Tietoa mainostajalle ›

TATUOINNIT, ERHE?

Käteni on kyseenalainen. Näette edessänne kuvia joista pidän, mutta ihan lapasesta tuo homma lähti ja pidän mieluusti tällä hetkellä pitkähihaista päälläni. Olen tuumaillut laserpoistoa muutamalle isommalle peittokuvalle ja jos sellaiseen päädyn, kerron koko prosessista enemmän sen yhteydessä.

Se, että sekosin ja teimme peittoa peiton päälle ei poista ihanan Mustaamo Tattoon Marian taidokkuutta ja upeutta. Maria on kestänyt kaikki vatvomiset ja valittelut, sekä hionut suunnitelmia viimeiseen pisteeseen asti, hermostumatta minun vaativuuteeni. Asiakaspalvelija henkeen ja vereen.

Marian työnjälki on heleää ja mulla onkin käsi täynnä pelkkää mustaa viivaa. Siellä on ihania oivalluksia ja juttuja siellä täällä. Jalassa oleva toteemieläin + minä on ehdoton suosikkini. Tatuoimaton Kaisu on pelkkä muisto vain, olen hyväksynyt inkatun kehoni. Seilaan edelleen siinä välimaastossa, että yritänkö laserein tehdä harvennusta, vai inkkaanko huoletta kaikki kolotkin täyteen. Olen tarrakirja, miksi enää perääntyä. Marian ansiosta olen melko hieno tarrakirja. Omalaatuinen, huumoria ja kauneuttakin sisältävä teos.

Tänään kysyin Kailta, häpeääkö hän minun tatuoitua kroppaani? Kävin valtaisaa turhautumista ja taistoa tatskojen kanssa aikani, nyt olen rauhoittunut, mutta en tyytyväinen. Täten siis kaipaan hyväksymistä siltä joka kehoani tsekkailee päivittäin. Kai on samoilla linjoilla kanssani ja haluaa minun löytävän mielenrauhan inkkailun kanssa. Minulla on muutamia kuvia joita vielä haluan itseeni ja Kaikin kaavailee tatuoinnin ottamista. Ehkä me seotaan yhdessä ja laitetaan toistemme kasvokuvat pakaraan. Höhö.

Tatuointien kanssa se on fakta, että niihin jää koukkuun. Sitä alkaa näkemään vain tyhjää kanvasta, joka pitää täyttää. Syytän masennusta ja elämäntilannetta siitä, että tein nopeita päätöksiä ajattelematta ja nyt olen pisteessä jossa haluaisin palata takaisin päin.

Mutta ovatko kaikki erheitä? Eivät toki. Pidän tyypeistä joita olen kehooni ikuistanut. Pidän tyylistä johon päädyin, siitä että minusta löytyy ranskanperunoita, kukkia, muistoja ja ihan vain puhdasta taidetta. Prosessi on kesken, katsotaan minne suuntaan se etenee. Laserfirmat saavat mieluusti ottaa yhteyttä minuun. Toisaalta taas kalenterissa on aika Marialle, Järvenpään Mustaamoon.

Onko teillä tuskailuja tatskojenne kanssa? Mikä meni pieleen? Oletteko harkinneet poistoa? Kertokaa tatska-stoorinne!

TallennaTallenna

24

10 vastausta artikkeliin “TATUOINNIT, ERHE?”

  1. Sarleena sanoo:

    Sulla on aivan ihania tatuointeja! Maria on tehnyt mulle mun ainoan ja tosi tosi pienen tatuoinnin, se on ihana ja edelleen parin vuoden jälkeen sen ottamisesta pidän siitä päivä päivältä enemmän! Mä oon pitkään miettinyt että otan toisen, se on jo piirrettykin, mutta jostain syystä en sitä uskalla ottaa. Ainoa selitys aikaansaamattomuudelleni on se, että tykkään ensimmäisestäni niin kovin paljon ja kauhistuttaa etten ihastuisikaan seuraavani. Ihan hassua miten voikin kiintyä niin paljon pieneen kuvaan iholla!

    • kaisu sanoo:

      Oih, olen kateellinen sun harkitsevaisuudelle. Tässä tapauksessa kuuntelisin intuitiota, kyllä se kertoo koska on aika, vai tuleeko sitä koskaan. Omassa tapauksessani olisin voinut HIEMAN enemmän kyseenalaistaa omaa intuitiotani. :D

  2. Janika sanoo:

    Ajattele se niin päin, että se keho kertoo sun elämänkertaa. Ne on ollut sulle siinä hetkessä hyvä ja tärkeä juttu, vähän kuin muistojen tarrakirja.
    Näin mä ajattelen omista kuvista.

  3. Krisse sanoo:

    Kauniita tatuointeja.
    Itselläni on alaselässä 10 vuotta sitten otettu iso tribaalityyppinen tatuointi, joka muutama vuosi ottamisen jälkeen aiheutti kaikenmoisia fiiliksiä. Lähinnä negatiivisia. Elämäntilanne, kriisit yms. paska kulminoitui fyysisesti siihen kuvaan.
    Nykyisin onneksi pidän siitä ja se toisaalta muistuttaa monesta minua muokanneesta asiasta. Luonnollisena jatkumona otin pari vuotta sitten jalkoihin minipienet tekstit. :D

    • kaisu sanoo:

      tribaaleja on varmasti aika monelle. heh. se on kyllä hauskaa, että tatskat herättää hetken tosi voimakkaita tunteita ja lopulta ne vähän niinkuin unohtaa ja jatkaa eteenpäin. ne jää osaksi ja leimaksi matkasta.

  4. wendy sanoo:

    Ihan huikeita tatskoja! Persoonallisia ja cats forever!

  5. Pirjo sanoo:

    Voi voi sun kanssas Kaisu! Älä vedä Kaita mukaan sekoiluihisi.

    • kaisu sanoo:

      Haha, ihan vapaaehtoisesti hän sekoilee mukana. Hän ei ole mikään aivoton torvelo joka seuraa minua kun napsautan sormiani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *