Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

BROTHERS

image

Ajattelin vain ilmoittaa teille, että lapseni ovat elossa ja vaikka he näyttävät kuvassa orvoilta, heillä on rakastavat vanhemmat.

Huomenna ollaan jo melkein arjessa. Aapo palaa päiväkotiin ja aloittaa viskarina tuttuun, leppoisaan tapaan: keskiviikko ja torstai vapaata. Meille tulee Turusta vielä keskellä viikkoa vieraita ja niin ihanaa kuin se onkin, sotkee visiitti työkuvioitani. Mutta olen tottunut siihen näiden menneiden lomakuukausien vuoksi, joten anti mennä!

Poikien elämä on melko tasapaksua, siitä ei juuri tarinoita revitä. Leevi kasvaa henkisesti koko ajan ja tajuaa koko ajan enemmän kaikesta. Hän on aidosti kiinnostunut aikuisten jutuista ja osoittaa rakkauttaan mua kohtaan avoimesti, tulemalla kainaloon ja silittelemällä mua kun makoilen sohvalla. Toki kolmen minuutin silittelyn jälkeen hän vaatii rapsuttelua, intialaista päähierontaa ja silittelyä ainakin puolituntia. Hehe. Hän myös haluaa viettää aikaa kanssani, ihan vaan olemalla kotona. Meidän ei tarvitse tehdä mitään merkittävää, tai edes puhua. Kunhan ollaan samassa tilassa, se riittää. Jossain vaiheessa hän meni paljon kavereiden kanssa joka päivä, nyt hän selkeästi tarvitsee välillä lepopäiviä ja pyörii kotona. Tänään Leevi sai mun vanhan digijärkkärin ja on mahtavaa seurata kuinka nopeasti hän oppii asioita. Kiinnostus kameraan saattaa kestää kaksi päivää, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Aapo taas on Aapo. Sen jutut vaan paranee ja onhan se vieläkin semmoinen mun pikkuvauva. Mulla ei ole mitään odotuksia sitä kohtaan, oletan, että kaikki tulee ajallaan. Aapo on herkkis ja onkin tässä vähän oireillut erosta jälkijunassa. Tai oletan, että se on ero-oireilua. Isänsä luona hän nukkuu veljensä kanssa samassa sängyssä, mutta minun luona hänellä on oma huone. Illat ovat olleet vähän vaikeita mun tykö, koska Aapoa alkaa iltaisin itkettää yksin omaan sänkyyn meneminen. Olen pitänyt kiinni omassa sängyssä nukkumisesta, yöllä jos herää, saa tulla mun viereen toki. Aapon kyynelehtiminen loppuu jo ennen kuin poistun huoneesta, eli kestää noin minuutin, mutta onhan se vähän tuskallista. Täten pikkuputte onkin nyt saanut nukkua laatikkosängyssä veljensä huoneessa kun hän on vain yhden tai kaksi yötä putkeen mun luona. Pidemmät putket kyllä köllitään omassa vuoteessa.

Pojat kasvaa ja ajatus uudesta lapsesta alkaa olla minulle aika kaukainen. Jos miehet kysyvät lisääntymistarpeistani, totean aina, että menee miten menee. En lyö lukkoon mitään, mutta täytyy sanoa, että saa olla kyllä aika mahtava tyyppi jotta lisääntymään vielä alan. Toisaalta oon ihan varma, että kohtaan vielä joskus sen supermahtavan tyypin ja täten varmaan lisäännyn mikäli Luoja suo. TOISAALTA TAAS olen ollut kohta kaksi vuotta yksin. Miinus yksi puolenvuoden suhde. Aika rientää, ehkei sitä mahtavaa ja superia tule eteen enää.

Noniin. Eksyin taas aiheesta lapset. No kun ei niistä ole mitään kerrottavaa. Ne on ihania, helppoja ja kilttejä poikia. Mammanmussukoita.

Ps. Käskin heidän olla hymyilemättä. Ne oli tosi ärsyttäviä kun ne sillai virnuili. Melankolia toimii aina parhaiten. Höhö.

10
1.8.2015
WET HOT AMERICAN
3.8.2015
TÄNÄÄN.

Kommentit

  • Satu
    REPLY

    Kaisu, näistä mä tykkään. Paljon.
    Kiitos.
    T. Satu

    3.8.2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *