Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_0368 _MG_0371 _MG_0314 _MG_0321 _MG_0312 _MG_0340 _MG_0435 _MG_0466 _MG_0418 _MG_0412 _MG_0428 _MG_0379 _MG_0327 _MG_0489 _MG_0493 _MG_0501 _MG_0474 _MG_0528 _MG_0508 _MG_0510 _MG_0517 _MG_0539 _MG_0549 _MG_0534 _MG_0544 _MG_0545 _MG_0552

Syyskuun alussa (3.-13.9.2015) on Helsinki Design Week. HDW:n ohjelmalehtinen on pienen eepoksen kokoinen, menoa ja meininkiä riittää kaikille varmasti yli tarpeiden. Kun on uuvuttanut itsensä Helsingissä, kannattaa hyppiä Tallinnaan viettämään heidän vastaavaa tapahtumaa: Design yötä. Tallinnan Disainiöö on 17.-20.9 ja me käytiin kiertämässä vähän paikallisia kohteita etukäteen.

Uusia mestoja löytyi itsellekin taas hyvä määrä ja niistä nostettakoon framelle etenkin Viron Design Talo Kalasatamassa. Puoti oli täynnä ihania virolaisten suunnittelijoiden herkkuja. Vanhan sähkölaitoksen sisältä löytyi upouusi Kulttuurikattila (Kultuurikatel) jonka ohjelma kannattaa tsekata. Tila itsessään on jo ihmettelemisen arvoinen.

Telliskiven ravintola- ja designkauppojen alue on monille ennestään tuttu, mutta itse eksyin sinne vasta nyt ensimmäistä kertaa. Muun muassa kuuluisa F-hoone löytyy näiltä nurkilta. Uusi elegantti ravintola Art Priori (Olevimägi 7) löytyy vanhasta kaupungista. Sekä tila, että ruoka oli erittäin hyvää ja laadukasta. Annokset ovat täynnä puhtaita makuja, tämän päivän ruokaa ilman baltialaista tvistiä. Ehdottomasti virailemisen arvoinen hyvää ruokaa arvostavalle.

Jos on kiire ja ehtii pyöriä vain vanhan kaupungin ytimessä, Design kauppa TALI löytyy osoitteesta Voorimehe 4. Puoteja on tulossa piakkoin toinenkin keskustaan!

Vinkkivitosena vielä, että puhelimeen voi ladata D-kaart aplikaation. Designkartta suoraan puhelimeesi! Se toimii offline-tilassa ja sisältää kaikki Designkartan kohteet.

Itse Design yön koittaessa Tallinnassa on paljon ohjelmaa seminaareista, näyttelyihin, installaatioihin ja työpajoihin (disainioo.ee). Sanoisin, että kulttuuria rakastavalle vallan erinomainen ajankohta tehdä retki Tallinnaan!

4

_MG_7410 _MG_7401 _MG_7424 _MG_7431 _MG_7408 _MG_7429 _MG_7399

Totuttelen. Sain toivomani kellon synttärilahjaksi ja nyt seuraan kuinka nahkaremmi kuluu ihanasti. Olen aina pitänyt kelloista mutten oikein ole osannut käyttää niitä. Nyt aika on kypsä ja kello viihtyy ranteessani melkein joka päivä. Kotipäivinä en sitä jaksa laittaa. Vielä on hieman hakusessa kellon katselu siitä, mutta aina välillä sekin onnistuu. Totutuista tavoista on vaikea irrottautua. Jos on tottunut autossa katsomaan kelloa digitaulusta ja kotona tietyistä seinäosioista, niin onhan siitä nyt vaikia päästä irti.

Olin asunut omillani jo jonkun aikaa kun äitini otti seinäkellon olohuoneesta pois. Se oli ollut siinä siitä asti kun olimme vuonna 1987 muuttaneet taloon. Noin kolme vuotta käänsin katseeni seinälle aina kun halusin tietää mitä aika näyttää. Vilkaisun jälkeen huusin raivoissani muihin huoneisiin: MIKSI SE ON OTETTU POIS?! MITÄ SE KELLO NYT ON?!

Muistan vieläkin miltä seinällä ollut kello näytti. Värit ja viisarien muodon. Toivottavasti itken kun Daniel Wellington hajoaa ranteeseeni kulumisen takia kymmenen vuoden päästä. Kenties pidän sille hautajaiset ja kirjoitan tänne kuinka en ikinä unohda logon fonttia ja naarmuista lasia. DW on my mind 4ever.

8

_MG_1868 _MG_0398 _MG_0371 _MG_0366 _MG_0385 _MG_0539 _MG_0394 _MG_0730 _MG_1888

 

 

Uskallan sanoa, että useimmilla paikkakunnilla markettien kertakäyttöastiavalikoima on täyttä sontaa. Tämä johtuu ainoastaan sisäänostajista koska Duni kyllä tekee mielenkiintoisia muotoja ja vieläpä biohajoavasta materiaalista, ottimia myöten.

En voi olla ainut joka on kyllästynyt kertiksiin jotka näyttivät samoilta jo kolmekymmentä vuotta sitten! Olenko ainoa joka tykkää kun kertiksissä asti on ajateltu muotoilua ja ulkoasua? Setäni, jonka persoonaan kuuluu piikittely tokaisi ”eikö ne oo näistä pyöreitä osanneet tehdä?” Huokaisin syvään. Onko tosiaan niin, että jengi ei osta tyylikästä joten sitä ei osteta kaupanhyllyille? Vai olisiko asia kenties niin, että kukaan ei uskalla ostaa sisään hieman erikoisempaa tuotetta kun kuvittelee, ettei siihen kukaan tartu? Toki usein hieman tylsempi on halvempaa ja kun kyseessä on kertakäyttöastia, moni suomalainen ei siihen halua investoida. Itse olen sellainen tyylilyyli, että jos omistaisin mökin ja kun siellä ei ihan aina jaksaisi tiskata, panostaisin kauniisiin kertiksiin.

Raivostuttaa, että tällaista olisi tarjolla mutta sitten niitä ei saa mistään. Nouskaa barrikaadeille! Vaatikaa kauppoihinne uutta ja mielenkiintoista. Kertakäyttöastiakin voi olla kaunis ja käytännöllinen. Siis ihan todella nuo muovilta näyttävät aterimetkin ovat ekoja ja kompostoitavia.

Epäekoiksi heittäydyimme juomalaseissa ja kreiseissä neonvärisissä shottilaseissa. Pahvimukissa kun on se valitettava puoli, että muutamassa tunnissa muki syöpyy ja olimme sen verran ekoja kuitenkin, että mukit nimikoitiin kun jaoimme alkudrinkkiä. Ne siis kestivät läpi yön!

 

22

_MG_0301 _MG_0227 _MG_0224 _MG_0216 _MG_0264 _MG_0242 _MG_0281

 

Olen aikaisemminkin kertonut teille vaatelainaamosta joka sijaistee Järvenpäässä. Soile-Maria kyhäsi kokoon vajaa pari vuotta sitten lähinnä eettisistä syistä Vaatepuun. Yhden katon alle on kerätty suomalaisten suunnittelijoiden luomuksia jotka ovat monesti melko arvokkaita. Vaatepuusta ne voi lainata itselleen puolen vuoden jäsenyydellä tai käydä putiikissa kertalainaamassa.

Meillä oli rennot puutarhajuhlat ja me käytiin lainaamassa illan pääasuiksi simppeliä mustaa. Sanna pukeutui Katri Niskasen mekkoon jonka showstopperi oli sifonkiset hihat. Mulla oli juhlahumun alkaessa päälläni R/H:n one size paita jonka spessuilu oli itse kankaassa. Jokaiseen kunnon juhlaan kuuluu asujen vaihto. Sanna hyppäsi Ivana Helsingin neulemekkoon ja otti kaverikseen Martti Syrjän. Minä halusin myös Martin mukaani ja kietaisin ylleni Ivanan neuletakin jossa Syrjä koreili selkäpuolella. Kun ilta jatkoi viilenemistään, Sanna peitti itsensä viltillä mutta minä vetäisin vielä kassista upean Sasu Kaupin collegen jonka aion lunastaa itselleni. Niin! Sekin on mahdollista. Jos tuotteeseen rakastuu, sen voi ostaa.

Meillä oli kuitenkin aika monta ihanaa asua joita ei tarvitse omistaa ja siinä piilee vaatelainaamon upeus. Tänään palautimme putiikkiin vaatteet ja Anne-Mari Pahkalan korvakorut, joista ei ole yhtäkään järkevää kuvaa!

Vaatelainaamo Vaatepuu

5

image image

 

Tiistaina näin miehen joka oli saatava. Usein näen miehiä jotka pitäisi saada, mutta tähän yksilöön mulla oli jopa mahdollisuus.

Heitin sen konttiin ja kotona laitoin sen nojailemaan milloin mihinkin nurkkaan. Kävelin uudelleen huoneeseen ja siirsin taas paikkaa. Se ei valittanut ollenkaan, joten päätin antaa hänelle palkinnoksi melko hyvän ja näyttävän sijainnin olohuoneesta.

Alemmassa kuvassa on aamuaurinko Kaisu Joupin tapaan. Synkähköä, mutta sekin puoli on hyvä näyttää maailmalle.

Muistattehan, että Instagram nikki on kaisujouppi ja facebookissa saa blogipostaukset seinälleen, niin ei tarvitse muistaa aina täällä käydä kurkkimassa! http://facebook.com/muutamahetki

Heikki Marila, Omakuva länsimaisena miehenä, 2007

7

_MG_9044 _MG_8993 _MG_8974 _MG_9001 _MG_9062 _MG_9092 _MG_9032 _MG_9018 _MG_9046 _MG_9016 _MG_9002 _MG_9040 _MG_8992 _MG_8975 _MG_9078 _MG_9055 _MG_9052 _MG_9026 _MG_9087 _MG_8970

 

Kun Marimekkolaiset ilmoittivat, että Oiva astiastoon on lisätty uusi, hieman isompi kahvimuki, pressiin kutsuttu media kohahti. Sitä on minunkin teeni odottanut, ehdottomasti mitä mainion lisäys sarjaan.

Povasimme myös blogihittiä purkeista joita näkyi jo viime vuonna kaupoissa mutta nyt niissä on helpommin lähestyttävät kuosit. Marimekko siis esitteli AW15 koti-mallistoaan tänään aamulla ja samanmoisen kohahduksen aiheutti neuleviltti ja siitä tehdyt tyynyliinat. Kun omissa jaloissa ei ollut enää sukkia, oli hieman surullista ajatella kuinka ihana talvella on kietoutua villaiseen neulevilttiin, mutta onpa jotain mitä odottaa ensi talvea ajatellen!

Sydämeni suli kun näin valoa läpi hehkuvan, Reeta Ekin Gerdan. Tuo lilaan leimahtava, masentuneiden tulppaanien (lainaus instafeedista, kiitos Linda!) niitty tupsahtaa varmasti koristamaan talvi-ikkunaani ensi syksynä!

Mitäpä olisi mallisto ilman Unikkoa, valkoinen ruudutettu klassikko voisi hyvinkin uida joulupöytääni vaikken 2000-luvun alun unikkomanian jälkeen kuosiin ole koskenutkaan.

11

_MG_5041 _MG_5527 _MG_4842 _MG_5107 _MG_5291 _MG_5637

 

Juu juu, kaikki tietää, että pidän kotimaisesta lastenvaatemerkistä nimelta Vimma. Olen päässyt tekemään heidän kanssaan töitä muutamaan kertaan ja pidän heistä koko ajan enemmän ja enemmän. Mallistot laajenee, uutta mallia ja printtiä tuntuu tulevan koko ajan ja mitä villimpää, sitä parempaa! Pidän näistä paljon enemmän kuin tylsiski muodostuneista  Rodineista ja Boboista. Ihmeellistä, mutta 2015 vuoden Suomessa on lapsille täydellisiä vaatteita, minun makuuni siis.

Vimman kuvaukset olivat kylmät ja tällä kertaa en paljon ehtinyt luoda kontaktia kuvattaviin. Asento, vaatteet, hiukset, kuva, talvivaatteet päälle ja viltin alle! Kylmyys ei onneksi kuvista näy, mutta haaveena on tehdä näitä kuvauksia jatkossa sääolosuhteissa joissa jää hieman aikaa fiilistelyllekkin.

Vimma löytyy livenä Fashion Stock Salesta 24.-25.4.2015
Salesit löytyy Vanhalta ylioppilastalolta.

Ps. Meillä on ollut suuria taisteluja tän blogin kanssa, edelleen vuosi 2013 postaukset ovat kadoksissa, ja 2012 ja puolet vuodesta 2011.. Olen raivon vallassa ollut jo kuukauden tän asian suhteen ja homma ei etene. Nyt myöskin huomaan, että tämä syö kuvien värit johonkin. Repee kohta pelihousut!! Älkää koskaan ikinä muuttako mihinkään bloginne kanssa. MUR MUR MURRRR.

5

_MG_1220 _MG_1230 _MG_1227 _MG_1218 _MG_1265 _MG_1275 _MG_1278 _MG_1309 _MG_1315 _MG_1394 _MG_1407

No jotta viime viikolla oli muutama soppakirjapressi! Sydäntäni hieman raastoi se fakta, ettei oma kotikokkini Rasmus ole enää kuvioissa ja joutunen täysin yksin kokkailemaan. Nyt on meinaa pakko, sen verran herkullisia keitoksia löytyy näistä kolmesta opuksesta.

Henri Alén ja Annukka Oksanen ovat koonnet kirjan meille kiireisille (eli kaikille) jotka saapuvat markettiin ilman kauppalistaa, kävelevät saman reitin joka kerta ja pyörittävät noin viittä reseptiä arjen kiireessä. Vuoden keittokirja pitää sisällään reseptejä joista suurin osa valmistuu puolessa tunnissa. Pientä piristysruisketta kiireen keskelle! Huippuhöpsö Henkka tiesi kertoa, että ei elämä ole keittiössä yhtä kärrynpyörää joka jeesuksen päivä! Viikonloppuna ehtii perehtyä, kokata lasten kanssa ja hääriä keittiössä tunteja, arkena pitää saada lapsille ruokaa nenän eteen välittömästi ja nämä reseptit auttavat meitä siinä. Kirja myös kannustaa kokkaamaan sesonkien mukaan ja meitä juntteja on helpotettu pienellä koodimerkinnällä reseptin jälkeen, kannattaako lanttua laittaa kesäkuussa, parsaa lokakuussa ja sen sellaista.

Vege! kirjan avasin ja olin heti myyty. Kirja on ihanan paksu ja yhdessäkään reseptissä ei ole käytetty soijarouhetta tai tofua. Vou! Rakastan lihaa, mutta olen hieman laiska kokkaamaan sitä. En ole varma osaanko valmistaa sitä oikein ja en uskalla täten riskeerata. En myöskään koe yksinäni tarvitsevani pihviä, sinkkuateriani koostuvat usein kasviksista ja korkeintaan kanasta. Täten löysin heti kirjan avattuani mielenkiintoista reseptiä reseptin perään. Tätä kirjaa ovat Riikka Sukula ja Alex Nieminen tehneet suurella sydämellä ja hartaudella. Vuosien saatossa hyväksi todetut reseptit ovat nyt yksissä kansissa. Ulkoasu on erittäin miellyttävä ja en malta odottaa, että pääsen tekemään tästä kirjasta sinkkuillallisia. Ainoa miinus kirjassa on se, että haave omasta Piemontelaisesta viinitilasta kuumenee kohtuuttomaksi kun katselee kuvia.

Tallberg on tunnettu villiyrttisekoiluistaan, ja syystä. Tämä opus yhdistää yritit ja suomalaisen designin mikä tekee kirjasta astetta mielenkiintoisemman. Katariina Vuori on kirjoittanut ruokakuvien lomaan tarinan kuvassa olevasta designesineestä ja itse reseptit ovat kirjan lopussa. Laiskalle kokille, kuten minä, villiyrtit kuulostavat asialta johon pitää panostaa. Se vaatii saman työn kuin sienet. Mutta jokainen tunnistaa kantarellin, joten jokainen tunnistaa myös voikukan. Kirjasta voi noukkia reseptejä joiden villiyrtit tunnistaa tai sitten tsekata vinkit joilla ne oksat voi korvata.

Vaikka ruokakirjoista tulee kokattua itse hävettävän vähän, rakastan niitä. Se innostus mikä niistä tulee on uskomaton. Kun vielä rykäisee kauppalistan kokoon ja alkaa kokkaamaan, ollaan jo pitkällä! Joka vuosi löydän aina muutaman uuden vakkarireseptin jota teen silloin tällöin, näistä kirjoista saan aivan varmasti pari heittämällä lisää.

5

DSCF5102 DSCF5057 DSCF5106 DSCF5060 DSCF5080 DSCF5068 DSCF5092 DSCF5082 DSCF5074 DSCF5111

 

Tässä on nyt se ihana Lahdessa nököttävä puoti josta olen vihjaillut edellisissä postauksissani. Byredot, Acnet, Kusmiteet, Sanqvistit sekä lempisaippuani L:A Bruketin Citrongrääässiä.

Puoti on muuttanut nimeään ja sijaintiaan, typistänyt valikoimaansa ja onkin nyt simppeli tyylitaiturin taivas. Puitteita myöten ihana paketti. Pelkästään Byredojen takia minusta tuli vakiasiakas.

Petit St Loius kulkee vanhalla nimellään Facebookissa

Petit St Louis 
Rautatienkatu 18, Lahti
Aukioloajat löytyvät kätevästi facebookista ja kannattaa myös kurkata kaupan omat nettisivut.

 

10