Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

DSCF4769 DSCF4829 DSCF4826 DSCF4822 DSCF4814 DSCF4771

Olen ollut tilaamassa Huffin lippiksiä viime syksystä asti. Joka kerta valitsen nettikaupan ostoskoriin kaksi, kolme, neljä ihanaa lippistä jätkille ja sitten menen kassalle. Tuijotan postikuluja jotka jenkkilästä lähetettävälle paketille kertyvät. Jätän selaimen auki, se lävähtää eteeni muutaman päivän ajan kun palaan läppärille ja lopulta suljen selaimen. Postikulut ovat sen verran kohtuuttomat, ettei niitä sieltä tohdi tilata.

Olin Oulussa kuvauskeikalla viikonloppuna ja kävimme Real Deal puodista lainaamassa kuvauskäyttöön sohvaa. Silmäni ajautuivat alepöydälle ja nappasin siitä Aapolle Burtonin lippiksen erittäin edukkaaseen hintaan messiin. Fivepanel on edelleen muodoltaan (aikuisten koko) melko iso pikkuisen kilpparini päähän, mutta pidin jo viime vuoden vaaleanharmaata trikoolippistä sillä mielellä, että Erkkikin näki jotta se on jo liian pieni.

Leeville tulee hankittua lippiksiä sen vuoksi jotta ne on ihania ja sopii sille, Aapolle on vaan pakko löytää joku kesähattu. Kyllä se päässä hienosti pysyy ja matsku on ihanan kevyttä. Nyt on yksi alelöytö ja jos jostain ilmaantuu vielä astetta hienompi niin täytyyhän tollekkin nassikalle kesälätsiä hankkia enempi kuin yksi. Ihanaa, että nuo vihdoin melko kivasti sopivat tuollekkin tenavalle. On tätä päivää odotettu! Niin.. Se HUF.han tekisi lapsillekkin lippiksiä. Ihmettelen edelleen, että niiden jälleenmyynti suomalaisissa nettikaupoissa ja kivijalkapuodeissa on niin olematonta. Lastenlakkeja ei taida löytyä mistään!

6

DSCF4705 DSCF4714 DSCF4712 DSCF4696 DSCF4701

 

Pyörähdin Fredalla Perobassa ja löysin sieltä betonipenkin. Sitten löysin pienen ananasvaasin. Olimme kuvausrekvisiittametsästyksellä joten ne jäivät kauppaan sillä kertaa mutta kun kävelin ulos näin ikkunassa suloisen pulleroisen vaasin jonka luokse tiesin palaavani.

Peroban tyyli on mielenkiintoinen. Aina välillä sinne eksyn vaikkei puoti tarjoile täysin minun tyylistä tavaraa. Se ihanuus ja hauskuus näissä kaupoissa onkin, että sieltä saattaa välillä löytää aarteita. Olin etsinyt jo jonkin aikaa jotain putelia olohuoneen Pop Tablelle (josta juttua myöhemmin) ja nyt siihen löytyi varsinainen kaunotar. Vaasi on kaunis ilman kukkiakin! Sen viereen sopisi kenties joku kapea ja korkea kapistus, etsinnät jatkukoon!

Peroba toimii Fredrikinkadulla Helsingissä ja heiltä löytyy myös nettikauppa!

4

Kuvankaappaus 2015-3-5 kello 13.12.47 Kuvankaappaus 2015-3-5 kello 13.13.16 Kuvankaappaus 2015-3-5 kello 13.13.01

 

Mulla oli pitkään mielessä teksti jossa kerron teille Rasmuksesta koska hän halusi olla blogissa mukana jatkossakin, jopa kirjoittajan roolissa. Halusin tehdä ylistyspostauksen Rasmuksesta koska hän oli sen ansainnut ja minä olin vihdoin pääsemässä tulokseen suhteemme vakavuudesta.

Minun piti kertoa kuinka hän on ammattirumpali ja kokki (intohimoinen sellainen mutta osittain olosuhteiden pakosta), kahden lapsen yh-isä joka menetti vaimonsa syövälle alta vuosi sitten. Siitä kuinka vuoden nuorempi ihminen on henkisesti minua kolmekymmentä vuotta vanhempi. Siitä kuinka hän jaksaa puskea läpi harmaan kiven, on pitänyt elämänilon päällä vaikka liki kaksi vuotta hoiti yksin kodin, lapset, vaimonsa ja eräänä kesäkuisena aamuna heräsi huomaten, että rakkain on nukkunut pois.

Neljän kuukauden suhteemme meni tunnepuolella ristiin. Jo toisella viikolla Rasmus oli valmis noutamaan minulle vaikka kuun taivaalta. Koska mua oli satutettu kovin ja olin aivan rikki, epäilin kaikkea. Kyseenalaistin suhdettamme ja Rasmuksen vakavuutta. Ohjasin häntä suremaan pitkään sairastanutta vaimoaan, ohjasin häntä testaamaan muitakin naisia. Ajoin jatkuvasti häntä pois koska halusin sillä testata onko tässä oikeasti mitään. Nerokasta. Kiukuttelin, nihkeilin ja ajoin meitä äärirajoille. Epäilin kuusihenkistä perhekokoa, epäilin omasta ajasta luopumista. Yhteenmuuton jälkeen en enää olisi koskaan yksin ja viettäisin aikaa enemmän Rasmuksen lasten kuin omieni kanssa. Isoja asioita.

Taustalla kuitenkin kasvatin luottamusta ja huomasin ettei Rasmus lähde vaikka uskallan sanoa ilkeitäkin asioita. Liki kolme viikkoa sitten luulin, että olemme kohdanneet tavallisen kinan mutta toisin kävi. Vielä surutöytä tekevä Rasmus oli uupunut, sulkeutunut ja menettänyt salaa tunteitaan minua kohtaan selkäni takana. Viikon aikana tajusin paljon. Käsittämättömän paljon, vain aivan liian myöhään. En saanut enää uutta mahdollisuutta. Olen surullinen, en ymmärrä mitä tapahtui, eikä tässä taida olla yhtä ainoaa syytä suhteen kariutumiselle. Rasmus suree, opettelee elämään itse, eikä kestänyt isoja muutoksia eikä vaativaa ja välillä ehdotonta Kaisua. Nyt olisin valmis taipumaan ja puoltamaan ehdoistani koska mielummin ottaisin elämän Rasmuksen jengillä, kuin ilman. Mutta minua ei enää kuunneltu. Hän tarvitsee aikaa ja yksinoloa, minä tarvitsen suhteen jossa en joudu taistelemaan rakkaudesta, enkä odottamaan hyviä päiviä. Tunteita on, mutta arkea hän ei pysty antamaan.

Sorruin myös itse olemaan hiljaa. En halunnut muistuttaa Rasmusta hänen vaimostaan vaikka olisi pitänyt kertoa kuinka tunsin Päivin ohjanneen minut tämän jengin luokse. Kun harjasin Bean hampaita kotonani, kun letitin hänen tukkaansa, kun lajittelimme yhdessä korvakorujani ja kerroin jokaisen korun tarinan, tunsin Päivin tarkkailevan tyytyväisenä. Ensimmäisten treffien jälkeen Päivin uurna oli vielä viimeisiä hetkiä Rasmuksen kotona ja hän tokaisikin minulle ”Musta tuntuu, että Päivi halus tsekata sut!” Hieman creepya, mutta ajatus lämmitti jälkeenpäin useasti. Tällä tuntui olevan tarkoitus, vahva sellainen. Hiljenin liian useasti koska halusin jatkuvasti testata onko Rasmus minulle se oikea ja unohdin itse panostaa suhteeseen ja unohdin myös olla onnellinen kun huolehdin tulevasta koko ajan. Unohdin elää ja siitä kiitos kuuluu edelliselle sydämeni hajottajalle, täysin.

Olen varma, että meidän jengi olisi toiminut loistavasti. Olen varma, että jos Rasmus olisi puhunut ja kertonut suruistaan ja huolistaan ajoissa, tilanne olisi täysin eri. Jos olisin tajunnut aiemmin, että tyylini todella ajaa hänet pois, olisin muuttanut menetelmiäni. Jos ja jos. Silti oikealla bannerissani lukee kuinka kaikki menee lopulta niin kuin pitää. Nyt kun minulta on taas lähtenyt kävelemään rakkaus, en usko mihinkään. En jaksa mitään ja elämänilo on nuijittu syvemmälle kuin viimeeksi. Kukaan ympärilläni ei uskonut, että tämä päättyisi näin. En minäkään, jos joku oli lähdössä niin minä. Neljä kuukautta, neljä lasta.. Mielestäni olisimme ansainneet jatkoajan tarkistukseksi, mutta sitä ei herunut. Tässä ei enää edes surra pelkästään omaa menetystä vaan etenkin Leevi otti Rasmuksen vanhemmakseen välittömästi.

Tällaisessa tilanteessa jakaudun kahtia. Toinen puoli haluaa itkeä iäti ja odottaa Rasmusta hautaan asti ja toinen puoli käskee kirjoittaa tähän, että lähettäkää kaikkien komeiden rakkautta täynnä olevien sinkkumiesystävienne numerot NYT! Tarvitsen parisuhteen jossa minulle jaetaan rakkautta ja jossa minä saan antaa sitä. EI VOI OLLA NÄIN VAIKEETA! Ja ne ketkä eivät ole lukeneet vanhoja juttujani; osaan olla yksin ja vaadin omaa aikaa, minä vain en ole koskaan kokonainen ilman toista puoliskoa. Sinkkuilu, not my cup of tea.

Mahdollisen seuraavan kanssa voisin kokeilla luottamusta. Nyt se vain on vielä vaikeampaa. Twisted. Elämä osaa kyllä olla paikkapaikoin täyttä sontaa.

107

_MG_7493

 

Leevi otti minusta kuvia. Ymmärrättekö nyt miksi kuvat joita minusta täällä esiintyy ovat selffieitä!? Haha.

Pukeudun yleensä tummiin väreihin koska öö; ylipainoinen. Musta kaventaa ja se on vissi. Välillä kuitenkin innostun ostamaan mukavia kuviollisia kuteita ja tämä on niistä viimeisin. Nämä vaatteet usein ostan ajatuksella ”voin pitää tätä kotona”. Sitten jos se sattuu olemaan aivan ihana ja mukava, niin kilot esiin tuova kuvioneule pääsee päälläni myös työhuoneelle. Se on käytännössä sama kuin olisi kotona.

Jos laihduttaisin 15 kiloa, en itseasiassa siltikään varmaan pitäisi villejä kuviotuotteita vaan vain malliltaan muitakin kuin kaapuja. Musta, harmaa ja tummansininen ovat mun värit, oli niitä liikakiloja tai ei.

7

Kuvankaappaus 2015-3-10 kello 14.58.05

FS 2015

The Smiths – There Is A Light That Never Goes Out

Tämä kappale on varmasti ollut aiemminkin listallani, mutta koska Morrissey soi tänään ahkeraan radiossa, halusin nostaa yhden maailmankaikkeuden kauneimmista piiseistä framelle. Taas.

”And if a double-decker bus crashes in to us,
to die by your side is such a heavenly way to die.
And if a ten ton truck kills the both of us,
to die by your side, well the pleasure, the privilege is mine”

2

DSCF4312 DSCF4332 DSCF4323 DSCF4338 DSCF4302 DSCF4298 DSCF4350 DSCF4309 DSCF4347 DSCF4356

Meillä oli idea. Lapsivapaa viikonloppu, mennään johonkin todella huonoon hotelliin jonnekkin Juupajoelle ja maataan sängyssä kaksi päivää. Yhtäkkiä puhuimme Haikon kartanosta ja sitä kautta Rasmus muisti Långvikin jonka ravintolassa hänellä oli kaksi kaveria töissä. Päädyimme varaamaan viikonlopun sieltä.

Kirkkonummen sittarista tapasainekset huoneeseen, makoilua, kylpemistä, höyrysaunaa, ihanaa aamupalaa, ihanaa illallista, mieletön määrä juustoja, kreisi taksireissu Helsingin keskustaan lauantai-illaksi ravintola Lundbergin kaksivuotis synttäreille, Rasmuksen kavereiden kohtaamisia, missikisojen esikarsintoja, kylpytakkeja, polttariporukkaa, Kingiä telkkarista, keskustelua, kinaamista ja kröhöm.

Rakkaus voi olla vaikeaa. Rehellisesti sanoen, peli saattaa olla jo pelattu mutta eihän sitä elämästä koskaan tiedä. Nyt yritän keskittyä viimeisen kuvan elämänohjeeseen ”eat well, love life”. En parhaillaan tee sen suhteen kovin hyvää työtä, mutta lasillinen cavaa lämmittää. Ainakin fyysisesti. Takana raskain viikko miesmuistiin, huomenna rykäisen vielä esikoisen synttärit kokoon ja sitten kohti uutta työntäyteistä viikkoa. Tienasin kirpputorilla mojovan summan rahaa ja olisi mahtavaa lähteä kirjoittamaan yksin viikoksi tulevaa kirjaa, johonkin lämpimään. Tulisi niin tarpeen.

28

_MG_7468

Uudet sivut ovat melkein valmiit. Siellä voi hyppiä jo nyt, muokkauksia tehdään taustalla. Blogini poistuu belloilta tässä parin päivän sisään kunhan kaikki on valmista. Tämä on viimeinen päivitys tälle puolelle.

Painakaa mieleenne uusi osoite https://muutamahetki.com
Vaihtakaa se kirjanmerkkeihin ja muihin muistiinpanoihin! Löytynee varmasti myös tuttuun tapaan googlettamalla. Pus pus ja kiitos belloille tästä matkasta, oli huippua!! Rakkautta!!

0

_MG_7468

Olemme muuttaneet uuteen osoitteeseen! Pientä säätöä vielä, toivottavasti moni teistä löytää perille, osoite on ainakin helppo ku mikä.

Suurin suru on se, että tykkäyssydämet nollaantuivat. Jännittelen myös kuinka vanhojen kuvien kanssa käy, vielä hieman ongelmia. Matka jatkuu hullujen seurassa täällä täysin normaalisti. Tervetuloa!

www.muutamahetki.com

23