Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hän asuu nykyään osittain Helsingissä, mutta on niin kiireinen, että tapaamme aivan liian harvoin. Optimaalinen Friman-aika kuussa olisi vähintään neljä päivää. Nyt kalenterissa on muutaman kuukauden sisään neljät deitit ja istun parhaillaan Frimanin sohvalla onnellisena, kuin kotonani.

Toissa viikonloppuna olimme täällä Turussa lasteni ja Kain kanssa kaksi yötä ja tuore poikaystävänikin sulautui samoin tein symbioosiin johon ajaudumme aina kun tulemme tänne. Kyllä Frimanien huomassa on ihmisen hyvä olla.

Ja siksi hieman ärsyttääkin.

Tapasimme Lauran kanssa työmatkalla kahdeksan vuotta sitten. Viikon matkan aikana ystävystyimme ja tunsimme sielunsiskoutta. Suurin miinus toveruudessamme on se, että hän asuu kaukana ja on, kuten sanottu, kiireinen. Laura on ihminen johon kaikki rakastuvat, enkä ihmettele ollenkaan tätä ilmiötä. Hänessä on taikaa, enkä saa hänestä tarpeekseni. (Paitsi muutaman kerran pitkällä työmatkalla olen saanut.)

Lauralle voi puhua mistä vaan ja meidän huumorimme on mustaa kuin muta. Kun erosin, Laura lähetti minulle kukkia joissa hän kertoi kaiken järjestyvän. Ja oli oikeassa. Välillä katson Lauraa ja ihmettelen miten hän pitää paletin kasassa. Huolehtii perheestään, tekee jumalattomasti töitä, muistaa ystäviään ja hänen kalenterinsa on yleensä täyteen buukattu monella viikolla eteenpäin. On juhlia, arkea, ystäviä, lapsia, työkeikkoja.. Elämää, mutta ihan hemmetisti!

Vaikka Friman on nykyään myös radiossa ja telkkarissa, hän ei ole muuttunut yhtään (okei, rohkeammaksi mutta sehän on vain positiivista!) Aitous onkin parasta Laurassa. Pahinta ystävyydessämme on se, että olen toisinaan ollut kateellinen Lauralle. Enkä varmasti ole ainoa. Kun duunari-Lauran uraputki lähti nousuun ja itse kipuili töiden kanssa, se oli toisinaan vaikeaa. Mutta kaikkeen tottuu ja ystävyydessä on se kiva juttu, että yhtä aikaa voi olla helvetin ylpeä bestiksestään.

Parasta meissä on se, että minäkin olen aito oma itseni. Olen usein ollut järjen ääni ja rauhoitellut hysteeristä äitiä joka luulee vauvansa menehtyvän nuhaan. Me kannustetaan ja tuetaan toisiamme, haluamme olla kartalla toistemme arjesta. Laura on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni, vaikka välillä viikot vierii ja toisen elämää seuraa vain somen kautta.

Me jatkamme aina siitä mihin jäimme edellisellä kerralla ja nykyään meillä on myös neljä poikaa (ja ristiin kaksi kummipoikaa) jotka tulevat toimeen keskenään loistavasti. Odotan elämältä enää yhteisiä ulkomaanmatkoja koko jengillä! Ja lisää Laura-laatuaikaa, toki.

Aitous on se syy miksi pystyn tulemaan yökylään milloin vain, kaivamaan oma-aloitteisesti kaapista teetä ja avaamaan suuni sen kummempia miettimättä. Kuten tänään.

 

 

27

Toimme Italiasta porukoilleni tuliaisiksi pussin pastaa, mutta emme antaneet sitä heille vaan kutsuimme heidät ja siskoni perheen meille syömään. Dinnerit jo sinällään ovat parasta, mutta meidän pestopasta ylitti Italiassa nauttimani pestopastat!

Tuumailin pastapussi kädessäni mistä löytäisin kivan pestoreseptin. Avasin muutamankin kirjan ja kaikki tarjosivat pesto genovesea, sitä perinteistä. Vaan Vege! -kirja yllätti ja positiivisesti. Tässä pestossa ei ole yhtään valkosipulia, mutta maku oli täydellinen! Olen meinaa aina olettanut, että valkosipuli on aivan must pestossa..

Kaikki kuusi aikuista vaikuttivat tyytyväisiltä pastaansa, trofie niminen pasta oli Italian ravintoloissa suosittua ja maku oli kotona sama. Sitruunainen pesto varasti minun sydämeni niin, että päätin painaa tämän reseptin mieleeni pysyvästi. Peston tekeminen on niin helppoa, Vege! -kirjassa pesto mortteloidaan, mutta itse valmistin sen blenderissä. Se onkin raivostuttavin osuus ja saa minut usein tarttumaan valmistuotteeseen. Jälleen kerran sain muistutuksen, se ei kannata.

Olipas ihanaa kokata omalle perheelle muulloinkin kuin lasten synttärijuhlissa. Keittiössä kattaessani tuumailin Kaille ääneen: tämän vuoksi tarvitsen ison keittiön ja ruokapöydän. Kun oma lähisukuni astelee syömään, meitä on heti koolla yhdeksän.

 

3

Kuulun niihin oksettaviin ihmisiin jotka toisinaan (about joka toinen ilta) menevät nukkumaan meikit naamassa. Joo, joo.. Tiedän.

Syynä on laiskuus, mutta myös se, että vihaan pestä kasvojani lavuaarissa. Vihaan sitä kun vesi valuu kyynerpäihin ja en saa puhdistettua ripsaria kunnolla. Silmiäni kirvelee helposti ja vain suihkussa tämä typerä arkinen rutiini nimeltään meikin poisto on helppoa. Ihoni ei ole moksiskaan moisesta toiminnasta, mutta eihän se kaiketi hyvää tee. Minulla tosin on ollut enemmän iho-ongelmia silloin kun olen jatkuvasti lutrannut vedellä ja pessyt kasvojani jatkuvasti.

Evolve tuottaa luonnonkosmetiikkaa ja pääsin tutustumaan heidän kosmetiikkasarjaan. Heidän Liquid Crystal Micellic Cleanser on ensimmäinen testaamani puhdistaja joka ei kirvele silmiäni kun hinkkaan niitä vanulapuilla, joten olen jopa toisinaan puhdistanut joka päivä meikit ennen nukkumaan menoa!

Aamuisin taas olen jo vuosia kosteuttanut huuleni huulirasvalla meikkaamisen jälkeen. Lip Treat tekee huulista silkkiset, sekä tuoksuu ja maistuu appelsiineilta. Ihana aloitus aamuihin!

Olen myös laiska testaamaan uusia tuotteita ja turvaudun kerran hyväksi havaittuihin. Olen tyttö joka meikkaa viidessä minuutissa, eikä juuri jaksa lutrata rasvoilla. Se mitä ihooni lätkin mietityttää minua toisinaan ja onkin ihanaa testailla ja löytää hyviä tuotteita luonnonkosmetiikan puolelta. Uskon, että siellä on tulevaisuus. Evolve saa myös propsit pakkausmuotoilusta.

2

On se aika vuodesta kun pyörin olohuonetta ympäri tuskanhiki otsallani, kynttilänjalat kädessäni ja mietin miten asettelen jalat tänä talvena.

Jalkoja tulee lisää, kyllästyn vanhoihin, enkä halua pitää niitä esillä koko vuotta koska en polta kynttilöitä helmikuusta syyskuuhun. Täten joudun kärsimään tämän rumban joka hemmetin vuosi. Mutta toisaalta se on NIIN IHANA RUMBA!

Koska en ole stailisti, kynttilänjalkojen paikat löytävät lopulliset paikkansa yleensä noin kuukauden sisään. Kun olen pyörittänyt kaikkea sohvia myöten ympäri, ne asettuvat johonkin. Mutta eihän se tarkoita mitään. Se tarkoittaa vasta välivaihetta ja tietynlaista luovuttamista.

Tuumailen, puntaroin ja katselen siinä sitten. Vaihdan ehkä yhden jalan. Seuraavana päivänä palautan sen aiempaan mestaan. Sitten lokakuun aikana lamppu, (tai kynttilä,) syttyy pääni päällä ja palaset loksahtavat paikoilleen.

Tänä vuonna kultainen meri asettui paraatipaikalle ja puiset jalat sohvapöydälle. Värit ovat harmoniassa, määrä on sopiva, nyt vain nautitaan. Ja toivotaan ettei vastaan tule uutta upeaa jalkaa joka vesittää kaiken.

Komboni sisältää pari Laila-mummon vanhaa kynttiläjalkaa, Laura Pehkosen keramiikkateoksen sekä Pentikin ja Iittalan kultaiset ihanuudet.

TallennaTallenna

3

 

No nyt! Maistelin Gastronaatti 2 -kirjan julkkareissa pikaisesti kamera kainalossa munakoiso-salaattia ja totesin sen olevan hyvää. Teimme sitä Köökissä ja jumaliste siitä tuli aivan mielettömän hyvää!! Sori ihana Satu Koivisto, meidän salaatti oli parempaa kuin sun! Haha!

Munakoiso näyttää hassulta, sillä on outo nimi ja se ei ole ollut suosikkini vihannesmaailmassa. Mutta pikkuhiljaa olen lämmennyt tuolle kiiltävälle pullerolle. Parhaimmalta se mielestäni maistuu paahdettuna ja siten se valmistetaan tähänkin salaattiin.

Tämä salaatti on monivaiheinen, eikä ihan hetkessä toteutettavissa. Uuniin menee paprikat, munakoiso ja toiseen astiaan feta ja sipulit. Kannattaa siis lukea reseptit huolella läpi ja tuumailla ajankäyttö. Suosittelen myös, kuten aina: maustamaan reippaasti! Käytä suolaa, pippuria ja sitruunaa rohkeasti. Suolalla voi toki pilata ruoan nopeasti, mutta monesti sitä on aivan liian vähän.

Kain mielestä tämän salaatin salaisuus on kasvisten ja fetan paahtaminen, olen samaa mieltä. Paahtaminen tuo maut aivan eri tavalla esiin, eikä se lopulta ole yhtään vaivalloista.

Kvinoa vaatii kypsentämiseltä enemmän kuin couscous, mutta on sen väärti! Se on pehmeän makuinen ja suutuntuma on leppoisa. Kvinoa on protskupitoisempi kuin riisi ja siinä on hemmetisti hyviä aminohappoja ja ravintokuituakin!

Tämä salaatti tosiaan vaatii hieman enemmän kuin salaatinlehtien repimisen ja tomaatin leikkaamisen, mutta aion valmistaa tätä tästä hamaan tulevaisuuteen ja ehdottomasti seuraavaan juhlapöytään. Mainio ruokaisa salaatti jolla lähtee nälkä ja nostaa vielä hymyn huulille.

 


 

Mitä mieltä muuten olette Köökki-sarjasta? Koetteko liian hankalaksi lukea reseptiä suoraan kuvasta? Meidän idea oli, että näin näkyy myös kirjan taitto ja tyyli. Mutta kuulen mielelläni teiltä toiveita ja ajatuksia!

 

 

TallennaTallenna

7

Kuvittele, että lyöt pääsi ja unohdat viimeiset kymmenen vuotta elämästäsi. Heräät tunteeseen, että odotat esikoistasi, mutta todellisuudessa sinulla on jo kolme lasta joista et muista yhtäkään.

Tällaisesta tilanteesta lähtee liikkeelle Liane Moriartyn Nainen Joka Unohti.

Viisisataa sivua imaisivat minut mukaansa ja tarina kulki mukavan polveilevasti sivuhahmot rinnallaan. Kirjassa minä-äänenä olivat myös päähenkilön sisko ja heidän mumminsa.

Kirja nitoo mielenkiintoisen tarinan yhteen ja pitää aina epilogiin asti jännityksessä.

Kyynelehdin ja nauroin, siihen ei toki vaadita paljoa, mutta tämän kirjan kanssa mietin paljon sitä millaiseksi olen kasvanut viimeisessä kymmenessä vuodessa ja jos palaisin sinne, toisinko mukanani osan tähän hetkeen. Haluaisin uskoa, että olen se sama Kaisu kuin aina ennenkin, mutta kirjan myötä aloin tuumailemaan.. Toisaalta aina vouhotan siitä kuinka paljon kehityn ja opin ihmisenä. Enhän minä silloin ole se sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten. Ja onko sillä lopulta väliä jos on hyvä olla itsensä kanssa.

Nainen Joka Unohti sai pohtimaan ja viihdytti. Erittäin leppoisa lukukokemus joka koukutti lukemaan aina vain lisää.

TallennaTallenna

TallennaTallenna

6

Saartoalan Senja on hyvällä tavalla hullu. Senja meinaa kiertää Suomea ja tulee teidän olohuoneisiin pitämään sisustuskutsuja. Toki jos itse niin haluatte, ei se ihan niin hullu ole!

Entinen Sisustus Orvokki on muotoutumassa uuteen uskoon ja kantaa tästä eteenpäin nimeä Sisustus Hattara. Sekös näihin pastellin sävyisiin tuotteisiin sopiikin! Senjalla on myyntityö hallussa ja halu tuoda kauniita asioita ihmisten koteihin. Ihan kiva agenda, sanoisin.

Meikä kävi Senjan luona noukkimassa muutamia helmiä kotiini ja samalla selvisi, että Hattaran verkkokauppa on avautumassa piakkoin. Sisustuskutsut laajenee kaikkien ulottuville verkkoon, tavallaan. Sama hommahan se ei ole. Kutsut ovat olleet hurjassa suosiossa, eikä ihme. Senjalla on silmää ja aika harva (valitettavasti) pikkupitäjistä käy Helsingin kivijalkakaupoissa, saatika tietää niiden olemassaolosta. Osa taas ei näe kauneutta ennen kuin se tuodaan heidän eteensä ja loput haluavat hypistellä tuotteita ennen ostoa. Silloin verkkokauppa ei palvele. Ellei ole ahkera palauttaja.

Ennen verkkokaupan avautumista kannattaa harkita omien kutsujen pitämistä. Ota ainakin haltuun Hattaran  Instagram, jonka kautta pysyy kartalla Senjan hypyistä ja voipi tuumailla omia kutsuja, kun näkee mitä kaikkea Senjan varastoihin tulee myytäväksi.

Tuotteista sen verran, että suuni loksahti kahdesta syystä auki: halvasta ja kalliista hinnasta. Senjalla on kaikille jotain. Myös niille joilla on IKEA-budjetti. Mutta joukosta löytyy myös niitä arvokkaampia ja harvinaisempia tuotteita.

Mun koriin lähti tällä kertaa mukaan Village Homen matto, Affarin kreisi edullinen kulho, Cilla´sin pirtsakka käsisaippua ja ihanan keraamikko Johanna Ojasen muki. Niitä löytyykin kaapista jo pari.

Minä pidän teidät jatkossakin kartalla Hattaran tekemisistä, lupaan!

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

8

Olen deittaillut viime vuodet ja tavannut etenkin sitä kautta jatkuvasti uusia ihmisiä. Koska olen deittivuosieni aikana tehnyt töitä ja ystävystynyt Avocadopastan äidin, Hanna Gullichsenin kanssa, Hanna tuli toisinaan puheenaiheeksi. Samoin kun puhun Samuli Karjulasta ”Satokausikalenteri-miehenä”, viittaan Hannan ”Avocadopasta-muijana”, jollei henkilö tiedä kenestä puhun. Ja valitettavan usein he eivät siltikään tiedä kenestä on kyse.

Se tunteeko ihmiset Gullichsenin Hannan, ei ole relevanttia, mutta jos he eivät tiedä avocadopastaa, maailma ei ole täydellinen.

Vieressäni istuu ihminen joka on vasta tänään kokenut ensimmäisen kerran kyseisen pastan. Teitä on vielä! Te olette oudosti sivuuttaneet uutiset joissa aikoinaan kerrottiin avocadojen loppuneen kaupoista kun kirjan reseptistä tuli hitti. Mutta nyt teillä on mahdollisuus valmistaa tätä herkkua kotona ja avocadoja löytyy melko varmasti kaupoista.

Uskon myös, että joukosta löytyy ihmisiä jotka aikoinaan kyllästyivät avocadopastaan ja voin kertoa, aika parantaa. Tämä on kuin parsarisotto, kerran vuodessa on hyvä. Maksimissaan pari. Se on kuitenkin fakta, että tämä resepti tulee kulkemaan pitkän matkan elämässäni. Helppo ja pirun hyvä pasta, ei se sen enempää selityksiä kaipaa.

Kaivoin Safkaa-kirjan (2012) keittiöni ylähyllyltä reseptiä varten. Kirjaa on saatavilla vielä ja taidankin selata sen uudelleen pitkästä aikaa. Vahva usko, että kirjalla on muutakin tarjottavaa.

Ja pitikö Kai pastasta?
”Hyvää” hän sanoi.

 

TallennaTallenna

4