Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 

Olemme saaneet kommentoida ensimmäisiä luonnoksia tulevasta talosta. On kuulkaa aika jännää haaveilla, suunnitella, vedellä kuvia Pinterest-kansioon vuosien saatossa hullun lailla ja sitten yhtäkkiä kaikki pitäis vetää niin sanotusti LIVEKSI.

Siinä menee helposti sormi suuhuun, ajattelee outoja asioita kuten miten lasinen liukuovi voi maksaa kymmenentuhatta euroa ja pelkää, että kyllästyy taloon viidessä vuodessa. Vaikka siinä mahdollisesti ”pitää” asua iäti.

Toisessa päässä vaakakuppia painaa ilo, innokkuus ja se mutu-tuntuma, että tästä tulee u p e a.

Ensimmäisten luonnosten jälkeen asiasta tuli jotenkin hirmu virallista. Meillä on tiimissä ihana arkkitehti ja pääsen (uskaltaudun) sanomaan mielipiteitäni ja suunnittelemaan yhdessä. Vaikka katselemme vasta luonnoksia, haemme mittasuhteita ja pohjan muotoa, tässä tuli hirmu suuri tarve edetä salaman lailla! Onneksi asumme Suomessa.. Muuten olisin varmasti jo nyt tontilla kaivamassa lapiolla kuoppaa, kainalossani paketti kakkosnelosia.

Minä yritän malttaa, hengitellä ja jatkaa Pinterestin selailua..

20

Olen aina salaa halunnut töihin Vimmalle. On useita kotimaisia lastenvaatemerkkejä joita palvon. Vimma on kuitenkin erilainen. Vimman erottaa muista siitä, että sen sydän, Marjut Rahkola, on hieman hullu.

Kuosit jaksavat yllättää, liki joka kerta. Siitä kuuluu kiitos upeille suunnittelijoille, mutta myös Marjutille jolla on uskallusta toteuttaa villejä ideoita. Vimma on laajentanut viime aikoina myös lifestyle tuotteiden puolelle. Ehkä uuteen kotiin pitää vetää Vimman tapetilla yksi huone..

Juuri nyt haluaisin vielä enemmän töihin Vimma-tiimiin! He avaavat uuden, upealta näyttävän puodin Albertinkadulle Helsinkiin HUOMENNA 15.12.2017! Luvassa on savipajaa, joulufiilistelyä ja näköjään -20% ale kaikesta. Itse en pääse tutustumaan avajaisten kautta puotiin, mutta menkää te! Tuumailkaa siellä käydessänne, miten upeita juttuja kanssasisaremme saavat aikaan kovalla työllä ja intohimolla. Kade! <3

VIMMA STORE
Albertinkatu 16
Avajaiset 15.12 klo 16 alkaen

2

Mitä mulle kuuluu?

Jäin oikein makustelemaan tuota kysymystä.

Tänään olen Kain kanssa käynyt kuvaamassa videon arkkitehdille tontistani. Se kutkutti ihanasti. Meillä ei ole vielä sen suurempia aikatauluja projektille, mutta toivoisin tontilla tapahtuvan jotain ensi vuoden aikana. Tontilla on paljon rakennusoikeutta jäljellä, mutta tontti ei ole kovin suuri. Oli täten myös huojentavaa kuulla arkkitehdilta, että haaveilemamme tönö mahtunee tontille hyvin.

Olemme rakentamassa uutta kotiamme vanhempieni viereen. Pääsen samalle tontille siskoni ja vanhempieni kanssa. Palaan lapsuuteni maisemiin ihan tosissaan. Täten saatan rakentaa loppuelämäni kotia. Se tuntuu hurjalta ajatukselta ja salaa toivon, että ehdin asua elämässäni monessa muussakin maassa. Mutta tavoitteena on palata aina kotiin.

Projektista tulee mielenkiintoinen. Tavoitteena rakentaa ekologinen, kestävä, kaunis ja omaperäinen talo. Unelmieni koti, josta ei halua poistua. Talon suhteen jännittää pirusti about kaikki. Mutta onpas mahtavaa jakaa huolet, kysymykset ja innostus ihka oman poikaystävän kanssa.

 

Työrintamalla ovat muutoksen tuulet puhaltaneet. Kannoin äsken pöytäkoneeni alakertaan, siirryn virallisesti uudelle studiolleni huomenna, kun aamulla heitän työhuonetavarat Käpylään. Tällä hetkellä panikoin tuleeko tilasta kohtuuttoman kallis varasto, mutta pitänee ajatella pidemmällä tähtäimellä.

Se on ollut unelmani useita vuosia. Pääsen samaan tilaan upean Riikka Kantinkosken kanssa ja meillä on siellä jengi pöytäpaikkalaisiakin. On luksusta päästä jälleen keskelle työyhteisöä. Toivon, että konttori on vilkas ja tuo elooni paljon hyvää energiaa. Olen ollut nyt puolitoista vuotta kotona ja alan haista homehtuneelle.

Toteutuneet unelmat usein unohtaa heti kun ne tulevat toteen. Olenkin nyt yrittänyt muistutella itseäni siitä, kuinka upea mahdollisuus tämä on. Minulla on käytettävissä upea tila, hyvällä sijainnilla. Studiossa riittää luonnonvaloa ja siellä on keittiö. Siinä on kaikki mitä olen tilalta haaveillut. Nyt täytyy toivoa, että saan tilasta hyödyn irti.

Minulla on nyt paljon virityksiä useaan suuntaan, mutta mikään ei ole vielä ottanut kunnolla tuulta alleen. Se on stressaava vaihe malttamattomalle ihmiselle, mutta nyt täytyy vain uskoa.

Tammikuu tuo tullessaan myös aivan uuden homman; palaan koulunpenkille. Olen oppisopimuksella omassa yrityksessäni ja toivon koulutuksen tuovan uutta pontta hommaan. Olen saanut Educolta myös mentorin jonka kanssa yksi puhelu toi jo vahvaa uskoa tulevaan.

 

Olen ollut viime aikoina erittäin onnellinen Kaista. Me eletään elämää jollaisesta olen haaveillut niin kauan kuin muistan. Pelkään toki koko ajan kaiken kaatumista, vaikka yhtäkään syytä ei ole. Yritänkin nauttia tästä elämänvaiheesta ja tästä ihmisestä joka tallusti polulla eteen. Nyt vallitsee hyvä pössis.

Meillä on edessä joulukuussa ihana reissu lasten kanssa pohjoiseen, Kain mökille. Sitä reissua odotan yllättävän paljon, vaikka edessä on kymmenen tunnin ajo ja pirun kylmät ilmat. Mutta se tuntuu seikkailulta ja on ihanaa viedä pojat pohjoiseen. He eivät ole koskaan olleet niin korkealla. Viihdyn myös todella hyvin Kain vanhempien kanssa ja he ovat ottaneet minut ja pojat niin ihanasti vastaan, että ei voi kuin hymyillä.

Tammikuussa suuntaan henkisesti melko raskaalle reissulle Kambodžaan. Lähden World Visionin lähettiläiden matkaa tallentamaan. Se on seikkailu jollaista en ole aiemmin kokenut ja odotan sitä jännityksellä, mutta myös hieman pelonsekaisin tuntein. Matkaan on lähdössä ihana porukka, joten meillä tulee kyllä varmasti huippureissu. Ellei kuolla maamiinaan.

Helmikuun puolella palaan Kain kanssa samoille kulmille. Meillä on varattuna yhdeksäksi yöksi Balilta sviitti omalla uima-altaalla ja me aiotaan lukkua. Se on uusi termimme lukemisen ja nukkumisen yhdistämiselle. Ensin luetaan ja sitten nukahdetaan ja sitten taas luetaan. Sen voimilla jaksan painaa vaikka läpi harmaan kivet. Ah, lomat on kyllä ihmisen parasta aikaa.

Palaset loksahtelee kohdilleen, mutta ne toisinaan loksahtelevat myös pois paikoiltaan. Ihan kirjaimellisestikin.. Viime viikolla makasin melko ison kivun kanssa osteopaatin penkissä, kun yliliikkuvat yläselän nivelet olivat naksahdelleet vinoon. Fyysinen kunto ja -terveys onkin yksi iso riippakivi. Pessimistinä odottelen milloin syöpä iskee, milloin joudun lonkkaleikkaukseen, milloin saan reuman.. Pelko asuu minussa ja välillä sitä joutuu käskeä poistumaan!

Henkisesti olen kuitenkin juuri nyt suht tasapainossa. Ahdistus tulee ja menee, mutta Kai on loistavana tsempparina ja usein osaan itsekin järkeillä itseni ulos tilanteesta. Olemme tehneet terapiassa toimintasuunnitelman; mikäli etenemme hyvin kevään aikana, en mahdollisesti hae kolmatta kuntoutusterapiavuotta. Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta minulla on hyvä vaihde silmässä. Ymmärrän itseäni koko ajan enemmän, kehityn ihmisenä ja suunta on hyvä.

On suunnitelmia, on ajatuksia. On onni. Nautitaan nyt tästä.

 

57

Kun remontoimme asuntoani, isäni kysyi ”Onko tämä kylpyhuoneen katto aivan pakko maalata valkoiseksi?” Vastasin, että on. Seuraavalla viikolla isäni maalasi vanhempieni kylpyhuoneen katon myös valkoiseksi. Hän aidosti hämmentyi tilasta ja valosta jota valkoinen maali toi kylppäriin. Pieni asia teki ison muutoksen.

Niin kävi myös Olympukselleni kun sujautin siihen kiinni Field Dayn nahkaisen kamerahihnan. Koko olemus muuttui, ja tavallaan aika pienellä jutulla. Nahkaremmin takana on kuitenkin paljon ajatustyötä kestävyyden ja laadun parissa, sekä valtaisasti tietoa ja taitoa. Field Dayn Iina panostaa laatuun ja yrityksen kamerahihnat tehdään käsityöllä korkealaatuisesta, kasviparkitusta naudannahasta.

Nykyään Iina vastaanottaa standardimittaiset hihnat valmiiksi leikattuna, mutta minun pidemmän nauhan hän valmisti täysin alusta asti itse. Iina on tehnyt kestävyystutkimuksia ja suunnitellut valokuvaajamiehensä kanssa pomminvarman tuotteen, joka käy kameraan kuin kameraan ja joka kestää aikaa ja etenkin katseita.

Kun vierailin Field Dayn kivijalkapuodissa Kalliossa, juttelimme hämmentävän pitkään kamerahihnojen nupeista ja kuulin tarinan niitä valmistaneesta miehestä. Hän hioi käsin nuppeja Field Daylle, kehitti tuotetta Iinan kanssa, kunnes tilauksia alkoi olla sen verran, että valmistus siirtyi koneelliseksi.

Kamerahihnoissa käyttämämme messinkiset nupit on valmistettu juurikin vain Field Daylle. Vaikka kyseinen kiinnitystapa on ollut käytössä vuosikymmeniä, nuppikiinnityksiä ei juurikaan enää tapaa. Uskomme, että nailonisten kamerahihnojen ja muoviosien yleistyessä, nupit ovat jääneet pois, vaikka kiinnitysmekanismi on hyvin simppeli ja ennen kaikkea turvallinen.

Field Day on laajentanut tuoteperhettään viimeisten vuosien saatossa ja Iina tekee myös mittatilaustöitä. Itse aion tilata häneltä seuraavaksi uudelle läppärilleni kotelon ja hiirimaton. Taidan mätsätä ne kamerahihnani kanssa, vaikkakin musta nahka kiinnostaa myös.. Valikoimasta löytyy myös aivan ihanat aurinko- tai silmälasien remmit, harmi kun en pysty käyttämään lasejani vain osittain, silloin ne roikkuisivat aina kaulassani.

 


 

Joulukuussa Field Dayn puodin valtaa muutama muukin brändi! Se onkin hyvä syy poiketa kurkkimaan Iinan työpajaa ja tutustua seuraaviin merkkeihin: Month of Sundays, Saana ja Olli, Maija Fredrika, PUF + Tomi

Xmas Store by Field Day & Friends 5. – 22.12.2017
https://www.facebook.com/events/128486827862653/

Nyt saat myös alennusta FIELD DAYN tuotteista (kaikki paitsi tilauksesta valmistettavat). Kun mainitset kassalla nimen Kaisu, tai syötät sen tilauksen yhteydessä alekoodin paikalle, saat -20% tuotteista viikon ajan (1.-8.12.2017).

Field Day Studio & Store
Kinaporinkatu 1
00500 Helsinki

4