Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 

Kain innostus laittaa hymyilemään joka kerta, kun ajattelen sitä. Minulla on kerrassaan vireä mielikuvitus ja pystyin hahmottamaan kotimme jo silloin, kun emme olleet saaneet ensimmäistäkään piirrosta. Näin tilat mielessäni ja pystyin hyvin kuvittelemaan rakennusprosessin kulun – vaikka en ole eläessäni rakennuttanut mitään. Kaita ahdisti byrokratia, hän ei hahmottanut suustani tulevia suunnitelmia ja vaikka hän alussa lähinnä oli hengessä mukana, hän sai toisinaan hetkellisiä hermoromahduksia koko prosessista.

Nyt hän on elementissään. Kun tontilla alkoi tapahtua, hän on ottanut pallon haltuun maanrakennuksen ja perustusten osalta kokonaan itselleen. Hän etsii tietoa, haluaa käydä tontilla sateella ja pilkkopimeässä katsomassa etenemistä. Hän kertoo minulle mikä mikäkin putki on ja jos hän ei tiedä, hän selvittää. Kun prosessin alussa minä olin urakoitsijoiden kontakti, on Kai nyt luonut aivan oman suhteen meidän vastaavaan työnjohtajaan. Hymyilen salaa aina, kun hän mainitsee ”Soittelinkin asiasta jo Tommin kanssa”. <3

Viimeeksi tänään, kun kiertelimme tontilla taskulamppujen voimalla, hipsin Kain kainaloon ja kerroin kuinka onnellinen olen, että hän on onnellinen. Vaikka paljasjalkainen stadilaiseni ei koskaan pitänyt Järvenpäähän muuttoa ongelmana ja hänen mielestä sukutiluksille rakentamisessa on enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia – olen ollut tuntosarvet valppaina. Tärkeintä on, että olemme molemmat koko sydämellä mukana ja haluamme tehdä tämän yhdessä. Talon rakentaminen ei ollut Kain haave ennen minun kohtaamista ja on ollut varsin valloittavaa nähdä kuinka koko projektista on kasvanut hänelle sydämen asia.

Meidän yhteistyö talon kanssa onkin tällä hetkellä huipussaan. Kai handlaa rakennusteknisiä osioita ja meikä on keskittynyt sähkösuunnitelmiin, laattoihin, maaleihin, kiinteisiin kalusteisiin, valaisimiin. Olen onnistunut nappaamaan osion, joka kiinnostaa minua eniten – miltä kaikki tulee näyttämään! Kai on ollut maailman helpoin kumppani näiden suunnitelmien kanssa, hän luottaa visiooni ja on ollut tyytyväinen kaikkiin suunnitelmiini. Minä puolestani annan hänen ravata tontilla, tarkistaa asioita uudelleen ja uudelleen, sekä tutkia iltaisin lvi-suunnitelmia.

Riidoitta ei toki tällaista projektia vedetä läpi. Välillä väsymys painaa samalla kun pitäisi vielä lähettää rakennusvalvontaan viestiä tai täyttää pientalon päiväkirjaa (pakollinen). Toisinaan pinna kiristyy kun toinen ei ymmärrä tai näe kokonaisuutta. Huomenna tontilla muotteihin tehdään valu ja kivijalka on pian valmis. Olemme alussa, mutta suunnitelmat ovat pitkällä. Luotan täysin siihen, että tämä projekti viedään hymyssä suin maaliin, yhdessä. Iso syy siihen on se, että meillä on intohimot suunnattu eri asioihin. Kokonaisuus on molemmille tärkeä, mutta kumpikin saa hoitaa projektista niitä osioita jotka tuntuvat luontevilta.

Suurin syy kuitenkin on se, että me odotamme aivan hirmuisesti uutta kotiamme. Itse talo muodostuu varmasti tärkeäksi home baseksi, mutta me odotamme etenkin omaa pihaa ja sitä, että asetumme sukutontille. Se, että pääsen vanhempieni, siskoni perheen, sekä enon ja tätini viereen, tuntuu erityisen lämpimältä. Ihaninta on, että Kai odottaa sitä myös.

4

Lempipuuhaani on hautautua sänkyyn. Jos saan viettää sunnuntain kokonaan sängyssä, tunnen siitä huonoa omaatuntoa, mutta osa minusta nauttii valtavasti. Sänky on kuitenkin paikka, jossa usein ahdistun. Luontaisesti näet minua unettaa aamuisin ja iltasin unen saaminen voi olla haastavaa.

Miten teillä nukutaan?

Toisinaan normaali arki tuntuu raskaalta, kun keho haluaisi valvoa nukkumisen sijaan ja taas aamulla nukkua heräämisen sijaan. Kun soppaan lisää sen, että kehoni tarvitsee paljon unta ollakseen tyytyväinen ja virkeä – ketutus on toisinaan korkealla.

Kai nukahtaa salamana. Aikaisin. Hän on hyvin ärtynyt jos nuohoan vieressä, tökin silmiä (koska miksipä ei?) ja pussailen poskia. Lempeä ihminen on heittämällä vihaisimmillaan, kun hänen unta häiritään. Aamulla Kai vuorostaan tökkii ja suukottelee minua ja olisin valmis listimään hänet hengiltä. Meidän perheessä on siis aamuvirkku ja aamutorkku. Olen ulkoiluttanut koiran aamulla alle kymmenen kertaa tämän ensimmäisen vuoden aikana. Iltaisin taas olen ollut useasti raivona, kun Kai nukahtaa kesken keskustelun ja jättää minut valvomaan yksin. Kuinka paljon voi ihmistä syödä toisen tyytyväinen tuhina, kun itse miettii mitä elämällään tekisi.

Kun Kai nukkuu sikeästi 95% öistään, minun uneni voivat sekoilla laidasta laitaan. Joskus nukahdan yhdeltä, herään neljältä, valvon seitsemään ja nukun pari tuntia lisää. Kun mieleni on täynnä pohdittavaa – ei ole ollenkaan tavatonta, että herään täysin virkeänä viideltä ja aloitan päivän askareet. Ainoa ongelma tässä yhtälössä on se, että viimeistään kolmelta iltapäivällä, olen kuolemanväsynyt. Yritän pitää kiinni rytmistä ja unen määrästä, mutta toisinaan kroppani on sekaisin kuin viallinen seinäkello (eli todella sekaisin). Nukahtamiseen voi mennä 10 minuuttia tai kolme tuntia. Unet saattavat olla sikeät läpi yön tai saatan herätä tikkana 03.08, pyöriä tunnin, nousta ylös ja nukahtaa kuudelta sohvalle. Go figure.

Unettomuus on kamalaa ja olen lääkinnyt itseäni (Imovanella tai vahvalla melatoniinilla), jos unettomia öitä on muutama putkeen. En pidä lääkkeiden ottamisesta, mutta vielä vähemmän pidän muumiosta joka yrittää saada elämästä kiinni unettomien öiden jälkeen. Lähtökohtaisesti kuitenkin yritän tehdä toimintoja, jotka avittavat nukahtamista.

  • Meillä on viileä sisäilma. Olemme kerrostalossa, mutta lämpötila vastaa sähkölämmitteistä omakotitaloa talvella – patterit kiinni ja varaavalla takalla 18 asteeseen. Ekologinen ratkaisu, mutta myös miellyttävä. Emme kukaan koe tarvetta hillua boksereissa kotona, villasukat ja viileään vuoteeseen pujahtaminen on enemmän meidän juttu. Viileä huoneilma on erinomainen tapa nukkua paremmin.
  • Puhtaat, raikkaat lakanat. Minulla on lapsena todettu pölyallergia ja huomaan heti jos lakanat ovat pesua vailla. Nukun huonosti, jos hengitän tunkkaista pölyä ja täten vaihdamme lakanat parin viikon välein. Ei sen useammin, mutta kolmas viikko olisi jo liikaa.
  • Pidän huolen, ettei puhelin häiritse minua klo 22 jälkeen ja että puhelimen valon väri hiipii keltaiseksi yhdeksältä. Olen jo aikaa sitten poistanut pasianssin ja Woody-palikkapelin, jotta en jumittaisi yöllä niiden kanssa, tappaakseni aikaa. Yritän olla nostamatta puhelinta käteen, jos uni ei tule. Toisinaan en onnistu tässä ja kirjoitan muistiinpanoja, tarkistan asian netistä ja selaan Pinterestiä.
  • Luen kirjoja. Aina en jaksa, mutta juuri silloin yritän pakottaa itseni lukemaan edes sivun, mieluummin kuin nostan puhelimen käteeni. Kirjat toimivat hyvin unilääkkeenä, mutta toisinaan käsissä on niin hyvä opus, ettei sitä tohdi mitenkään laskea käsistään. Täysin aukotonta kirjojen lukeminen ei siis ole.
  • Olen myös toisinaan laittanut korvilleni kuulokkeet ja kuunnellut äänikirjoja. Se saa keskittymisen pois pään ajatuksista, uni tulee ja aamulla huomaa, että on kuunnellut unissaan viisi tuntia äänikirjaa. Olen monesti lähtenyt 47%:sta ja aamulla kirja on ollut kuunneltuna sata prosenttisesti. Heh.
  • Lopetin reilu vuosi sitten kokonaan kofeiinia sisältävän teen juomisen iltakuuden jälkeen ja pakotin itseni nauttimaan rooiboksesta. Se on tuottanut tulosta valtavasti. Olin uskotellut vuosia itselleni, ettei teen kofeiini minua valvota, mutta kun vältin tummaa ja vihreää teetä, väsyin pari tuntia aiemmin.
  • Lämpö unettaa ja joskus yritän tähdätä saunomisen tai kuuman suihkun niin, että voin mennä siitä suoraan vuoteeseen.
  • Mikäli yöllä pyörin yli tunnin, nousen nykyään ylös ja kirjoitan päiväkirjaa. Kun saan pään tyhjäksi, lämpimän kaakaon vatsaani, luen hetken ja uni tulee yleensä heti.

 

Löytyykö sinulta lisää vinkkejä unettomuuteen? Jaa ihmeessä ja nukutaan kaikki jatkossa paremmin. <3

 

9

Positiivinen yllätys. Vaikka Reese Witherspoonin lempeys ja positiivisuus eivät yllätyksiä olleet, ohjelman tempo ja sisältö tekivät sen. Reesellä on ollut agendana jo pitkään nostaa naisia. Ensin hän halusi luoda enemmän naisrooleja elokuviin, sittemmin hän on nostanut eri alojen naisia jalustalle – syystä. Keskusteluohjelma, jossa näyttelijä Witherspoon kohtaa voimanaisia päivän ajan, koukutti ja ahmin kaikki yhdeksän jaksoa melko pikaisesti.

Erilaiset tarinat ovat aina kiinnostaneet minua ja tässäkin sarjassa esiintyi entuudestaan minulle tuntemattomia henkilöitä. Dolly Parton aloittaa sarjan ja ei todellakaan anna täydellistä kuvaa sarjan sisällöstä – tulevista jaksoista. Dolly on edelläkävijä ja puhuu historiastaan, joka on varsin herättelevää, mutta koin hyvin paljon mielenkiintoisemmaksi esimerkiksi journalisti ja kirjailija Elaine Welterothin ja runoilija Cleo Waden keskustelut inspiraatiosta ja seuraavan naissukupolven kannustamisen tärkeydestä. (Välihuomio; heidän kauneus myös ulkoisesti oli niin päräyttävää, että en kyennyt kuin jumaloida.) Kadettivääpeli Simone Askew taas vie meidän West Pointin sotilasakatemiaan, jossa hän on ensimmäinen tummaihoinen nainen, jonka alaisena on 4400 kadettia. Glennon Doyle ja hänen vaimonsa Abby Wambach puhuvat arvoistaan ja Glennon sivuaa mitä on tasapainoilla kristittyjen ja LGTBQ-heimon välillä. On aina myös yhtä ihastuttavaa kuulla mitä Spanxien luoja Sara Blakely tänään tuumii, hänen jaksonsa oli harmikseni jaettu kahden naisen kesken. Kerrassaan insipiroiva nainen, joka on todella muuttanut omassa yrityksessään työelämää toimivampaan suuntaan.

Ennen kaikkea sarjasta jäi mieleen näiden henkilöiden lapsuuden kokemukset. Melkein jokainen kertoi syyksi nykyiseen asemaansa lapsuudessa vanhemmiltaan tai vanhemmalta tulleet neuvot ja kannustamiset. Spanxien Sara kertoi, kuinka hänen isänsä kysyi aina koulun jälkeen heiltä, että missä he epäonnistuivat tänään? Vastauksen jälkeen heitettiin läpsyjä ja tuettiin yrittämistä. ”Emme nuorina tietenkään ymmärtäneet, että hän määritteli epäonnistumisen uudelleen. Epäonnistuminen alkoi merkitä sitä, että on yrittänyt.” He palastelevat Reesen kanssa sitä, kuinka epäonnistumisen hyväksyminen myös karistaa etenkin naisten tarvetta olla täydellisiä kaikessa, kaikella tapaa, koko ajan. Jokaisen vanhempiin liittyvän tarinan jälkeen tuumailin, kuinka päin persettä kasvatan omia lapsiani ja kuinka paljon paremmin voisin tukea ja kannustaa. Noh, vielä ehtii!

Reese on myös mieletön esikuva, jonka aito innostus on säkenöivää. Edes tällainen melankolinen mörkö ei kaihda jenkkimäistä kehumista ja liikuttumista, kun se tulee selkeästi sydämestä.

Jaksot ovat hyvin napakoita, 20 minuutin settejä, joissa kannattaa olla korvat höröllä koko ajan. Sarja löytyy Netflixistä.

2

Juon kylläkin teetä, mutta voi pojat ne päivät kun todella saa aikaiseksi, ovat lemppareitani. Oli asia mikä hyvänsä, toimeen tarttuminen on parasta.

Jokaisessa työssä on varmasti hommia, jotka hoidetaan sitten kun on aikaa. Usein sitä aikaa ei kuitenkaan koskaan tule ja tietyt jutut roikkuvat tekemättöminä kuukausia. Kun työskentelee yksin ja vastaa toiminnastaan vain itselleen, on vielä astetta helpompaa siirtää loputtomasti askareita, jotka eivät ole pakollisia. Kenties olet ajatellut siivota komeron viimeiset viisi kuukautta? Ehkä korjata lasten housut, joissa on polvessa reikä? Meillä on lukemattomia tehtäviä, joita voi siirtää. Maailma ei kaadu, mikäli niihin ei tartu ja sen vuoksi ne on helppo pistää sivuun.

Mutta ne vaivaavat taustalla. Ne putkahtavat mieleen tämän tästä ja ärsyttävät. Koska on se päivä, kun käyn kaikki sähköpostit läpi? Useimmat sivuun pistetyt tehtävät olisivat nopeasti hoidettu. Komeron siivoaminen voi viedä päivän tai parikin, mutta hammaslääkärin varaaminen hoituu minuutissa. Sähköpostien läpikäyminen voi viedä minuutista vuorokauteen, riippuen punaisen palluran lukemasta. Toimeen tarttuminen onkin hetki, joka kannattaa hyödyntää huolella.

Kun päättää vetäistä hiukset nutturalle, kannattaa hoitaa yksi vaativa tai useampi pienempi homma. Minä laitan ison vaihteen silmään, kun edessä on kuunvaihde. Silloin kasaantuu ärsyttäviä yrityksen askareita, kuten laskutus, kirjanpito, palkanmaksu. Ne eivät ole kovin motivoivia asioita minun mielestä ja vaativat joka kuukausi tietynlaista asennetta. Kun pääsen niiden kanssa vauhtiin, yleensä huomaan vastaavani odottaviin sähköposteihin ja samalla draivilla teen vähän markkinointia. Kun käyn vaatteeni läpi, tuottaa se usein niin mahtavaa tyydytystä, että hyökkään samalla nutturalla lastenkin vaatteiden kimppuun. Kun päättää vihdoin tarttua toimeen, lakkaa välttelemästä, pääsee usein puskemaan monta juttua yhdellä kertaa.

Joskus ajattelen tarttuvani toimeen seuraavana päivänä. On mahdollisesti kotitoimistopäivä, koko päivä aikaa tehdä to-do-listalla odottavia taskeja. Aamulla herätessä tunnelma on kuitenkin toinen. Väsymys painaa, nuhakin on ilmaantunut ja jotenkin kaikki ärsyttää. Silloin on vaihtoehtona pakottaa itsensä hommiin tai odottaa seuraavaa nutturapäivää. Itsensä pakottaminen voi toimia toisinaan, usein kuitenkin kaikki tuntuu hyvin takkuiselta pakkopullalta. Mikään ei oikein ota sujuakseen ja lopulta aikaa menee paljon kauemmin kuin yleensä. Täten energiset päivät, jolloin intuitio haluaa suorittaa tehtäviä jotka ovat roikkuneet, kannattaa ottaa avosylin vastaan.

Vältteletkö tehtäviä? Hyödynnätkö nutturapäivät?

Oma mieli on kyllä koominen. Välillä to-do-listojen suorittaminen loppuun tuottaa mieletöntä euforiaa. Toisinaan en millään saa viimeistä tehtävää tehtyä, odotan vain, että tehtäviä tulee lisää ja pääsen tekemään niitä sen viimeisen ärsyttävän sijaan. Usein se on juuri joku ”varaa hammaslääkäri”.

6

 

November comes and November goes,
With the last red berries, 
And the first white snows.
With night coming early,
And dawn coming late,
Ice in the bucket, 
Frost by the gate.
The fires burn,
The kettle sings.
And earth sinks to rest
Until next spring. 

 

Marraskuu on liki kaikki menneet vuodet ollut yksi nopeimmin ohi menevistä ja turhimmista kuukausista. Vuonna 1998 tuli aivan hemmetisti lunta, silloin marraskuu oli mahtavin ikinä. Lunta oli niin käsittämättömän paljon, että kykenimme tekemään pihan täyteen lumilinnoja ja vanhempien kolaamat vuoret kasvoivat järisyttäviin mittasuhteisiin. Olen kaivannut sitä talvea siitä asti. Marraskuun loppu taas on lapsuudessani ollut minulle juhlan aikaa, koska nimipäiväni ovat 25.11. ja äidilläni oli tapana kutsua suku koolle ja pistää pöytä koreaksi. Sain lahjoja ja herkkuja – marraskuu oli heti astetta parempi ja järkeenkäyvempi.

Nyttemmin marraskuulle tupataan kehittämään viikonloppuihin aktiviteetteja, jotta emme kaikki vaipuisi masennukseen sysimustien päivien vuoksi. Tänä vuonna marraskuu jää mieleen tapahtumarikkaimpana ikinä. Mikäli etenemme suunnitelmien mukaan, tontilla tapahtuu paljon. Arki tulee olemaan hektistä viikonloppujen lisäksi, suunnitelmia pitää lyödä lukkoon ja päätöksiä siivittää kynttilän valo. Vuoden synkin aika onkin vuoden reippainta – tulevaisuuteen vahvasti katsovaa, pysähtymisestä ei tietoakaan.

Vaikka elämäni marraskuut ovat olleet melko tasaisia – rakastan marraskuuta. Kun pohjoisessa asuvat ihmiset keskittyvät vihaamaan vuoden pimeimpiä kuukausia, minä laitan villasukat jalkaan, kynttilät päälle, asetun peiton alle ja nautin elämästä. Loka-, marras,- ja joulukuu ovat suosikkejani. Rakastan sitä rauhaa ja toimettomuutta, mitä nämä kuukaudet tuovat mukanaan. Uskon, että pohjoisen väestä suurin osa kuitenkin nauttii salaa näistä marraskuun synkistä hetkistä. Tavallaan kaikki elävät normaalia arkea, mutta kuitenkin jokainen hämmästelee pimeässä päivällisen jälkeen ”Onko kello vasta puoli kuusi?!” – ja asettuu sohvalle rentoutumaan, nauttien siitä, että kello on vasta puoli kuusi ja on vielä koko ilta aikaa vain olla.

Myönnän, että kun sumu ja sade on kestänyt viikon, jopa minä kaipaan aurinkoa. Parasta olisikin, että päivisin loppuvuodesta olisi kirpsakan raikasta ja valoisaa. Kyllähän toki pimeässä komerossa 24/7 alkaa lopulta ottaa kunnon päälle ja energiat pysyvät alhaalla, teki mitä hyvänsä. Mutta marraskuu tekee varmasti parhaansa. Myös me joudumme tämän vuoden marraskuussa ylittämään itsemme, emmekä pääse nauttimaan tuttuun tapaan jouten olosta, kuin esimerkiksi viime marraskuussa.

Tänään, ensimmäisenä päivänä marraskuuta, paistoi aurinko. Se laski mailleen ajallaan, eli melko ajoissa. Sen jälkeen saimmekin nauttia taas kynttilän tuomasta valosta ja rauhaisasta tunnelmasta. Me keräämme voimia ensi kevääseen, ihan kuin luontokin. Miten valloittava ajatus. <3

7