THE KELLO

_MG_7410 _MG_7401 _MG_7424 _MG_7431 _MG_7408 _MG_7429 _MG_7399

Totuttelen. Sain toivomani kellon synttärilahjaksi ja nyt seuraan kuinka nahkaremmi kuluu ihanasti. Olen aina pitänyt kelloista mutten oikein ole osannut käyttää niitä. Nyt aika on kypsä ja kello viihtyy ranteessani melkein joka päivä. Kotipäivinä en sitä jaksa laittaa. Vielä on hieman hakusessa kellon katselu siitä, mutta aina välillä sekin onnistuu. Totutuista tavoista on vaikea irrottautua. Jos on tottunut autossa katsomaan kelloa digitaulusta ja kotona tietyistä seinäosioista, niin onhan siitä nyt vaikia päästä irti.

Olin asunut omillani jo jonkun aikaa kun äitini otti seinäkellon olohuoneesta pois. Se oli ollut siinä siitä asti kun olimme vuonna 1987 muuttaneet taloon. Noin kolme vuotta käänsin katseeni seinälle aina kun halusin tietää mitä aika näyttää. Vilkaisun jälkeen huusin raivoissani muihin huoneisiin: MIKSI SE ON OTETTU POIS?! MITÄ SE KELLO NYT ON?!

Muistan vieläkin miltä seinällä ollut kello näytti. Värit ja viisarien muodon. Toivottavasti itken kun Daniel Wellington hajoaa ranteeseeni kulumisen takia kymmenen vuoden päästä. Kenties pidän sille hautajaiset ja kirjoitan tänne kuinka en ikinä unohda logon fonttia ja naarmuista lasia. DW on my mind 4ever.

8

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *