Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Syksy on uuden alku. Syksyllä on energiaa puskea ja on intoa kehittyä. Kalenterini on täyttynyt erilaisista kursseista, palavereista ja kohtaamisista, joista saan uusia ajatuksia ja virtaa. Huipulle -yritysseminaari on yksi kalenterini odotetuimmista merkinnöistä. Olen käsitellyt paljon omaa hyvinvointia viime vuosina pääni sisällä ja muille puhumalla. Näin yksityisyrittäjänä minun hyvinvointini on yhtäkuin yritykseni hyvinvointi. Huipulle -seminaarin teemana onkin minun ja yritykseni hyvinvointi. Joten let´s go!

Muovaan yritystäni koko ajan ja etsin tapoja voida paremmin ja täten tehdä työtäni paremmin. Vaikka vihaan sanaa ”voimaannuttava”, sitä kuitenkin kurssit ja seminaarit usein ovat. On oma taitonsa jalostaa tarinoita ja asiantuntijuutta, mutta jos otat avoimen mielen ja osaat poimia itsellesi sopivat vinkit, näistä tilaisuuksista voi irrota todella paljon.

Huipulle ei kavuta yksin, mutta useat työskentelevät juurikin yksin. Etenkin tästä syystä on tärkeää verkostoitua ja tavata ihmisiä. Ei ole mitään väliä onko ala sama tai kohtaavatko rekkakuski ja valokuvaaja. Kaikki vertaistuki, ideat ja ajatukset kirkastavat ja parhaillaan keventävät omaa mieltä. Huipulle-seminaari on nimenomaan keskisuurille firmoille ja pienyrittäjille, heille joilla ei ole konsultteja arjessa apunaan.

Tämä seminaari on siitä erikoinen, että se ei ole kertaluontoinen, vaan useat paikkakunnat vastaanottavat heidät ja täten kaikilla on mahdollisuus päästä huipulle, ihan kotikonnuilla. Puhujat, workshopit ja paneelit vaihtelevat paikkakunnittain. Kiertue jatkuu ensi vuonna ja tulevia paikkoja on muun muassa Tampere, Jyväskylä, Pori..

Itse olen osallistumassa 14.9 Helsingin seminaariin, jossa kiikarissani on Kompuroinnista korkeuksiin jossa unohdetaan pelot ja Juha Pihkakosken stoorit digimarkkinoinnista. Workshopissa käsitellään ”sata kättelyä”, eli osaatko kääntää kohtaamiset kaupaksi. Siinä, jos jossain, on minulla (the ikuinen vähättelijä) tekemistä. Näiden lisäksi on interaktiivista paneelia ja useita puhujia. Lisäinfoa löytyy TÄÄLTÄ

 

 

Seminaari lupaa konkreettisia, helposti käyttöön otettavia työkaluja, ajatusmalleja ja vinkkejä, jotka voi ottaa käyttöön heti seuraavana päivänä. Huipulle -tapahtuma lupaa rentoa fiilistä ja se oli minun sisäänheitto lauseeni. En kestä pönötystä. Myös lippujen hinta on erittäin kohtuullinen. Usein päivän kursseista revitään usein satoja euroja ja seminaari on niin kattava, että on varmasti sijoituksen arvoinen.

Jos innostut tulemaan Helsingin seminaariin Radisson Blu Seasideen (klo 8-14), heitä viestillä somessa, niin kohdataan ja tuumaillaan yhdessä miten tehdään omasta mielestä, yrityksestä ja maailmasta parempia. 

Alekoodilla YOUNGE18 sinä ja tiimisi saatte liput nuorten yrittäjien etuhinnalla 60e (+alv) sunnuntaihin 2.9 asti. Tule!

 

 

4

Rakas blogi ja etenkin te lukijat. Inspiraationi tuottaa tekstejä teille oli ylimmillään heinäkuussa. Kävitte mielettömän mahtavasti täällä lukemassa höpötyksiäni ja jopa pientä kommentointia oli ilmoilla, wou! Sitten katosin toviksi. Kun palasimme kotiin lomamatkalta, könysimme festivaaleille ja sen jälkeen olen yrittänyt ottaa arkea vastaan.

Kovin monta muuttujaa on matkallamme ollut ja tekemistä aamusta iltaan. Viikonloput ovat täynnä reissuja ja iltojen vapaat tunnit täynnä kotiaskareita. On läksyjä, uusia opettajia ja pää täynnä ajatuksia. Suurta ärsytystä ja stressiä luo myös se, että kotimme ei ole löytänyt uutta omistajaansa.

Tänne kuvaaminen ja tekstien tuottaminen on sitä mitä teen myös työkseni. Kun kalenteri täyttyi ja hypin paikasta toiseen, joskus jopa kamera kädessä, söi se varsin letkeästi intoa tehdä samaa tänne. Koin jopa pientä lamaantumista arkeen paluusta. Oikeastaan viikon ajan olin varma, että kuolen väsymykseen, paniikkiin ja stressiin.

En kuitenkaan kuollut ja kroppani alkaa pikku hiljaa tottumaan tähän sykkeeseen, kuten aamulla heräämiseen ennen yhdeksää. Olen iloinen, että koulut ovat alkaneet ja vireillä on töiden saralla mielettömän ihania juttuja. Jos niistä jonain päivänä vielä saisi rahaa, olisimme pitkällä. Odottelen malttamattomana kuinka työ-syksy starttaa rahatöiden osalta (vielä on pelottavan hiljaista) ja yritän tehdä ohella listoilla roikkuvia työhön liittyviä juttuja, jotka ajattelin tehdä kesällä, mutta ajauduin lomailemaan (hyvä niin).

Haluan kertoa teille Rhodoksen matkasta, hiuksistani (!!), makuuhuoneen tulevasta muutoksesta, ihanista kotimaisista design jutuista, ajatuksistani ja myös kasvattaa blogin sisältöä uudella aluevaltauksella. Olen kaavaillut pientä juttusarjaa mielenkiintoisista tyypeistä syksylle ja en malta odottaa, että pääsen kertomaan siitä enemmän. Ajatuksena on myös uudistaa jälleen blogipohjaa..

Onko teidän loppukesä ja arki ollut sujuvaa kuin tanssi vai pelkoja ja stressiä täynnä? Minä yritän selvitä päivä kerrallaan, oli sitten kyseessä kiire tai lepo. Lepokin kuulkaa stressaa minua. Olkapäälläni nököttää tyyppi nimeltään Huono Omatunto ja se yrittää patistaa minut hommiin, vaikka järkeni sanoo, että on ihan ok levätä.

 

12

Äitini kysyi mitä olemme tehneet viime aikoina. Vastasimme, että olemme olleet mökillä.

En ole koskaan elämässäni ollut näin paljon mökillä. On ollut varsin ihanaa, että pojatkin ovat saaneet nauttia joutenolosta ja mökkeilystä tänä kesänä mielin määrin. Kalenterissa on vielä ainakin kolme mökkireissua ja varmasti syksylläkin mennään, vaikka säät olisivat mitä.

Vuorokausiin mökillä on mahtunut vaikka ja mitä, vaikka pääosin olemme ottaneet iisisti. Pojat rakensivat veneitä ensin bonus-farfarin kanssa ja sitten bonus-papan. Sanoisin, että bondattu on. Minä luin kirjoja kuin viimeistä päivää ja sain ajatella elämää kaikessa rauhassa. Käväisimme Porvoossa ja uimme meressä monen monta kertaa. Taistelimme ampiaisia vastaan ja kestitsimme yhtenä päivänä Minniä lapsineen.

Aapo opetteli pyöräilemään, kasvimaan perunat maistuivat mielettömiltä ja nukuimme parvekkeen ovi auki. Kuuma on ollut, mutta olen kestänyt sen. Olen vältellyt tekemistä ja huudahdellut aika ajoin ”jeeeesus kun on kuuma!” Mutta olen kestänyt. Odotan syksyä, mutta nautin vielä viimeiset rippeet lomasta. Pian ne koulutkin taas alkaa. Minne meni kymmenen viikkoa?

10

Rakastan viiniä. Erityisesti valko-, vihreää- ja kuohuviiniä, Proseccoa, shampanjaa! Mitä mineraalisempaa ja mitä enemmän kuplia, sitä parempi. Kuten kaikki tietää, viinin makuun vaikuttaa moni asia. Läpötilan ja hapen lisäksi suuri merkitys on lasilla. Suurempi kuin uskottekaan.

Join lemppariani, Casal Garcian Vinho Verdeä uusista Zalton laseistani, eikä vihreä viinini ole koskaan maistunut niin hyvältä. Lasin reunus on niin ohut, että se vie viinin juomisen nextille levelille. Tuo keveyttä, arvokkuutta ja maun ihan uudella tavalla suuhun. Zalto on kädessä kuin ilmaa. Olen omistanut vuosia samantyyppiset Iittalan Essence viinilasit, niissä malli on kohdillaan, mutta lasi paksua. Se voi vaikuttaa herkältä ja kevyeltä, mutta kun kohtaat Zalton, tajuat kuinka suuri ero on.

Olin pitkään haaveillut hemmetin hyvistä viinilaseista. Olin päätymässä Riedelin valikoimaan, mutta toverini (juoma-alan asiantuntija) vinkkasi, että Zaltossa vara parempi.

 

Kauniimmat lasit ja väite, että Zalto pesee Riedelin 6-0, sai minut valitsemaan nämä, vielä hetki sitten tuntemattomat, käsinpuhalletut upeudet viinieni maljoiksi.

 

Tilannetta ei toki haitannut se, että Zalto on melko tuntematon brändi suomalaisille. Minähän tykkään löytää uutta ja poiketa valtavirrasta, joten Zalto tuntui siitäkin syystä juuri minulta.

Zalto on Itävaltalainen yritys, joka tuottaa kuutta erilaista viinilasia. On muutamaa lasia punaviineille, makea-, valko-, kuohu- ja yleisviinilasi (jotka minulta nyt löytyy shampanjalasien lisäksi). Valikoimasta löytyy myös likööri-, olut- ja vesilasia, karahveja ja dekantereita unohtamatta.

Zalto tulee ehdottomasti olemaan brändi, jonka tuotoksia kerään käyttööni jatkossakin. Tämä on ehdottomasti sitä kuuluisaa arjen luksusta. Ainut miinus tässä hommassa on, että kun on kertaalleen tottunut maailman parhaisiin (todistetusti, voittanut kilpailuja) laseihin, kuinka olla ilman? Täytyykö niitä kantaa mukana mökille ja illanistujaisiin? Haha, ehkä niin hulluksi en ole ryhtymässä, mutta kyllä nuo lasit sen verran makuelämystä muuttavat, että varmasti tulee tilanteita, jolloin kaipaan heitä. Syvästi.

Arvon viikonlopun aikana Instagramin puolella kaksi Burgundy viinilasia, joten ole valppaana! 

Zalton laseja voit tilata omaan kotiisi piristämään arkea ja juhlaa. // ZALTO

5

Kaksi kovin erilaista kirjaa ja toisaalta näissä on jotain samaa. Toinen on kirjoitettu vuonna 1977 ja toisen kirjan kirjoittaja on syntynyt vuonna 1973. Yhtenäisyys näiden kahden teoksen välillä on vahva kirjoittaja. Määrätietoinen, oman elämänsä kulkija, joka viitoittaa toisia oikealle polulle. Maria Veitola rivien välistä, pehmeästi, kertoen omista kokemuksistaan ja Wayne W. Dyer käskevästi, mutinoita kuuntelematta. 

Oikeasti näillä kirjoilla ei juurikaan ole tekemistä toistensa kanssa, ne vaan sattuivat molemmat jäämään keväällä kesken ja näin lomalla päätin lukea kirjat loppuun. 

Hyväksy itsesi – uskalla elää! käskee elämään tietyllä tavalla. Se viitoittaa vapaaseen elämään, jolloin eletään hetkessä. Kirja on vanha ja sisältää jokseenkin hölmöjä juttuja, mutta suurin osa seitkytluvulla kirjoitetuista fraaseista pitää paikkansa edelleen.

 

Dyer painottaa, että ihminen on vastuussa itsestään, murehtiminen on turhaa ja kaikki on nyt.
Ei huomenna tai eilen.

 

Suurin osa tämän kaltaisista kirjoista sanovat samaa, Dyer tosin vaikuttaa melko pelottavalta mieheltä. Kirjan kansi johtaa harhaan – toivoin lempeitä vinkkejä, toisin kävi. Ehkä se onkin ainut keino saada asioita ihmisten päähän: käskeminen. Hypin jonnin verran ja keskityin niihin palasiin, joissa annettiin vaihtoehtoja nykyiselle. 

Tämä kirja on yksi self-help muiden joukossa, kovin vaativa sellainen, mutta ei sisällä mitään, mitä en olisi aiemmin kuullut. Ehkä tällä kertaa käteen jäi se, että kaikki pitäisi kääntää aina itsensä kautta. Tähän Wayne tarttuu usein ja sen huomaaminen omassa elämässä onkin melko haastavaa. Meillä kun on kovin sisään rakennetut maneerit käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Kirja siis antoi paljon ajateltavaa ja jos niistä haluaisi todella saada irti kaiken, täytyisi kirja lukea muutamaankin otteeseen. Käskyjä on niin paljon.

Veitolan kirjaa odotin. Olen kuvannut Marian vuosia sitten ja saanut hänen apuaan eräässä polttari-kujeessa, mutta en tunne naista oikeasti yhtään. Minulla on tasan se käsitys hänestä, mikä meillä kaikilla on, jotka olemme seuranneet hänen uraansa somessa, kolumneissa, telkkarissa ja radiossa. 

Siitä mitä olen nähnyt, voin sanoa, että pidän hänestä. Jos olisimme ystäviä, olisimme varmasti samalla aaltopituudella, ainakin toisinaan.

 

Katson Mariaa ylöspäin, hän on vahva ja viisas nainen, joka ei jää hiljaiseksi.

 

Olen lukenut monet hänen kolumneistaan, jotka kirjasta löytyy ja pidin hirmuisesti siitä, että hän nyt 45-vuotiaana (stalkkeroin iän Wikipediasta) katsoo taaksepäin ja analysoi omia ajatuksiaan. Niin mielenkiintoista! 

Veitola on tietyllä tapaa elämänkerta. Uskon, että tämän kirjan lukevat ne ihmiset, joita Marian elämä ja ajatukset kiinnostavat. Kannustaisin kuitenkin ihmisiä lukemaan kirjan, vaikka Veitola olisi täysin vieras konsepti. Kirjassa on paljon ajatuksia asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. 

Kirjan päättää kolumni, joka on julkaistu Trendissä 2016. Se kiteyttää paljon ja on täydellinen lopetus kirjalle. Näistä viimeisistä sanoista voimaantuu (vaikka vihaankin sitä sanaa). Toki kirjan kiitokset heittävät vielä kertaalleen kyyneleet silmiin. 

”Omien kokemusteni perusteella olenkin listannut opit, joita tarvitsee, jos haluaa elää onnellisen elämän ilman suunnitelmia:

Puhu ja kuuntele, kun muut vastaavat. Pidä huoli siitä, että pidät mielesi uteliaana. Älä anna periksi. Tee vain asioita ja vain niiden ihmisten kanssa, jotka koet sydämessäsi oikeiksi. 

Jos haluat lapsia, älä hukkaa aikaasi seurustelemalla ihmisen kanssa, joka ei halua. Opettele olemaan joka tilanteessa läsnä. Opettele kestämään epämukavuutta: minä olen välillä täysin hukassa, mutta kun sekavien hetkien tajuaa menevän aina lopulta ohi, ne eivät enää lamauta. Mikään ei ole pelkästään helppoa ja kivaa, eivät varsinkaan ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi. 

Älä siis hukkaa aikaasi miettimällä B-suunnitelmaa. Jos elät oppieni mukaisesti, lupaan, ettet tarvitse sitä.”

Molemmat kirjat herättivät ajatuksia ja sehän on se mihin kirjoilla tähdätään. Nappaa ihmeessä molemmat haltuun.  

1