Tietoa mainostajalle ›

VIIMEINEN ILTA YKSIN

Kissa köllii sohvalla vieressäni. Netflix pyörittää dokumenttia. Käteni ovat maalissa ja vatsani on täynnä dipattuja vihanneksia. Sekä suklaata. Ajatus harhailee. Tartun olutpullon kaulaan ja siemaisen Bryggerin pilsneriä.

Neljä vuotta olen ollut puolet ajastani yksin, puolet yksin lasten kanssa. Huomisesta lähtien olen kaksin tai nelisteen.

Juuri nyt elämä pelottaa hieman. Muutoksen, kynnyksellä pohdin aina paljon. Entä jos mokaamme? Entä jos suhde ei kestä?

Ilman rohkeutta ei ole mitään. Näin minulle kerrottiin. Jos ei ole rohkeutta yrittää, ei saa mitään. Rohkeutta myös harvoin kadutaan jälkikäteen. Siitä voi usein olla ylpeä, vaikka koko homma menisi vesille. Olin rohkea, yritin. Usein rohkeuden tie vie hienoihin asioihin. Olin itse rohkea kun uskalsin erota. Uskalsin kasvaa, olla yksin. Muutokset eivät tapahdu pikana, kolme vuotta siinä meni. Eron jälkeisenä iltana olin valmis olemaan yksin, mutta vasta kolmen vuoden jälkeen olin valmis elämään yksin. Kasvamista, mutta varmasti myös turtumista.

Kun katsoo polkua taaksepäin, se tuntuu paikoitellen jopa uhkarohkealta. Matka tuntuu hienolta, vaikka se on ollut järisyttävän raskas, monia mäkiä on noustu. Kun ihminen pariutuu, sinkkuelämä tuntuu todella nopeasti kaukaiselta. Surut ja murheet unohtuu. Olen kokenut paljon ja nähnyt kaiken mitä sinkkuelämällä oli tarjottavaa. Deittailin lukemattomia miehiä, harrastin irtosuhteita, join itseni humalaan useasti, tanssin silmät kiinni aamuyhdeksään ja itkin silmät päästäni muun muassa yksinäisyyden vuoksi. Minulla on kutina, että elämä haluaa tarjota minulle nyt jotain muuta.

Joku solu minussa edelleen suunnittelee elämää aivan liian pitkälle. Minä en voi tietää mitä tuleman pitää. Taon sitä päähäni. Kannustan itseäni myös rohkeuteen, positiiviseen ajatteluun ja hetkessä elämiseen. Vain kulunut aika voi kertoa minulle kuinka elämää meni, ryssimmekö kaiken. Haluan olla taas rohkea, hypätä. Testata mitä tämä tie tullessaan.

Kai muuttaa huomenna ja todellisuudessa sitä on odotettu jo tovi. Minun on hyvä kun hän on kotona. Meidän kodissa.

66

6 vastausta artikkeliin “VIIMEINEN ILTA YKSIN”

  1. Nanna sanoo:

    Voi kuinka ihanaa kun olet rohkea ja annat parisuhteelle kunnon mahdollisuuden. Hulluksi voi joku väittää, mutta kuten sanoit, jos ei heittäydy tietää kyllä mitä siitä saa: ei mitään.

    Te olette hyvän tuntuinen pari, joten varmasti tulee paljon hyviä, ihania hetkiä ja täyteläistä elämää. Kiitos kun jaoit. Onnea rakkaudelle ja yhteiselolle ja kaikkea hyvää teille molemmille!

    Nanna Santa Monicasta

    • kaisu sanoo:

      JUURI NÄIN! Elämä antaa jos siltä ottaa. :D Kiitos ja terkut takaisin Santa Monicaan, mulla temmeltää siellä päin kolme serkkua! :)

  2. Elsa sanoo:

    Itkin vähän kun luin tätä. Oma matkani eron jälkeen on vasta alussa. Kiitos tästä tekstistä <3

  3. Tiina Ahonniska sanoo:

    Itku tuli silmään lukiessani.
    Muistan ajan kun olin yksin tyttäreni kanssa.
    Olin nuori ja vastuu jäi kaikesta minulle.
    Kodista,lapsesta,laskuista,ihan kaikesta.
    Se opetti,kasvatti ja en jaksanut valittaa pienistä.
    Ihan perkeleen raskasta oli välillä.
    Rohkea pitää olla ja elää hetkessä.
    Olen nyt seurannut teitä Instassa ja te olette
    hiton hyvä avopari.
    Kaikki uusi pikkasen pelottaa ja jännittää mutta te olette niin vaan te.
    Sinä ja Kai. ❤️
    Ja koko perhe.
    Onnea hurjan paljon. ☀️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *