Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_4564 _MG_4577 _MG_4599 _MG_4618 _MG_4644 _MG_4589 _MG_4624 _MG_4611 _MG_4628 _MG_4636

 

Pitkän pohdinnan jälkeen POP Table päätyi olohuoneeseen viime jouluna. Pöytä on kotimaista touhua läpeensä (no jotakin osia tulee euroopasta, mutta onko mikään enää täysin kotimaista!?) Aivan mainio konsepti jossa saat koota vaihtoehdoista oman pöydän. Ja mikä upeinta! Pöytä tulee kahdella värillä. Kun heitän sen ympäri, saan mustan pöydän ja sinä voit tilatessasi saada vaikka pinkin!

Pöytiä on hieman erilaisella jalalla saatavana myös korkeana. Jalkojen värinkin saa valita! Ja reunan värin! Pelkkää valintaa koko pöydän hankinta. Tykkäisin meidän POP Tablesta hieman enemmän jos se ei olisi maton päällä.. Olen kaavaillut sitä myös nojatuolien väliin, mutta tavallaan tottunut uppoutuviin jalkoihin.

Pöytä on ihanan simppeli ja jaloissa on jotain itua. Juuri nuo jalat sopivat meidän portaisiin oikein mainiosti. Vielä en ole mustaa pintaa pitänyt esillä, mutta ehkäpä kevät tuo valoa taloon ja sitä kautta uskallaudun vaihtamaan mustaa pintaa asuntoon. Tykkään siitä, että olohuoneen pöydällä on kokoa ja tämä yksilö onkin melko iso tapaus.

Tutustukaa ja tilatkaa Pirkanmaalla korkeapainelaminaatista tehty pöytä! Pöytälevyjen runkomateriaali on kokopuukomponenteista valmistettu kevytlevy, mikä tekee pöydistä kestäviä, mutta myös erittäin kevyitä ja helposti liikuteltavia. Avot! Eikun värejä valitsemaan ja tasoa ympäri pyörittelemään!

www.poptable.fi

11

DSCF4676

 

Olen parin päivän aikana jutellut monen uuden ja muutaman ”vanhan” ihmisen kanssa. Olen pohtinut paljon elämäntilannettani ja kaikkia viime aikojen tapahtumia joista te rakkaat lukijat olette melko sumussa.

Kun me erottiin lasteni isän kanssa, minulle (ja oletan, että myös hänelle) oli harvinaisen selvää, että elämä pysyy Järvenpäässä. Esikoinen oli juuri saatu haluamaamme kouluun, molempien vanhemmat ja siskoni asuu lähellä. Ystävämme olivat paluumuuttajamoodissa ja en vain nähnyt mitään järkeä muuttaa muualle. Nyttemmin muualla asumisessa on oma kutkutuksensa, mutta se ei ole vaihtoehto. Siinä ei edelleenkään ole mitään järkeä mutta samalla se tekee tilanteeni melko nihkeäksi.

Tajusin siinä jutellessa, että melko useilla ihmisillä on suunnitelmia asua ulkomailla ja matkustaa pitkiä reissuja. Joillekkin Järvenpää, joka on 30 kilometrin päässä Helsingistä, on aivan liian kaukana. Kaukana mistä? Kun on asunut ikänsä Järvenpäässä, ei toki voi ymmärtää sitä Helsinki-hypetystä. Kuljen monta kertaa viikossa kuvauksiin pääkaupunkiin, matka taittuu hetkessä ja junalla se taittuisi vielä nopeammin. Olen mielestäni yhtä lähellä Helsinkiä kuin sen laidalla asuvat. Jos asuisin Helsingissä, minun pitäisi asua ydinkeskustassa jotta siinä olisi jotain itua, minulle.

Olen sidottu tänne lasten ja lasten isän vuoksi. Ala-asteella pelkäsin kuollakseni, että vanhempani eroavat ja joutuisin vaihtamaan koulua. Leevillä on ystävät täällä, minulle ei tulisi mieleenkään repiä häntä koulusta pois tai pitää häntä joka toinen viikko esimerkiksi Helsingissä ilman kavereita. Eksäni kanssa meillä on myös vaihtelevat työajat, täällä on heti 4 isovanhempaa hälytettävissä lastenhoitoon, puhumattakaan siskosta ja ystävistä.

Erään tyypin kanssa tästä tuli keskustelu jossa en nähnyt järkeä. En näe, että jos toisella on mahdollisuus muuttaa, valitsee mielummin kaupungin rakkauden takia. Se kertoo mielestäni kaiken rakkaudesta. Sitä ei ole tarpeeksi. Tässä tapauksessa kyseessä on vielä näinkin minimaalinen matka kuin 30 kilometriä. Koen, että perhettä perustettaessa suunnitellaan tulevaa koko köörille, mielestäni Järvenpää on melko tylsä kaupunki mutta tärkeintä minulle tässä asiassa onkin helppous, järkevyys ja se fakta, että täältä voi liikkua helposti töihin, harrastuksiin ja illanviettoihin pääkaupunkiin. Ja onhan täälläkin vaikka mitä, niiden ihmisten lisäksi. Olen kasvanut täällä hyvän elämän ja ei minulla olisi esimerkiksi varaa ostaa yli sadan neliön rivaria isolla pihalla läheltä Helsingin keskustaa. Majailen täällä meinaa melko hyvillä mestoillakin, reilun kilometrin päässä Järvenpään ydinkeskustasta. Täällä on ehdottomasti myös puolensa, siis niiden tukiverkkojen lisäksi. Elämääkin on vielä jäljellä, nelikymppisenä lapseni ovat isoja ja mikään ei estä asumasta vaikka seuraavaa neljääkymmentä vuotta Indokiinassa.

Voin vierailla Helsingissä vaikka joka päivä, voin matkustaa muihin maihin, mutta kaikki tehdään lasten ehdoilla. Se, että löydän ihmisen joka tajuaa tämän ei ole edes haaste, se tuntuu tällä hetkellä yhtä vaikealta tavoitteelta kuin lottovoitto. Minulla oli melko masentava pääsiäinen näiden havaintojeni kanssa. Välillä sitä ei vaan jaksa uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Asia jolle ei voi tehdä mitään ja joka vaikuttaa moneen asiaan, on toki lievästi ahdistava juttu.

40

DSCF4410 DSCF4464 DSCF4380 DSCF4400 DSCF4384 DSCF4419 DSCF4402 DSCF4461 DSCF4466

 

Tästä setistä tuntuu olevan ikuisuus. Safkaa skideille projekti etenee Gullichsenin käsissä, minun seuraava tehtävä on käsitellä lopulliset kuvat jotka valikoituvat kirjan sivuille.

Kuten jo aikaisemmissa making of jutuissa kerroin, porukka oli mahtava ja nautin intensiivisistä, pitkistä projekteista. Olen itse noukkinut jo resepteistä muutamat suosikit ja kun kirja tulee painosta, jaan ne ehdottomasti teidän kanssanne!

Harkkari-Ville lopetti viime torstaina, kiitos hänelle näistä kuvista! Huomenna tulee uusi kokelas tiimiin ja päästään aloittamaan puolivuotinen matkamme Vimman fiiliskuvilla. Takaisin arkeen. Kelpaa!

4

Kuvankaappaus 2015-4-5 kello 15.32.22

 

FS 2015

Travis – Writing To Reach You

Because my inside is outside
My right side’s on the left side
’Cause I’m writing to reach you now but
I might never reach you, only want to teach you
About you
But that’s not you

1

DSCF5141 DSCF5149 DSCF5162

 

Sandqvistin reppu on ollut things to buy -listalla jo melko pitkään. Melko pitkään lähinnä sen vuoksi, että en ole repputyttöjä.

Päätin olla. Niin helppoa se on.

Olen miettinyt paljon viime aikoina sitä, että miksi tykkään juuri tietynlaisista tuotteista, miksi sillä on väliä mitä on päällä, miltä koti näyttää, mitä lapset pukevat? Minkä takia tyylini himoaa laatua, simppeliyttä, kauneutta. Olen usein nauranut kun avatessani sisustuslehden tuotesivuston silmäni löytävät sieltä yhden tuotteen ja se on aina kallein. AINA. Välillä tuntuu siltä kuin päälläni leijuisi kirous joka saa minut ihastumaan aina kaikista kalleimpaan asiaan.

Tätä ei voi selittää, mieltymys on mieltymys ja saan siitä hirmu paljon. Kun availen astiakaappejani, kun astun kotiini, kun katselen lapsiani. Kun valitsin autoa, en pystynyt ostamaan Fordia koska sen mittaritaulussa oli sinistä, punaista ja vihreää. Pääni ei kestä. Se on kuin meteliä korvissa. Liikaa värejä, värejä jotka eivät sovi toisiinsa. Muotoja jotka ovat rumia, tuotteita jotka eivät kestä. Laatu, suunnittelu, toimivuus, kauneus. Jokin näiden yhdistelmässä tyydyttää minut.

Elämä olisi varmasti helpompaa jos pystyisi olla välittämättä, minä en pysty. Se ei ole edes harrastus tai pakkomielle. Se vaan on niin. Panostan pintaan, käytän aikaa siihen. Jos en tekisi niin, en olisi koskaan tyytyväinen.

Kotona, etenkin isälläni vallitsi ja vallitsee edelleen ajatus jossa ostetaan kun halvalla saa, mielummin sata halpaa kuin yksi hyvä. Ajattelen täysin päinvastaisesti. Pidän ajatuksesta jossa ostetaan jotain pysyvää. Jotain mitä mietitään pitkään, harkitaan, säästetään ja lopulta hankitaan. Pidän myös haaveilusta. Kun ei ole rahaa, vanhempani tuskailevat mietintöjäni joissa panostan kotimaisten suunnittelijoiden vaatteisiin tai uuteen sohvaan. Mutta isäni ostaa joka päivä jotain turhaa. Minä unelmoin, en ravaa kaupoissa ja kun hankin, olen pohtinut sitä pitkään ja säästänyt siihen ne rahat mitä isäni kuluttaa pitkin vuotta. Hyvin moni asia jää myös lopulta ostamatta.

Olen varma, että loppuiäksi hankkimani sohva, keittiönpöytä, nojatuolit ja matot tulevat vaihtumaan. Mutta kun niihin on laittanut vähän rahaa, panostanut laatuun, ne myös kestävät aikaa paremmin. Täten jälleenmyyntiarvo on isompi kuin hajoavalla romulla ja jos saat vanhan kaupaksi, voit panostaa taas uuteen loppuiän sohvaan.

Mulle nyt sattui aivot jotka pitävät tämmöisestä tyylistä ja tavarasta. Deal with it.

 

Tuo ihana reppu on noukittu samaisesta Petit St Louis puodista kuin Byredoni. Tralalalaa.

17

DSCF5196 DSCF5187 DSCF5186 DSCF5172

Eteisessä oli reilun vuoden eksän matto. Muutaman kerran hän sitä takaisin pyyteli mutta sain luvan säilyttää sitä siinä kunnes löydän uuden maton. Minulla oli matolle selkeä visio, mutta sitä oikeaa ei ole tullut vastaan.

Pyrähdin viime viikolla mökkireissulla Heinolan keskustassa. Ei raportoitavaa.

Haha. Sen verran kyllä, että kävin lähetystorilla ja eteeni käveli kuhkea vaaleanpunainen seinäryijy. Se maksoi huimat 12 euroa joten kahmaisin sen mukaani ja heitin kokeeksi lattialle. Matto palautettu eksälle ja vaaleanpunainen unelma lojuu käytävällä ainakin niin kauan kunnes se lopullinen tyyppi löytyy!

9

_MG_1014 _MG_1044 _MG_1054 _MG_1029 _MG_1070 _MG_1024

Hiplaillut vuosia, ahdistunut kun en ole tiennyt mihin tuoksuun päätyä ja lopulta ahdistellut vielä enemmän kun olen jättänyt tuotteen hankkimatta. Viimeisin tapaus sattui tammikuun lopulla Ruotsissa. Åhlensilla jätin tuoksun hyllyyn ja sen jälkeen kuljin päivän tuoksutellen rannettani ja podin miksi en uskaltanut heittäytyä!

Byredon tuoksujen rakastaminen lähtee ulkoasusta. Simppeli on kauneinta ja tämä toteutuu sarjassa kauneimmalla mahdollisella ja jopa hieman ylellisellä tavalla. Kun tuote saapuu paketissa jota en halua heittää roskiin, ollaan asian ytimessä. Minä heitän kaiken turhan pois joten tällöin käsissäni on todella kaunis turhake.

Byredoa ei ole tarkoitettu jokaisen naisen tai miehen kaulalle. Merkki ei halua rantautua isoihin marketteihin maailmalla ja he ovatkin sanoneet tuotteen olevan niin hyvä, että asiakas löytää sen kyllä käsiinsä vaikka he myisivät sitä toisella planeetalla. Suunnittelin mielessäni jo uutta Ruotsinreissua Byredon ympärille kunnes Hanna Gullichsen tiesi kertoa, että Suomeen on rantautunut puoti joka myy kyseistä tuotetta. Tämä puoti sijaitsee Lahdessa.

Kappas, kulkiessani Lahden ohi Heinolaan olin jo päättänyt että haen tuoksuni paluumatkalla kotiin! Reilusta kahdestakymmenestä tuoksusta Petit St Louis myy tällä hetkellä kahdeksaatoista ja enhän minä ollut kirjoittanut Ruotsissa ihastumaani tuoksua ylös.. Täten nuuhkailin vuoroon kahvipapuja ja vuoroon Byredoita. Tiukan karsinnan jälkeen en ole mitenkään varma onko minulla nyt juuri se tuoksu, mutta jotain ainutlaatuista kaappiini kannoin. Jotain mistä tulee hyvälle tuulelle joka ikinen aamu. Jotain mikä herättää sopivasti huomiota. Jotain mikä ei jokanaisen kaulalla tuoksu. Olen aina tykännyt olla jotain muuta kuin valtavirtaa, tuoksua myöten.

(Tuotteethan toki ovat jo sen asteen hitti, että Kauppatorilta lähtee varmaan Lahteen ryhmäkuljetuksia Byredoa hakemaan. Sou not. Tuoksut kuuluu kaikille!)

15