KROATIASSA LASTEN KANSSA

 

Sanotaan, että lapsien kanssa tehdyn lomamatkan jälkeen aikuinen tarvitsisi itselleen vähintään viikon loman. Sanonta piti jälleen kutinsa, mutta se ei tarkoita, että loma olisi mennyt mitenkään pieleen tai että se olisi ollut henkisesti raskas.

Kaksi sinkkuäitiä neljän lapsen kanssa lomaili Kroatiassa oikein leppoisissa tunnelmissa. Olimme suunnitelleet loman uima-altaan ympärille ja näin myös teimme.

 

 

Mikä sitten väsyttää lasten kanssa reissatessa?
Uudet tilanteet. Jatkuva huolehtiminen mahdollisista hukkumisista milloin uima-altaaseen, milloin uuteen pitäjään. Jokapäiväinen pohtiminen ruokapaikasta, ennen kuin kaikilla on verensokerit liian alhaalla. Uudet ruoat, uudet ihmiset ja ihan vain ihmisten ilmoilla oleminen 24/7.

Milloin varot, ettei lapsi kaada kaupassa matkamuistoja repullaan, milloin varot ettei hän törmää hotellin aamupalalla kaakao-mukinsa kanssa yllättävään tolppaan. Milloin huolehdit vuorilla leviävästä metsäpalosta kun katsot oman hotellin aulassa olevia evakuoituja.

 

 

Kukaan täysijärkinen ei matkustaisi lasten kanssa, ellei kaikki se huoli ja stressi palkitsisi. Kun muistelen omaa lapsuuttani, ulkomaanmatkat tulevat välittömästi mieleen. Se miten vanhempani ovat avartaneet maailmaani reissuilla, on ollut lapsuudessani mahtavinta.

Kun näet omat lapsesi nauttivan ja huutavan ”VAU, KATSO!!” lukemattomia kertoja päivässä, kysyvän outoja kysymyksiä merestä, pähkäilevän ilmastoa ja tuumailevan eri valuuttoja, tuntuu siltä että reissu on kaiken sädön ja sähläyksen arvoinen.

 

 

Säädön ja sähläyksen keskelle mahtui kaksi toimitusjohtajaa jotka tuijottivat onnellisina tyhjyyteen ja lukivat kirjoja kun lapset pullikoivat. Siihen mahtui onnea, paljon suukkoja, naurua ja hupsuja tilanteita. Milloin meinasi lähteä kentältä mukaan Kanadan valuuttaa, toisten matkalaukut, milloin kaupan kassakaapin hälytys soi lasten toimesta, milloin naamat olivat aivan suklaajäätelössä.

Meidän neljä lasta leikkivät koko porukalla, pareina, yksin. Leevi viiletti cruiserilla Pokemonien perässä, Niilo kannoillaan. Neela ja Aapo kantoivat uusia pehmoystäviään ja rupattelivat rannalla heitellessään kiviä. Uima-altaalla oli koko ajan meneillään joku leikki. Minni nautti jättirenkaassa lilluen ja minä sukeltelin Leevin kanssa.

 

 

Minnin kanssa on hyvä olla. Olimme paljon hiljaa, koska tarvitsimme molemmat sitä. Juorusimme kun siltä tuntui ja suunnittelimme lomaa päivä kerrallaan. Seikkailimme bussilla viereiseen kylään, meinasimme lähteä saarihyppelylle ja purimme toisillemme kun omat lapset kiukuttelivat.

Ensimmäisenä päivänä altaalla mietimme, että tällaisessa perhehotellissa pitäisi olla neljän hengen kokoonpanolla. Isä, äiti ja lapset. Minuutissa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tämä on meidän perhe. Ystävä-perhe. Me ollaan rohkeita naisia kun lähdetään lasten kanssa lentäen toisaalle, huolehdimme yksinämme kaikesta. Katselimme myös ympärillemme tarkemmin. Näimme parisuhteita joita katsoessamme olimme erittäin onnellisia, ettemme ole sellaisissa. Liian moni näytti olevan aika yksin. Me nautimme lomasta ja meidän jengistä, voiko parempaa olla!

 

23

Yksi vastaus artikkeliin “KROATIASSA LASTEN KANSSA”

  1. Wau! Mikä postaus!
    Tuli matkakuume:)
    Ihania kuvia.

    Käy kurkkaamassa mun uusi blogi!
    http://hipsunvipsun.blogspot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *