Tietoa mainostajalle ›

PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ MENOA?

Päämäärätöntä, vai kohti selkeitä päämääriä ja unelmia. Niin tai näin: onko sillä mitään väliä?

Useat kysymykset ovat jälleen kummitelleet mielessäni..

Miten kulutan aikaani ja miksi elän läpi tiistaita jälleen samalla kaavalla? Mitä ihmettä teen tällä elämälläni, entä minkä vuoksi? Mihin olen menossa? Kenen kanssa? Miksi? Onko missään mitään järkeä? Elänkö?

Viime perjantaina minua väsytti. Hyppäsin studiolta autoon, ajoin Prismaan ja ostin 170 eurolla raaka-aineita. Olin kotona puoli kahdeksan illalla ja aloin leipomaan. Esikoiseni täytti viikolla 12 vuotta ja lauantaina meille tuli sukulaisia juhlimaan. Siivosimme ja valmistelimme lauantaina vielä kuusi tuntia ennen juhlia.

Sunnuntaina minua väsytti. Ilma oli kuitenkin upea ja päätimme lähteä käymään mökillä. Sitä ennen maalasin yläkerrassa kaksi tuntia, koska halusin ja se oli ainut väli jolloin ehdin. Mökillä nautimme juhlien jämiä ja yritin siinä ohella tehdä töitä. Mökkiretki kesti kuusi tuntia, mutta minusta tuntui, että koko reissuun meni maksimissaan kaksi tuntia. Aika loppuu kesken. Joka päivä.

Olen miettinyt viime aikoina paljon asioiden priorisointia. Mitkä asiat menevät muiden edelle ja mistä syystä? Miten erotella vapaa-aika ja työ, kun ne usein kulkevat käsi kädessä? Miksi teen jatkuvasti hyväntekeväisyyttä, vaikka tarvitsen työtä josta maksetaa? Miksi omat ”rahattomat” projektit tuntuvat tärkeämmiltä kuin oman yrityksen kasvu? Miksi minun pitää päättää ja ottaa vastuu ihan kaikesta?

Toisinaan on hirmuinen kiire, mutta silti tuntuu, että tarvitsen töitä lisää. Teenkö täten liikaa vääränlaisia töitä? Olen viime aikoina todennut, että tietyllä tavalla kyllä. Se huolestuttaa ja lisää stressiä. Toisaalta asioiden oivaltaminen on aina iso plussa! Usein se kuitenkin luo tilanteen, jolloin pitää tehdä muutoksia. Jos oivaltaa jotain joka viikko, on lopulta isojen muutoksien äärellä ja ne vaativat ekstra-voimavaroja ja sitä aikaa.

Nyt on meneillään suoraan sanottuna paljon. Hamuan silti enemmän. Tarkoituksena on jonain päivänä palkata yritykseeni työntekijöitä. Koen, että sen vuoksi on tehtävä paljon töitä. Perkeleesti. Unelmat ja suunnitelmat eivät ole kirkkaina, eikä niiden tarvitsekaan olla. Ne toteutuvat, muuttuvat ja häviävät matkan varrella. Oli sitten kyse urasta tai arjesta.

Minua kuitenkin ahdistaa hieman juuri tällaiset tiistait jotka kulkevat samaa rataa. Haluan enemmän spontaaniutta ja samaan aikaan tolkkua toimintaan. Toisinaan on kova tarve tuntea elävänsä. Mennä jotain kohti. Saada tarkoitus ja merkitys. Enkä edes uskalla ajatella, että tämä kaikki olisi turhaa! Entä jos kaikki kaatuu? Entä jos sairastun vakavasti? Kuolenko ahdistukseen, kun elin tiistait toisinaan niin tasapaksusti? Miksi ihmisten elämä on usein tylsää ja tasapaksua? Onko järkeä leipoa jos väsyttää? Pitääkö siivota jos on sotkuista? Millainen muisto minusta jää lapsille jos teen töitä illatkin?

Mitä tehdä, kun rakastaa yksinkertaista arkea yhtä paljon kuin tapahtumarikasta elämää?

Sekava kirjoitus, mutta sekava on mielenikin tänä tasapaksuna, mutta vauhdikkaana tiistaina. Tämä oli oksennus johon saa kyllä tarttua. Tarkoitus kuitenkin on jäsennellä tästä selvempiä osioita jatkossa!

PS! Muistakaa osallistua Suomen Blogimedian lukijakyselyyn! Tärkeää infoa meille!

10

Yksi vastaus artikkeliin “PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ MENOA?”

  1. riitta korpela sanoo:

    Moikka Kaisu,Älä sinä tyttö mieti niin paljon.Tee mitä huvittaa ja tuntuu kivalta sen enempää miettimättä. Kaikki kuitenkin kolahtaa kohdalleen.Itse juoksen koska pidän siitä,siivoan koska viihdyn mielummin siistissä kodissa, mutta näistä ei kannata ottaa paineita.Yrityksesi kasvaa itsestään kun sille on tarvetta.Onko tarvetta,sitä voi kysyä itseltään.Murhetta seuraa myöskin mukana,tiedän mistä puhun.Sulla ihan hyvä elämä!Anna mennä .terv Riitta Ex.anoppisi