Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ALIANALYSOIDAAN

image image

 

Kuten useimmat naiset, olen kova analysoimaan, ja hyvin helposti alan ylianalysoimaan. Kun lähdin yrittäjäksi en enää pystynyt käsittelemään elämääni analysoiden jokaista käännettä. Oli pakko höllätä ja olenkin aika eri ihminen kuin viisi vuotta sitten.
Siltikin. Mietin eilen kuinka vähän nykyään juttelemme siskoni kanssa asiaa. Mietin mistä se johtuu, että usein vain olemme hiljaa ja nautimme toisen läsnöolosta juoruamatta tuntitolkulla.. Tulin siihen tulokseen, että viimoset pari vuotta olivat sellaista analysointia ja puhumista, että me ei kumpikaan nyt jakseta. Meillä on puhebreikki.

En kuvitellut sen olevan mahdollista, mutta vaikka mulla olisi koko ajan jotain raportoitavaa, mä en jaksa. Koska mä en jaksa analysoida. Kertomukseni menevät tänä kesänä näin ”Olis tosi mielenkiintoista.. Mitäköhän.. Onkohan se kelannut.. Tai en mä oikeestaan tiedä.. Itseasiassa aivan sama.” En pääse edes asiaan kun olen jo tullut tulokseen, etten jaksa edes miettiä koko juttua.

Keväällä päätin, siis ihan oikeasti tosissani päätin, että nyt en jaksa ylianalysoida. Toukokuun lopusta asti olen tapaillut erästä, mutta vain tapaillut. Vapauttavan rentoa. En mieti mitään. En kuvittele elämää eteenpäin. Tapailen ohessa muita jos siltä tuntuu ja soljun päivien läpi eteenpäin tätä elämää just niinkö huvittaa. Läheisyysnarkkina on myös ollut ihmeellistä, että nyt kun siihen olisi liki jokapäiväinen mahdollisuus, en tarvitse sitä. Nautin yksinolosta.

Analysoidessa tulee pidemmän päälle hulluksi koska vastauksia ei yleensä ole tulossa tarjottimella vastaan. Monesti vastauksia pitää odottaa ja usein niihin ei edes saa  vastauksia. Etenen nykyään, etenkin miesten suhteen, hyvin nopeasti pisteeseen jossa en jaksa enää olla yhteyksissä. En edelleenkään jaksa tyrkyttää itseäni, vaan luotan siihen, että tulee suhde joka soljuu eteenpäin molempien yhteisestä kiinnostuksesta. Tsillaan ja oletan, että kun on aika panostaa, huomaan sen ja tartun hommiin.

Nyt mä teen töitä, keskityn kirjani kanssa loppurutistukseen ja nautin tästä kesästä. Tai siis yritän. Alianalysointi ei toki tarkoita sitä, että on vailla surua ja huolia. Analysoimattomuus-päätös auttaa kun on umpikujassa, silloin voi vain tokaista perinteisen ”kaikki järjestyy, joskus, jotenkin..”

Relax, peace and party!

Ja mistäs sitä tietää vaikka mulla olisi tässä jo nyt jotain pysyvää. En tiedä, en jaksa analysoida.

24
14.7.2015
FS 2015
16.7.2015
FS 2015

Kommentit

  • NIIN hyvä teksti. NIIN totta.
    Otan tästä opikseni.

    20.7.2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *