Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vaatebrändi Vimma jatkaa yllättämistään ja tällä kertaa mahtavien kuosien sijaan Marjut Rahkola on päätynyt lyömään hynttyyt yhteen Nokian Neulomon kanssa. Eikä suotta! Vimman design manager Marjut, näki Neulomon valtaisat kangasvarastot ja päätti, että ei ole mitään syytä tehdä lisää kankaita, kunnes vanhat on maapallolta käytetty.

Syntyi mallisto, jossa tällä hetkellä konkurssissa lepäävän Neulomon kankaat käytetään pakka kerrallaan loppuun. Uunikit vaatteet ovat myynnissä Prismoissa kautta maan ja kannattaa tosiaan napata suosikkinsa heti kättelyssä. Uusia värikomboja syntyy sitä mukaan, kun tuotanto tekee edellisistä valmista.

Mielenkiinnolla hyppelehdin seuraavan kerran Järvenpään Prismaan. Kuvissa olevat Neulomon värit eivät sytytä minua satasella, mutta kenties sieltä tulee meidänkin väripalettiin sopivia vaatteita. Marjutin suunnittelemat mallit taas ovat omiaan, fiilistelen täpöö tuota hapsupaitaa! Aapolla oli aikoinaan Vimman mustat leggarit, mustilla hapsuilla ja rakastimme niitä kovasti. Täytyy melkeinpä tehdä uusi lapsi, jotta pääsen taas käyttämään niitä. Varsin pätevä syy minusta.

Prisma taas on ottanut harppauksen laadukkaiden ja suomalaisten vaatemerkkien kanssa. Ensin puoteihin tuli Blaa ja nyt hyllyiltä löytyy Vimmaa. Pisteet Prismalle! Se, että tukee kotimaista suunnittelua ja työtä, on aika mahtavaa.

Ah, ihanaa kun tulee syksy ja uudet mallistot ja ai että. Yritän koko ajan kuluttaa vähemmän, mutta kun kaikki on niin kaunista ja ihanaa!!

 

VIMMA

4

Kirjoitin muutama postaus sitten teille Dr Qing Lin kirjasta Shinrin-Yoku, jossa sukellettiin metsäkylvyn saloihin. Siitä inspiroituneena olin hyvin määrätietoinen ja päätin oitis, että meille tulee Aroma Diffuuseri.

Diffuuseri tuo metsän sisätiloihin. Se kuljettaa eteerisiä öljyjä elimistöön tehokkaasti ja öljyjä sekoittamalla voit liki tuntea olevasi japanilaisessa metsässä. Mikäli haluat siis Suomen metsien lisäksi testata Japanin metiköitä – Qing Li suosittelee sekoittamaan öljyjä jotka sisältävät pallosypressiä, japaninsypressin puuta ja lehtiä, rosmariinia, setripuuta, eukalyptusta ja mäntyä.

 

Pelkästään tuntemuksista ei kuitenkaan ole kyse, vaan
eteeristen öljyjen hengittely on itsensa hoitamista. 

 

Onko keskittymiskyky kateissa ja fyysinen väsymys painaa? Lorauta diffuuseriin männyn tuoksua ja ala hengittelemään. Kiristääkö hermoja? Tuoksuttele setripuun (joka nykyään on peräisin usein katajasta) rauhoittavaa ja henkistä vahvuutta lisäävää aromia. Haluatko välttää tulevan talven flunssat? Pulputa talven läpi japaninsypressiä huoneilmaan ja nuhat pysyvät loitolla. Japaninsypressi (eli Hinoki) tuoksuu metsäiseltä ja aromaattisen öljyn sanotaan rentouttavan, rauhoittavan ja maadoittavan mieltä (whatever that means..). Sitä käytetään myös kipeiden lihasten hoitamiseen. Diffuuseri levittää tuoksut huoneeseen, mutta öljyjä voi toki myös tiputella kylpyveteen.

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat olleet hoitomuotoina kovin pitkään, mutta kovin monella suomalaisella ei ole omaa pulputtajaa kotona. Kovinkaan usea suomalainen ei myöskään lenkkeile metsässä paria tuntia, joka päivä. Minä olen sieltä päästä, joka kokee metsässä kuljeskelun melko tylsänä aktiviteettina, ötökät syövät minut paukamille sekunneissa ja kaikkialla näyttää samalta. Eksyn varmasti, jos lähden ilman puhelinta metsän syvyyksiin. Tuijotan mieluummin tuntikaupalla merta. Diffuuseri tulee kuvioihin tässä vaiheessa.

 

Haluan hengitellä hyvää tekeviä öljyjä kun istun tietokoneella,
tai kun nukun. 

 

Meidän diffuuseriksi valikoitui Bulba ja voitte vain arvata miksi. Bulba tarjoaa sisustukseen sopivia diffuusereita, jotka eivät vie huomiota, vaan ovat näppärän kokoisia, helposti liikuteltavia ja kestävät esteettisen silmäni arvioinnin. Bulballa koettiin, että diffuuserit olivat liian isoja ja rumia, joten he päättivät kehittää oman mallistonsa. Suomalainen yritys haluaa tuoda kosteutta kuivaan sisäilmaamme ja lisätä tuoksuja tuoksuttomaan kotiimme, kauniisti ja helposti.

Bulban kautta voi hankkia samalla myös kotimaisen Frantsilan eteerisiä öljyjä. Minun koriin valikoitui alkajaiseksi mänty, kataja ja mustakuusi. Aion ottaa metsäteeman haltuun täysillä ja olenkin jo koukussa ihanaan männyn tuoksuun. Melkein kun olisi saanut puhtaat mäntysuovalla pestyt matot lattioille, joka päivä! Olen myös erittäin yllättynyt siitä kuinka riittoisa melko pikkuinen Bulbani on. Tunteja se surruttaa höyryä huoneeseen ja nestesäiliö on silti liki täynnä.

Onko teillä kokemuksia diffuusereista ja niiden hyödyistä? Kiinnostaisi erittäin paljon kuulla lempituotteistanne etenkin öljyjen saralla.

Henkiset hyvinvoinnin ja metsäfiilistelyn lisäksi Bulba listaa Aroma Diffuuserin hyödyiksi muun muassa: vähentää kuivassa ilmassa lisääntyviä bakteereja, edistää terveyttä, sitoo pöly ja allergianaiheuttajia, kosteuttaa ihoa ja ilmaa, auttaa nukahtamaan ja vähentää kuorsausta ja tukkoisuutta.

Sanoisin, että hankkimalla diffuuserin kotiin, ei voi kuin voittaa. Koodilla muutamahetki10 saat tilauksestasi 10% alennuksen verkkokaupasta, joka löytyy osoitteesta bulba.fi

 

3

En virallisesti ole tänäkään vuonna pitänyt lomaa. Yhdeksäs vuosi, kun painan hommia läpi vuoden, ilman kunnon lomaa. Varmasti melko normaalia yrittäjille ja pätkätyöläisille, mutta joka tapauksessa: terveydelle se ei hyvää tee.

Työni on toisinaan kiireistä, painan 16h päiviä, jolloin olen kuvauksissa päivällä ja illat käsittelen kuvia, laittelen sähköposteja, teen kirjanpitoa, markkinoin, hoidan yrittäjän velvollisuuksia. Toisinaan viikot ovat kevyempiä ja voin pitää maanantaina vapaata, ehkä keskiviikkonakin ja perjantainakin on vain 30min kuvaus. Kun haluan matkalle, varaan ajan kalenteristani ja myyn eioota, mikäli kyselyjä juuri sille aikavälille tulee.

En kuitenkaan ole koskaan varannut kesälomaa kalenteristani. Viikko sieltä ja viikko täältä toimii varmasti useimmille (ja minullekin monta vuotta), mutta kun tänä kesänä kalenteri on ollut heinäkuussa suht hiljainen ja olimme kuusi päivää mökillä jouten, huomasin kuinka kipeästi olen oikean loman tarpeessa.

Normaali kesäloma on neljä viikkoa, jolloin ollaan ehkä viikko tai pari ulkomailla, uutta tutkien. Mutta vähintään pari viikkoa useilla menee ihan vain jouten ollen, joillain menee niin koko loma (ah, täydellistä!). Nukutaan pitkään tai ainakin hyvin, työhuolet ei paina mieltä ja yhtäkkiä onkin jo ilta ja lomakirjoista puolet luettu. Kun olet reissussa, olet usein uuden äärellä ja esimerkiksi meidän kesäkuun Berliinin reissu ei nollannut mieltä täydellisesti. Vain tutussa, turvallisesta paikassa paikallaan olo on täydellistä nollausta. Kun saat mielen tyhjäksi, et joudu huolehtimaan kuin ruokailusta ja et ole koko ajan uusien ärsykkeiden äärellä. Mökkireissullamme kävin poikien kanssa yhtenä päivänä Porvoossa ja olin kerrassaan uupunut kun palasimme neljän tunnin reissulta takaisin mökille.

Toki kesät ovat olleet aiemminkin hiljaisia, mutta olen ollut kotona, odottanut puheluita ja sehän on vain ahdistavaa, kaukana rentouttavasta lomasta. Toki tänäkin vuonna toukokuussa listasin ylös mitä kaikkea voin tehdä kesällä, jos kuukaudet ovat hiljaisia. Niitä töitä, joille muuten ei ole aikaa. Ja toki olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ole nyt niitä tehnyt. Olen myös stressannut, työhuolet pyörivät yrittäjällä mielessä lähes aina. Olen ollut ajoittain ahdistunut tulevasta ja miettinyt mitä hiljainen kesä tekee syksylle. Se karisee kuitenkin hitusen mielestä, kun tajuan miten hyvää breikki on tehnyt. Olen heinäkuussa tehnyt töitä siellä täällä, muutama kuvaus, pari palaveria.. Eli täysin en ole päässyt irtautumaan töistä ja huomaan kuinka kroppani yrittää vaatia joutenoloa koko ajan. Pää lyö tyhjää ja kädet eivät tottele, kun yritän käsitellä kuvia. Tuijotan sähköposteja, enkä saa vastattua yhteenkään. Olen OFF-modessa.

Kuuden mökkipäivän aikana en katsonut kuin yhtenä iltana puolisen tuntia telkkaria. Olimme vain. Luin kirjoja. Kirjoitin blogia, grillasimme joka päivä, uimme meressä, paistoimme lettuja, peseydyimme vatien ja kauhojen kera. Lojuimme. Nuo kuusi päivää ovat olleet eniten lomaa minulle vuosikymmeneen.

Onneksi ”lomaa” on vielä hetki jäljellä ja pääsen viikoksi olemaan jouten ulkomaille. Siellä on uusia tilanteita ja ärsykkeitä, mutta yritän hengitellä ja lukea kirjoja uima-altaan reunalla, nukkua ja syödä hyvin. Jokainen tarvitsee lomaa ja taukoa työstä. Ehkä ensi vuonna uskallan päättää jo toukokuussa, että heinäkuun olen lomalla. Vaikka se stressaa, se tuo ehkä kuitenkin potkua syksyyn enemmän kuin uskonkaan.

7

Teen paljon hankintoja tulevaa taloa varten. Ehkä liikaakin, ottaen huomioon, että meidän nykyistä asuntoa ei ole edes myyty vielä ja tontti nököttää tyhjänä paikoillaan. Joidenkin tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tulevaisuutta. Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste on yksi niistä, vaikka se nyt etsiikin nykyisessä asunnossamme vielä sopivaa lokaatiota itselleen. 

Kierrätys on iskostettu ajatuksiini lapsuudesta asti ja suosittelen jokaiselle vanhemmalle ottavan lempeän, mutta määrätietoisen ohjeistuksen käytäntöön omien lastensa kanssa. Kun muistaa vanhempiensa ”Joka tippa maksaa!” huudahdukset vesihanan valuessa turhaan, kasvattaa huomaamatta omiakin lapsiaan kohti ekologista asumista.

 

Jääkaapin oven välissä ei mietitä mitä syödään, pyykinpesukone ei pyöri vajaana, ruokaa ei heitetä roskiin, banaaninkuoret menevät biojätteeseen ja niistä tulee lopulta multaa kasvimaalle. 

 

 

Olen kuitenkin syntinen ihminen. Pullojen, pahvin, papereiden, sekä biojätteen kierrätys on vähintä mitä ihminen voi tehdä ja sitä olen tehnytkin kaikki nämä vuodet asuessani lapsuudenkotini ulkopuolella. Mutta olenko heittänyt lasipurkkeja sekajätteeseen? Olenko tunkenut tölkit sinne perästä? Olen. Olenko yrittänyt kierrätää niitä? Olen. Toisinaan siinä onnistuen, mutta ärsyttävää se on ollut, koska tyhjille purkeille ja tölkeille ei ole paikkaa roskiskaapissani.

Nykyisessä taloyhtiössäni on lasin- ja metallinkierrätyslaatikot. On siis suurinta syntiä heittää purkit sekajätteeseen. Ecosmolin myötä syytä säilytystilan puutteesta ei enää ole. Yhtiöstämme kuitenkin puuttuu muovinkeräyslaatikko, mitä en voi käsittää. Yhtiömme on iso, liki 40 asuntoa. Miettikää mikä määrä muovia menee sekajätteeseen, koska en usko, että monikaan jaksaa niitä kuljettaa kauemmas erilliseen kierrätyspisteeseen. Sekajätelaari on syntinen, mutta oi voi niin helppo tapa päästä roskasta eroon.

 

Kaikista eniten tuskaa elämääni tuokin muovi.

 

Olen nauttinut tänä kesänä paljon pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja nektariineja. Aivan kaikki myydään muovilaatikoissa ja muovin kerääminen on vielä lapsen kengissä. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kauppojen pullojen palautuspisteisiin tuli tyhjien muovikassien keräyslaatikot. Atria vaihtoi jauhelihansa pakkausta jokin aika sitten. Periaatteessa tuote on litistetty kahden ohuen kannen väliin. Poissa on muovinen laatikko, joka vie tilaa sekajätteessäkin paljon enemmän ja paketti vie yli puolet vähemmän muovia. En ymmärrä, miten kaikki lihan ja einesten valmistajat eivät jo tee samoin. 

 

Muoviakin enemmän vihaan kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei yksilöllä ole väliä. Jos jollakin, niin yksilöllä on aina väliä. Sinun päätökset vaikuttavat yhteiseen pottiin. Jos mukiset muoviastian perään taloyhtiön kokouksessa, ennemmin tai myöhemmin se sinne saapuu. Jos heität biojätteen sekajätteeseen, ainakin tuplaat jätteesi määrän. Mieti montako muovipussillista roskaa se tekee vuodessa! Aivan turhaan!

 

Jätteiden kierrätys on jokaisen kansalaisen velvollisuus.

 

Haluaisin nähdä hyvin pian sen päivän, kun kestokassit ja -hedelmäpussit ovat pakollisia ja kaikki viinirypäleitä myöten myydään kasoissa tai 100% biohajoavissa paketeissa. Tämä nykyinen muovin kulutus ei vaan voi jatkua.  

Harri Koskinen teki hyvän työn ja suunnitteli Niimaarille ajattoman ja kauniin kierrätyslaatikon (muutamassa eri värissä). Nyt me, keiden roskistilat ei riitä ja kodin kauneus on tärkeä asia, voimme vihdoin kierrättää kunnolla tuskailematta. Niimaarin kalusteen mukaan kannattaa ostaa laatikkoon sopivat kassit, jotka ovat kosteutta hylkiviä ja tyylikkäitä kantaa roskiskatokseen (koska tämä on toki tärkeää meille esteetikoille).

Rakastuin myös heidän mielettömän kauniisiin kestopusseihin, jotka matkaavat nykyään kestokauppakassieni sisällä kauppaan ja täyttyvät ”muovittomilla” hedelmillä. Niimaar brändin konsepti on ”zero waste”. Haastava, ihailtava ja toivottavasti jonain päivänä mahdollinen piste. 

 

Kanttia minulta haetaan, kun lopulta jonain päivänä talomme on valmis.

 

Silloin kierrätyspisteet ovat aina toisaalla, mutta Ecosmol onneksi vetää hyvän määrän jätteitä, eikä pisteillä täten tarvitse joka viikko juosta. Ecosmol itsessään on ajaton ja toimii keittiössä jakkarana ja olohuoneessa apupöytänä. Mikä nerokas vempele! 

Löytyykö teiltä loistokkaita kierrätysvinkkejä tai -syntejä? Missä onnistuit ja missä on vielä parannettavaa?

 


 

NIIMAAR tarjoaa HEINÄKUUN ajan 40e alennuksen Ecosmol kalusteesta (koodilla NIIMAARFRIEND). Hiiop osoitteeseen niimaar.com ja nauttimaan kauniista kierrättämisestä. Koti, maapallo ja Kaisu kiittää.

 

4

Toisinaan kolumneissa tartutaan aiheisiin, jotka puhuttelevat ja osuvat oman mielenkiinnon skaalaan. Kolumnithan ovat kuin mielipidekirjoituksia, joiden kanssa voi olla samaa tai erimieltä. Aikaa sitten Reetta Räty (tuo toimittaja jota ihailen!) kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin Imageen, mielen horjumisesta.

”Tunnemme ensiavun ruumiillisiin vaivoihin ja osaamme arvailla, mistä ne ovat peräisin. Mutta kun oma tai läheisen mieli horjahtelee, olemme aivan avuttomia. Aikuiset suomalaiset eivät tiedä, millaista ensiapua tarvitsee pää, joka oireilee.”

Aihe osui ja upposi, olenhan kolmatta vuotta kuntoutusterapiaa aloitteleva kolmekymppinen, joka masentui kasatessaan sisälleen liikaa ajatuksia ja ahdistavia aiheita. Olen puhunut täällä ja tienpäällä asiasta kovinkin avoimesti, enkä itse ole törmännyt suuriin ennakkoluuloihin (paitsi oman pään sisällä). Olen saanut kannustusta ja kuullut useasti olevani rohkea. Muistelen, että kirjoitin syvistä tuntemuksista ja suruista jo ennen masennusdiagnoosia, mutta vasta kun tunsin olevani taas oma itseni, jaoin ”selviytymistarinan”. Juuri kuten Räty sanoo – puhuin kun olin jo parantumassa.

 

Herutin selviytymistä, herutin sitä että en ollut enää heikko.
Enkä ole koskaan avoimesti kertonut, miksi masennuin.

 

”Petetyn sydän särkee hyvin konkreettisesti. Jännitys tuntuu vatsakipuna. Kun luet järkyttävän viestin, elämä pakenee jaloista, silmissä sumenee, suu kuivuu, koko vartalo reagoi täysillä, vaikka kukaan ei koske sinua eikä sisällesi ole tunkeutunut bakteeri vaan kauhea tieto.”  

Minä tajusin ajoissa hakea apua, en mennyt työkyvyttömäksi ja selvisin arjesta. Näin onnekas ei kuitenkaan moni ole. Taustalla voi myös olla pysyvää mielen sairautta, kuten skitsofreniaa tai bipolaarisyytta. Aiheista pitää puhua enemmän, mutta itse sairaalle se on vaikeaa. Mieleltään kipeän on vaikeaa hakea apua ja vaikeaa myöntää olevansa sairas. Se koetaan totta tosiaan heikkoutena. Niin minäkin koin. Vahva ei sairastu ja minun oli kovin vaikeaa myöntää olevani heikko. Kuka nyt haluaa myöntää läheisilleen, pomolle tai edes lääkärille, että ei jaksa. On täysin normaalia levätä kotona, jos on kurkku kipeä tai käsi murtunut. Mutta kun elämässä tapahtuu henkisesti traumaattinen kokemus tai aivokemiat eivät toimi odotetusti, pitäisi elää ja jaksaa kuten normaalisti.

”Mielenterveysongelmat niputetaan usein yhteen, ja sitten yritetään puhua yhtä aikaa burnoutista, jatkuvien keskenmenojen laukaisemasta masennuksesta ja nuorten itsemurhista. Ei ihme, että kokonaiskuva vaikuttaa skitsolta: kauhistellaan ongelmien yleisyyttä, demonisoidaan lääkehoitoa ja samaan hengenvetoon hoetaan, että mielenterveysongelmat ovat kuin mielen flunssa tai psyykkeen lonkkavika, ihan kuulkaa normaaleja asioita.”

Niin. Mielestäni aivokemioiden aiheuttamia ongelmia ymmärretään ja sitten taas ei ymmärretä. Kun itse nousin tsempparina takaisin ruotuun, sain tukea, jopa arvostusta. On kuitenkin ihan eri asia tukea ja ymmärtää 16-vuotiasta nuorta tai pitkäaikaisesti sairasta kipukroonikkoa. Mielenterveysongelmia on niin paljon, kuin on mielenterveyden kanssa kamppailevia ihmisiä. Jokaisella on oma taakkansa ja omat tuntemuksensa. Näitä ei mitenkään voi, eikä saa, niputtaa yhteen laatikkoon. Työtä näiden päävaivojen kanssa on paljonkin edessä. Jokainen kuitenkin voi tehdä osansa. Ymmärtää, tiputtaa ennakkoluulot hittoon, tukea ja kannustaa hakemaan apua. Mielenterveysongelmat eivät ole merkki heikkoudesta, ne ovat sairaus muiden sairauksien rinnalla. Toisinaan vaivaan auttaa puhuminen, toisinaan vaaditaan pitkä kuntoutus ja mielialalääkket. Yksilöllistä, kuten allergiat.

”Nykyään länsimaissakin saattaa kuulla idän suuren viisauden: mieli ja ruumis eivät ole yhteydessä, vaan yhtä.”

Miksi sitten masennuin?
Mieli on mystinen kapistus. Minun masennuksen laukaisi suuri sydänsuru, mutta taustalla oli paljon muutakin. Yksinkertaisesti valuin kuoppaan, josta en päässyt enää ylös. Huono itsetunto, yksinäisyys ja omat vaativat persoonani piirteet pitivät huolen, että pysyin alhaalla. Vertailin itseäni muihin ja koin epäonnistuvani kaikessa. Sulkeuduin omaan kuoreeni ja huomasin, että en tunne oikeastaan onnea vaan vitutusta. Kaikki vitutti. Sosisaalisten tilanteiden pelot voimistuivat ja aloin kieltäytymään tapahtumista asuntoni ulkopuolella. En puhunut, en kertonut kuulumisia. Itku oli herkässä koko ajan ja rintani päällä asui iso kivi. Kun masennus alkoi tuntua fyysisesti, terapeuttini tarttui asiaan. Sen jälkeen alkoi parantuminen. Sain mielen omat antibiootit ja vaikka niistä voi olla montaakin mieltä, ne auttoivat minua ja yhtäkkiä pystyin käymään taas kaupassa.

”Kroppaan pakkautuu kaikki, mitä meille tapahtuu – ja siitä seuraa, että jossain vaiheessa jokainen on päästään sekaisin.”

27

Kolme kirjaa. Kaikki melko keskinkertaisia, koska mulla on hallussa monetkin jutut elämässä (hehe). Mutta jotain jokaisessa oli. Sehän elämässä onkin mahtavinta. Lähes poikkeuksetta oppii aina jotain uutta, mikäli antaa sille mahdollisuuden.

The Book Of You – Kirja perustuu YOU-appiin, joka taas perustuu mikrotekoihin. Isot muutokset ovat useille meistä vaikeita ja YOU yrittää tuoda pieniä muutoksia elämääsi. Kirjan ideana on, että lukija toteuttaa yhden mikroteon päivässä, vuoden ajan.

 

Luin itse kirjan päivässä.
Huomasin heti, että tämä ei ole minun projektini, mutta kirja kiinnosti silti koluta läpi.

 

Kirjoitinkin vihkoseeni muutamia hyviä mikrotekoja, jotka voisi ottaa käyttöön:

Lausu kohteliaisuus – ihmiset (suomalaiset) tekevät melkein kaikki tätä liian harvoin.
Kävele takaperin – kirjassa oli monta vinkkiä, joissa virkistetään molempia aivolohkoja tekemällä jotain poikkeavaa kropalla, kuten hampaiden harjaus vasemmalla kädellä. Takaperin kävely ei rasita niveliä ja askel tapahtuu varpaat edellä. Tätä on käytetty hoitokeinona jos jonkinmoisiin sairauksiin aikoinaan.
Kuluta vähemmän – Pihistelen monessa, en ostele satunnaisia latteja ja syön harvoin lounasta ravintolassa. Silti on erittäin hyvä pitää kuluttaminen mielessä aina. Koska karu totuus on, että liki kaikki kuluttaa liikaa.
Tietoinen syöminen – Ruoka on yksi kirjan pääteemoista. Syö pöydän ääressä tekemättä muuta, maistele ja analysoi ruokaa. Hyvä vinkki oli myös laittaa lautaselle se määrä mitä aiot syödä esimerkiksi sipsejä. Näin määrä konkretisoituu ja saattaa aiheuttaa havahduksia. Esimerkiksi on helppoa syödä kilo herneitä, mutta jos laitan ne lautaselle (-sille), niin havahdun siihen, että esimerkiksi kaksi lautasta riittää, viiden sijaan.
Kuuntele klassista – Kuuntelen toisinaan, mutta pitäisi tehdä sitä useammin! Klassisen musiikin hyötyjä ovat muun muassa parempi unenlaatu, ahdistuksen ja stressin poisto
Venyttele 1 min aamuisin – Oi että, tämän kun muistaisi, päivät lähtisivät varmasti eri tavalla käyntiin.

Lista jatkuu päivyrissäni ja voin sieltä kurkkia suosikkejani tulevaisuudessa. Te voitte pongata omat mikroteot suoraan opuksesta. Koska kirja on tarkoitettu vuodeksi ja mikroteoista on tarkoitus tulla pysyviä tapoja, kirjassa on toistoa. Mikä toki ärsytti, kun sen ahmi kerralla. Kirjassa oli myös paljon itselleni itsestäänselvyyksiä, sen vuoksi kirja olikin suht kevyt luettava.

Shinrin-Yoku Japanilaisen Metsäkylvyn Salaisuudet – Tämä kirja ei todellakaan kahmaissut minua välittömästi mukaansa. Luin Japanilaisista metsistä pari kertaa takkuillen ja kirja jäi hyllylle kuukaudeksi. Minua kuitenkin kiinnosti hirmuisesti, kuinka joku on saanut kirjoitettua paksun kirjan metsäkylvyistä.

 

Metsäkylpy kuitenkin tarkoittaa kiteytettynä, että menet metsään ja olet siellä.

 

Paksuuden selittää isot ja useat kuvat, suht kookas fontti ja tekstin taitto harvakseltaan. Kirja kuitenkin eteni ja Tohtori Qing Li kävi läpi tutkimuksia, joiden tulokset yllättivät useasti. Ne tukivat metsäkylvyn vaikutusta ihmisiin: luonnon on elintärkeä ja puissa on valtava voimaa tuoksujen ja mikrobien kautta. Metsäkylpy on kuitenkin juuri sitä mitä uumoilin: ole puiden läheisyydessä ilman kameraa, kännykkää tai muita ärsykkeitä ja voi paremmin.

Shinrin-Yoku avasi maailmaani hitusen ja olen ehdottomasti hankkimassa diffuuseria ja erilaisia metsäisiä eteerisiä öljyjä. Kun pääsen testaamaan niitä, lupaan kertoa teille kuinka elämänlaatuni parani ja olen kaikkivoipa!

Viis Veisaamisen Elämänmullistava Taika – Odotin niin paljon ja petyin niin kovin. Tämä bestselleri oli kyllä huono. En tiedä kuvittelinko, mutta kirjailija ärsytti minua. Kirjoitustyyli oli typerä verrattuna vaikkapa Jen Sinceron You Are A Badass -teokseen, joka menee samanlaiseen kastiin; kerrotaan mitä sinun pitää tehdä muuttaaksesi elämässäsi kaiken.

Tietenkin pongasin muutamia vinkkejä ja sain varmuutta sille, että ei kannata hukata elämästä aikaa juttuihin joita ei halua tehdä. Ehkä huonous tulikin siitä, että olen pitkään ollut ”paskat ihmiset pois elämästä” ajatusmaailman kannalla. Kehtaan kieltäytyä ja kehtaan sanoa suoraan. Kehtaan ajatella itseäni. Olen viis veisannut jo useita vuosia.

 

Jos sinä istuit jälleen tänä viikonloppuna kissanristiäisissä, joihin et olisi halunnut mennä, tartu tähän kirjaan!

 

Kirjassa opetetaan kieltäytymään loukkaamatta muita ja annetaan synninpäästö. Tämäkin kirja oli toistoa, puolet kirjan pituudesta olisi riittänyt tälle asialle. Tietyllä tavalla tästä kirjasta puuttui munaa, eikä siinä viis veisattu mielestäni tarpeeksi. Seuraavaksi minua kiinnostaisikin lukea Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving A Fuck, löytyisikö siitä ne ekstra-ballssit?

Haluaisin mainita tässä yhteydessä, että kuuntelin suomalaisen Aikaansaamisen Taika -kirjan Book Beatista ja se oli hyvä! Siinä oli oikeasti hyviä vinkkejä ja se laittoi ajattelemaan omia tekemisiä ja päivien kulkua. Koen saavani paljonkin aikaan, mutta kirja antoi silti paljon. Se oli fiksusti kirjoitettu ja olen tuumaillut ostavani sen vielä fyysisenä kirjana ja lukevani sen uudelleen. Jos haluaa ultimaattisen kokemuksen, suosittelen hankkimaan paperiversion, kuunnellessa monet jutut olisi halunnut kerrata, eikä autoa ajaessa voinut tehdä tehtäviä, joita kirjassa oli jonkun verran.

3

Eilen rantakallioilla istuessani, iltauinnin jälkeen, mietin miten tärkeä paikka tästä Porvoon saaresta meille kolmelle on tullut. Ja miten pienestä oli kiinni, että emme olisi koskaan nähneet tätä paikkaa. Vasta vuoden päivät hiippaillut näillä kallioilla, mutta on tunne, että näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

Katson elämää kovin laaja-alaisesti ja tuumailin toki samalla, että mitkä muut paikat ovat jääneet näkemättä. Sitä sanotaan, että pitää olla onnellinen siitä mitä on, eikä jahkailla muualle. Minä olen, enkä jahkaile.

Mutta vienosti mietin. Miten pienistä palasista elämä koostuu. Jos joku ei olisi keksinyt Tinderiä, en olisi täällä. Jos meille ei olisi tullut mätsiä, olisin vaikka vahingossa painanut Kain kohdalla X:ää (tätä kävi usean kanssa), emme olisi täällä. Miten monta ihmistä sitä kohtasi, miten monta ihanaa paikkaa heillä olisikaan ollut.

 

Mutta me päädyimme juuri tänne.
Juuri tälle pläntille, tällä valtavalla maapallolla.

 

Uskon sattumaan, ehkä jonkin verran kohtaloon. Pääsen elämästä todella paljon helpommalla, kun ajattelen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki menee juuri niin kuin pitää. Elämä ei todellisuudessa ole ihan niin mustavalkoista. Mutta siihen on hyvä tuudittautua. Myös tuskan hetkinä. ”Parempaa on luvassa” mantra toimii, kun elämä koettelee.

Nyt olen siinä kohtaa elämää, kun elän tätä ”parempaa on luvassa” momenttia. Tuumailen, kuinka monta kesää vietän täällä. Olenko kuten Kain äiti, joka tuli näille kallioille kuten minä ja on nyt viipynyt vuosikymmeniä. Vai onko tämä vain pieni hetki elämääni. Pojat ovat kiintyneet paikkaan, vaikka ovat olleet täällä minua vähemmän. Leevi sanoo, että emme voi Kain kanssa erota, koska sitten me ei päästä enää Porvooseen. Tämä paikka melkein on syy pysyä yhdessä, mutta onneksi parisuhteessamme on muutakin. Haha!

Miten ja minne elämä vie, sitä ei voi tietää. Toisinaan tuumin, että olisipa kiva katsoa kristallipalloon. Mutta todellisuudessa se olisi kamalaa! Päivät kuluvat liian nopeasti joka tapauksessa. Aika huitaisee ohitsemme niin, että emme ehdi edes tajuta sitä. Täten yritän keskittyä tähän hetkeen, tähän kesään, tähän onneen. Tähän parempaan osuuteen elämässäni. Kaikkihan tietää, että kuoppia on luvassa. Mutta ei murehdita niitä nyt.

Onko teidän elämässä paikkoja, jotka pelkäätte menettävänne?

19

Jos minulla olisi kaappitilaa rajattomasti, olisivat kaikki erikoisriisit ja erimuotoiset- ja kokoiset pastat omissa pylpyröissään. Tasan ei mene kuitenkaan riisinjyvät ja tässä taloudessa tilaa on rajallisesti. Täten useille tuotteille on oma purkkinsa, eikä pussinsulkijaa tarvita. Entä ne jotka eivät ansaitse omaa purnukkaa?

Niitä on suljettu käärimällä, taittelemalla, kumilenksuilla, klemmareilla ja nyt klipseillä. Viimeinen vaihtoehto on ehdottomasti paras ja ei, en voi sietää värikkäitä ja isoja tähän tarkoitukseen tehtyjä sulkijoita. Se menisi jo yli.

Nämä mustat klipsit osuivat silmiini Berliinissä. Miettikääpä sitä. Hain sieltä asti pussinsulkijoita, eivätkä nuo ole edes mitenkään upeita. Mutta ne olivat mustia ja juuri sen kokoisia mitä olin etsinyt. Tai oikeastaan odottanut, että ne tupsahtavat eteeni.

Mikä on teidän suosikki näistä epävirallisista sulkijoista? En itse voi sietää kumilenksuja. Kai tosin näyttää välittävän niistä ja kieputtelee lenksuja jos jonkin ympärille. Minä sitten perästä puran niitä ja vaihdan klipsin tilalle. Klemmarit ovat melkeinpä vitsaus! Ne pitävät pussin kiinni pelkästään loistavalla tuurilla. Loistavalla tarkoitan lottovoittajan tuuria.

Minulla on laatikossa hyvin pieni kippo sulkijoille ja sen on riitettävä. Nyt se tursuu, koska klipsit ovat suht isoja. Jonain päivänä otan kipon käsittelyyn ja hävitän tarpeettomat sulkijat. Jonain päivänä minulla on kaappitilaa ja rahaa sen verran, että ostan jokaille tuotteelle oman ihanan purnukan ja saan orgasmin (sydärin sijaan), joka kerta kun avaan kuiva-aine kaapin.

2

Löysin kolmannesta kaupasta tänään YHDEN minikokoisen tuulettimen ja nappasin sen ennen kuin kukaan muu ehti. Helle on saanut ihmiset kauppoihin ja tunnetusti olin taas myöhässä. Toukokuun helteiden aikaan katselin tuulettimia ja mietin, joskos sijoittaisi muutamaan. Skippasin ja tässä sitä ollaan, kiukkuisina ja hikisinä. Viime yö meni sohvalla, kun lämpö on noussut yläkerran makuuhuoneisiin.

On käsittämättömän kuuma. Kain sukujuhlissa lauantaina skoolasimme hiki valuen kesälle 2018, jolloin ilmastonmuutos on vielä kiva asia. Olin skoolauksen aikana eri mieltä, tämä lämpötila ei sovi kehoillemme, eikä asuntoihimme. Myös kissa on irtisanonut itsensä ja makaa vain kylmällä vessan lattialla. Jos taloni olisi valmis, huudattaisin täysillä ilmalämpöpumpun ilmastointi-toimintoa ja nököttäisin pitkät housut jalassa sisätiloissa. Ai, että! Siinä vasta (hemmetin epäekologinen) haave! Onneksi kesä on kerran vuodessa ja helteetkin olleet suht harvassa.

Aurinko vie kaiken energian minusta. Kuumuus vie kaikki voimat ja mahdolliset voimavarat. Aivoni sumenevat, vaikka makaisin paikallani ja joisin vettä 15 minuutin välein. Helteellä olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Kroppani ei adaptoidu. Se hikoilee, vaikka en tee elettäkään. Kasvot punoittavat ja ahdistaa.

Mikäli saan olla aloillani, merituulen- ja veden vilvoittaessa, selviydyn. Viikonloppu Emäsalon rannoilla oli upea. Juhlimme Kain suvun kera Z. Topeliuksen 200-vuotis juhlaa ja 120-vuotista Meriniemen aluetta. Ruoan tarjoili Porvoolainen Bistro Sinne ja tutustuin muutamaan uuteen tyyppiin, mikä on aina parasta. Sunnuntaina otimme kaiken irti ”hellivästä” helteesta, pulahdimme sinilevää uhmaten Itämereen ja katselimme ohi lipuvia veneitä.

Olen valtaisan onnellinen siitä, että en ole hukkunut töihin (tai Itämereen) viime päivinä. Pieni breikki on tullut tarpeeseen ja olen selkeästi lomaa vailla. Loppuviikosta palaamme jälleen mökin maisemiin, helle hellii ilmeisesti silloinkin. Uikkarit kassiin ja kesää rakastavat palaset aivoissa asemiin!

Löytyykö teistä vain hellettä rakastavia ihmisiä, jotka kiroavat meidät muutamat, jotka valittavat kun kerrankin on kuuma? :D

 


 

Joutsenkuvat ovat Kain ottamat, minun käsittelemät.

3