Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Etsitkö uutta suuntaa urallesi? Onko sinulla uratoiveita, jotka tuntuvat liian kaukaisilta toteutettaviksi? Onko sinulla liikaa kiinnostavia vaihtoehtoja? Harkitsetko oman yrityksen perustamista? Vai oletko tullut tilanteeseen, jossa entinen työ ei enää sovi muuttuneeseen elämäntilanteeseesi?

Pitkä jumittaminen elämässä, sekä työ-, että vapaa-ajalla on ollut teemana viimeiset vuodet. Nyt kuitenkin asiaan on tullut muutoksia. Ne tapahtuvat hitaasti, mutta draivia on löytynyt ja uusi vaihde on vedetty päälle. Vellomista tämä on henkisesti toisinaan edelleen, mutta halua löytyy. Energiaakin jopa. Olen valppaana uusille tuulille ja jaksan jopa tehdä niiden etsimisen eteen töitä. Eli tavallaan jaksan tehdä ylimääräistä työtä normaalin työn lisäksi. Mikä on usein yrittäjälle hyvä. 

Olen erittäin kiinnostunut nykyään kasvusta. Henkisestä pääomasta, mutta myös yrityksen. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus testata uramuotoilua, menin juosten!

DIY [ Design it yourself ] elämä -kurssi on tarkoitettu kaikille oman elämänsä muotoilusta kiinnostuneille. Hyödynnämme design thinking -periaatteita oman elämän pirullisten ongelmien ratkaisemiseen. Kurssin fokus on erityisesti itselle sopivien uramahdollisuuksien löytämisessä.

Viime viikonloppuna tutustuin kymmeneen ihanaan ihmiseen. Okei, Mikko the Kalenterikarju on tovereita jo entuudestaan, mutta Mikonkin kanssa päästiin tutustumaan paremmin. Kaikki olivat aika eri työelämän lähtökohdista ja monilla oli tarve kirkastaa tuleva suunta ja niinhän me tehtiin!

Saimme tehtäviä toisensa perään, juttelimme porukassa, haastattelimme toisiamme pareittain ja kokosimme ajatuksia pienryhmissä. Kaivoimme ongelman ytimen tiskiin ja teimme pilotteja joilla päästä eteenpäin. Osa löysi täysin uuden suunnan, osa sai vahvistusta haaveiluilleen ja osa apua nykyiseen polkuun.

Design thinking pohjautuu käyttäjälähtöisyyteen ja oman elämäsi käyttäjä olet sinä. Kurssi on paikka, jossa voit keskittyä pohtimaan omaa elämääsi ja uraasi, ja muotoilla siitä itsellesi merkityksellistä ja tyydyttävää.

Minä sain vahvistusta ajatuksilleni joita olen terapiassa käsitellyt jo pitkään. Tuote on kunnossa, rakennuspalikatkin lattialla rivissä, nyt pitää vain enää koota torni ja myydä, myydä, MYYDÄ! Käsittelimme myös jaksamistani ja olen tilanteessa jossa en oikein enää pysty nojautumaan tekosyihin. Liikkumisesta on tultava osa arkea. Masennus toi peliin aikoinaan väsymyksen, mutta tarvitsen tueksi aivoille ja lihaksille happea. Ulos on jatkossa mentävä useammin. Yksi pilottitestistäni onkin joogata kerran päivässä viikon ajan. Se tosin vesittyi heti toisena aamuna, kun yliliikkuvat selkänikamani irtisanoutuivat ja joudun vaihtamaan pilottitestini kävelyihin.

Elämä on kokonaisuus, etenkin yrittäjän elämässä työ- ja vapaa-aika sekoittuu todella usein. Sen takia uramuotoilussa on tärkeää pohtia koko elämää. Heti alkuun mietimme arvojamme, mitä haluat säilyttää, mitä vähentää ja mistä luopua kokonaan. Käsittelimme isoja kysymyksiä ja ryhmän tuki oli mieletön. Sain kuulla olevani aarre ja sain peilata omaa elämääni muiden silmin.

Kurssin harjoitusten avulla opit löytämään ongelman juurisyyn, löydät itse ratkaisun ongelmaasi ja luot keinot, joilla pääset kohti tavoitettasi. Löydät ongelmaasi useita, luovia ratkaisuja ja alat nähdä ympärilläsi mahdollisuuksia. Kurssilta saat mukaasi työkaluja, joista on iloa pitkälle elämään, niin työhön kuin vapaa-aikaankin.

Emme voi muuttaa todellisuutta, joten muotoilemme elämää olosuhteet ja mahdollisuudet hyväksyen. Onhan sinulla riittävästi energiaa ryhtyä toimeen?

Uramuotoilukurssi on panostus henkiseen pääomaan, se kirkastaa ajatuksia ja antaa aivan varmasti vastauksia. Tammikuussa kurssi käynnistyy jälleen Otaniemessä ja joulukuussa julkaistaan verkkokurssi! Mun Instagramia seuraamalla voit pongata muutaman viikon päästä alekoodia nettikurssille!

URAMUOTOILU.COM
Suora linkki tammikuun kurssille 27.-28-1.2018.
@workdaydesigners

5

FS 2017

My Bubba – Big Bad Good -albumi

Viikko sitten hengailin tunnetun Kuuma kahvilan toisen perustajan, Wian olohuoneessa kameran kanssa ja My Bubban vinyyli soi taustalla. Sain jälleen uuden tuttavuuden johon rakastuin välittömästi (Wiaan rakastuin jo ensimmäisella kohtaamisella viime keväänä). Big Bad Good albumi jatkaa loppuvuoden pehmeää tunnelmaa. Suoraan sanottuna olen kuunnellut herkkää musiikkia niin paljon, että välillä täräytän mustaakin mustempaa räppiä kehiin. Pian kuitenkin taas kaipaan aamuuni sitä pehmeyttä ja nyt kulutan Bubbaa.

1

Uskomatonta, mutta totta. Myin ensimmäisen tauluni viikonloppuna. Siitä tuli neljä kyselyä. SAY WHAAT!

Vielä hetki sitten olin pisteessä jossa en uskaltanut aloittaa maalaamista, koska en uskonut osaavani. Ihan tosissani tuumailin, että en osaa sotkea. Tartuin kuitenkin pensseliin, valitsin värit, laitoin musiikin soimaan ja sotkut veivät mennessään.

Olen maalannut vasta muutamia tauluja, ja olen jo ottanut kehityksen askelia. Harkitsen vakavasti ilmoittautumista maalauskurssille ensi vuonna. Janoan oppimaan uusia tekniikoita.

Viime viikolla uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa maalaamaan jotain muutakin kuin sotkua. Vaikka usein ihmiset saattavat löytää sotkuistani selkeitä kuvioita ja maisemia, menin askeleen realistisempaan suuntaan. Lähdin maalaamaan kukkia, lopullisessa työssä minua kuitenkin tuijottivat kasvot.

Maalaaminen on minulle terapiaa. Rentoudun, pääsen tekemään jotain luovaa mutta täysin poikkeavaa työstäni. Mukana matkassa on kuitenkin värien harmoninen maailma joka on minulle erittäin tärkeä. Se, että ihmiset ovat innostuneet töistäni, on upeaa. Se nostaa koko homman ihan nextille levelille ja innostaa minua maalaamaan lisää! Tässä ei tosin ole kyse rahasta, minun ei tarvitse myydä töitäni. En taas toisaalta halua jemmailla niitä kotonani ja jos joku muukin näkee niissä kauneuden ja ilostuu niitä katsoessaan, terapiasessioni on tehnyt enemmän kuin piti.

Ainoa miinus maalaushommissa on tilanpuute. Joulukuussa minulla on vihdoin käytettävissä ihana valokuvastudio, ehkä tovin päästä joudun hankkimaan myös maalaushommilleni tilan.

Haluan kehittyä ja maalata ja olen myös päättänyt tehdä sotkuja tilaustöinä. Jos sinulla on värimaailma jonka abstraktia sotkua haluaisit tuijotella, ota yhteyttä vaikka Instagramin (@kaisujouppi) kautta, niin laitetaan homma eteenpäin ja saan taas yhden syyn lisää maalata!

23

Tänä syksynä olen vihdoin aloittanut oman harrastuksen, jossa olen käynyt melkein joka kerta. Pakolliset poissaolot ovat ottaneet sydämestä, olen meinaa rakastunut materiaaliin nimeltä savi.

Olen rakastumisen lisäksi myös nauranut aika paljon. Keramiikka on vaativa laji, eikä 40 tuntia sen parissa ole tehnyt minusta kovinkaan paljon viisaampaa. Vasta nyt, kun kurssi päättyy ensi viikolla, alkaa uunista tulla järkevää materiaalia. Eikä sekään mitään priimaa. Mutta minä en välitä!

Nämä kaksi työtä ovat molemmat epäonnistuneita, mutta pidän tästä kotikutoisesta meiningistä. Musta kulho kutistui paljon enemmän kuin ajattelin. Siitä piti tulla kukkaruukku, mutta siitä tuli kulho ja se löysikin heti tehtävänsä munakulhona. Sen reunat jätin tahallaan kuprulle, mutta sen muoto valahti kuivausvaiheessa hieman ja virtaviivaisuudesta ei tämän tekeleen kanssa ole mitään tekemistä.

Kynttilänjalka oli pitkä prosessi ja meinasin tulla jo malttamattomaksi sen kanssa. Yhdessä vaiheessa Instastoriesin puolella ihmiset luulivat, että teen housuja. Teos saikin nimekseen housut. Näen tämän järkälemäisen kynttilänjalan meidän tulevan kodin isolla keittiönpöydällä. Näen sen kulkevan matkassa pitkään. Sen lasitus epäonnistui, mutta hyvällä tavalla. Nyt se näyttää siltä, kuin sitä pitkin olisi valunut monetkin steariinit.

Kaikista parasta on, että olen luonut nuo itse. Tyhjästä. Parasta on myös se, että olen oppinut hieman malttia. Sekä se, että olen uskaltautunut oppimaan uutta alalta johon minulla oli kiinnostusta, mutta ei mitään tietoa. Olen myös jaksanut käydä pajalla kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan. Suoraan sanottuna se tuntui tuskaiselta muutamaankin otteeseen, mutta minua kiinnosti liiaksi oliko edellisen viikon kipponi raakapoltettu.

Jälleen on kehitytty ja opittu. Keramiikan saralta taidot voivat vain kehittyä enemmän ja enemmän. En usko, että tässäkään hommassa on koskaan valmis. Oletteko te kokeilleet keramiikan tekoa?

Jatkan harrastusta keväällä.

 

10

Jokin aika sitten HBO:n sarjasta Better Things tuli toinen kausi. Olen täällä jo aiemmin hehkuttanut sarjaa, mutta toinen kausi saattoi jopa olla parempi.

Reteä yksinhuoltajaäiti, kolme tytärtä ja toisella kaudella myös laajalti sivuosia. Pidän heidä kodista, taiteesta, tyylistä ja jokainen on tytär on niin kaunis, että sydämestä ottaa. Rajat ja rakkaus ovat tässä sarjassa aitoja. Teini-ikää käsitellään aidosti.

Sam (äiti) on idolini. Se mistä kaikesta hän selviää, yksin. Se miten hänen ystävänsä tukevat ja tyttäret pitävät heitä sijaisvanhempina kun biologinen isä taas tekee oharit.

Monet kyyneleet tuli taas valutettua ja toivon, että heidän tarina jatkuu vielä!

TallennaTallenna

5

Kai on suuri Ramen-muonan fani. Päädyttiin oikeastaan sitä kautta kokeilemaan Hurtan Hannan uudesta Kasvis Ruokakirjasta vietnamilaista kasvis-phota. Minulla on myös suuri mielenkiinto aasialaisia ruokia kohtaan.

Liemien keitto on usein työlästä hommaa, mutta kasvis-liemen tekeminen on suht iisiä. Aikaa se vie, mutta kattilaan tarvitsee heittää niin sanotusti helppoja aineita, kuten sipulia ja inkivääriä.

Olen suolan ystävä ja lisättiin tässä sopassa suolaa jälkikäteen jonnin verran joukkoon. Tuumailinkin ääneen soppa nauttiessa, että länsimaalaisessa ruoassa maku tulee pippurista ja suolasta, aasialaisessa haposta ja tulisuudesta. Tämä voi vaatia hieman totuttelua, ainakin itseni kohdalla. Chili nostaa hien, avaa nenän ja suola puuttuu. Parasta keitossa oli sienet, tai oikeastaan kokonaisuus.. Sienet vain toivat sen pienen ihana tvistin. Hyvä soppa ja Hannan kirjassa on varmasti lukemattomia muitakin hyviä ohjeita.

Reseptissä oli yksi mystinen homma. Otsikossa ja ingressissä mainitaan selkeästi nuudelit, mutta itse reseptistä niitä ei löydy. Haha! Kirjan annoskuvassakin niitä oli, joten heitettiin ne sopivassa vaiheessa soppaan.

 

 

TallennaTallenna

4

FS 2017

Lisa Hannigan – Fall

Lisa Hannigan on minulle uusi tuttavuus, mutta olen sukeltanut täysiä hänen maailmaansa. 2016 julkaistu At Swim levy on soinut stereoissa ja päässäni taukoamatta. Fall kappaleen lisäksi suosittelen ehdottomasti lämmöllä tutustumaan muihinkin kappaleisiin.

 

Oh, the devil won’t have me
I wonder who will, I wonder who will
All our running is a crawl
And burns for us right through the fall

 

0

Käteni on kyseenalainen. Näette edessänne kuvia joista pidän, mutta ihan lapasesta tuo homma lähti ja pidän mieluusti tällä hetkellä pitkähihaista päälläni. Olen tuumaillut laserpoistoa muutamalle isommalle peittokuvalle ja jos sellaiseen päädyn, kerron koko prosessista enemmän sen yhteydessä.

Se, että sekosin ja teimme peittoa peiton päälle ei poista ihanan Mustaamo Tattoon Marian taidokkuutta ja upeutta. Maria on kestänyt kaikki vatvomiset ja valittelut, sekä hionut suunnitelmia viimeiseen pisteeseen asti, hermostumatta minun vaativuuteeni. Asiakaspalvelija henkeen ja vereen.

Marian työnjälki on heleää ja mulla onkin käsi täynnä pelkkää mustaa viivaa. Siellä on ihania oivalluksia ja juttuja siellä täällä. Jalassa oleva toteemieläin + minä on ehdoton suosikkini. Tatuoimaton Kaisu on pelkkä muisto vain, olen hyväksynyt inkatun kehoni. Seilaan edelleen siinä välimaastossa, että yritänkö laserein tehdä harvennusta, vai inkkaanko huoletta kaikki kolotkin täyteen. Olen tarrakirja, miksi enää perääntyä. Marian ansiosta olen melko hieno tarrakirja. Omalaatuinen, huumoria ja kauneuttakin sisältävä teos.

Tänään kysyin Kailta, häpeääkö hän minun tatuoitua kroppaani? Kävin valtaisaa turhautumista ja taistoa tatskojen kanssa aikani, nyt olen rauhoittunut, mutta en tyytyväinen. Täten siis kaipaan hyväksymistä siltä joka kehoani tsekkailee päivittäin. Kai on samoilla linjoilla kanssani ja haluaa minun löytävän mielenrauhan inkkailun kanssa. Minulla on muutamia kuvia joita vielä haluan itseeni ja Kaikin kaavailee tatuoinnin ottamista. Ehkä me seotaan yhdessä ja laitetaan toistemme kasvokuvat pakaraan. Höhö.

Tatuointien kanssa se on fakta, että niihin jää koukkuun. Sitä alkaa näkemään vain tyhjää kanvasta, joka pitää täyttää. Syytän masennusta ja elämäntilannetta siitä, että tein nopeita päätöksiä ajattelematta ja nyt olen pisteessä jossa haluaisin palata takaisin päin.

Mutta ovatko kaikki erheitä? Eivät toki. Pidän tyypeistä joita olen kehooni ikuistanut. Pidän tyylistä johon päädyin, siitä että minusta löytyy ranskanperunoita, kukkia, muistoja ja ihan vain puhdasta taidetta. Prosessi on kesken, katsotaan minne suuntaan se etenee. Laserfirmat saavat mieluusti ottaa yhteyttä minuun. Toisaalta taas kalenterissa on aika Marialle, Järvenpään Mustaamoon.

Onko teillä tuskailuja tatskojenne kanssa? Mikä meni pieleen? Oletteko harkinneet poistoa? Kertokaa tatska-stoorinne!

TallennaTallenna

26

No en mä nyt sitten tiedä. Olisiko se ollut uunin syy? Vaalea pullahan se taas tuolta uunista ulos tuli. Hyvin kohonnutta sämpylää, sanoisin. Tosin en edes ole täysin varma millaista on täydellisesti onnistunut focaccia. Sen tiedän, että odotin enemmän.

Kenties olisimme voineet kaulia focaccian millin ohueksi, pellin kokoiseksi? Ymmärtääkseni tässä hommassa on muutama koulukunta, Italiassa focaccia on ohut lätty jossa päälliset maistuvat kunnolla. Jotkut taas duunaavat paksua leipää jonka pystyy helposti puolittamaan. Tai sitten tämä jälkimmäinen ei ole koulukunta vaan virheellinen lopputulos.

Perussämpylästä wannabe foccacia eroaa päällyksillään. Oliivit, yrtit ja tomaatit tuovat tvistin joka kyllä toimii. Lämpimänä ja voin kanssa focacciamme katosi kyllä parempiin suihin, mutta ei se ihan sen vaivaamisen väärti ollut. Kai vaivasi taikinaa ohjeen mukaan, 18 minuuttia. Tarkalleen. Kenties leipä olisi voinut olla kauemmin uunissa, kenties epätasaisesti paistava uunimme ei tuota täydellistä lopputulosta. Niin monta kysymystä!

Teemuun ja Markukseen kuitenkin luotan. Heidän Leipäkirjasta tulee jonain päivänä Raamattuni. Leipä on veemäinen asia, leipominen muutenkin. Aina ei lykästä ja planeettojen asennotkin tuntuvat vaikuttavan onnistumiseen. Leipä vaatii aikaa, rakkautta ja kokemusta. Focaccian piti olla helppo valinta. Aion ottaa tästä elämäni tärkeimmän mission. Aion rakastua leivän leipomiseen. Tarvitsen ensin kylläkin yleiskoneen, vaivaamiseen käytetty aika pitää saada käytettyä johonkin ihan muuhun.

Tehkää focacciaa ja heittäkää omat vinkkinne kehiin!

 

3