Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MÖKKI – tarvitseeko ihminen muuta?

Emäsalon kallioilla olo tuntuu hävettävän onnekkaalta. Muistan elävästi viime vuoden elokuun, kun Kai vei minut ensimmäistä kertaa perheensä mökille. En voinut uskoa sitä paratiisia. Toisinaan tyyni ja toisinaan tyrskyävä meri, mielettömät kalliot, sata vuotta vanha talo, Kain vanhempien monipuolinen kasvimaa mansikoineen… Eniten taisin kuitenkin fiilistellä sitä, että kotiovelta mökille ajaa tunnin. Käytännössä siis paratiisi on aivan naapurissa.

Äitienpäivää juhlittiin kerrassaan upeassa säässä, meri oli tyyni kolme kokonaista päivää. Pääsin vierailemaan viereisessä mökissä, Kain sedän perheen luona. Tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, keskustelut virtasivat ja Leeviltä katosi viimeinenkin vieraskoreus. Hän läpsii nykyään Kain lisäksi pepulle myös Kain veljiä.. Leevi saunoi äijien kanssa ja höpötti niin vimmatusti, että taisi veljesparvi vallan uupua.

Vietimme Kain äidin kanssa myös melko paljon aikaa sisällä, taloa siivoten. Kain vanhemmille valmistui uusi mökki ja meidän lössi sai viettää aikaa satavuotiaassa rakennuksessa keskenämme. Historian havinan lisäksi mökkeihin tuppaa kasaantumaan yhtä jos toista menneiltä vuosilta, ja me kävimme tällä kertaa käsiksi keittiöön. Minulle annettiin vapaat kädet laittaa mausteet ja muut oman makuni mukaan. Pääsimme siis hieman asettumaan taloksi! Lakanat jäivät päiväpeittojen alle, pyyhkeet vessan koukkuihin. Kauppalista on täynnä pieniä tykötarpeita roskapusseista kyypakkauksiin, valmiina seuraavaa visiittiä varten.

Olen täällä useasti maininnut, että mökillä sielu lepää. Sanon sen taas.

 

9

Kommentit on suljettu.