Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

YKSI VUOSI – parisuhteessa

Olen kirjoittanut päiväkirjaani 30.6.2017 ”Mulla alkaa treffit IHAN JUST Kain kanssa. Olispa se ihana, tykkäispä se musta SIKANA.”

Vuotta myöhemmin istun meidän yhteisessä kodissa, kolme upeaa ulkomaanmatkaa rikkaampana ja olen jo pitkään pystynyt kutsumaan meitä perheeksi.

Sieltä se vuosi sitten asteli, Järvenpään juna-aseman rappusista ylös ja käveli minua vastaan. Meinasin myöhästyä. Kirjoitin varmaan noita päiväkirjan laineja kotona ja purin kynän kautta jännitystä. Meidän tarinahan olisi voinut alkaa jo huhtikuussa, mutta tuo hurmuri päätyi tapailemaan toista, ennen ku ehdimme tavata. Kesäkuun lopussa hän tuli uudelleen Tinderissä vastaan ja sovittiin treffit heti. Muutama kuukausi voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta minulle se oli merkittävää aikaa. Jotenkin kummasti löysin sinä aikana rauhan. Sellainen erityinen olo, että yksin tosiaan on ihan hyvä.

Sitten tuo toiveeni tapahtui. Se tykkäsi minusta. Yhtäkkiä, neljän Tinder-vuoden, lukuisien deittien, ihastumisten ja ällötysten jälkeen tuli tyyppi joka tuntui hyvältä. Heti. En oikein voi vieläkään ymmärtää, että tässä sitä ollaan.

 

On kuitenkin mahtavinta tajuta, että ihailen, pidän, rakastan ja välitän nyt vuotta myöhemmin Kaista enemmän kuin vuosi sitten.

 

Meidän juttu ei ollut mitään rakkauden ilotulitusta, vaan jotain ihan muuta. Meidän juttu tuntui heti siltä, että tämän vierellä mun pitää olla, ainakin nyt. Ajatuksissa siintää toive, että tunne pysyisi pitkään. Ei siksi, että pelkäisin yksinoloa, vaan siksi että tuo mies on kultaa. Tajuan sen nyt paremmin, kuin vuosi sitten, koska tunnen Kain paremmin. Tunnen meidät paremmin.

Vuosi on toisaalta lyhyt aika, mutta me olemme ehtineet niin paljon. Melkein pelottavan paljon. En oikeastaan voi uskoa, että meillä on talo piirrettynä ja odottaa rakentamista. Kun en toisinaan voi tajuta edes sitä, että tuo asuu meidän kanssa. Me ollaan ehditty pelottavan paljon myös henkisellä tasolla. Olemme keskustelleet jatkuvasti pelottavista ja isoista asioista ääneen. Suoraan, mitään salaamatta. Jos jotain, niin sitä arvostan meissä ja Kaissa. Mitään mitä sanon, ei pelota häntä pois.

Toki riitojakin on ollut. Ne kuuluu meidän mielestä normaaliin parisuhteeseen. Ne kuuluvat elämään, jossa ollaan joka päivä tekemisissä. Se, että uskaltaa riidellä, kertoo mielestäni luottamuksesta. Kun asiat puhuu riidan jälkeen auki, ilma on raikkaampaa. Olemme myös opetelleet sanoittamaan tunteitamme. Kun pystyn selittämään miksi reagoin näin tai minkä vuoksi tämä tuntuu pahalta, ollaan voiton puolella.

 


 

Menin äsken täysin tolaltani ja kyyneleet virtasivat pitkin poskia. Kesken kirjoittamisen Kai toi minulle lahjan. Juhlimme torstaina kahdestaan vuosipäivää ja annoin Kaille lahjaksi lentoliput Wieniin syksylle. Hänen piti ilmeisesti päästä keulimaan, sain nimittäin yhdistetyn syntymä- ja vuosipäivälahjan, lahjan jollaista ei kukaan koskaan ole minulle antanut. Hän kirjoitti kauniisti siitä, kuinka meidän vuosipäivän lisäksi tämä on myös meidän bonusperheen vuosipäivä. Olemme haaveilleet lomasta poikien kanssa etelässä vielä tänä kesänä ja voitte vaan kuvitella miten kirje jatkui. Sinne se meinaa meidät viedä. Koko perheen, pötköttelylomalle. Uh. Öh. Kuten sanoin, tuo mies on kultaa.

Olen tuijottanut nyt tätä ruutua vartin. Menin ihan sekaisin tästä lahjasta. Matka jatkukoon. Yhteisten reissujen lisäksi kaikista parasta on kuitenkin arki. Kiitos Kai (ja Tinder). Rakastan sua. Hyvä tässä on olla.

Pakko vielä lisätä tähän loppuun viimeiset rivin tuon siipan kirjeestä:

 

Tykkään mun uudesta elämästä. Sun ja poikien kanssa. Teet mut onnelliseksi! Oot paras ja ihanin. Rakastan sua.

 

41

2 vastausta artikkeliin “YKSI VUOSI – parisuhteessa”

  1. Maria sanoo:

    Ootte ihana pari ja pidätte mun toivoa yllä siitä, että vielä munkin rakas jossain odottelee <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *