Tietoa mainostajalle ›

PÄÄTTÖMÄT KÄDET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Toinen eskarissa, toinen nelosella. Nuoremman pitkä päiväkotitaival tutuissa kuvioissa päättyi viime keväänä ja elokuusta alkaen on totuteltu uuteen porukkaan, uusissa tiloissa. Eskarin alkaminen on herkälle pojalle ollut jännittävä, mutta kaikki on mennyt melko hyvin. Aapo hakeutui alussa leikkimään paljon itekseen, kun vanhat ystävät jäivät päiväkodille, mutta on nyttemmin tsempannut ja leikkii muidenkin kanssa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEOPS-keskustelussa päiväkodilla meidän vanhempien oli jopa hieman vaikeaa keksiä Aapolle kehityskohtia, naureskelimme hänen olevan täydellinen tapaus. Mutta kyllä niitäkin löytyi. Uskaltamista, rohkeutta ja kovuutta voisi ripotella Aapo-soppaan vähän lisää.

Isoveli onkin saanut noista piirteistä jokaista, kauhallisen verran. Nelonen on alkanut uuden opettajan kanssa suht hyvin. Edelleenkään lapseni ei ole nero, eikä juurikaan kiinnostunut mistään lukuaineista (tullut vanhempiinsa..). Mutta sosiaalinen, järisyttävän urheilullinen, energinen ja innokas hän kyllä on. Myös mielipiteensä esiin tuova ja päättäväinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuopuksen kanssa jännitän, ettei hän hennon luonteensa vuoksi joudu koulukiusatuksi, kun taas esikoisen kanssa pelkään, ettei hänestä tule koulukiusaajaa. Toivon kummankin pääsevän kulkemaan kultaista keskitietä läpi peruskoulun. Siinä toivottavasti auttaa paasaukseni siitä kuinka ketään ei saa kiusata ja kuinka pitää aina kertoa jos joku kiusaa. 

Ensi syksynä minulla on kaksi koululaista. Pojat ehtivät olla pari vuotta samalla ala-asteella. Me jo Sanna-kummin kanssa mietimme kuinka paljon tulemme vollottamaan, kun Leevi pääsee ala-asteelta. Nyt tuumaillessani tajuan että, tässä on tulossa monta tunteikasta kevätjuhlaa. Eskarin päättyminen itkettää yhtä varmasti kuin ensimmäisen luokan päättyminen. Itken joka vuosi kun ekaluokkalaiset laulavat kutosille, ihan sama tunnenko sieltä ketään.

Pyyhitään sitä ennen arjessa kyyneleet Vimman paitoihin, joissa valloittaa tällä kertaa Lauri Ahtisen käsi-kuosi.

 

7

3 vastausta artikkeliin “PÄÄTTÖMÄT KÄDET”

  1. mimmi sanoo:

    Meidän esikoinen on myös herkkä poika ja hiljainen. Eskarin aloitus vuosi sitten oli hankala, vaikka jatkoi samassa ryhmässä jossa oli ollut (oli seka ryhmä pieniä ja eskareita) ja aikuisetkin yhtä lukuunottamatta samoja kuin ennen ja se yksi uusikin tuli talon sisältä. Eskari jännitti ihan hirveästi. Pelkäsimme miten käy koulun kanssa, mut poikaa toki ekalla viikolla jännitti. Mutta sellaista ”normaalia” jännitystä ja solahti kouluun, kuin olisi ollut siellä aina…

  2. Hanna sanoo:

    Luin piiitkästä aikaa tätä, mikä sattuma.

    Törmättiin siis just perjantaina kuopukseesi, joka oli puistossa eskariryhmän kanssa. Paristi aiemmin ollaan jutusteltu omalla hiekkiksellä. Hän otti taas ihanasti muita – myös pienempiä – huomioon ja nyt just tähän tekstiin liittyen; piti myös puoliaan! Sanoi kaverilleen tosi reippaasti, että ”Toi ei ollut reilua!” kun toinen pöljäili jotain. Ja pyysi minun pojalta anteeksi, kun juoksi tosi läheltä (vaikkei minusta ollut anteeksipyydettävä asia). Herkkislapset on mahtavia imo, vaikka kehityskohteitakin on.

    Onhan se joskus musertavaakin olla herkkiksen äiti, ainakin mun mielestä. Siksi tuo meidän 1,5-veekin on vielä kotihoidossa, kun ei se reppana vielä päiväkodissa pärjäisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *