämän järkälemäisen kynttilänjalan meidän tulevan kodin isolla keittiönpöydällä. Näen sen kulkevan matkassa pitkään. Sen lasitus epäonnistui, mutta hyvällä tavalla. Nyt se näyttää siltä, kuin sitä pitkin olisi valunut monetkin steariinit.

Kaikista parasta on, että olen luonut nuo itse. Tyhjästä. Parasta on myös se, että olen oppinut hieman malttia. Sekä se, että olen uskaltautunut oppimaan uutta alalta johon minulla oli kiinnostusta, mutta ei mitään tietoa. Olen myös jaksanut käydä pajalla kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan. Suoraan sanottuna se tuntui tuskaiselta muutamaankin otteeseen, mutta minua kiinnosti liiaksi oliko edellisen viikon kipponi raakapoltettu.

Jälleen on kehitytty ja opittu. Keramiikan saralta taidot voivat vain kehittyä enemmän ja enemmän. En usko, että tässäkään hommassa on koskaan valmis. Oletteko te kokeilleet keramiikan tekoa?

Jatkan harrastusta keväällä.

 

10

2 vastausta artikkeliin “KERAMIIKKAKURSSILLA”

  1. Elsa sanoo:

    Kävin viime keväällä työväenopiston keramiikkakurssilla ja kyllä oli ihanaa! Oli ihana upottaa kädet saveen ja katsoa mitä saa aikaan vaikka ei syntynytkään mitään upeita tekeleitä. Täytyy ilmottautua kevään kurssille..

    • kaisu sanoo:

      Siinä on joku mystinen taika! Sitä voi tehdä niin keskittyneesti vaikka tuotokset näyttää välillä nelivuotiaan tekeleeltä. Mutta sillä ei ole mitään väliä! Tärkeintä on just se aivojen nollaus ja konkreettinen tekeminen. Ihanaa, että on edes yksi sielunkumppani tässä keramiikkahommassa! Kurssille mars!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *