Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mielenmetsästäjät ovat 1970-luvun FBI agentteja. Rauhallisesti etenevä sarja koukuttaa heti. Agentit anovat lupaa tutkia sarjamurhaajia. Mikä saa ihmisen tappamaan useasti, suunnittelemaan murhia. Millainen lapsuus, millainen nuoruus. Miten ensimmäinen murha tapahtui..

Vasta 1970-luvulla havahduttiin, että ihminen ei välttämättä tapa montaa kertaa samalla tavalla, sattumalta. Alettiin kysymään miksi? Minkä takia ihminen toimii niin kuin toimii. Mitä traumoja on taustalla? Sarja perustuu faktoihin ja aiheesta kirjoitettuun kirjaan. Mindhunterit kiertävät haastattelemassa sarjamurhaajia ja eksyvät samalla ratkaisemaan pikkukaupunkien murhatutkimuksia. Sarjassa tutustutaan myös päähenkilöiden elämään työn ulkopuolella.

Päähenkilöt ovat ihania ja heidän välinen kemia miellyttävää. Tässä ei mennä perinteisellä pomo-oppilas asetelmalla. Enemmän kokenut arvostaa nuoremman kokemusta ja he jakavat toisilleen henkilökohtaisiakin asioita.

Klikkaa päälle ja nauti seitkytluvusta ja hurjista murhatarinoista!

2

     Veikeän ihana Senja nököttää Sisustus Hattaran takana. Hattara on sisustustuotteita myyvä puoti Nurmijärvellä. Olen onneissani, koska olen päässyt mukaan tähän kuvioon ja tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen yrityksen pyörteisiin isomminkin. Katsotaan kuinka meidän käy!

Hattara avaa pian verkkokaupan ja meikä on päässyt mukaan uudistamaan instafeediä ja ottamaan verkkokaupan kuvia. Parasta tässä prokkiksessa on tehdä töitä yhdessä. Pitkät päivät tuotteiden parissa ovat antoisia. Senjan kanssa meillä pelaa visiot ja kemiat yhteen.

Hattara on siitä kiva, että siellä ei ole mielestäni montaakaan turhaa tuotetta. Senjalla on erinomainen maku metsästää tuotteita jotka sopivat tämän päivän kotiin. Ja vaikka trendit muuttuu, tämän hetken muoti on melko ajatonta. Joukosta löytyy myös monen kukkarolle sopivaa materiaalia. Edukkaiden lasituotteiden lisäksi voit ostaa suomalaista keramiikkaa.

Hattaran valikoima on kasvava, joten kannattaa ottaa puoti haltuun jo nyt. Instagramin puolelta voi tilata tuotteita ja seurata verkkokaupan avautumista. @sisustushattara

11

Kai on mielikuvissaan meidän etelän puolen terassilla, heinäkuun auringossa.

Takana on siis tonttimme. Siihen on tarkoitus jossain vaiheessa rakentaa talo, jonka ihana arkkitehtimme on piirtänyt. Hirmuisesti on selvitettävää, sopimuksia sinne ja tänne, eikä mitään varmuutta vielä juuri mistään. Suunnitelmat kuitenkin etenee ja sekös meitä kutkuttaa..

Tätä hetkeä olen odottanut tovin. Olen aina kuvitellut, että jossain vaiheessa elämää rakennan talon. Tai siis rakennutan. Olen myös aina kuvitellut, että teen sen siippani kanssa. Yhdessä. Sinkkuvuodet saivat hetkeksi uskomaan toisin ja olin jo valmistautunut siihen, että lähden projektiin yksin. Nyt me kuitenkin rakennamme meille taloa ja se tuntuu hämmentävän oikealta.

Juuri tässä meidän pitääkin olla. Me ollaan seurusteltu kahdeksan kuukautta ja monen mielestä tämä tuntuisi varmasti hullummalta kuin avioliitto tai vauva. Meidän kohdalla suhteemme lähti heti ensi tapaamisesta viemään meitä, me vain nautimme kyydistä. Nyt taloprojekti lähti vetämään, vaikka vielä puoli vuotta sitten totesimme sen olevan ”jossain tulevaisuudessa”.

Tavallaan talo siintääkin jossain tulevaisuudessa.. Tämä on pitkä projekti ja toistelemme toisillemme ”meillä ei ole mikään kiire”. Päätimme kuitenkin, että emme asetu vastavirtaan, vaan mennään mukana.

Toiveena siis onkin, että projekti etenee soljuvasti ja vaikka totesimme arkkitehdin kanssa talon rakentamisen olevan pitkä tie täynnä pettymyksiä; haaveilemme siitä, ettei tässä jouduta valtaisasti taistelemaan. Ei yhdessä muita, eikä toisiamme vastaan.

Meidän talon piirrustukset ovat liki valmiit. Seuraavaksi tiimiä pitää kasvattaa ja lähestyä rakennusvalvontaa.

23

Pyyhin homeet luistimistani, enkä ollut ennen ensimmäisiä vetoja ollenkaan varma, tarvitsenko saattajaa joka liu´ulla. Lähdin riskillä mukaan. Mielenkiinnosta ja innosta.

Olen intona elämästäni. Lapseni näki minun luistelevan ensimmäistä kertaa koskaan. Tästä on tasan Kaita kiittäminen. Hän ei painosta, hän ehdottaa. Koska viihdyn hänen kanssaan, lähden mukaan. Hän olisi mieluusti mennyt Leevin kanssa kaksin, mutta jotenkin kummasti minä nökötin penkan laidalla ja tungin villasukkaista jalkaani jäätävän jäykkään luistimeen.

Olin laittanut luistimet jalkaan viimeeksi varmaankin vuonna 2000, kun pelasimme ringetteä liikuntatunnilla. Kymmenen minuutin totuttelun jälkeen luistelin taaksepäin, jarrutin, tein makkaroita, epämääräisiä piruetteja ja vaa´an. Uskaltauduin luistelemaan melko kovaakin!

Intoon liittyi myös lievästi pervot fiilikseni lätkäjätkiä kohtaan. Jokin heissä sytyttää ja tuo siippani on entinen sellainen. Toissa viikolla pojat lähtivät luistelemaan kaksin ja pyysin heitä laittamaan videon reissultaan. Video tuli. Kai oli kuvannut Leeviä. Vienosti kiitin ja lisäsin: Voisko se Leevi kuvata vuorostaan sua.. Haha. En tiedä mikä minua vaivaa!! Mutta siellä minä jäällä läähätin perässä, kun Kaitsu viiletti menemään ja vei kiekkoa Leevilta. Mamma miiiiia!

Rakastan näitä viikonloppuja. Saamme höpsötellä menemään omaan tahtiin. Lapset kaivautuvat meidän kainaloon ja seuraavassa hetkessä he lähtevät kavereiden luokse. Kai viihtyy meidän kanssa ja pitää meitä kolmea perheenään. Kun kuulen sanat ”Käynkö mä heittää Aapon sinne pulkkamäkeen?” sydämeni värähtää. Kaista on tulossa kovaa vauhtia perheenjäsen, joka auttaa myös lasten kanssa. Vapaaehtoisesti.

Jäällä lätsähdin Kain kainaloon ja supisin hymyillen ”Im a lucky girl”. Ja se on totista totta.

26

Esikoisen kanssa jänkätään ja korotetaan ääntä. Millainen hänen elämästään tulee, on hänen valintansa. Hänestä ei tarvitse huolehtia, hän pärjää joka tapauksessa aivan varmasti.

Kuopusta katsoessani tunnen usein huolta.

En ole varma miten tuo maailman herttaisin ja kiltein poika tulee pärjäämään. Luovuus, vilkas mielikuvitus ja herkkyys ovat loistavia piirteitä, mutta niiden kanssa on vaara eristäytyä, pelätä ja unohtua suremaan.

Vuosia sitten kikattelimme Aapo-vauvan huolta täynnä oleville eleille. Kutsuimme kaljua poikaa masentuneeksi kilpikonnaksi. Toisinaan tuumailen millainen tulevaisuus tuolla murulla oikein on, osuiko vitsailu liiankin paljon oikeaan.

Nyt kun ekasta luokasta on kevät jäljellä, Aapo on ottanut askelia kohti omatoimisuutta. Samalla tunnen kuinka hän vetäytyy luotani. Hän ei enää turvaudu minuun samalla tavoin kuin ennen, eikä aina muista kertoa kuulumisiaan.

En voi kuin tukea, kannustaa, rohkaista. Kaappailla syliin ja tuijotella silmiin. Käsitellä huolen kerrallaan. Kertoa, että olen aina tässä. 

Onneksi tuon papanan päivät ovat myös täynnä kikattelua ja riemua. Intoa, ihania leikkejä, parhaita kavereita ja turvaa. Huolen lisäksi Aapo tekee minut ylpeäksi alvariinsa ja hehkun rakkautta kun istutaan sylikkäin.

 


 

Usein Aapon kuteet kiinnittävät huomiota. Hupsut ja toisinaan villitkin vaatteet ovat Aapon tavaramerkki. Ainakin siihen asti kun hän itse nauttii niistä. Hiihtoloma alkaa Papun Drop kakkosen kledjuissa ja se on saatavilla 22.2 teille muillekin, isoille ja pienille taiteilijasieluille. Sopivasti tämän malliston nimi on ”I hear you.” I rest my case.

PAPU

26

Olen edelleenkin aivan kohtuuttoman huono keramiikassa. Heti alussa totesin, että minulla ei riitä kärsivällisyyttä tehdä sileitä ja symmetrisiä töitä. Olen hyväksynyt sen, mutta toisaalta minua ärsytti hyväksyä se. Haluaisin olla parempi, oppia enemmän ja tehdä upeampia juttuja.

Tunneilla kuitenkin turvaudun toistamaan samoja muotoja ja asioita, suurin osa töistä lentää roskiin lasituksen jälkeen ja koska prosessi sinne asti on pitkä, harrastus tuntuu toisinaan melko epäantoisalta. Silti tilaan ohjaajalta savikönttejä toistensa perään ja jo nyt tuumailen, että jos sitä vielä ensi syksynä sitten kuitenkin jatkaisi harrastusta.

Keramiikka vaatisi hieman enemmän suunnitelmallisuutta, tekoa tarpeeseen ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta hyväksymisen myötä päätin, että teen omaa jälkeä. Epätasaisuus olkoon tavaramerkkini. Korostakaamme sitä mitä ei voi piilottaa! Ehkä en edes haluaisi tehdä tasaisen tylsää laatua.

Näistä astioista meillä syödään. Pilkkusavi tulee ihanasti esiin valkoisen lasitteen jälkeen. Monimuotoiset muodot sopivat meille, uniikki sopii minulle. Ärsyttävä ja pirullisen ihana harrastus tullut valittua!

8

Ei. Ei ole yhtään aikaista aloittaa FLOW-hype! Kuutisen kuukautta, kesä alkaa olla lopuillaan ja Flow-festari hyppysissäsi. Mikäli haluat ottaa kaiken irti festivaaleista, aloita artisteihin tutustuminen viime vuonna. Jos et ehtinyt, tee se tänään. Olen itse jo tietoinen artisteista joiden lavan edessä aion notkua. Toki Flow droppailee uusia artisteja tämän tästä ja kun lopulliset aikataulut julkaistaan, olen varma että siellä joutuu jälleen tekemään rankkoja valintoja.

Tässä teille vähän namedroppailua tulevista esiintyjistä ja kappaleet jotka toivoisin kuulevani ja läpi tanssivani.

 

Lykke Li – No Rest For the Wicked (sekä I Follow Rivers)
Kendrick Lamar – HUMBLE.
Lake Jones – Breath Out the Fumes
Grizzly Bear – Yet Again
St. Vincent – Cruel
Mura Masa feat. ASAP Rocky – Lovesick
Bonobo – Days To Come
ALMA – Bonfire
Moodymann – Don’t You Want My Love
Kube – Lähiö Lähiö
Fleet Foxes – White Winter Hymnal
Vesta – Ota Varovasti

2

Miten se yhteenmuutto sitten meni? No melko päin persettä.

Koska olen moninainen, molekyyleistä muodostuva läjä ja ajatukseni kulkevat tuntematonta tietä, muuttopäivänä olin poissaoleva ja nihkeä. Draamalta ei siis vältytty. Vaikka Kaille tavara ei ole tärkeää, hän antoi pois, myi ja heitti roskiin 80% omaisuudestaan, silti minun luokseni tuli toisen elämä. Se tuntui muuton hetkellä vaikealta.

Kai Konmaritti huolella, säästi vain tärkeän ja muutti uuteen kotiin. Hän ei ollut pitkään aikaan viihtynyt Helsingin kodissaan ja odotti muuttoa. Niin minäkin, mutta kun tavarat siirtyivät alkoi ahdistamaan, vaikka tiesin niiden saapuvan.

Minä en saanut uutta kotia, enkä päässyt kamoistani eroon. Tavaraa täynnä olevien kaappien sisältöjen piti tiivistyä entuudestaan ja tehdä tilaa uudelle tavaralle, jolla ei ole minulle mitään merkitystä. Siinä alkoi todella tuntumaan neljän vuoden yksinelo, minun kotini, minun sääntöni. Nyt kaiken piti olla meidän.

Kerroin tarvitsevani aikaa ja harmittelin kun en kiljunut riemusta muuttopäivänä. Suurin osa tavaroista löysi paikkansa samana päivänä ja yläkerrassa on vaatekaapissa enää pari asiaa joille pitää järkätä oma tila. Kai ihanasti hyväksyi sen, että niille löytyy kyllä paikka, kunhan saan intopiikin järkkäilyyn. Sitä ei ole vielä tapahtunut, mutta arki on alkanut pyörimään täällä normaalisti ilman sitäkin.

Rakkaus ei oikeastaan ole vaikeaa, vaan me ihmiset tunteineen, pelkoineen ja päähänpinttymineen.

Perjantaina Kai lähti Tahkolle reissuun ja kun me palasimme poikien kanssa Flamingosta perjantai-iltana kotiin, pidin pienen perhepalaverin ilman isäpuolta. Molemmat sanoivat yhdestä suusta, että Kain muutto tuntuu kivalta. Kun totesin mielestäni Kain sopivan meidän jengiin, Leevikin sanoi pohtineensa asiaa. ”Miten se onkin niin, että se sopii niin hyvin?”

Niin. Loppujen lopuksi toki tavara ei ole tärkeää, vaan ihmiset. Muutos voi kuitenkin pistää pään sekaisin. Onneksi tiesin tilanteen rauhoittuvan pian. Olinhan varma päätöksestämme muuttaa yhteen.

61