Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

     Veikeän ihana Senja nököttää Sisustus Hattaran takana. Hattara on sisustustuotteita myyvä puoti Nurmijärvellä. Olen onneissani, koska olen päässyt mukaan tähän kuvioon ja tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen yrityksen pyörteisiin isomminkin. Katsotaan kuinka meidän käy!

Hattara avaa pian verkkokaupan ja meikä on päässyt mukaan uudistamaan instafeediä ja ottamaan verkkokaupan kuvia. Parasta tässä prokkiksessa on tehdä töitä yhdessä. Pitkät päivät tuotteiden parissa ovat antoisia. Senjan kanssa meillä pelaa visiot ja kemiat yhteen.

Hattara on siitä kiva, että siellä ei ole mielestäni montaakaan turhaa tuotetta. Senjalla on erinomainen maku metsästää tuotteita jotka sopivat tämän päivän kotiin. Ja vaikka trendit muuttuu, tämän hetken muoti on melko ajatonta. Joukosta löytyy myös monen kukkarolle sopivaa materiaalia. Edukkaiden lasituotteiden lisäksi voit ostaa suomalaista keramiikkaa.

Hattaran valikoima on kasvava, joten kannattaa ottaa puoti haltuun jo nyt. Instagramin puolelta voi tilata tuotteita ja seurata verkkokaupan avautumista. @sisustushattara

11

Olen edelleenkin aivan kohtuuttoman huono keramiikassa. Heti alussa totesin, että minulla ei riitä kärsivällisyyttä tehdä sileitä ja symmetrisiä töitä. Olen hyväksynyt sen, mutta toisaalta minua ärsytti hyväksyä se. Haluaisin olla parempi, oppia enemmän ja tehdä upeampia juttuja.

Tunneilla kuitenkin turvaudun toistamaan samoja muotoja ja asioita, suurin osa töistä lentää roskiin lasituksen jälkeen ja koska prosessi sinne asti on pitkä, harrastus tuntuu toisinaan melko epäantoisalta. Silti tilaan ohjaajalta savikönttejä toistensa perään ja jo nyt tuumailen, että jos sitä vielä ensi syksynä sitten kuitenkin jatkaisi harrastusta.

Keramiikka vaatisi hieman enemmän suunnitelmallisuutta, tekoa tarpeeseen ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta hyväksymisen myötä päätin, että teen omaa jälkeä. Epätasaisuus olkoon tavaramerkkini. Korostakaamme sitä mitä ei voi piilottaa! Ehkä en edes haluaisi tehdä tasaisen tylsää laatua.

Näistä astioista meillä syödään. Pilkkusavi tulee ihanasti esiin valkoisen lasitteen jälkeen. Monimuotoiset muodot sopivat meille, uniikki sopii minulle. Ärsyttävä ja pirullisen ihana harrastus tullut valittua!

8

    

Laitoin postiin viime viikolla kaksi taulua ja keramiikkakurssi jatkui. Olen kovin iloinen tästä maailmasta johon olen ajautunut, se antaa kovin paljon. Neljä päivää sitten muotoilin savesta kippoja ja vateja. Kuuntelin kyllä mitä kurssitoverit juttelivat, mutta en paljon puhunut. Savi rauhoittaa ja tyhjentää pään ihanasti. Viime viikolla myös arkkitehtimme piirsi tulevasta varastotilasta vähän isomman, jotta saan sinne pienen maalausnurkan.

Jossain vaiheessa elämää luulin, että skräppäys ja neulominen ovat niitä oikeita käsitöitä, eikä minusta ole niihin. Askartelu, ompelu tai puikkojen kanssa huitominen ei ole minun juttuni. Ainakaan vielä. Kaikkia äsken mainittuja olen kyllä kokeillut useampiakin kertoja.

Keramiikka ja maalaaminen tuntuivat asioilta joihin tarvitsee koulutuksen. En hiffannut, että niitä voi harrastaa! Minun ei tarvitse päästä taideteolliseen ja lukea itselleni keraamikon titteliä, jos haluan tehdä muutamia kippoja kotiin. Minun ei tarvitse olla loistava, koulutettu piirtäjä, jotta voisin maalata. Se, että taulujani on haluttu ostaa, on mieletöntä!

Minulta on ostettu valmiita töitä ja tehty ihanasti tilauksia. Tilaustöissä saat halutessasi päättää värimaailman, muodon ja koon. Nyt on myös aikomus teettää töistä pieniä printtisarjoja Sisustus Hattaran valikoimaan. Taitelijan taitoni kehittyvät tehdessä ja Kai hankkikin minulle nettikurssin joululahjaksi. Pääsen sitä kautta kuulemaan kritiikkiä ja kehittämään erilaisia tekniikoita. Värisilmän koen omaavani. Uusimmissa töissä onkin jo villejä kokeiluja.

Mikäli tilaustyö kiinnostaa, huikkase vaikka Instan puolella! Instan puolella myös lykin myyntiin jo valmistuneita töitä.

 

 

11

Silmiini pisti somessa välittömästi uusi lastenvaatteita netissä ja kivijalkakaupassa myyvä Kukuti. Heillä on hallussa tutut ja turvalliset merkit kuten Vimma, Papu, Mainio, Mini Rodini. Mutta listalta löytyi myös minulle tuntemattomia merkkejä.

Vieraillessani loppusyksystä Turussa, visiteerasimme Kukutissa. Pienessä söpössä puodissa Forum Kortteleissa. Forum Korttelit yrittää elävöittää toimintaansa ja siellä on muitakin mielenkiintoisia putiikkeja. Kukuti sopii sinne mainiosti.

Nappasin mukaani Aapolle Blaa:n taskullisen silmäpaidan ja mukaan sieltä olisi voinut napata muiltakin ennestään tuntemattomilta merkeiltä paidan jos toisen. Suosittelen klikkaamaan Kukutin verkkokauppaan, tai tallustamaan kivijalkaan kurkkimaan ainakin näiden merkkien tarjonnan: Dadamora, Kaiko, Gray Label, Roo ja Taival.

Sekä tuo Blaa, jolla on iso osasto Helsingin Stockmannillakin, mutta törmäsin merkkiin ensimmäistä kertaa viime syksynä. Laadukasta ja vieläpä suomalaista. Lötköä, ihanan rentoa päällepuettavaa.

 

@kukutishop

 

3

Muotikuvaus on Suomessa (ja varmasti muuallakin) sellaista, että siihen pitää olla palava intohimo. Koska vain se laittaa tekemään muotikuvauksia ensin ilmaiseksi, omasta halusta. Muotitietoinen ja -näköinen ystävä mallina, meikkausta opiskeleva kaveri nostamassa lookin seuraavalle tasolle ja kampaajaksi opiskeleva toveri viimeistelemässä kokonaisuuden.

Mulla on vain rumia kavereita.

Haha. Olen minäkin pakottanut ystäväni kameran eteen, mutta palavaa himoa muotia kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Pidän siitä, mutta se ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin etsinyt opiskeluaikoina sopivaa tiimiä ympärilleni. Harkitsin kyllä soittoa mallitoimistoon. Aloittelevat mallit olisivat voineet kaivata harjoitusta ja saaneet kuvat ilmaiseksi käyttöönsä. Muoti on kuitenkin isompi kokonaisuus. Siihen tarvitaan se tiimi ja sitä minulla ei ole koskaan ollut. En ollut aikaa etsiä.

Olen keskittynyt työssäni siihen mistä minulla on näyttöä. Opiskeluaikoina minulla oli parivuotias lapsi, perhe-elämä Järvenpäässä. Kun perustin valmistuttuani yritykseni, odotin kuopustani. Mieheni oli vuorotyössä ja soitti bändissä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa intohimoille.

Se harmittaa toisinaan, mutta vain hetken. Jos haluaisin nyt kuvata portfoliota, panostaa muotikuviin, voisin sen tehdä. Nykyään osaan ottaa omaa aikaa ja raivata kalenterista tilaa intohimoille. Muoti vaan ei vieläkään ole se suurin intohimoni. Olen kuitenkin aina halunnut kuvata muotia. Mutta en ole muotikuvaaja. Varmaankin siksi, että en ole kuvannut sitä intohimoisesti, ilmaiseksi. Minulla ei ole näyttöä aiheesta, mutta ei se tarkoita sitä etten osaisi.

Haluaisin kuvata jatkossakin tiimin kanssa muotia, kuten olen päässyt Uhana Designin kanssa tekemään. Mutta en jaksa hillua verkostoitumassa suunnittelijoiden kanssa tai notkua muotiviikoilla. Haluan toimeksiantoja joita voin toteuttaa intohimolla, ilman että koko muotimaailma on intohimoni. Tämä lähestymistapa saattaa jopa tuoda raikkautta kuviin.

Ihaninta on, että Uhana (ja muutama muukin) on uskaltanut soittaa minulle. Uskaltakaa te muutkin!

Uskon siihen, että visuaalinen silmä kantaa pitkälle. Sen avulla voi tehdä kuvauksia aiheesta kuin aiheesta. Muodissa parasta on visuaalisuus. Paletti on koossa jo ennen yhtäkään ruutua. Toisaalta uskallan ajatella, että olen aika hyvä kuvaaja, kun saan ilman meikkiä ja stailausta taviksista kotonaan jatkuvasti hyviä kuvia. Se se vasta taitoa onkin.

7

Uudesta kodista on muutama 3D mallinnus ja koko homma on täysin alkutekijöissä, mutta jumalaisen kauniita (eli melko turhia) hankintoja olen kyllä jo tehnyt! Talon rakentanut ystäväni kylläkin totesi: ”Projektin jälkeen sulla ei ole rahaa ostaa mitään, eli anna mennä!”

Taikin myyjäiset on jokavuotinen must go. Ne järjestettiin tänä vuonna viimeistä kertaa koulun vanhoissa tiloissa Arabianrannassa ja jännitän jo nyt mikä on myyjäisten kohtalo ensi vuonna! Aalto yliopiston taideteollinen on siirtynyt jo tovi sitten Espooseen.

Juurikin siellä opiskelee toverini Piia Jalkanen, joka seisoo ystävänsä Liisa Vuorenpään kanssa näiden upeuksien takana. Sumusta Design on tehnyt koruja koivuvanerista ja keramiikasta, mutta nyt he onnistuivat nappaamaan minun huomioni täysin.  Ja sehän me on jo todettu, että kauniita (kotimaisia!) astioita ei voi olla liikaa. Eihän?

Nämä ihanan kirkkaan valkoiset tuotteet on valmistettu valkoposliinista ja oliviinihiekasta. Hiekka pitää lämpöä tai viileyttä sisällään paremmin kuin pelkkä posliini, vähän kuin termospullo. Hiekka varaa lämpöä tai kylmyyttä. Raakapolton jälkeen tuotteet lasitetaan ja poltetaan tavallisen uunin sijaan kaasu-uunissa, tämä tuo astioihin hieman sinertävän valkoisen sävyn ja lasitteiden värit tulevat paremmin esiin.

Tällä hetkellä Sumusta Designin tuotteita voi tilailla suoraan pimuilta tai odotella kevätmyyjäisiä. Yhteyden heihin saa Studio Sumusta Facebook-sivuilta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: studio.sumusta@gmail.com. Instagram @studiosumusta

Kauneuden lisäksi nämä astiat ovat osoittautuneet käytännöllisiksi ja kestävät hyvin astianpesukonetta. Sumusta on lupaillut uusia versioita; korvallista kuppia, matalampaa kannua.. Minä ja keittiöni jäämme innolla odottamaan mihin nämä muijat vielä kykenevät!

7

 

Olemme saaneet kommentoida ensimmäisiä luonnoksia tulevasta talosta. On kuulkaa aika jännää haaveilla, suunnitella, vedellä kuvia Pinterest-kansioon vuosien saatossa hullun lailla ja sitten yhtäkkiä kaikki pitäis vetää niin sanotusti LIVEKSI.

Siinä menee helposti sormi suuhuun, ajattelee outoja asioita kuten miten lasinen liukuovi voi maksaa kymmenentuhatta euroa ja pelkää, että kyllästyy taloon viidessä vuodessa. Vaikka siinä mahdollisesti ”pitää” asua iäti.

Toisessa päässä vaakakuppia painaa ilo, innokkuus ja se mutu-tuntuma, että tästä tulee u p e a.

Ensimmäisten luonnosten jälkeen asiasta tuli jotenkin hirmu virallista. Meillä on tiimissä ihana arkkitehti ja pääsen (uskaltaudun) sanomaan mielipiteitäni ja suunnittelemaan yhdessä. Vaikka katselemme vasta luonnoksia, haemme mittasuhteita ja pohjan muotoa, tässä tuli hirmu suuri tarve edetä salaman lailla! Onneksi asumme Suomessa.. Muuten olisin varmasti jo nyt tontilla kaivamassa lapiolla kuoppaa, kainalossani paketti kakkosnelosia.

Minä yritän malttaa, hengitellä ja jatkaa Pinterestin selailua..

20

Olen aina salaa halunnut töihin Vimmalle. On useita kotimaisia lastenvaatemerkkejä joita palvon. Vimma on kuitenkin erilainen. Vimman erottaa muista siitä, että sen sydän, Marjut Rahkola, on hieman hullu.

Kuosit jaksavat yllättää, liki joka kerta. Siitä kuuluu kiitos upeille suunnittelijoille, mutta myös Marjutille jolla on uskallusta toteuttaa villejä ideoita. Vimma on laajentanut viime aikoina myös lifestyle tuotteiden puolelle. Ehkä uuteen kotiin pitää vetää Vimman tapetilla yksi huone..

Juuri nyt haluaisin vielä enemmän töihin Vimma-tiimiin! He avaavat uuden, upealta näyttävän puodin Albertinkadulle Helsinkiin HUOMENNA 15.12.2017! Luvassa on savipajaa, joulufiilistelyä ja näköjään -20% ale kaikesta. Itse en pääse tutustumaan avajaisten kautta puotiin, mutta menkää te! Tuumailkaa siellä käydessänne, miten upeita juttuja kanssasisaremme saavat aikaan kovalla työllä ja intohimolla. Kade! <3

VIMMA STORE
Albertinkatu 16
Avajaiset 15.12 klo 16 alkaen

2

Kun remontoimme asuntoani, isäni kysyi ”Onko tämä kylpyhuoneen katto aivan pakko maalata valkoiseksi?” Vastasin, että on. Seuraavalla viikolla isäni maalasi vanhempieni kylpyhuoneen katon myös valkoiseksi. Hän aidosti hämmentyi tilasta ja valosta jota valkoinen maali toi kylppäriin. Pieni asia teki ison muutoksen.

Niin kävi myös Olympukselleni kun sujautin siihen kiinni Field Dayn nahkaisen kamerahihnan. Koko olemus muuttui, ja tavallaan aika pienellä jutulla. Nahkaremmin takana on kuitenkin paljon ajatustyötä kestävyyden ja laadun parissa, sekä valtaisasti tietoa ja taitoa. Field Dayn Iina panostaa laatuun ja yrityksen kamerahihnat tehdään käsityöllä korkealaatuisesta, kasviparkitusta naudannahasta.

Nykyään Iina vastaanottaa standardimittaiset hihnat valmiiksi leikattuna, mutta minun pidemmän nauhan hän valmisti täysin alusta asti itse. Iina on tehnyt kestävyystutkimuksia ja suunnitellut valokuvaajamiehensä kanssa pomminvarman tuotteen, joka käy kameraan kuin kameraan ja joka kestää aikaa ja etenkin katseita.

Kun vierailin Field Dayn kivijalkapuodissa Kalliossa, juttelimme hämmentävän pitkään kamerahihnojen nupeista ja kuulin tarinan niitä valmistaneesta miehestä. Hän hioi käsin nuppeja Field Daylle, kehitti tuotetta Iinan kanssa, kunnes tilauksia alkoi olla sen verran, että valmistus siirtyi koneelliseksi.

Kamerahihnoissa käyttämämme messinkiset nupit on valmistettu juurikin vain Field Daylle. Vaikka kyseinen kiinnitystapa on ollut käytössä vuosikymmeniä, nuppikiinnityksiä ei juurikaan enää tapaa. Uskomme, että nailonisten kamerahihnojen ja muoviosien yleistyessä, nupit ovat jääneet pois, vaikka kiinnitysmekanismi on hyvin simppeli ja ennen kaikkea turvallinen.

Field Day on laajentanut tuoteperhettään viimeisten vuosien saatossa ja Iina tekee myös mittatilaustöitä. Itse aion tilata häneltä seuraavaksi uudelle läppärilleni kotelon ja hiirimaton. Taidan mätsätä ne kamerahihnani kanssa, vaikkakin musta nahka kiinnostaa myös.. Valikoimasta löytyy myös aivan ihanat aurinko- tai silmälasien remmit, harmi kun en pysty käyttämään lasejani vain osittain, silloin ne roikkuisivat aina kaulassani.

 


 

Joulukuussa Field Dayn puodin valtaa muutama muukin brändi! Se onkin hyvä syy poiketa kurkkimaan Iinan työpajaa ja tutustua seuraaviin merkkeihin: Month of Sundays, Saana ja Olli, Maija Fredrika, PUF + Tomi

Xmas Store by Field Day & Friends 5. – 22.12.2017
https://www.facebook.com/events/128486827862653/

Nyt saat myös alennusta FIELD DAYN tuotteista (kaikki paitsi tilauksesta valmistettavat). Kun mainitset kassalla nimen Kaisu, tai syötät sen tilauksen yhteydessä alekoodin paikalle, saat -20% tuotteista viikon ajan (1.-8.12.2017).

Field Day Studio & Store
Kinaporinkatu 1
00500 Helsinki

4