Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Onko sinusta kuoriutunut koronan alla leipuri? Vaikka raksa vie parhaillaan liki kaiken vapaa-ajan, olen ajautunut leipomaan leipää väsymyksestä huolimatta. Johonkin alkukantaiseen selviytymiseen oman leivän leipomisen kriisin keskellä täytyy perustua, en näet ole ainoa.

Korona vuoksi moni joutuu myös juhlimaan lasten synttärit, valmistujaiset ja muut kissanristiäiset pienellä porukalla. Se saattaa olla kauan odotettu armahdus juhlien väsyttävälle järjestämiselle, tai se saattaa innostaa leipomaan vieläkin enemmän. Olit sitten kova leipoja tai leipomisesta haaveileva, nyt on mahdollisuus saada hyllyyn ihana teos, jossa herkullisia ideoita riittää.

Kevät on etenkin kakkujen aikaa ja näinä epätavallisina aikoina haluan arpoa muutaman vegaanisen kakkukirjan lukijoiden kesken. 

Kokosimme Vienan kanssa kolmisen kevättä sitten kasaan vegaanisia leivonnaisia sisältävän teoksen: Eat Cake! Viena on tehnyt vegaanisia kakkuja jo ennen kuin vegaanit nousivat Suomessa puheenaiheeksi ja hänen mainioista resepteistä koostui kirja, joka auttaa leipomaan herkkuja ilman eläinperäisiä tuotteita.

Minun lempireseptiksi on muodostunut Puoloffee, jota teen usein anti-vegaanisena (kaikki reseptit voi valmistaa myös eläinperäisistä tuotteista, jos niin haluaa). Puoloffee on niin helppo ja hyvä, että siitä on tullut meidän perheen vakioleivonnainen. Se on Vienan versio vuosia sitten hitiksi nousseesta banoffeesta, jossa banaani ja kinuski muodostaa makean liiton. Puolukoita sisältävä versio on mielettömän raikas, kun puolukat poksuvat suussa ja sekoittuvat kinuskin, digestivekeskipohjan ja kermavaahdon kanssa. Ehdottomasti enemmän minun makuuni, kuin yltiömakea banoffee.

Kirjasta löytyy herkkuja brunssipöytään, korvapuustit, suklaahippukeksit ja useita erilaisia kakkuja sekä piirakoita. Eat cake pitää sisällään tekstit sekä suomeksi, että englanniksi. Kirjamme on kustantanut Cozy Publishing ja jos et malta odottaa suosiiko arpaonni, Cozyn verkkokaupasta löytyy meidän kirjan lisäksi monia muita ihanuuksia, kuten kaunis kirjasarja Happy HomesKIRJAKAUPPAAN!

Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen CAKELOVE!
Arvon kolme teosta, voittajat saavat kirjat postitse kotiin. Muistathan siis ilmoittaa sähköpostiosoitteesi kommenttia jättäessäsi. Arvonta päättyy perjantaina 8.5.2020.

Onnea arvontaan ja muistetaan Julia Childin totuus: A party without a cake is just a meeting! <3

9

Suru toistaa itseään. Syvä suru on sellaista, että se pyörii kehää ja tulee uudelleen ja uudelleen samalla tavalla esiin. Sen kautta moni masentuu, joku jopa päättää päivänsä. Kierre on niin vahva, että toisinaan voi yksinkertaisesti tuntua mahdottomalta jatkaa.

Olen itkenyt tämän pitkän viikonlopun aikana kuuden jakson verran After Life -sarjalle. Ricky Gervaisin liki kauttaaltaan luoma sarja toi toisen tuotantokauden eetteriin ja se oli jotenkin jopa koskettavampi kuin ensimmäinen. Juuri sen vuoksi, että suru on edelleen läsnä. Suru näyttäytyy edelleen vahvana jatkumona vaimonsa liian aikaisin menettäneen Tonyn arjessa.

Kun ihminen suree, tärkeintä olisi pystyä puhumaan surua auki. Mutta koska suru ei välttämättä muuta muotoaan kovinkaan nopeasti, kuuntelija saattaa turhautua ja lopulta jo todeta, että eikös olisi aika mennä eteenpäin. On hyvin vaikeaa ulkopuolisena ymmärtää, että suru jumittaa. Sen kanssa keskustelu ja ylipääseminen voi viedä vuosia, vuosikymmeniä. Jokin suru pesiytyy traumaksi kehoon ja näyttäytyy sopivan paikan tullen loppuelämän.

After Life on mustaa komediaa ja draamaa. Sen balanssi on täydellinen, surussa vellotaan mutta elämä kulkee eteenpäin ja hyvin omalaatuiset hahmot pitävät kyynelkanavien tulvimisen lisäksi nauruhermot hereillä. Ensimmäisellä kaudella Tony on surun murtama ja haluaa kaikille pahaa, hän puhuu toisten ja itsensä tappamisesta. Hän on katkera, vihainen ja kateellinen niille, joiden puoliso ei ole kuollut. Toisella kaudella Tonyn suru on edelleen vahvasti läsnä, mutta hän päättää korostaa empatiakykyään parhaansa mukaan ja olla mukava toisille.

Surua oivalletaan tässä sarjassa erittäin hyvin. Toinen kausi saattaa olla katsojalle raskas – vieläkö se suree ja toistaa samoja asioita, ikävöi vaimoaan?! Juuri tämä tekee sarjasta aidon. Näytetään kuinka syvä ja pitkään jatkuva suru voi olla. Kuinka vahva rakkaus voi olla ja kuinka eteenpäin pääseminen saattaa muodostua mahdottomaksi. Molempien kausien liikutusta lisää Tonyn muistisairas isä, joka on ainut Tonyn perheestä jäljellä.

Sarjan luomisen lisäksi Gervais näyttelee pääroolin. Tonyn roolissa hän liikuttuu tilanteissa niin aidosti, että voisi kuvitella hänellä olevan henkilökohtaista kokemusta. Nopea googlettelu kertoo Rickyn olleen naimisissa vuodesta 1982, kenties hänellä on vahva kokemus koko homman ytimestä, rakkaudesta. Toisella kaudella paneudutaan surun lisäksi parisuhteen voimaan, jota sarjassa pidetään koko elämän ytimenä. Tonyn arvostus ja ymmärrys siihen mitä hänellä oli, täydellinen avioliitto, on katkeransuloista.

Yksi kauneimmista hetkistä on, kun Tony kertoo ihmisten usein toteavan, että voit edelleen tehdä asioita, joita vaimosi kanssa teit. They are missing the point – I miss doing nothing with her. Kyyneleet nousevat silmiin yhdessä Tonyn kanssa, kun hän ohjeistaa toisia vastaamaan häpeilemättä puolison rakkaudentunnustuksiin julkisilla paikoilla ja tanssimaan yhdessä joka kerta, kun toinen pyytää.

Ricky Gervais on luonut aiemminkin jotain aitoa ja koskettavaa, Derekin. Siinä hän näyttelee hoivakodin 50-vuotiasta työntekijää Derekiä, joka on älyllisesti hieman jäljessä. Gervais on selkeästi oivaltanut asioita elämästä. Hänen taito yhdistää huumoria ja melankoliaa on vertaansa vailla.

After Life on lämmin, aito ja liikuttavan ihana. Se saa ymmärtämään hetkessä elämisen tärkeyden ja korostaa lempiteemaani; kiitollisuutta. Se saa myös toteamaan omassa arjessa fucking hell – brittiaksentilla, jatkuvasti.

Tärkein sanoma kuitenkin on, että yritetään jaksaa kuunnella kun toisella suru on läsnä. Yritetään olla väheksymättä menetystä ja vaikeutta päästä siitä yli. Yritetään ymmärtää, että kehä on kierrettävä niin monta kertaa kuin on tarpeen. Yritetään nähdä milloin tarvitaan ammattiapua ja milloin suru on toisen koko elämä. Yritetään auttaa.

12

Voi pojat, kylläpäs se erikoiskevään nakkasi.

Meidän työmaalla kaikki on edelleen sujunut ilman koronan aiheuttamia viivytyksiä. Hieman tässä keittiön osuus vielä jännittää ja toki kun miljoona asiaa on pöydällä, moni niistä voi mennä pyllylleen – oli poikkeustila tai ei.

Viime viikolla pääsi ensimmäiset laatat seinälle ja alakerran suihkutila onkin jo seinien osalta valmis. Portaat napsahtelivat tänään paikoilleen (ihanat, eikös!) ja ensi viikolla metallipajalta tullaan tarkistusmittaamaan kaide. Valaisimet ovat saapuneet Belgiasta ja Laattapisteen kuorma wc-kalusteineen pyrähti paikalle.

Hyvin jännittävää on nähdä valinnat, kuten laatat ja valaisimet paikoillaan. Osa kiinteistä asioista valaisee tilaa, osa tekee tilaa pienemmäksi, kuten portaat. Projektin alussa kauhistelin olohuoneen ja keittiön pienuutta ja kun kiinteät alkavat sujahtaa paikoilleen, hieman rintaa puristaa. Kaiketi sitä tottuu aikanaan avaran tilan jälkeen kapeampiin kulkureitteihin..

Meillä on itsellä vielä suururakka edessä, kahteen kertaan. Käsittelemme tönön liki kauttaaltaan sisäpuolelta lipeällä ja maalaamme vielä kuultomaalilla päälle. Kaikkinensa siis vedämme kolmeen kertaan melkein kaikki pinnat (yhteensä reilut 700 neliötä) ja lipeän levittäminen ei yhden huoneen kokemuksella ole kovinkaan hohdokasta puuhaa. Tämä prosessi tulee vaatimaan paljon kokista, roskaruokaa ja tsemppaavaa musaa, sekä diapamia parisuhteen säilymisen vuoksi. Hahah. Lipeän pitäisi kuitenkin pitää puu vaaleana jopa 25 vuotta, joten ihan heti tätä projektia ei tarvitse uudelleen tehdä.

Toisena isona urakkana meillä on ennen katselmuksia edessä lattian hiominen ja lakan levitys. Hioimme lattian kauttaaltaan jo kerran, joten tiedämme mihin toisella kerralla joudumme. Se tulee varmasti olemaan helpompi ja mukavampi projekti, kuin seinien ja kattojen käsittely, mutta on siinäkin omat kommervenkkinsa. Toivokaamme, että selviämme näistä.

Sitten on, kuten sanottu, miljoona muuta pikkutehtävää ja keskikokoista projektia. Rautakaupatkin ovat tulleet tutuiksi, käyn ostelemassa kaikkea outoa kuten ovenkarmeja, laastinlevittäjää ja mietin pitäisikö ostaa kultaiset kynnykset tai tarvitsenko kuitenkin oman hiomakoneen.

Eniten pidän siitä, kun saan raksalla harjata sotkuja lattioilta työmiesten jälkeen. Silloin tuntuu, että hommat etenevät. Kodilta mökki ei vielä kuitenkaan tunnu ja vaikka haaveilemme muuttavamme kahden kuukauden kuluttua – asuminen kohteessa tuntuu kovin kaukaiselta. Kun tajuaa, että se tapahtuu mahdollisesti ihan kohta, vatsassa lepattaa perhosia. Näinä heikkoina hetkinä katselen kotona tavaroita ja mietin, miltä ne näyttävät tulevassa kodissa.

Ei sitä oikein ymmärrä, että kohta ajan autoni töiden jälkeen toiseen osoitteeseen. Miltä se osoite tuntuu? Miltä se koti tulee tuntumaan? Miltä tuntuu elämä raksaprojektin jälkeen? Juuri nyt nämä kysymykset tuntuvat hyvin kaukaisilta.

 

8

Tilanne on ollut huolestuttava ja silloin harvoin kykenen tarttumaan kirjaan. Äänikirjoja olen kyllä kuunnellut, mutta lukeminen on tuntunut raskaalta. Keskittyminen hapuilee, kun mielessä pyörii sata asiaa ja sen päälle on väsynyt. Täten olen ajautunut tv:n äärelle. Taas. Mihin sitä nainen heikkouksistaan pääsisi.

Tässä muutamia vinkkejä Yle Areenaan.

Heder
Aivan kamala, kerrassaan hirveä ruotsalainen sarja lakifirmasta, jonka asiakkaina ovat seksuaalisen väkivallan uhrit. Kammottava vyyhti alkaa aueta ja olen huokaillut sarjan äärellä tuskissani ”Eiiiiih!!” useita kertoja. Kaikessa kamaluudessaan hyvin koukuttava ja loistava sarja.

Deitti
Vastapainona kauheudelle jotain kevyempää. Johanna Vuoksenmaan Klikkaa mua – sarjan ruotsalainen toisinto. Kolmen lapsen äiti Ella alkaa deittailla ja jokainen jakso käsittelee yhtä deittikumppania, pääosassa kuitenkin naisen muu elämä. Oikein viihdyttävä!

Tyttölukio
Kanadalainen, ranskankielinen teinisarja sisäoppilaitoksen käänteistä. Yksikään pandemia ei taitu ilman kevyttä teinisarjaa. Kouludraamaa ja silmäniloa (kröhöm). Sarjasta löytyy toki ainakin yksi tosielämän pari. Tietenkin Instasta stalkkasin kaikki näyttelijät afterwards.

Burden of Truth
Kanadalainen lakisarja, jonka käänteet ovat juuri sopivan tahdikkaita minulle (eli ei liian kreisejä). Jokaisella kaudella on yksi isompi keissi jota lähdetään ratkomaan. Pääosan esittäjän persoona on kiehtova. Nainen on äärimmäisen varautunut, mutta rohkea.

Bauhaus
Saksalainen draamasarja taidekoulu Bauhauksen ajasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Minisarja, jossa klassinen taide saa haastajan ja naisten asemaa kyseenalaistetaan.

Modernit miehet
Toinen kausi tuli salakavalasti eetteriin. Nauratti edelleen ja meillä hoetaan taas ”Mitä mitä mitä mies meinaa?” Toki ensimmäinen kausi on voittamaton!

Aenne Burda
Muodin voimanainen. Minisarja näyttää muotilehti Burdan alkutaipaleen. Oletkos koskaan ajatellut, että joku keksi kuinka usean kaavan saa samalle arkille? Hyvänmielen sarja, jossa tietenkin pettäjämies.

Wild Bill
Amerikkalainen poliisi (Rob Lowe) ottaa johdon Britannian syrjäseudun poliisilaitoksesta. Tämäkin vain kuuden jakson mittainen minisarja, josta olisi mieluusti katsonut monta, monta jaksoa lisää. Lowe on just eikä melkein kyseiseen rooliin.

Elliot Erwitt, mertarikuvaaja dokumentti
Iäkkään valokuvaajan tarina. Elliot on niitä kuvaajia, jonka nimeä ei moni edes tiedä, mutta jonka kuvia on varmasti nähnyt.

Onko sulla suosikkeja, joita ei tässä ole? Vinkkaa omat tiskiin!

3

Sämpylä maistuu vielä suussani. Lähdin heti kirjoittamaan teille reseptiä – koska se on paras sämpylätaikinaresepti mitä olen ikinä kokeillut. Olen toki kokeillut vain muutamaa reseptiä, juurikin siksi, että kotitekoisista sämpylöistä on tupannut aina tulemaan jotenkin kökköjä. Aina kannattaa kuitenkin jatkaa kokeiluja, tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Resepti ei ole uusi saatikka minun keksimäni. Luulen kuitenkin, että siellä on vielä joku joka ei ole näistä herkuista kuullut!

Sikke Sumari on näiden täydellisten sämpylöiden äiti. Hänen kerrassaan kauniissa ja upeassa ruokakirjassa Nami Namaste kerrotaan Namasten rapeakuoristen aamusämpylöiden salaisuus. Jokusen kerran olen täällä maininnut, että rakastan ruokakirjoja ja vielä enemmän rakastan sitä, että niistä löytyy reseptejä joista heti tiedät, että tulet palaamaan uudelleen ja uudelleen niiden äärelle. Kaikkein parasta on, jos opit jotain uutta. Olenkin jo oppinut, että juurileipää pitää säilyttää pöydällä leikkauspinta alaspäin (älä missään nimessä säilytä edes paperipussissa), mutta ilman Siken loppukommenttia (kts. alta), olisin jättänyt sämpylän pellille ja heittänyt aivan varmasti liinan päälle. En tule elämässäni enää koskaan tekemään tätä järisyttävää virhettä.

Tämän reseptin helppous on vertaansa vailla. Kuten Vege-kirjan maailman helpoin pataleipä, tämäkin resepti vaatii hieman aikaa, mutta ei vaivaa – taikinan pitää hengailla jääkaapissa yön yli. Mutta taikinan voi sekoittaa vaikka perjantaina yöllä pienessä kännissä, niin helppo se on. Kokkaamisessa tiski, sekä sotku ovat ärsyttävintä ja tässä ohjeessa niiltä säästytään melko upeasti. Säästyt jopa pöydän jauhottamiselta. Sen lisäksi sämpylät ovat juuri niin rapeakuorisia, kuin nimessä luvataan ja sisältä niin pehmeitä, että uskon täysin Siken reseptin saateteksiin, jossa hän mainitsee kuinka yksikään Namasten vierasryhmä ei ole poistunut Saarenmaalta kysymättä reseptiä. Joten – enjoy!

 

Namasten rapeakuoriset aamusämpylät

7,5 dl vettä (saa olla kylmää)
25 g tuorehiivaa (1pss kuivahiivaa)
1 rkl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
2 dl kokojyväjauhoja tai spelttiä, grahamia, emmeriä..
8-10 dl vehnäjauhoja
kourallinen siemeniä, jos haluat

Sekoita vesi, hiiva ja suola yhteen ja lisää ruisjauhot sekä kokojyväjauhot. Mikäli haluat lisätä joukkoon siemeniä kourallisen, do it! Lisää viimeiseksi vehnäjauhoja, kunnes taikina on paksun puuron kaltainen. Älä tee taikinasta liian paksua, äläkä vaivaa taikinaa! Reipas sekoitus lusikalla riittää. Laita taikina leivinpaperilla ja liinalla peitettynä jääkaappiin yöksi. Tee sämpylät aamulla suoraan jääkaappikylmästä taikinasta kahdella isolla lusikalla leivinpaperin päälle uunipellille.

Huiskauta päälle vähän jauhoja ja ehkä siemeniäkin, paista 220 °c uunissa 35 minuuttia.

Pitkä paistoaika ja kuuma uuni takaavat rapean kuoren.

Taikina säilyy jääkaapissa monta päivää, joten voit aina paistaa juuri sen määrän, minkä kulloinkin haluat syödä.

HUOM! Ota sämpylät mahdollisimman nopeasti pois pelliltä ritilän päälle. Äläkä missään tapauksessa peitä sämpylöitä liinalla, muuten katoaa rapea kuori.

 

Minä laitoin vehnä- ja ruisjauhojen lisäksi grahamia ja heitin joukkoon kourallisen auringonkukansiemeniä. Tuli taivaallisia ja seuraavalla kerralla koitan grahamin sijaan spelttiä. Vehnäjauhoja laitoin noin 7dl, joten vähemmän kuin reseptissä. Laita varoen, löysyys on taikinan avain. Jauhojen vähyys saattoi tosin johtua seuraavasta..

Kun aloin kirjoittamaan tätä reseptiä, huomasin että olin laittanut 25g kuivahiivaa tuorehiivan sijaan, eli puolet enemmän kuin piti. Haha. Lisäsin reseptiin ”1pss kuivahiivaa”, jotta sinä et kompuroisi kuten minä. Taikinani ei kuitenkin epäonnistunut mitenkään ja pääsenkin testaamaan reseptiä uudelleen piakkoin, jotta voin tuumailla huomaako eroa ja jos, niin miten. Hiivaisin terveisin, Kaisu.

4

Maalasimme viikonloppuna varaston seinät sisältä valkoisiksi. Tuntui liki rikolliselta maalata kaunista CLT-pintaa piiloon.

Tekniseen tilaan tulee mööpeliä jos toista ja sen lisäksi siellä tulee olemaan säilytystilaa esimerkiksi matkalaukuille ja talven aikana kesäkukkien ruukuille. Koska seinät oli käsiteltävä jollain – ajattelimme valkoisen tuovan ikkunattomaan tilaan raikkautta ja tilan tuntua. Sitä se tekikin, mutta jouduimme vakuuttelemaan toisillemme koko maalausprosessin ajan, että tämä oli hyvä idea.

Taidamme olla hieman rakastuneita meidän puutaloon. 

Olemme maalaamassa muutamia muitakin seiniä peittävällä maalilla. Kuten yhdestä kuvasta huomaatte, puuta on kaikkialla ja sekin voi olla hieman liikaa. Etenkin matalassa tilassa, jossa kaikki seinät ja katto ovat puuta, tulee helposti mökkiviba jota haluaisin välttää. Uskon, että pieni raikastus noissa tiloissa on fiksu valinta, vaikka voi olla varma, että niitä maalatessa olo tuntuu karmivalta.

Talolla on tapahtunut taas vaikka ja mitä. Etenemme koko ajan, eikä kaikkea muista mitenkään. Aika lailla kaikki tilaukset on hoidettu ja seuraava isoin homma on laatoituksen aloittaminen. Kuten kaikki prosessit tähän asti, sekin pelottaa! Miten kaikki onnistuu ja ennen kaikkea – miltä nuo valitsemani laatat lopulta näyttävät paikallaan.

Me teimme itse ensimmäisen hommamme viikko sitten. Olemme tähän asti käyneet talolla päivittäin (JEP!) siivoamassa ja siirtelemässä tavaroita paikasta toiseen, mutta nyt pääsimme käärimään hihat huolella.

Tartuimme heti alkajaisiksi hiomakoneeseen ja vetelimme timanttilaikalla betonista liiman pois. Tällä toimenpiteellä yritämme hieman nopeuttaa betonin kuivumista. Kokemus oli mielenkiintoinen, etenkin kun kumpikaan ei ollut koskaan käyttänyt hiomakonetta, emmekä tienneet millainen lopputulos on normaali. Haha!

Selvisimme kahden päivän koettelemuksesta suht hyvin ja olemme luottavaisin mielin, että saamme seuraavilla hiontakerroilla lattiasta siistin. Meillä on tavoitteena betonilattia ja täten jännitysmomentteja riittää. Lattia voi esimerkiksi haljeta kuivuessaan.

Meidän seuraava iso projekti on maalaaminen. Minulla ei ole vielä hajuakaan, kuinka selviämme siitä henkisesti taikka fyysisesti – mutta tehtävä se on. Selviytymisen lisäksi tavoitteena olisi toki jälki, jota kehtaa katsella tulevat vuodet. Haastetta siis riittää.

Kysymysmerkkejä ja päätöksiä on vielä monta ilmoilla, tuntuu kuitenkin, että valtaosaan ollaan saatu vastaus ja tiedämme mitä tuleman pitää. Täytyy sormet ristissä toivoa, että korona ei vaikuta meidän mökin etenemiseen ja pysymme kaikki terveinä. On ollut melko mukavaa, että raksalla on päässyt tekemään hommia, kotona nököttämisen sijaan.

// Non-stop matskua raksalta löytyy mun Instagramin stooreista / @kaisujouppi

 

2

Verkkokurssien maailma on kiehtonut minua pitkään. Koen, että mulla on monenlaista osaamista pääni sisällä, josta voisi olla hyötyä juuri sinulle. Uskalla pikkuhiljaa sanoa ääneen, että luominen on käynnissä ja kurssia on tulossa.

Ennen kuin pääsen julkaisemaan teille mitään, minulla on itselläni vielä oppimisen tietä edessä. Sisältö on hallussa, kurssin luominen käytännössä vielä kesken.

Mitä verkkokursseja on tulossa? 

Ammattivalokuvaajana minulla on yli vuosikymmenen kokemus kuvaamisesta ja useat kurssi-ideat keskittyvät kuvaamiseen. Olen myös kaavaillut kursseja aivan muista aiheista, kuten tavarakaaoksen selättämisestä; semi-minimalismista. Lähden kuitenkin liikkeelle suoraan työhöni liittyvistä asioista.

Olen kouluttanut viime vuonna yrityksille sisällöntuotannon kuvapuolta, jossa keskitytään puhelimella kuvaamiseen. Kaikilla on puhelin ja täten monilta työntekijöiltä nykyään odotetaan sisällön luomista yrityksen kanaviin. Puhumattakaan siitä, että olet yksityisyrittäjä ja vastuussa kaikesta markkinoinnista. Koulutukseni on ollut pidetty ja kun tämän lisäksi saan Instagramin puolella toiveita yksityishenkilöiltä puhelimella kuvaamisen opettamiseen – ensimmäisen verkkokurssin aihe oli helppo valita ideoiden pakasta.

Teillä on into ja kiinnostus tallentaa arkea loistavin kuvin, sen tiedän. Usealta ei löydy enää kameraa, puhelin on ainoa tallennin ja kuvista halutaan loistavia. Saattaa kuitenkin olla, että kuva on sekava, keltainen, epätarkka tai perspektiivi vinossa – eikä sinulla ole hajuakaan kuinka kuvasta saisi paremman.

Puhelimella kuvaamisen kurssini sisältö on laaja. Ensimmäisellä viikolla sukelletaan valokuvan ja kuvaamisen saloihin, seuraavalla viikolla tutkitaan hyvin syvällisesti kuvankäsittelyä.

Pidän yksinkertaistamisesta ja kurssien visuaalisuus noudattaa tätä maailmaa, haluan kuitenkin jakaa oppeja laadukkaasti ja paljon. Voit itse päättää, jos jokin osio ei kiinnosta. Kokonaisvaltainen pläjäys on missioni, mutta asiat on yksinkertaistettu ja tiivistetty niin, ettei ahdistus iske. Koulutusteni kautta olen saanut kysymyksiä, joihin on vastattu verkkokurssilla. Paketti on hyvin pitkälle kasassa, mutta aina on varaa täydentää.

Kursseja on valokuvaamisen saralla paljon tarjolla ja täten haluan tietää mitä sinä haluaisit oppia?

Mitä jos sinulla on jokin selkeä haaste tai ongelma johon haluat neuvoa – enkä ole hiffannut käsitellä juuri sitä?
Nyt on aika kertoa toiveet ja tuskailut! 

Vastaa tätä kautta nopeaan kyselyyn, joka auttaa minua luomaan kurssin juuri teille sopivaksi!

Kiitos avusta ja toivottavasti heitämme virtuaaliheippoja kursseillani! <3

Follow my blog with Bloglovin

3

Korvaani on kuluneen viikon aikana särähtänyt erityisesti lause Nyt on aika olla luova!
Kun yrittäjältä tyhjeni kalenteri pandemian vuoksi, on hyvä hetki kehittää uusia ideoita ja tarttua vanhoihin.

Kuulostaa kenties fiksulta, mutta ei välttämättä toimi käytännössä alkuunkaan.

Voiko joku käsi sydämellä sanoa, että jos tulot tippuvat kertarysäyksellä nollaan, ihminen on erittäin luovalla tuulella, eikä lainkaan esimerkiksi ahdistunut tai peloissaan? Keksit välittömästi uuden palvelun tai tuotteen, jonka myynti räjähtää pilviin heti, eikä kukaan edes ehtinyt huomata yrityksesi tulojen notkahdusta. Ihanaa, jos näin tapahtuu – mutta pitää ymmärtää jos ei.

Luovuus ja inspiraatio ovat asioita, joita ei aina voi jäädä odottelemaan, vaan pitää tarttua tuumasta toimeen. On kuitenkin ymmärrettävä, että tällaisessa poikkeustilassa tarvitaan enemmän riman laskemista, arvostusta ja ymmärrystä. On ymmärrettävä, että tilanne on katastrofaalinen useille.

Saatat kriisin keskellä olla aktiivinen ja toimia yritteliäästi, jopa uudistua. Itsekin kehitin heti ideoita päässäni – se on usein osa yrittäjän luonnetta. Kenties kuitenkin huomaat vellovasi asioita ja panikoivasi. Saatat huomata, että muutama päivä sitten tulleet ajatukset korjausliikkeistä vaativat aivan liikaa henkistä kapasiteettia tällaisen tilanteen keskellä. Kuten Pinterest quote tietää; mikään ei voi olla täydessä kukassa kokoajan.

Korona tai ei, meillä on nykyään ihan mahdottomia odotuksia itseämme ja välillä muitakin kohtaan. Pitäisi koko ajan olla satakymmenen lasissa – ylittää, kehittää, olla paras versio. Olla paras pomo, paras vaimo, paras äiti. Nyt hyvin useat meistä ovat tilanteessa, jossa pitäisi keksiä pyörä uudelleen ja siinä ohella suorittaa uutta ammattiaan opettajana tai omaishoitajana, kun lapset ovat kotona kaiken aikaa ja elämän ikäihmiset ovat karanteenissa (tai pitäisi olla ja se onkin toinen tarina).

Meidän lapset ovat olleet etäkoulussa viime päivinä lomautetun isänsä luona. Minulle tilanne on ollut pelastus, hän taas on ollut muutamaan otteeseen hajoamispisteessä, vaikkei hänellä ole omia töitä hoidettavana. Wilma räjähti ja hyvin erilaisia tehtäviä tulee joka tuutista, etenkin 14-vuotiaalla näkyy tuntiopettajien keskenään hyvin erilaiset ja sekavat toimeksiannot. Osaa tehtävistä ei löydy, osasta linkit eivät toimi ja vaikka opettajat varmasti tekevät parhaansa – etäkoulun aloitus on ollut ainakin meidän päädyssä hitusen takkuisa. Lapset ovat kotona epämotivoituneita, ihmeissään tilanteesta ja kun he tulevat vuorostaan meille, työaikani (jolloin pitäisi kehittää uusia muuveja) menee heidän tehtäviensä parissa. Ei kehittävä, saatikka motivoiva tilanne. Vaikka lapset ovat jo koululaisia – apua ja tukea he tarvitsevat joka tunnilla. Sekä ruokaa. Miten voikin tuoda lisästressiä pakettiin se, että lounaskin pitää järjestää.

Pandemia itsessään on jo niin stressaava, että siitä huolehtiminen ja murehtiminen voi syödä energiaa huomattavan paljon. Joka tuutista tulee aiheeseen liittyviä uutisia, tartunnat ja kuolleisuusluvut nousevat. Aiemmin ikäihmisiin iskevä tauti kaataa nyt jo nuoriakin. Kaiken tämän keskellä tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja nukkua maailmanlopun yli.

Voi olla, että luovuus ja ideointi ei ole vahvoilla. Voi olla, että mieluummin ajautuu konkurssiin kuin yrittää.
Vielä viikko sitten tuntui siltä, että jos tämä vain menisi kahdessa viikossa ohitse, suurin osa meistä selviäisi. Nyt ymmärrämme kaikki, että moni ei tule selviämään. Kuten Reetta Räty aamu-tv:ssä mainitsi: ihminen ja talous kulkevat käsi kädessä. Vaikka itse säästyisi ja talous ei, etenkin yrittäjillä tilanne muodostuu karmivaksi.

Ajatus siitä, että ei selviä on musertava.

Inspiroidu siinä sitten. Luo uutta. Kehity. Kasva. Kouluta ja ruoki lapset samalla.

Sekä lounaiden, opettamisen ja luomisen suhteen aion pitää riman matalalla. Tähtään ainoastaan siihen, että selviämme jotenkin. Suosittelen samaa kaikille. Tee parhaasi, ja se voi olla tosi vähän.

Huolet ovat toisilla nyt todella suuria. Jos sinulla on mahdollisuus – tue pienyrittäjiä. Jos joskus, niin nyt me tarvitaan kaikki tuki ja sen tuen avulla me voidaan taas tulevaisuudessa keksiä uusia ideoita.

 

10

 

Tein granolaa. Ensimmäistä kertaa. Kuten monessa muussakin, myös tässä tulen hieman jäljessä. Olen makustellut mahdollisuutta tehdä omaa granolaa jo vuosia ja nyt yksi kirjan teksti sai minut tarttumaan kaupan liki viimeiseen kaurahiutalepakettiin.

Kuten on uutisissa todettu, ruoka ei ole vielä loppumassa ja Eloveenaakin on taas hyllyissä. Jos tässä etätyön ja lasten hoitamisen ja opettamisen lomassa jää iltoihin aikaa, tee ihmeessä itse seuralainen esimerkiksi jogurtille.

Luin (ja rakastuin) hetki sitten  Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjaan. Se ei ole keittokirja, vaan Saku puhuu hyvästä ruoasta, tuo omat mielipiteensä ja oivalluksensa esiin. Saku on ehta multitalentti ja meiltä löytyy suurin osa hänen tuotoksistaan kirjahyllystä – arvostus on syvällä, mutta tämä kirja muodostui koko tuotannon kruunuksi. Ajatusmaailmamme kohtaavat ja ahmin kirjan yhdessä viikonlopussa.

Olen lukukokemuksen jälkeen palannut kirjan äärelle epämääräisten reseptien lomaan. Tuomisen ydin on yksinkertaistaa asioita ja käyttää laatua määrää enemmän, tehdä ruokaan liittyvistä asioista helpompia. Hän kirjoittaa oman elämänsä tottumuksista ja löysin niistä paljon tarttumapintaa. Koska laatu määrää tahtia heidän taloudessa enemmän kuin määrä – granola täysrasvaisen jogurtin kanssa kuuluu etenkin viikonloppujen aamupalapöytään.

 ”Rakastan asioita, joiden tekeminen on helppoa mutta jotka lisäävät laadun tuntua arjessa. Omatekoinen granola on yksi näistä. Sen tekeminen kuukauden tarpeisiin vie alle tunnin, ja siitäkin ajasta yli puolet menee odotteluun.”

Jos olet suurperheen vanhempi, granola ei välttämättä ole vastaus muromyslin korvaamiseen, mutta kahden aikuisen kodissa se on juuri noin!

Granolasta löytyy reseptejä vaikka kuinka, mutta päädyin kokeilemaan Sakun suurpiirteisellä reseptillä. Ymmärsin heti, että granola ei tule halvaksi, mutta valmistamisen jälkeen todella ymmärsin laadun merkityksen. Oivalsin myös ensimmäisen kokeilun jälkeen, että granolasta voi tehdä halvemman version jättämällä kalliit pähkinät pois. Kolmen tai neljän arvokkaan pähkinän sijaan voi valita yhden ja lisätä settiin auringonkukan siemeniä ja maapähkinöitä. Laatu tippuu toki, mutta ei merkittävästi ja hinta on kukkarolle suotuisampi.

Tuominen kannustaa ihmisiä kokkaamaan kokeilemalla, tiukoille resepteille on paikkansa, mutta hänen kirjastaan ei niitä löydy.

 

Kirjan granola 

Pilko isö määrä erilaisia pähkinöitä, mielellään tuoreita ja mahdiollisimman hyvälaatuisia. Lisää joukkoon pähkinöiden verran kaurahiutaleita ja sekoita käsin. Lisää 1-2 dl vaahterasiirappia, ihan vähän öliiviöljyä ja suolaa. Sekoita lastalla. 

Vatakaa 1-2 kananmunan valkuaiset vaahdoksi ja sekoita joukkoon. 

Levitä granola tasaisesti uunipellille. Paista noin 40 minuuttia 160-asteisessa uunissa. Ota pois, kun granola alkaa hieman tummua. Se saa ruskistua hieman muttei palaa. Anna jäähtyä ja kovettua ainakin puolituntia ja siirrä esimerkiksi isoon lasiastiaan. 

 

Saku kirjoittaa myös, että vaahterasiirapin määrään vaikuttaa se kuinka makeasta granolasta pidät. Hän mainitsee, että granolaa voi maustaa vaikkapa kookoshiutaleilla, kanelilla tai sekaan voi lisätä kuivattuja marjoja tai hedelmiä – ilmoittaen, ettei itse pidä kummastakaan versiosta. Hahah. Hän myös muistuttaa, että ei pidä ahnehtia uunipellin täyttämisen kanssa, liian paksulla kerroksella granolasta ei tule rapeaa.

Omat oivallukseni liittyivät edellä mainittuihin ainesosiin ja seuraavan kerran aion koittaa hieman halvempaa versiota. Aino myös lisätä joukkoon aavistuksen kanelia. Käytin itse 7dl murskattuja pähkinöitä ja täten 7dl kaurahiutaleita, se määrä ei mahtunut yhdelle pellille, eikä lasipurkkiini. Seuraavaksi testaan 5+5dl. Lisäsin joukkoon liki 2dl siirappia, koska pidän makeudesta enemmän kuin Saku. Käytin tuohon määrään myös 2 kananmunaa. Poltin melkein toisen vajaan uunipellin, mutta sekoitettuna yhteen, mausta tuli passeli. Kannattaa olla tarkkana uunin kanssa, paahtuminen riippuu pitkälti pellillä olevasta määrästä.

Nyt vain odotan, että marjat tulevat sesonkiin ja pääsen lisäämään niitä luksusaamupalaani, jonka tekeminen ei tosissaan vaatinut ihmeitä.

Aivan todella suurella lämmöllä suosittelen tutustumaan Tuomisen kirjaan. Se oli ihana lukukokemus ja läpäisee kirjojeni rankan konmaritus-seulani. Tämä teos tulee kulkemaan mukanani aina.

3