Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Eilen yhdistin erään tositv-sarjan hetken omaan elämääni. Se herätti ja selvitti solmuja.

Olen ollut toisinaan herkillä, tiuskinut ja hermostunut pienestä. Riitoja on syntynyt turhista asioista ja muutama ilta on vietetty hiljaisuudessa. Olemme pohtineet ärsyyntymistä ja riitojen aiheita. Tuumailleet yhteensopivuutta ja suhteen arkea. Eilen tajusin, että olemme etsineet vikoja vääristä paikoista.

Muutama viikko sitten tv oli auki ja seurasin ruotsalaisen pariskunnan rakennusprojektia sivusilmällä. Arkkitehti-pariskunnan nainen oli ollut tontilla 24/7, osallistunut itse rakentamiseen ja ollut työnjohtajana. Kun kuvausryhmä tuli uudelleen käymään, nainen oli ollut kuukauden sairauslomalla. Hän oli palanut loppuun.

Oireet kohtasivat ja eilen tajusin lähtökohdankin täsmäävän.

Olen tehnyt nyt reilut kaksi viikkoa töitä aamusta iltaan. Saavun sitten kotiin kahdelta tai kuudelta, istun koneella kahdeksaan asti, vähintään. Kirjoitan puhelimen things to do listoille keskellä yötä tekemättömiä tehtäviä ja pyöritän seuraavan päivän palapeliä mielessäni.

Mikäli seuraavaa vapaapäivää, ilman minkäänlaista ajatusta töistä, pitää odottaa monta viikkoa, töitä saattaa olla liikaa yhdelle naiselle kannettavaksi. Olen väsynyt, mutta ongelmana onkin ollut se, että myös nautin valtaisasti kiireestä. Kiireinen kevät vähentää välittömästi yrittäjän painetta hiljaisesta kesästä. Pitää painaa kun rauta on kuuma, ja niin edelleen! Olen siis tehnyt työtä ilolla, mutta vaakakupissa painaa muutakin. En ehdi levätä. En ehdi nollata ja sumuinen mieli ahdistuu, hermostuu helposti. Kun pienikin asia tuntuu kaatavan koko huolella suunnitellun palapelin, toisten huomautukset ja teinin mielenosoitukset tuntuvat henkilökohtaiselta vittuilulta.

Olen kirjoittanut täällä aiemminkin siitä, kuinka vaikeaa minun  on erottaa työaikoja vapaa-ajasta. Jopa tämä blogin kirjoittaminen on tietyllä tapaa työtäni. Olenko siis nyt töissä? Ainakin puolittain. Lepäämistä tämä ei ainakaan ole, vaikka osa blogin kirjoituksesta meneekin harrastamisen piikkiin. Kun yksityisyrittäjä nauttii työstään, soppa on valmis. Olen tehnyt nyt paljon ylimääräistä pakollisten taskien sijaan ja olen onnellinen, kun virtaa on riittänyt. Nyt siitä kuitenkin kärsii läheiseni.

Kodin, parisuhteen ja lapsien hoitaminen eivät katoa mihinkään, vaikka töitä tekisi 12 tuntia päivässä. Ne ovat olemassa ja tunti illassa ei riitä. Sitten siitä alkaa seuraavaksi kerätä paineita. Luovuus tukehtuu, kun nakuttaa päivät koneella, istuu autossa kuvauskeikalta toiselle ja etsii vanhoja kuvia kovalevyiltä. Pinna kiristyy, kun pyykkikorit tursuaa ja kaupasta tarttuu taas mukaan eines päivälliseksi.

Lopulta toisen ei tarvitse kuin ehdottaa kävelylenkkiä ja vedät siitä sekunnissa johtopäätöksen, että avopuolisosi viittaa sinun olevan ylipainoinen laiska vätys. 

Jotta hommassa säilyy intohimo, minulla pitää olla aikaa jolloin ajatukseni virtaavat vapaasti. Aikaa, jolloin en ainakaan tietoisesti ajattele töitä. Nyt sitä on ollut olemattoman vähän. Olen yrittäjä juurikin siitä syystä, että joskus viikossa voi olla kaksi ylimääräistä vapaapäivää. Nyt niitä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on hyvä, mutta huomaan mielenterveyteni myös kärsivän siitä. Sen vuoksi olenkin mentorini kanssa tuumaillut, että aikatauluni pitää laittaa uuteen uskoon. Minun pitää karsia vääränlaiset työt, ulkoistaa asioita (tarjous siivousyritykselle vetämässä) ja keskittää energiaa oikeanlaisiin asioihin.

Tähtäimessä on rento-Kaisu, joka ei tiuski rakkailleen. Kaisu, joka ei pilaa parisuhdettaan tai suhdetta lapsiinsa työllään. Kaisu, joka hallitsee kotia, delegoi tehtäviä ja ottaa leppoisan asennon sohvalla, kun joku toinen viikkaa välillä vaatteet pyykkinarulta. Sekin on ollut ongelma. Jos joku auttaa minua, en pysty vain olemaan. Minun pitää käyttää se aika hyödyksi.

Eilen se vihdoin tuli. Pitkään odotettu vapaapäivä. Käytin työasioiden miettimiseen päivän aikana ehkä 15 minuuttia. Loistava ja yllättävän hyvä saavutus! Lepäämään en toki päässyt, mutta maustelaatikon ja kuivakaapin siivoaminen, pataleivän leipominen, siskonmakkarakeiton valmistus, viidentoista viherkasvin multien vaihtaminen ja tulevan kodin suunnittelu lehtipinon kanssa, rentoutti omalla tavallaan. Myös tämän sunnuntain piti olla vapaapäivä, huomasin kuitenkin keskiviikkona vastaavani myöntävästi, kun tuli keikkapyyntö Järvenpäähän. Kiiruhdan siis seuraavaksi tuohon 5 km päähän kameran kanssa. Pitää painaa, kun rauta on.. Noh, kyllä te tiedätte jo miten tämä menee!

 

12


Kaupallinen yhteistyö Blokin kanssa.

Kymmenentuhatta euroa kuulosti tolkuttoman isolta summalta. Kiinteistövälittäjien palkkiot nousevat melko korkealle.. Me ajattelimme välittää asunnon itse, mutta kohtalo tuli väliin. Blok on reilu vuosi sitten perustettu yritys ja heidän toimintansa perustuu asuntoaan myyvän palvelemiseen, erittäin kilpailukykyisesti. Kaksi tuhatta euroa kuulosti paremmalta kuin kymmenen. Kutsun tätä ilmiötä välitysmaailman Überiksi.

Asunnon voi myydä itse, melko helposti. Ostaja kuitenkin saattaa epäröidä tehdä kauppoja ilman välittäjää ja minä taas aloin nähdä painajaisia virallisen kauppakirjan tekemisestä. Blok vastasi toiveisiimme. Me esittelemme kodin, Blok hoitaa kaiken muun.

Kirjauduin järjestelmään sisään, listasin sivuilta kohteen sisään, ehdotin kuvausta varten ajankohtaa ja pian minulle soitti välittäjä.

Kirjautumisen ja peruskysymysten jälkeen Blok tosiaan hoitaa kaiken, 0,75% välityspalkkiolla. He ottavat yhteyttä isännöitsijään, tilaavat tarvittavat asiakirjat ja tekevät asuntoilmoituksen sivuilleen, se löytyy tietysti tuttuun tapaan myös Oikotieltä ja Etuovesta. Minun tehtäväkseni jäi katsoa ilmoitus läpi, kertoa omakohtaisia kokemuksia asunnosta (mikäli niin halusin) ja hyväksyä myynti-ilmoitus. Tietojani ei tule esille, ellen niin halua. Ostajakandidaatit ottavat yhteyttä Blokin välittäjiin.

Blok kertoo rehdisti hinnan perustuvan muun muassa siihen, että heidän mielestään välittäjille maksetaan liikaa. Parhaassa tapauksessa välittäjä voi laskuttaa esimerkiksi kymppitonnin, muutaman tunnin työstä. En siis ihmettele, että välittäjiä tuntuu olevan paljonkin liikenteessä. Blokin riveistä löytyy välittäjiä, jotka ovat aiemmin toimineet ”perinteisinä” välittäjinä alan yrityksissä, nykyään he työskentelevät kiinteällä kuukausipalkalla. Blok on automatisoinut asioita ja he keskittyvät kohteen markkinointiin. Meidän kodista käytettiin minun ottamia kuvia, jotka olivat jo valmiina, mutta 3D-kuvaus käytiin tekemässä. Kuten jokaisessa kohteessa. Potentiaaliset ostajat näkevät  kohteen netistä kovinkin yksityiskohtaisesti. Täten ostajillakaan ei mene aikaa hukkaan, mikäli myyntikuvat ovat epärealistisia tai väärentävät tilaa liiaksi.

Koko prosessi on tehty sekä ostajalle, että myyjälle helpoksi. Välittäjät ovat tavoitettavissa helposti, auttavat kun apua tarvitaan ja sivuilla oleva Chat pelittää. Ostotarjouksen voi tehdä vaikka keskellä yötä ja minä saan siitä heti tekstarin.

Meillä oli sunnuntaina ensimmäinen näyttö. Se jännitti vietävästi. Siivosimme kuin hullut ja pelkäsimme samaan aikaan: entä jos ketään ei tule! Kävijöitä kuitenkin oli mukavasti, ainakin kahdeksan potentiaalista ostajaa kävi nuuhkimassa meidän kotia. Kaikki löysivät hyvin perille, olinhan vastaanottanut Blokilta myyntipaketin.

Kyltit, muovitossut, esitteet sekä ohjeet myyntiä varten saapuivat näpsäkästi omaan postilaatikkoon. Bongasin sieltä muutaman hyvän vinkin maalaisjärkeni lisäksi, ja olin kuin muina välittäjinä sunnuntaina. Toivotin heidät tervetulleiksi, ojensin esitteen ja kehotin heitä kurkkimaan vapaasti kaappeihin ja laatikoihin. Juttelin mukavia, olin tavoitettavissa ja vastasin kysymyksiin.

Elämme jännittäviä aikoja! Yhtään tarjousta emme ole vielä vastaanottaneet, mutta näissä ymmärtääkseni vaaditaan malttia. Kaikki ajallaan. Toivon, että joku rakastuu päätä pahkaa (pian) meidän kotiin ja löytää tästä oman turvasataman. Mikäli kaikki ei mene putkeen ja asunto jää myymättä, Blok ei laskuta mitään. Mikäli haluat vaihtaa suuntaa kesken prosessin: myydä itse tai palkata ”perinteisen” välittäjän, Blok ei laskuta mitään.

Mahtia, että Blok tekee tästä kaikesta kivutonta ja vieläpä edullisesti.

Tässä vielä linkki meidän myynti-ilmoitukseen, laittakaahan ostellen!

7

Moni varmasti huomasi kun talvella mainostettiin Maikkarin uusinta ohjelmaa misseistä. Eri vuosikymmenien missit istuisivat saman pöydän äärelle ja puhuisivat kauneudesta. Konsepti ei sytyttänyt. Mainoksista jäi epäselvä kuva, jakavatko he jotain meikkausvinkkejä?

En oikein muista hetkeä jolloin kuitenkin tartuin ensimmäiseen jaksoon, jonka emäntänä toimi Lenita Airisto. Olin välittömästi myyty, mutta myös edelleen skeptinen. Pidin jakson tyylistä kerrata missin elämää ja pidän erittäin paljon Lenita Airistosta, kunnon rautarouva. Mutta minä muistan misseistä viimeisimmäksi Suvi Miinalan, juuri ja juuri Heidi Willmanin vuodelta 2001 ja sen jälkeen missit ovat olleen täysin yhdentekeviä. Joukossa oli muutama missi joista minulla ei ollut mitään käsitystä.

Olen katsonut kaikki tähän asti julkaistut jaksot, vain Riitta Väisäsen jakso on julkaisematta. Lotta Näkyvä yllätti todella. Lola Odusogan jakso oli pettymys, Lenita Airistoon rakastuin mielettömästi lisää, tuijottelin suu auki Pia Lambergin kauneutta ja kroppaa. Tarja Smuran elämästä en tiennyt mitään, joten hänen tarinansa oli yllätyksiä täynnä. Selvisi minne Heidi Sohlbergin tukka on lähtenyt ja vahvistui visio Karita Tykästä.

Olen itkenyt useassa jaksossa missien mukana, ylpeydestä, onnesta, sekä surullisista tarinoista ja kohtaloista.

Odusoga oli aikoinaan missi, joka oli minulle tärkeä. Siis siten miten pikkutytölle missi voi olla. Pidin häntä taivaallisen kauniina ja rohkeana. Hän oli kilpatanssija, kuten minä ja maailmaa lapsesta asti nähneenä ihannoin tummaihoisten piirteitä ja haaveilin tummaihoisesta lapsesta. Odusogan jaksossa keskityttiin hämmentävän paljon hänen isäsuhteeseen, jota ei ollut ja se ei siksi ollut mitenkään kiinnostava. Olisin halunnut nähdä enemmän vanhoja kuvia, kuulla hänen missivuosistaan. Rasismista onneksi juteltiin. Lola pysyi koko jakson melko täpäkkänä, vaikka olisin kaivannut häneltä enemmän muurien laskemista.

Sarjassa mielestäni myös yhden tekevää oli aktiviteetit. Airisto (jälleen kerran) vei mielenkiintoiseen paikkaan, mutta muiden jumpat, tanssit ja rentoutumiset ovat olleet melko turhaa huttua. Mieluummin olisin vain kuunnellut heidän keskusteluitaan.

Missit eivät ole olleet suuri osa elämääni koskaan, lapsenakaan. Olen kuitenkin aina miettinyt kauneuden hintaa, miten kauneus määritellään ja miksi joku haluaa missiksi. Sarja on ollut erittäin mielenkiintoinen ja kaikki nämä naiset ovat nimenomaan vahvoja muijia, isolla ämmällä. Vaikka misseys ei kiinnostaisi, kantava hahmo koko sarjassa on Lenita. Samoin Väisäsen kommentit pitävät hupia yllä. Suosittelen lämmöllä kurkkaamaan ja antamaan mahdollisuuden.

Onko joku katsonut jo sarjan? Mitäs tuumasitte?

Sarja löytyy siis Katsomosta.

4

Kiitin eilen Jeesusta. Neljän päivän työviikko tuli tarpeeseen. Tasasin toki tilit välittömästi ja heräsin lauantaiaamuna klo 04.16. Viideltä nousin ylös ja kuuden aikoihin lähettelin kuvia asiakkaalle. Käy se näinkin.

Pääsiäinen on ihmisen parasta aikaa. Siis oli tänä vuonna. Edeltävä vuosikymmen on ollut nihkeämpi. Olin aikalailla yksin lasten kanssa, koska eksäni oli aina töissä. Sitä mietti monenako päivänä kehtaa mennä porukoille lasten kanssa notkumaan.. Nyttemmin kaupat ja muut aktiviteetit ovat avoinna, sekä saatavilla ja eksänikin usein puolet pyhistä vapailla. Tämä pääsiäinen oli tapahtumarikas, ehkä liiankin.

Olimme torstaina tuhlaamassa italialaisessa ravintola Tocassa jouluna saamamme lahjakortin. Muputimme viiden ruokalajin menun ja viinipaketin Kain kanssa. Olimme tohkeissamme, hieman hiprakassa ja intona vapaapäivistä. Ruoka oli mielettömän hyvää ja viinipaketti kruunasi kattauksen. Seuraavana aamuna suuntasimme mökille ja pystyimme ottaamaan suht rennosti liki pari päivää. Sunnuntaina piti palata kotiin, pojat hipsivät isänsä luokse ja me kokkasimme perheelleni.

Maanantaina kello herätti vähän ennen kahdeksaa ja yhdeksältä olimme hotelli Kämpin aamupalalla. Tammikuussa synttäreitään juhlinut Kai sai minulta lahjaksi luksusaamupalan raksun kanssa, pääsiäismaanantai oli täydellinen ajankohta aamiaiselle. Toki nukkuminen olisi myös ollut kiva vaihtoehto. Söimme itsemme aivan liian täyteen, mutta olimme taas tohkeissamme! Tuumailimme lempi-amupalamme aineksia ja ihmettelimme viereisen pöydän muslimiperhettä jossa oli kuusi pientä lasta, kaksi aasialaista lastenhoitajaa ja ehkä kolme äitiä. Lapset olivat taivaallisen kauniita ja toimittaja minussa olisi halunnut esittää kysymyksiä. Pitäydyin kuitenkin keskustelemaan Kain kanssa kulttuurieroista ja maustamattoman jugurtin koostumuksesta.

Pyörimme ympyrää lumipyryssä ja kun Stockmann avasi ovensa, alkoi shoppailu. Minulle meikkejä ja Kaille takkia. Kotiinkin vähän jotain. Monkissa ollessamme huomasimmekin olevamme myöhässä siskoni järjestämältä ruoalta! Kiirustimme entrecôte-pihvien äärelle. Vatsat täynnä karkasimme liki suoraan ruokapöydästä. Halusimme köllimään kotiin.

Menoa riitti, onneksi myös lepoa. Ruokaa oli yllinkyllin. Neljän päivän työviikot ovat kuitenkin tässä heittämällä se paras juttu.

10

Mitkäs ne siellä oksalla nököttää? Uhanan hullut hedelmä-pökät tietenkin!

Testasin Balilla helmikuussa tulevan kesän kreiseimpiä pöksyjä. Noh, ne olivat siellä aivan liian kuumat, mutta Suomen kesään ja kevääseen kreisin täydelliset. Pujautin ne jalkaan Pääsiäis-dinnerin kunniaksi ja aikomus on pujahtaa niihin jatkossakin, oli arki tai juhla.

Hullut hedelmät -kuosi tarvitsee kuitenkin oikean asenteen. Jos on harmaan hailakka mieli, kuosilla voi nostaa mielialaa. Mutta älä syytä kuosia, jos se ei toimi. Enemmänkin tuumaan, että tietynlainen ”olen ylitsepääsemätön” -moodi repii vielä pisteen i:n päälle, kun antautuu hulluille hedelmille. Minä uskalsin napata mukaani vain housut, mutta toki voit vetää päällesi myös paidan samalla kuosilla ja vetää kaupungilla muina Maria Veitoloina. Tämä on jopa suositeltavaa.

Tulevassa mallistossa on vaikka ja mitä muutakin ihanaa, korvissani roikkuvat uutuus-korutkin jotka huutavat Uhanaa. Antaudu keväällä ja liity jengiin. Huomenna (lauantaina 7.4.2018) näitä vihdoin saa!!

Ps. Kai otti minusta Balilla muitakin kuvia, joissa olin jopa kokonaan. Ai hyvä jumala. Hetki menee ennen kuin hän ansaitsee poikaystävä-kuvaa-blogiin-tittelin. Sen hetken aikana myös minun pitää pudottaa painoa, ainakin 15 kiloa. Saatte sillä välin tyytyä jalkoihin. Miten järisyttävän hirveää oli taas nähdä itsensä kameran kautta. Hihattomassa. Apua.

3

Minä: ”Ai Kai antoi sulle aamupalan?”
Aapo: ”Joo ja miks ei olis antanut, sehän on nyt mun iskä!”

Aapo palvoo biologista isäänsä ja viime syksystä asti on ollut havaittavissa, että hän tarvitsee aikaa Kain kanssa. Aapo on alusta asti pitänyt Kaita mukavana tyyppinä, mutta on selkeästi hieman vierastanut ja tarkkaillut etäämmältä.

Viime keväänä Aapon elämässä vieraili poikaystävä-kandidaattini, josta hän piti kovasti. Kun Nasr katosi kuvioista, yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin, Aapoa harmitti. Menetyksen pelko paistaakin molemmista pojistani. Olen tuntenut siitä hieman syyllisyyttä. Mutta vain hieman, koska nyt tuntuu, että elämässä on kumppani joka ei ole menossa mihinkään. Pojat eivät kuitenkaan ole voineet luottaa tilanteeseen yhtä paljon kuin minä.

Aapo lämpenee usein hitaasti. Hän on seurannut nyt kahdeksan kuukautta Kaita ja alkaa luottaa siihen, että Kai on pysyvästi elämässämme. Leevi taas suri aikoinaan paljon Rasmuksen ja minun eroa. Hän kiintyi Kaihin välittömästi, mutta pelkää jatkuvasti pahinta. Meillä on Kain kanssa melko vahvoja mielipiteitä, emmekä aina ole asioista samaa mieltä. Keskustelemme usein melko intohimoisesti ja toisinaan äänekkäästi. Leevi käskee meitä aina lopettamaan riitelemisen välittömästi ja toteaa päälle: ”No nyt te varmaan erootte!”

Molemmat pojat ovat myös läpikäyneet omien vanhempiensa eron. Vaikka erosimme ystävinä ja olemme jatkuvasti tekemisissä, olemme kuitenkin eronneet ja lapsilla on kaksi kotia. Ne arvet toki ovat olemassa, vaikka kaikki ovat sopeutuneet tilanteeseen alusta asti todella hyvin. Lapsilla on nyt äitipuolen lisäksi myös isäpuoli, ja täten äidinkin luona kaksi vanhempaa. Tie on ollut tähän asti todella helppo, mutta kyllä molemmissa kodeissa on rajoja ja omaa paikkaa etsitty. Vahvimpana meillä tällä hetkellä näkyy Leevin epäilys ja pelko erosta, eikä siitä ole montaa kuukautta kun Aapo julisti ruokapöydässä ”Sä et oo mun iskä!”

Kiintymys on kasvanut ja olen erittäin iloinen Aapon hitaasta, mutta varmasta kehityksestä ottaa Kai osaksi elämää. Pikkuhiljaa hän on tajunnut, että Kain läsnäolo ei vie häneltä omaa isää pois ja viikko sitten mökillä hän pujahti sohvalla Kain äidin kainaloon. Olen puhunut usein lapsilleni siitä, että mitä enemmän meidän elossa on ihania ihmisiä, sitä turvallisempaa ja onnellisempaa meidän elomme on. Kailla ei ole tarvetta ottaa suurta roolia kotona, eikä hän halua olla lapsilleni the iskä. Auktoriteetti, tasapainoinen, tasa-arvoinen, turvallinen sekä rakastava aikuinen hän kuitenkin haluaa olla, ja siitä minä olen erittäin kiitollinen. Uskon, että lapsetkin ovat.

40

Kevättä on selkeästi rinnassa, salaatit tuntuvat palaavan hitaasti ruokavalioon. Talvi on minulle aikaa, jolloin kylmä ruoka ei hirmuisesti maistu. Ainakaan pääruokana. Paitsi toki valmiit markettien caesar-salaatit, joita syön lounaaksi hävettävän usein.

Jäävuoren huippu on toissa keväänä ilmestynyt Jonna Vormalan opus loistavien salaattien pariin. Reseptit ovat monipuolisia ja kirjasta löytyy myös muutamia leipäreseptejä, sekä tahnoja leivän päälle. Muutamia salaatteja on tullut kirjasta tehtyä, mutta salaateissa usein tärkeintä on kastike. Kokeilin ensimmäistä kertaa sinappisoosi -kastikkeen tekoa ja huljutimme sitä yksinkertaiseen feta-salaattiin. Toimii! Vaihdoimme punaviinietikan valkoviinietikkaan, maku oli mainiota silti.

Pääsiäisenä kokeilimme myös kirjasta löytyvää hunajavinegrettiä, vuohenjuustoa ja mansikkaa sisältävään salaattiin, hekin olivat oiva liitto.

Salaatinkastikkeissa on mielestäni vaikeinta suhteuttaa määrät oikein. Tuntui hurjalta laittaa yhteensä kaksi desilitraa öljyä ja puoli desiä etikkaa. Mutta oikeassa ne summat olivat. Kastiketta tuli hyvä määrä ja sillä sai rauhassa lutrata. Ostin viime syksynä Fiskarsin salaatinkastike-sheikkerin ja testasin sitä nyt ensimmäistä kertaa, erittäin pätevä vekotin! Talvella ostimme myös hyvän salaattilingon ja sekin on päässyt vasta pari kertaa hommiin. Emme malta odottaa vihreää kesää ja lukuisia salaatteja kastikkeineen.

 

4