Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 

”Nimetön”, vain numerosarja kertoo meille jotain; teoksen vuosiluvun ja järjestysnumeron. Pingotettu kangas on valkoinen ja siinä on kaksi erilaista viivaa. Ajattelen, kuinka joku voisi todeta Kyllä minäkin tuollaisen osaisin tehdä. 

Juha Vanonen (39v.) on kuvataiteilija, jonka polku työhuoneen omistavaksi taiteilijaksi hieman venyi. Nuori taiteilija ahdistui tulevasta taiteilijan urasta opiskeluaikanaan ja päätti pitää välivuoden. Kuten useilla, luovuus kyllä pulppuaa ulos mutta kun sen lisäksi tarvitsee markkinointisuunnitelman, kirjanpitäjän taidot ja yrittäjän elkeet, voi tuntua paremmalta tai ainakin järkevämmältä paeta. Taiteen luominen oli kuitenkin syvällä, polku taiteilijaksi oli aina tuntunut omalta ja Vanonen valmistui välivuoden jälkeen. Hänen taiteensa löysi lopulta viimeisenä opiskeluvuotena oman tien esittävän taiteen kautta abstraktiin. Valmistumisen jälkeen polku vei kuitenkin toisaalle. Kun näyttelytilat ja apurahat menivät muille, Vanonen keskittyi musiikkiin. 

Tampere vaihtui Helsinkiin, musaporukat hajaantuivat ympäri Suomea ja taide alkoi jälleen kiinnostamaan. Vanonen avusti muita taiteilijoita galleria-assistenttina, kunnes havahtui ”Miksi teen muille, miksi en itselleni?” Juha oli vuosia uskotellut itselleen, että työtilat ovat kiven alla ja olisi turha haaveilla omasta. Sitten hän näki sattumalta ilmoituksen vapaasta tilasta ja aloitti alusta. Vanonen maalasi kaupunkimaisemia, sekoitti ja testasi värejä, palautti mieleensä tekniikat. Valmistumisesta oli kuusi vuotta ja jälleen kaikki tuntui omalta. Taitojen verestäminen vaihtui jälleen abstraktin taiteen luomiseksi, kun Juha päätyi Mäntyharjulle, Salmelan residenssiin neljäksi kuukaudeksi. Hän asui ja maalasi samassa tilassa. Kun päivät vietettiin keskellä metsää, kävelylenkin lisäksi ei juuri ollut muuta tekemistä kuin maalaaminen. Kaupunkimaisemat väistyivät ja oma työskentely vapautui. 

Nykyään Vanonen elää arkea, jossa perhe ja osa-aikatyö vievät suuren osan ajasta, mutta hänellä on unelma – selkeä ajatus tulevaisuudesta, jossa taidetta tehdään runsaasti. Juha täyttää tulevina vuosina näyttelytiloja uusilla teoksillaan. Näyttelyitä varten hän luo kokonaisuuksia ja niiden luominen motivoi työskentelemään. Hän visioi teoksia päänsä sisällä, piirtää versioita puuväreillä, maalaa kangasta, ottaa siitä valokuvan ja työstää kuvan päälle ennen varsinaisia siveltimen vetoja. Vanonen välttelee kankaan maalaamista tukkoon, kun sivellin koskettaa kangasta, sillä on suunta ja ajatus. Valmiissa työssä on aina jokin jännite, intuitio kertoo kun teos on valmis.

Juhan töissä leikkii tila ja tunne. Hän kertoo lukevansa kaunokirjallisuuden lisäksi esimerkiksi fyysikko Carlo Rovellin teosta Ajan luonne – kirjan vaikea ja koukeroinen maailma inspiroi. Opiskellessaan hän vietti paljon aikaa vuosikurssinsa kanssa taidemuseoissa ja maalaustaide onkin aina ollut suuri inspiraation lähde. Vanonen on hyvin tietoinen, että abstraktia taidetta kyseenalaistetaan edelleen. Jotkut kokevat, että muoto ilman realismia ei anna mitään. Häntä ei moinen kiinnosta, hän pysyy tyylisuunnalleen uskollisena, koska vain silloin hän tuottaa aitoa materiaalia jonka takana voi seistä.

Inspiraation ja ideoinnin jälkeen Vanonen nakkaa työtilassaan päälle pitkän soittolistan elektronista musiikkia, joka kuljettaa hänet luomisen flow-tilaan.  

Astelen lähemmäs kahta viivaa. Valkoinen maali on kerrostettu, vedoilla on harkittu suunta ja muoto. Vasemmassa reunassa valkoisen alta kuultaa tietyssä valossa erivärisiä sävyjä, kuin tauluun olisi kätketty aarre. Viivat vievät eri suuntiin ja näin ne antavat taululle tilaa. Teos hengittää, sillä on syvyyttä ja se pysäyttää tyhjyydellään. Kuka vain ei voi luoda tällaista. Vanosella oli tarina ja tunne, jotka ovat nyt kankaalla. Jokainen kohta on mietitty ja jonain päivänä joku tuijottaa tätä uniikkia teosta olohuoneessaan, etsien sitä tarinaa, ehkä keksien omansa. Siksi abstraktilla taiteella on paikkansa.  

juhavanonen.com
@juha_vanonen

Teoksia myytävänä tai lainattavissa
Taidelainaamo
Myyntikokoelma, Galleria Katariinan/Helsingin taitelijaseuran myyntikokoelma.

Tulevat näyttelyt
2020 Allergiatalo
2021 Galleria Huuto

Ps. Minun mukaani työhuoneelta lähti Untitled 1503.
Aapo näkee siinä meren ja minä täydellisen epätäydellisyyden.

1

Kirjattakoon historian kirjoihin, että syksyllä 2019 Kaisu Jouppi lopetti radion kuuntelemisen autossa kokonaan.
Olen nähkääs kuunnellut äänikirjoja. Sen lisäksi olen lukenut, koska rakastan fyysisen kirjan tuntua. Olisi hieman epäkäytännöllistä lukea fyysistä kirjaa ajaessaan, joten olen löytänyt nyt äänikirjojen salat. Ihan voisin sanoa pitäväni siitä maailmasta, tosin toisinaan en kykene kuuntelemaan itse sisältöä, kun lukijan ääni raivostuttaa. Toisinaan se taas istuu tarinaan kuin nakutettu ja tuo oman lisänsä kokonaisuuteen.

Haluaisin lukea vielä enemmän. Usein syynä lukemattomuuteen on energian puute. Väsyneenä on helpompi tuijottaa tv-ohjelmaa, kun ei tarvitse kuvitella päässään kirjan maisemia, hahmojen kasvoja, saatikka keskittää silmiään seuraamaan kirjan rivejä. Olen iloinen kun joinain iltoina päädyn sänkyyn hyvissä ajoin ja jaksan lukea parikin tuntia.

Nyttemmin olen myös oivaltanut, että kirjaa voi lukea myös päivällä. Yrittäjänä minulla on mahdollisuus lukea vaikka aamulla, ennen töiden aloittamista. En ole tehnyt näin ikinä, mutta voisin! Lomamatkoilla luen aamusta iltaan, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, mutta kotona se tuntuu rikolliselta. Sen vuoksi minulle ei ole muodostunut tapaa lukea viikonloppuisinkaan päivällä. Hitaasti olen yrittänyt muuttaa tätä tapaa ja viime sunnuntaina asetuinkin sohvalle kirjan kanssa klo 15 – se oli ihanaa!

Nyt niihin vinkkeihin!

Missä olet, Bernadette?
Hulvaton Maria Semplen kirjoittama tarina, joka etenee pitkälle ihmisten välisten viestien (tekstareiden, muistilappujen, sähköpostien) kautta. Herkullisia hahmoja sisällään pitävä teos nappaa otteeseen ja kun tiedossa on Bernadetten katoaminen, ei malta olla selvittämättä minne hän oikein katoaa ja löytyykö häntä ikinä. Tästä on tullut elokuva, jossa Bernadettena lymyilee Cate Blanchett. Trailerin vaikuttavat osuvilta, mutta arvosteluiden perusteella ei yllä ihan kirjan tasolle. Koskapa ne yltäisivät.. Haluaisin silti ehdottomasti nähdä Bernadetten tarinan myös valkokankaalla, niin vivahteikas se oli.

 

 

Sirkka
Anni Saastamoinen kirjoitti muutama vuosi sitten masennuksestaan upean teoksen, josta olen täälläkin puhunut. Nyt potkaistiin homma toiseen laitaan ja Sirkan tarina oli kuunneltuna niin hauska, tunteellinen ja mojova paketti, että haluaisin ostaa tuon fyysisenkin version. En vain tiedä tulenko elämässäni koskaan siihen tilanteeseen, että lukisin teoksia uudelleen. Olen aina kadehtinut niitä, jotka lukevat saman kirjan kolmesti, merkkaavat margnaaliin kommentteja ja alleviivaavat, sekä taittavat hiirenkorville koko kirjan.
Sirkan äänikirjaksi lukee Pirjo Heikkilä ja herättää kyllä Sirkan henkiin. Tämä on kertomus Sirkasta, joka ei tee itsestään numeroa ja olisi mieluusti vain kotona kissansa ja viherkasvien kanssa. Kerrassaan lämmin suositus. Viis kautta viis ja mitä näitä nyt on.

Lopun jälkeen
Vanhemmat ja kuolemansairas lapsi. Eletään arkea lasten teho-osastolla, kun perhe saa huonoimpia uutisia ja hetken päästä vanhemmat ovat oikeuden edessä vastakkain. Annetaanko lapselle saattohoitoa vai lennätetäänkö hänet maapallon toiselle laidalle saamaan hoitoa joka ei paranna, mutta pidentää mahdollisesti elinaikaa vakavasti vammaisena kylläkin.
Sydäntä särkevä tarina, joka tekee yllättävän käänteen oikeuden päätöksen jälkeen. Hieno kuvaus elämän rajallisuudesta, kohtalosta ja siitä miten valinnat muokkaavat meidän polkujamme.

 

 

Loppuun vielä muutama nosto, joita voin suositella koluttavaksi.

Munametsä – Olga Kokko
Noh. Kyllä tämä nauratti useaan otteeseen, mutta täytyy myöntää että juuri nyt en muista melkein mitään koko kirjasta. Haha.

4 tunnin työviikko – Timothy Ferris
Ehdottomasti ajatuksissa alvariinsa ja jotain mihin tähdätä. Kyllä, neljän tunnin viikko, ei neljän päivän. Kirjalla on jo ikää, joten referenssit ei ole up-to-date, mutta herätti ajatuksia ja tätä teosta aion ainakin selailla uudelleen, jos en nyt täysin kokonaan lukemaan ala.

Päiväkirja luovuudesta ja luopumisesta – Timo Kiiski
Laittoi ajattelemaan.

Juurihoito – Miika Nousiainen
Tälläkin kirjalla on jo hieman ikää, mutta tarina oli mukaansa tempaava ja hauska. Tässä päästään suomalaisen miehen mielenmaisemaan, ihmisten eroihin ja jokaista hahmoa kohtaan kokee sympatiaa.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – Sisko Savonlahti
Samaistuin sinkkuvuosiin, mutta toisinaan teki mieli huutaa, että ”Ota nyt itseäsi niskasta kiinni!” Kuitenkin kepeä ja ihanasti kuljettava teos.

Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin – Marianne Power
Siis tällä on järkyttävä nimi Suomeksi. Marianne itse tarttuu selfhelp-kirjoihin ja yrittää saada niiden avulla elämänsä kuosiin. Ei mene niinkö Strömssöössä ja etenkin sen vuoksi inhimillinen ja viihdyttävä. Flippauksia luvassa.

Menisit ennemmin terapiaan – Iikka Kivi
Totuuden torvi, naurattikin toisinaan. Ei kuitenkaan mikään vuoden kirja.

Oletko sinä lukenut tai kuunnellut näistä joitain? Kerro, mitä tuumit!

0