Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä oli ihana hiihtoloman aloitus Turussa, Lauran tykö. Aleksikin lähti meitä ”häiritsemästä” lauantaina, joten saatiin olla ihan vaan muijat ja muksut.

Lauantaina me lilluttiin liki viisi tuntia Caribian kylpylässä, Posankan takana. Kun näin lasten altaan täynnä väkeä, totesin, että tervetuloa kuppa. Leeville nousikin illalla kuume ja nyt on jo kahdella meistä diagnosoitu angiina. Haha. No mutta, hauskaa oli! It was totally worth it! Pojat olivat aivan innoissaan ulko uima-altaasta ja Aapo veteli valvonnassani ilman rengasta, pelkillä kellukkeilla. Erävoitto ukkelille joka on melko arka ollut veden kanssa. Leevin kanssa kisattiin rengasmäkeä, Lauran vahtiessa pienempiä.

Lauantai-ilta meni Wolt+HankoSushi kombolla ja sunnuntai iisiä otellen. Ihana Turku, ihanat Laura & co, kuten aina!

5

Näyttökuva 2016-02-24 kello 20.54.04

 

Toivun täällä angiinasta ja eroahdistuksesta. Katsoin tänään viimeisen jakson HBO:n Parks and Recreation sarjaa. Vahvaakin vahvempi sarjasuositus teille hyvät ihmiset!

Seitsemän kautta hölmöilyä, lämpöä, rakkautta, toilailuja. Leslie Knope (Amy Poehler) on suorasanainen, kaikki huomioon ottava, vääryyttä vastaan taisteleva puisto-osaston päälikkö. Hänen uraansa ja hänen tiiminsä meininkiä seurataan tahdikkaasti etenevässä komediasarjassa. The Officen tyyliin toteutettu sarja tempaa mukaansa viimeistään ensimmäisen kauden puolivälin jälkeen. Vaaaahva suositus. IHANA! Ikävä tulee. Tähän jengiin rakastuu, sen lupaan.

 

1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seinä on maalattu, mutta kaikista ihanin juttu päivitetyssä makuuhuoneessa on Minni Havaksen Marble viltti. Saan siitä kiksit joka kerta kun kurkkaan makkariin. Meillä oli kuvauslainassa Havaksen upeita vilttejä, joihin tykästyin valtavasti. Mutta kun kurkkasin Minnin nettisivuille tiesin heti, että Marble on MINUN!

Se on niin kaunis, että tekisi mieli sijoittaa se lastenhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön ja vessaan! Haluan kietoutua siihen ympäri vuorokauden ja kävellä se päällä viemään roskia, sekä suunnata palaveriin. Hehe. Mutta makuuhuoneeni kaipasi päiväpeiton kaltaista tekstiiliä ja Havaksen taidonnäyte ajaa sen asian tällä hetkellä.

Harmaasta seinästäkin tuli täydellinen. Yöpöytänä on edelleen jakkara, mutta sen päälle eksyi vanha Lundian lamppu. Se oli pölyttynyt varastossa puolisen vuotta ja olin jo myymässä sitä. Olen vitsaillut makuuhuoneen olevan nyt liian keski-ikäinen. Projekti on siis kesken ja se muovautuu pikkuhiljaa, lamppu poistunee ensimmäisenä. Painan pääni tyynyyni makuuhuoneen osalta kuitenkin tällä hetkellä melko onnellisena.

8

image

 

Puoli vuotta olen miettinyt makuuhuoneen seinän maalaamista. Musta on toiminut hyvin ja ollut erinomainen kuvaustausta aina silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa etenimme asteelle, josta ei ollut paluuta. En pitänyt siitä enää yhtään ja koko seinä tuntui idiootilta ja ahdistavalta.

Eilen vihdoin kävin valitsemassa vaalean harmaan maalin. Mietin pitkään tummaa vihreää, jossa on hitunen sinistä. Sitten mietin tumman harmaata, vanhaa roosaa.. Mielettömiä värejä on miljoonia. Liikkeessä graniitin harmaaksi nimetty maali vaikutti sopivan kevyeltä, kotona lätkää katsoessani tuumailin, että eroaako se edes valkoisesta mitenkään.. Nähtäväksi jää. Sain eilen levitettyä pohjalle valkoisen maalin ja tänään sutaisen hitusen harmautta pintaan.

Tarkoituksena on maalata tämän viikon aikana samaan syssyyn myös Leevin sinertävä seinä piiloon. Toivottavasti sävystä nyt erottaa hieman väriä, ettei mene koko prokkis ihan hukkaan.. Sitten täytynee käydä ostamassa astetta harmaampi puteli ja tarttua telaan uudelleen.

Raikkautta tästä muutoksesta tulee kuitenkin molempien huoneeseen, se on varma. Ja sitä on kaivattu. Nyt on meneillään kotona muutoksen tuulet. Hirmusti tekisi mieli tehdä ja toteuttaa ideoita!

10

Kuvankaappaus 2016-2-1 kello 13.09.54

 

Talvi on kohta takana. Muistan kuinka viime kesänä toivoin löytäväni miehen, jotta selviän talvesta. Miestä ei ole löytynyt, etsinnät on päätetty ja tänään tuijotin aamulla ikkunasta ja mietin kuinka nopeasti talvi menikään, ihan yksin.

Ja minä selvisin! En todellakaan hohdokkaasti, mutta se johtui uupumuksesta ihan kaiken suhteen. Eikä se enää tässä vaiheessa ole oleellista kun aletaan olemaan voiton puolella. Tein ison työn kirjani kanssa, hoidin samalla duunit ja kotona kahden ihmisen työt. Vähemmästäkin väsähtää ja alkaa tekemään vain välttämättömimmän. Pääni painaa edelleen, murheita on monia, mutta tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaa tuntui siltä, että nyt jaksan tehdä ekstraa työhuoneella.

Kivoja kutkuttavia juttuja tulossa työrintamalla (vielä kun rahaduunejakin ilmaantuisi.. Heh!) Uutta yritystä laitetaan kasaan ja mulla on hyvä kutina tästä kaikesta. Oloni on heräilevä vaikkakin olen siirtänyt uuden projektini alkua joka viikko. Nyt päätin, että en ajattele koko asiaa vaan odottelen inspiraatiota. Tässä on monta rahatonta projektia jonossa ja oma pitkä prokkis saa odotella. Ystäväni Julia sanoikin minulle juuri lounaalla ”Muija puski just kirjan ulos ja pitäis seuraavaa alkaa tekee heti perään, pidä nyt hemmetti taukoa ja lepää!” Noh, ei se pakottamalla ainakaan tule. Luotan tässäkin asiassa intuitioon ja nyt ei tunnu siltä, että olisi vielä uuden prokkiksen aika. Piste.

Olen aloittanut pientä projektia myös kotona. Olen järkkäilijä henkeen ja vereen, mutta silti minua kiinnosti Konmari (Siivouksen elämänmullistava taika) -kirjan hypetys. Tartuin siihen ja olen heittänyt joiltain osa-alueilta tavaroistani puolet menemään. Jumalattoman puhdistava prokkis. Otin siitä toki jo stressiä kun tuntui, että se on vedettävä heti läpi ja oikein ärsytti kun oli eräs viikonloppu suunnitelmia, enkä edennyt siivouksessa ollenkaan. Sittemmin tajusin, että tämän voi tehdä tehokkaasti, mutta osissa. Huomenna yritän tarttua lasten vaatteisiin. Ihanaa kun on taas sunnuntai ilman krapulaa, tänään siivottu koti ja huomenna pääsee puuhailemaan jos siltä tuntuu. AH! Konmarista voisin kirjoittaa oman postauksen, se on silmiä avaava, vaikka olen siivonnut ja järjestänyt läpi elämän.

Joka tapauksessa.. Kevät tekee tuloaan ja pelkään jo seuraavaa yksinäistä talvea.. Mutta nyt tiedän, että kuukaudet vierii ohi. Elämä menee eteenpäin, tuo uusia juttuja ja vaikka välillä yksin oleminen harmittaa, kevät ja lämpö tulee aina uudelleen. Miesten suhteen olen rauhallinen. Käsitellyt vanhoja juttuja, enkä jaksa pakottaa mitään tilanteita. Panostan vasta sitten jos mies on aktiivinen ja niitä ei todella ole jonoksi asti. Hahha. Tässä tilanteessa ollaan ennenkin oltu ja on todettu, että nämä erilaiset suhtautumiset tilanteisiin menevät ja tulevat. Nautin kovin tästä huolettomasta ”mulle on tuolla joku ja mä tiedän heti kun se iskee..” asenteesta.

Olen vielä puolittain talviunilla, kulunut viikko toi kuitenkin hieman uskoa siihen, että täältä herätään ja aktivoidutaan! Elämäni on värikästä ja kun äskettäin valittelin toisten löytävän uuden parisuhteen heti eron jälkeen, ystäväni tokaisi ”Mutta sä olet elänyt tässä välissä” ♡

11

Kuvankaappaus 2016-2-1 kello 19.09.00

Piereminen puhuttaa naisia ympäri maailmaa. Okei, asiasta ei varmaankaan ole tilastoja, mutta uskallan omien tutkimusteni myötä väittää moista. Onko piereminen normaalia, kuuluuko pierut parisuhteeseen, pitääkö pieruja hävetä, saako pieruille nauraa? Kyseessä on vain pahalta haiseva kaasuvuoto, mutta silti kysymyksiä riittää. Eikä minulla todellakaan ole näihin vastauksia, spekuloidaan asiaa silti hieman..

Päivittäin vaihdan ajatuksia viestitse neljän naisen kanssa, ryhmästä kolme ovat sinkkuja ja kaksi varattuja. Parisuhteessa olevat ovat juuri asettuneet suhteisiinsa, joten pierut ovat puhuttaneet porukkaamme useasti. Toinen suhteessa olevista viestitti ”Olin kuulemma taas piereskellyt yöllä, menen nyt vessaan häpeämään..” Ja muut heittävät liudan itkunauruhymiöitä perään. Seuraava infoaa ”Söin ennen treffejä ruokaa joka sisälsi ainoastaan papuja…” Yhdessä taas pohdimme ”Missä vaiheessa parisuhdetta saa alkaa haisemaan?” Toiset turauttelevat alkumetreiltä asti ja toiset ovat vahvasti sitä mieltä, että pierut eivät kuulu ollenkaan parisuhteeseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne ketkä ovat jälkimmäisen kannalla, eivät tiedä mitään vatsavaivoista.

Eksäni kanssa meitä yhdisti pieruhuumori. Lukemattomia kertoja heräsimme keskellä yötä nauramaan, kun toinen oli pieraissut unissaan niin kovaa, ettei heräämiseltä yksinkertaisesti voinut välttyä. Teimme peiton alle vaanivia pierupommeja, käkätimme kun toinen pieraisi ohimennen pikkupaukun joka askeleella ja olemme hekottaneet lapsiemme pieruille pitkin maita ja mantuja. Seuraavassa suhteessa imin ilmat itseeni puolen vuoden ajan. Olin vatsa kipeänä hyvin usein ja kipitin piiloon päästelemään. Jostainsyystä missasin sen rajan, jolloin se olisi ollut normaalia ja huomasin ajattelevani, että en mä nyt enää voi! Olin vastapuolelle jo ihminen jolla ei ole ilmavaivoja. Yritä siinä nyt sitten alkaa haisemaan yks kaks alvariinsa!

Sinkkuna on mahtavaa, saa piereskellä rauhassa. Joka pierulle ei tarvitse nauraa, ei joudu kuulemaan kuinka järkyttävän hajun päästin tai kertomaan toiselle kuinka hänen kaasuvuotonsa yököttää. Treffeillä ja yökylässä toisen luona päästääkin taas pidättelyn ytimeen. Kuinka kamalaa onkaan pidätellä pieruja koko päivän, mennä illalla nukkumaan uuden tuttavuuden viereen maha täynnä pieruja ja herätä aamulla ilmavaivavapaana. Siinä vaiheessa on eittämättä katsottava paniikissa viereiselle tyynylle, onko uhri eloton?

Iän myötä piereskely ei ole enää niin suotavaa ystävien kesken. Ennen rupsuteltiin sohvalla huoletta, nykyään yritän pidätellä siskonikin seurassa. Sen enempää ajattelematta, piereskely läheisten seurassa on jäänyt. Joku aikuistumisjuttu varmaankin. Ainoastaan lapset joutuvat kärsimään päästöistäni ja välillä vanhempani. Pitäähän sitä lapsuudenkodissa pystyä olemaan ilmavaivaton.

Kaikesta tästä voimme päätellä, että ainakin meidän tsättiporukalla on pieniä (ja suuria) ongelmia suolemme kanssa. Mutta en usko meidän olevan ainoita. Pierua ei saa pidätellä, sanoi joku viisas aikoinaan. Paitsi silloin kun se ei ole kohteliasta. Parisuhteessa kuitenkin pitää pystyä kaasuttamaan ja mielestäni parasta onkin nauraa asialle. Koska onhan se nyt hauskaa: pahanhajuinen kaasuvuoto josta kuuluu vielä parhaimmillaan äänikin. Kaikessa kamaluudessaan luonnollinen asia.

Let´s farttaillaan! Siis yksin. Tai kun parisuhdetta on keskimäärin kuukausi tai kaksi takana ja asiat alkavat vakavoitumaan. Älkää kuitenkaan odottako puolta vuotta!

Fun fact: Ihminen vapauttaa keskimäärin 0,5-2 litraa kaasua vuorokaudessa lynkkysuolensa välityksellä. Nämä puolen litran ihmiset ovat varmasti heitä, joiden mielestä paukuttelu ei kuulu parisuhteeseen ja vuotavat kaasunsa huomaamattaan yöllä, ilman ääntä. Taidan olla enemmän noita kahden litran likkoja.

 

Kuvankaappaus 2016-2-1 kello 18.25.28

63