Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KIITOS JEESUS!

Kiitin eilen Jeesusta. Neljän päivän työviikko tuli tarpeeseen. Tasasin toki tilit välittömästi ja heräsin lauantaiaamuna klo 04.16. Viideltä nousin ylös ja kuuden aikoihin lähettelin kuvia asiakkaalle. Käy se näinkin.

Pääsiäinen on ihmisen parasta aikaa. Siis oli tänä vuonna. Edeltävä vuosikymmen on ollut nihkeämpi. Olin aikalailla yksin lasten kanssa, koska eksäni oli aina töissä. Sitä mietti monenako päivänä kehtaa mennä porukoille lasten kanssa notkumaan.. Nyttemmin kaupat ja muut aktiviteetit ovat avoinna, sekä saatavilla ja eksänikin usein puolet pyhistä vapailla. Tämä pääsiäinen oli tapahtumarikas, ehkä liiankin.

Olimme torstaina tuhlaamassa italialaisessa ravintola Tocassa jouluna saamamme lahjakortin. Muputimme viiden ruokalajin menun ja viinipaketin Kain kanssa. Olimme tohkeissamme, hieman hiprakassa ja intona vapaapäivistä. Ruoka oli mielettömän hyvää ja viinipaketti kruunasi kattauksen. Seuraavana aamuna suuntasimme mökille ja pystyimme ottaamaan suht rennosti liki pari päivää. Sunnuntaina piti palata kotiin, pojat hipsivät isänsä luokse ja me kokkasimme perheelleni.

Maanantaina kello herätti vähän ennen kahdeksaa ja yhdeksältä olimme hotelli Kämpin aamupalalla. Tammikuussa synttäreitään juhlinut Kai sai minulta lahjaksi luksusaamupalan raksun kanssa, pääsiäismaanantai oli täydellinen ajankohta aamiaiselle. Toki nukkuminen olisi myös ollut kiva vaihtoehto. Söimme itsemme aivan liian täyteen, mutta olimme taas tohkeissamme! Tuumailimme lempi-amupalamme aineksia ja ihmettelimme viereisen pöydän muslimiperhettä jossa oli kuusi pientä lasta, kaksi aasialaista lastenhoitajaa ja ehkä kolme äitiä. Lapset olivat taivaallisen kauniita ja toimittaja minussa olisi halunnut esittää kysymyksiä. Pitäydyin kuitenkin keskustelemaan Kain kanssa kulttuurieroista ja maustamattoman jugurtin koostumuksesta.

Pyörimme ympyrää lumipyryssä ja kun Stockmann avasi ovensa, alkoi shoppailu. Minulle meikkejä ja Kaille takkia. Kotiinkin vähän jotain. Monkissa ollessamme huomasimmekin olevamme myöhässä siskoni järjestämältä ruoalta! Kiirustimme entrecôte-pihvien äärelle. Vatsat täynnä karkasimme liki suoraan ruokapöydästä. Halusimme köllimään kotiin.

Menoa riitti, onneksi myös lepoa. Ruokaa oli yllinkyllin. Neljän päivän työviikot ovat kuitenkin tässä heittämällä se paras juttu.

10

Kommentit on suljettu.