Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 

”Nimetön”, vain numerosarja kertoo meille jotain; teoksen vuosiluvun ja järjestysnumeron. Pingotettu kangas on valkoinen ja siinä on kaksi erilaista viivaa. Ajattelen, kuinka joku voisi todeta Kyllä minäkin tuollaisen osaisin tehdä. 

Juha Vanonen (39v.) on kuvataiteilija, jonka polku työhuoneen omistavaksi taiteilijaksi hieman venyi. Nuori taiteilija ahdistui tulevasta taiteilijan urasta opiskeluaikanaan ja päätti pitää välivuoden. Kuten useilla, luovuus kyllä pulppuaa ulos mutta kun sen lisäksi tarvitsee markkinointisuunnitelman, kirjanpitäjän taidot ja yrittäjän elkeet, voi tuntua paremmalta tai ainakin järkevämmältä paeta. Taiteen luominen oli kuitenkin syvällä, polku taiteilijaksi oli aina tuntunut omalta ja Vanonen valmistui välivuoden jälkeen. Hänen taiteensa löysi lopulta viimeisenä opiskeluvuotena oman tien esittävän taiteen kautta abstraktiin. Valmistumisen jälkeen polku vei kuitenkin toisaalle. Kun näyttelytilat ja apurahat menivät muille, Vanonen keskittyi musiikkiin. 

Tampere vaihtui Helsinkiin, musaporukat hajaantuivat ympäri Suomea ja taide alkoi jälleen kiinnostamaan. Vanonen avusti muita taiteilijoita galleria-assistenttina, kunnes havahtui ”Miksi teen muille, miksi en itselleni?” Juha oli vuosia uskotellut itselleen, että työtilat ovat kiven alla ja olisi turha haaveilla omasta. Sitten hän näki sattumalta ilmoituksen vapaasta tilasta ja aloitti alusta. Vanonen maalasi kaupunkimaisemia, sekoitti ja testasi värejä, palautti mieleensä tekniikat. Valmistumisesta oli kuusi vuotta ja jälleen kaikki tuntui omalta. Taitojen verestäminen vaihtui jälleen abstraktin taiteen luomiseksi, kun Juha päätyi Mäntyharjulle, Salmelan residenssiin neljäksi kuukaudeksi. Hän asui ja maalasi samassa tilassa. Kun päivät vietettiin keskellä metsää, kävelylenkin lisäksi ei juuri ollut muuta tekemistä kuin maalaaminen. Kaupunkimaisemat väistyivät ja oma työskentely vapautui. 

Nykyään Vanonen elää arkea, jossa perhe ja osa-aikatyö vievät suuren osan ajasta, mutta hänellä on unelma – selkeä ajatus tulevaisuudesta, jossa taidetta tehdään runsaasti. Juha täyttää tulevina vuosina näyttelytiloja uusilla teoksillaan. Näyttelyitä varten hän luo kokonaisuuksia ja niiden luominen motivoi työskentelemään. Hän visioi teoksia päänsä sisällä, piirtää versioita puuväreillä, maalaa kangasta, ottaa siitä valokuvan ja työstää kuvan päälle ennen varsinaisia siveltimen vetoja. Vanonen välttelee kankaan maalaamista tukkoon, kun sivellin koskettaa kangasta, sillä on suunta ja ajatus. Valmiissa työssä on aina jokin jännite, intuitio kertoo kun teos on valmis.

Juhan töissä leikkii tila ja tunne. Hän kertoo lukevansa kaunokirjallisuuden lisäksi esimerkiksi fyysikko Carlo Rovellin teosta Ajan luonne – kirjan vaikea ja koukeroinen maailma inspiroi. Opiskellessaan hän vietti paljon aikaa vuosikurssinsa kanssa taidemuseoissa ja maalaustaide onkin aina ollut suuri inspiraation lähde. Vanonen on hyvin tietoinen, että abstraktia taidetta kyseenalaistetaan edelleen. Jotkut kokevat, että muoto ilman realismia ei anna mitään. Häntä ei moinen kiinnosta, hän pysyy tyylisuunnalleen uskollisena, koska vain silloin hän tuottaa aitoa materiaalia jonka takana voi seistä.

Inspiraation ja ideoinnin jälkeen Vanonen nakkaa työtilassaan päälle pitkän soittolistan elektronista musiikkia, joka kuljettaa hänet luomisen flow-tilaan.  

Astelen lähemmäs kahta viivaa. Valkoinen maali on kerrostettu, vedoilla on harkittu suunta ja muoto. Vasemmassa reunassa valkoisen alta kuultaa tietyssä valossa erivärisiä sävyjä, kuin tauluun olisi kätketty aarre. Viivat vievät eri suuntiin ja näin ne antavat taululle tilaa. Teos hengittää, sillä on syvyyttä ja se pysäyttää tyhjyydellään. Kuka vain ei voi luoda tällaista. Vanosella oli tarina ja tunne, jotka ovat nyt kankaalla. Jokainen kohta on mietitty ja jonain päivänä joku tuijottaa tätä uniikkia teosta olohuoneessaan, etsien sitä tarinaa, ehkä keksien omansa. Siksi abstraktilla taiteella on paikkansa.  

juhavanonen.com
@juha_vanonen

Teoksia myytävänä tai lainattavissa
Taidelainaamo
Myyntikokoelma, Galleria Katariinan/Helsingin taitelijaseuran myyntikokoelma.

Tulevat näyttelyt
2020 Allergiatalo
2021 Galleria Huuto

Ps. Minun mukaani työhuoneelta lähti Untitled 1503.
Aapo näkee siinä meren ja minä täydellisen epätäydellisyyden.

0

Olen itse hieman all over the place -ihminen ja tuumaillut viime aikoina; onko käsitykseni tehokkuudesta pielessä? Kenties elämässä on usein päiviä, jolloin olenkin tehokkaan sijaan puuhastelija – ihminen joka tekee kuutta asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kykene keskittymään kunnolla mihinkään. Sen vuoksi tunsin yhtä aikaa suurta hämmennystä ja ihastusta, kun keramiikkataiteilija ja muotoilija Laura Itkonen, 37, vastasi kysymykseeni ”Mitä muuta teet tällä hetkellä?” –– ”Haluan nyt keskittyä vain näihin purnukoihin.”

Nopealla tulkinnalla ajatus kuulostaa puuhastelijan korvaan tylsältä, mutta kun Laura alkoi avata purkkien maailmaa ja täydellisyyteen pyrkimisestä, mielenkiinto heräsi. Hänellä on intohimo ja se on tutkimustyö, jonka myötä purkit ovat tai ainakin tulevat olemaan täydellisiä. Niissä yhdistyy veistoksellinen taide ja käytännöllisyys, asiat jotka ovat muotoilija-taiteilijan peruselementit. Kun sukelsimme syvemmälle, huomasin, että keskittyminen purkkeihin oli sinä päivänä päälimmäisenä mielessä, mutta Lauran verkot ovat laajasti vesillä ja päivät täyttyvät monenlaisista projekteista. 

Itkosen polku muotoilijaksi starttasi aikoinaan valokuvauksesta, jonka hän lopulta koki hieman liian tylsäksi, piti päästä tekemään omilla käsillä. Hän viihtyi pimiössä, mutta digitaalinen aikakausi oli saapunut, eikä se motivoinut. Luovuus ja visuaalisuus olivat Laurassa, mutta alasta ei ollut varmuutta. Tammelan käsi- ja taideteollisessa Laura tuotti kolme vuotta keramiikkaa tekemisen ilosta – oma materiaali oli löytynyt. Saven plastisuus ja teosten kolmiulotteisuus kiehtoi. 

Yliopistossa ahdistus tavaran tuottamisesta maailmaan ajoi ajattelemaan ja Itkonen pohti opintojen ohessa paljon miksi ja mitä teen. Ajatus käytännöllisyyden ja kauneuden yhdistämisestä voimistui. Valmistumisen jälkeen Laura ajautui päivätyöhön tuottamaan muotialan yritykselle graafista ja visuaalista suunnittelua.Hän viihtyi, mutta aikaa taiteelle ja muotoilulle ei oikein jäänyt. Elämä toi nurkan takaa surullisen herätyksen. Itkonen oli seurannut vierestä kuinka hänen äitinsä eli sitku-elämää, aina kuolemaansa asti. Äidin tarina ravisti ja Laura tajusi haluavansa toteuttaa unelmansa nyt, eikä huomenna. Hän irtisanoutui, päätti panostaa intohimoonsa ja purkkien tarina sai alkunsa.

Itkosella on alusta asti ollut agenda; menestyä omillaan muotoilijana. Hän verkostoituu, tietää, että markkinat ovat pitkälti ulkomailla ja tekee paljon kaupallisuuden eteen. Käsintekijänä voi elää mukavasti Suomessa, mutta se vaatii tekijältä paljon muutakin, kuin kädet savessa istumista. Laura nauttii työn monipuolisuudesta, eikä sulje kutsuvia, avoimia ovia edestään. Hän kuitenkin uskoo aitoihin kohtaamisiin, eikä pakota tilanteita. Toimintatavalla löytyy asiakkaat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Lauran tuotteista ja taiteesta.  

Itkonen tekee oman tuotannon lisäksi tilaustöitä. Joskus hänestä tuntuu, että sovitut työt puskevat inspiraation tielle. Luovat ideat eivät usein kysy aikaa, eivätkä paikkaa. Eniten Laura kaipaakin lisää aikaa, jolloin hän voisi toteuttaa kaikki pään sisältä kumpuavat ideat.

Lauran kohtaamisesta on jo tovi. Instagramin puolelta (@laura_itkonen) huomasin, että purkit ovat saaneet seuraajan, uunista on juuri tullut ulos pieni maljakko. Se on kehitysvaiheessa ja Lauran työtavan tuntien, menee vielä hetki kunnes vaasi on valmis maailmalle. Sitä odotellessa Itkosen taidetta ja täydelliseksi kehittyneitä purkkeja löytyy muutamilta jälleenmyyjiltä (esimerkiksi Studio Viivi // http://studioviivi.com) ja Lauran verkkosivuilta osoitteesta http://lauraitkonen.com 

Itkonen löytyy myös //

Kööpenhaminen Chart Art Fair -messut elo-syyskuun vaihteessa // Uumarket http://uumarket.fi
Habitare 11.-15.9 // oma osasto Talentshopissa.
Lontoon Designviikko 11.-22.9 // Nid Designstore Showroom http://nidstore.com/en

0

Rakastan tavata ihmisiä, jutella heidän työstään ja kertoa heidän tarinan kuvin ja sanoin teille. Toivottavasti te olette tästä yhtä innoissanne – koska haluan tehdä tätä koko ajan enemmän ja enemmän. Siksi nimeän taiteeseen liittyvät henkilökuvat jatkossa samalla tittelillä ”Muovaavat muotoilijat”. Vaikka toinen tuntee itsensä taiteilijaksi, toinen muotoilijaksi, toinen tekijäksi, he kaikki muovaavat muotoja tavalla tai toisella. Minulle saa vinkata taiteilijoista, joiden tarinan haluaisitte kuulla! Nyt tutustutaan muotoilijaan, jonka teos Henkipullo kosketti minua kovasti.  Katri-Maria Huhtakallio, 35, kertoo lasihytistä Suomenlinnassa ja minä mietin maisemaa Muumeissa, niin satumaiselta ja mystiseltä lasinpuhallus kuulostaa. Kuinka lasinpuhaltajasta tuli keramiikkataiteilija, entä kumpaa hän rakastaa enemmän? Helsinkiläinen Huhtakallio mietti lukion jälkeen mitä lähtisi opiskelemaan ja löysi pian Ikaalisten lasiopinnot. Katri-Maria hyppäsi tuntemattomaan ja kolme vuotta koulussa lasin parissa vei täysin mukanaan; materiaali tuntui mielenkiintoiselta. Hän rakastui lasiin ja päätyi koulun jälkeen yhden Suomen arvostetuimman lasinpuhaltajan, Jaakko Liikasen assistentiksi Riihimäelle. Huhtakallio summaa työpaikan olleen upea mahdollisuus, mutta vuoden jälkeen hän väsyi pitkään työmatkaan ja hieman työhönkin. He toteuttivat isojen asiakkaiden tuotteita, joten työstä puuttui oma luominen. ”Tunsin olevani tuossa vaiheessa hieman hukassa. Olin uppoutunut koulussa opintoihin täysin, enkä ollut aivan varma mitä haluaisin tehdä työkseni. En ollut valmis asettumaan paikoilleni.” Katri-Maria summaa.     Vuoden ajan hän opiskeli tekstiilialaa, mutta haki samalla silloisen Taikin keramiikka- ja lasitaiteen linjalle. ”Vaikka minusta ei tullut pukuompelijaa, se vaihe tuntui kohtalokkaalta. Vuoden ajalta minulle jäi hyvin tärkeitä ystäviä, jotka ovat elämässäni edelleen. Opin myös kaavoittamaan, mistä on ollut myöhemmin hyötyä myös veistosprojekteissa.” Taikissa Huhtakallio ajatteli jatkavansa rakkaan lasin parissa, mutta löysi yllättäen yhteyden keramiikkaan. Polttavalla lasilla on oma tahto, nyt hän survoi kädet saveen ja pystyi tuntemaan materiaalin sormissaan. Pikkuhiljaa myös taide alkoi tunkeutua Huhtakallion reviirille. Hän etsi omaa tyyliään ja huomasi maisteria tehdessään hakeutuvansa taiteen laitoksen kursseille, vaikka opiskeli muotoilua. ”Yliopisto-opintoni kestivät kymmenen vuotta ja minulle se oli paras tie. Sain välissä kylläkin kaksi lasta ja pidin taukoa opinnoista. Kymmenen vuoden aikana kypsyttelin ja kokeilin erilaista juttuja – etsin suuntaa, ja se tuotti tulosta.” Sitten veistoksia alkoi syntyä. Katri-Maria löysi aiheet, pinnat ja oman kädenjäljen. Epävarmuus väistyi, kun palaute oli positiivista ja tunne oikeasta tiestä vahvistui. Huhtakallio yhdistää töissään henkilökohtaisia kokemuksia kansanuskomuksiin ja tarinoihin, jotka häntä inspiroivat. Veistokset käsittelevät usein erilaisia tunteita ja pelkoja.     ”Tapani työskennellä on toisinaan jopa terapeuttista. Materiaalin luonne vaikuttaa teoksen muovautumiseen. Aloittaessani teoksella on lähtökohta ja voin nähdä sen kuvina mielessäni, mutta en juurikaan luonnostele etukäteen. Annan intuition ohjata työskentelyä.” Katri-Marian työt syntyvät tehdessä. ”Teen ja poistun. Palaan työn äärelle ja edistän sitä taas hieman. Jos liian kauan tuijottaa samaa teosta, sille sokeutuu. Siksi työstän usein vähintään kahta teosta samanaikaisesti, jotta toisen voi pitää välillä piilossa.” Kun kaikki menee putkeen, tunnelma on Huhtakallion mukaan mieletön. “Toki sekä keramiikka, että lasi voivat nostaa paljonkin verenpainetta.” Katri-Maria nauraa ja mainitsee, että lasi on selvästi haastavampi materiaali. ”Lasi voi pistää vastaan, sulaa liian nopeasti tai jäähtyä väärästä kohdasta. Virheitä on myös vaikea korjata jälkikäteen. Sen kanssa täytyy toimia nopeasti, kun taas keramiikka vaatii aikaa.” Hän tuntuu kuitenkin nauttivan haasteesta. “Materiaaleilla on erilainen luonne. Lasinpuhallus on kuin tanssia ja savityö meditaatiota.” Taiteellisen työnsä ohessa Huhtakallio työskentelee Annantalon taidekeskuksessa. Hän myös viihtyy jatkuvasti lasin parissa, vuokraamalla lasihyttiä kolmesta viiteen kuukauteen vuodessa ja unelmoi joskus omasta hytistä. “Siihen kuitenkin tarvitsisi hyvän porukan, koska on liian riskiä hankkia tilaa ja laitteita vain itselleen. En myöskään haluaisi sitoutua pelkästään yhteen materiaaliin – päinvastoin – haluaisin oppia vielä paljon uusiakin!” Toisinaan Katri-Maria miettii lasin ja keramiikan yhdistämistä mutta ei näe sitä välttämättömyytenä. Molemmat materiaalit tuntuvat omilta, eikä Huhtakallio osaa sanoa kumpi on rakkaampi. Eikä tarvitsekaan – olen varma, että jonain päivänä näen työn, jossa hän on yhdistänyt täydellisesti nämä kaksi rakasta materiaalia. Uusia innovaatioita odotellessa Katri-Marian teoksia voi ihastella ja hankkia Ornamon teosmyynnistä Kaapelilta 8.-17.3. Sekä Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamosta (Rikhardinkatu 3). Suomenlinnassa puhallettuja tuotteita myy tällä hetkellä Ruuk Store Kellokosken Ruukilla. Toukokuun 17. päivä Suomen käsityön museossa, Jyväskylässä aukeaa keramiikkataidetta esittelevä ryhmänäyttely, jossa myös Huhtakallio on teoksineen mukana. Katri-Marian löytää Instagramista @katrimariahuhtakallio ja kannattaa ottaa myös haltuun Ruuk Storen tili (@ruuk.store), siellä on muitakin mahtavia juttuja! KATRI-MARIAN PORTFOLIO  ]]>

3

 Hetki sitten somessa keskusteltiin siitä, että vaikuttajat eivät uskalla sanoa omia mielipiteitään ja  heidän todettiin pelkäävän massan reaktiota. Mutta onko kaikkien vaikuttajien tehtävä mielipiteitään selväksi? Onko kaikkien pakko olla sanansaattajia? Onko pakko herättää huomiota mielipiteillään?  Entä jos miettii mitä muut ajattelevat, vaikka ei haluaisi? Entä jos ei ole täysin varma omista mielipiteistään? Entä jos ei jaksa yksin kantaa myrskyjä, joita mielipiteet voivat aiheuttaa? Jirka Väätäinen on taitava taiteilija. Niin taitava, että hänen Instagram-tililleen on löytänyt yli kaksisataatuhatta seuraajaa. Taide ei kuitenkaan ole se, mitä Jirka haluaa tuoda jatkuvasti esille ja hän pohtii paljonkin sitä mitä seuraajat häneltä kaipaavat.  ”Mietin aivan liikaa kelpaanko mä? Kun laitan someen omaa ideaali minää ja pistää sen jälkeen merkille, että luvut elää – se tuntuu kovin henkilökohtaiselta.” Jirkan feedi ei ole enää niin instant kuin aikoinaan: sisältöä mietitään ja kokonaisuutta suunnitellaan, se on yksi osa Jirkan työtä. Väistämättä ihminen tuntee piston lihassaan, jos hänen työnsä ei kelpaa. Kun välineenä ovat omat kasvot, keho ja aatteet, pisto menee vieläkin syvemmälle.        Väätäisellä on tarve tuoda itseään esille, on aina ollut. Hän myöntää kaipaavansa hyväksyntää sekä huomiota. Lapsena hän brändäsi itsensä hahmoksi joka huomataan ja ratsasti erilaisuudella. ”Olen luontaisesti varuillani ja epävarma, silti halusin olla esillä. Pikku hiljaa kasvatin varmuutta ja uskalsin olla oma itseni.” Jirka kertoo. Kun hän lähti Kuopiosta taidekouluun Englantiin, hän vapautui askeleen lisää. ”Siellä opiskelijat pukeutuivat paljon minua oudommin ja todella olivat omia itsejään. Pystyin ilmaisemaan itseäni vapaammin, mutta täysin sinut en  vielä tuolloin ollut.”  Nykyään Väätäinen on tasannut tilit itsensä kanssa, mutta ristiriitainen puoli on edelleen aistittavissa. Hän haluaa herättää huomiota, mutta ei halua tehdä itsestään numeroa. Hän tavallaan haaveilee istuvansa muottiin jota normaaliksi kutsutaan, koska se näyttäytyy helpompana kuin erilainen. Hän haluaa luoda ihania mielikuvia, jopa täydellisiä ja sitten seuraajat kommentoivat narsistiksi.   Jirka ymmärtää hyvin, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta ottaa sisällön tuottamisesta paljon paineita. ”Videoiden kautta ihmiset ovat tehneet vahvoja tulkintoja minusta. Olen lukenut olevani kusipää ja ylimielinen. On hämmentävää, kun ei itse ymmärrä miten voi ärsyttää toisia niin paljon.” Hän miettii mitä sanoo, miten, miltä näyttää, kiinnostaako tämä ketään ja kannattaako tätä julkaista – kuitenkin tähdäten rentoon ulostuloon.       Ennen kuin Jirka oli edes liittynyt Instagramiin, hän loi opiskeluaikanaan Real Life Disney -hahmoja ja päivitteli niitä muiden töiden lomassa blogiinsa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli luvassa. Vuonna 2012 ihmiset bongasivat hahmot verkosta ja kommentteja alkoi sadella – minuutin välein. Jirka pyöritti blogia ja Facebook-sivujaan, vastaili haastatteluihin ja työtarjouksia alkoi sadella. Kun muutama vuosi myöhemmin Väätäinen oli puuhastellut Disneyn mies-hahmojen parissa ja julkaisi sarjan Instagramin puolella – suosio oli taattu. Jirkan taide on mahdollistanut vaikuttajana toimimisen ja tuonut kivan lisän freelancer-graafikon elämään. Hänellä ei kuitenkaan koskaan ollut tarkoitus luoda vaikuttajan uraa taiteella. Hän on henkilöbrändi, joka on taiteen lisäksi myös jotain ihan muuta. Edelleen Disney-kuvat keräävät mielettömät määrät tykkäyksiä ja ihmiset palaavat kuvien ääreen useasti. ”Yritän kuitenkin olla ajattelematta seuraajia, joita kiinnostaa pelkkä taide, se kun ei koskaan ollut se juttu. Koen toki painetta sen tuottamisesta, koska sen kautta ihmiset löysivät minut.”  Väätäinen kuitenkin yrittää antaa virran viedä. Hän ei ole viemässä uraansa tiettyyn suuntaan, vaikkakin tekee koko ajan päätöksiä mitä jakaa ja mitä ei. ”Haluan tehdä mahdollisimman hyvin sen mitä virta minulle tuo. Teen asioita jotka minua kiinnostavat ja täten virta viekin juuri oikealta tuntuvaan suuntaan.”  Jirka haluaa myös antaa jatkuvasti arvoa ystävällisyydelle. Hän keskustelee päivittäin kymmenien seuraajien kanssa. ”Olen innoissani ja kiitollinen, kun ihmiset ovat kiinnostuneita. Haluan antaa huomiota takaisin – toisille kivan sanominen tuottaa pelkästään hyvää.” Jirka lataa. Tätä empatia-lähettilästä on vaikea kuvailla sanoilla kusipää, ylimielinen tai narsisti.  Jirka Väätäinen on aina ollut kiinnostunut vaatteista ja piirtämisestä. Hänellä on upea visuaalinen lahja, joka toimii sekä muodin, että taiteen parissa. Sen pitää riittää meille – ja se riittää.  Sen lisäksi Jirka kuitenkin vaikuttaa maailmaan paljonkin. Hän uskaltaa sanoa kun sattuu, kertoo avoimesti haavoittuvuudesta ja on puhunut mielenterveyteen liittyvistä asioista. Hän tekee tietoisen valinnan ja ei alleviivaa seksuaalista suuntautumistaan. ”Erilaisuus on rikkaus, mutta toivoisin, ettei homouden tarvitsisi olla vahvasti eriyttävä leima, joka taas korostaa epätasa-arvoisuutta.” Vaikka Jirka ei korosta jatkuvasti homouttaan feedissään, hän antaa useinkin yksityisviesteissä vertaistukea seuraajilleen.  Vaikuttajia on useanlaisia. Kaikille ei ole tärkeää alleviivata omia ajatuksiaan ja vaikuttaa maailmaan, vaikka se olisi kuinka tarpeen ja positiivista. Jotkut haluavat vaikuttaa kevyesti ja viihdyttää, tuoda iloa ja välttää konflikteja.      ]]>

3

”On eri asia ajatella, että ajatukset eivät ole totta – kuin kokea se kehollisesti.” Sini-Maria Tuomivaara on kokenut meditoija, mutta hänenkin päässä pyörii useita eri hahmoja kertomassa omia mielipiteitään. Mindfulness on kuitenkin avain hiljentämään useimmat heistä ja minä halusin tietää riittääkö siihen tosiaan pelkkä hengittäminen! Istumme Järvenpäässä pehmeästi valaistussa, inkivääri-teeltä tuoksuvassa tilassa, jossa itse kävin läpi kahdeksan viikon MBSR-kurssin viime syksynä. Vähintään kerran viikkoon minulla iskee kaipuu tänne. Sini-Marian lempeä ääni, tilan rauhallinen tunnelma ja kunnioittava ilmapiiri syöpyivät sieluuni ja haluaisin sitä annoksen päivittäin. Nyt pääsin kohtaamaan ohjaajamme hieman eri valossa ja keskustelimme muun muassa siitä, miten paljon ajatukset vaikuttavat kehoon. Hiljentyminen ja kehon kuulostelu on nouseva trendi tässä hektisessä maailmassa. Myös ymmärryksemme ihmisestä kokonaisuutena alkaa vihdoin iskostua ajatuksiimme. Sini-Maria vetää MBSR (mindfulness-based stress reduction)—kursseja, sekä tanssimeditaatiota ja toimii tanssi-liiketerapeuttina. Hän on hyvin tietoinen siitä kuinka paljon ihmisillä on kehossa voimavaroja ja muistoja, joita ei välttämättä pysty sanallistamaan. Tuomivaara on vahvasti sitä mieltä, että puhuminen on ehdottoman tärkeää, mutta se ei yksinään riitä – keho ja mieli on yhtä.     Miksi mindfulness vei mennessään sinut, Sini-Maria? ”Koukutuin vapauden tunteeseen. Meditaatiossa voi ja saa päästää irti.” Tuomivaara listaa koukuttaviksi puoliksi myös ihmisenä kasvamisen, suhteellisuudentajun kehittymisen ja kyvyn säädellä omaa olotilaa. ”Mindfulness avaa polun kehollisuuteen, pehmeästi ja helposti. Kun aloitin meditoimisen, moni piti sitä haihatteluna ja sain selittää mistä on kyse. Nykyään useat tutkimukset todistavat mindfulnessin tehokkuuden ja ihmiset ovat aidosti asiasta kiinnostuneita. Harjoitteita tehdään hiljaa ja paikallaan, joten kynnys lähteä kokeilemaan on kovin matala.” Sini-Maria myös tietää, että nykyään lääkärit, terapeutit ja psykiatrit ohjaavat asiakkaitaan mindfulnessin pariin – MF on tullut osaksi terveydenhuoltoa. Tuomivaara ei kuitenkaan suoraan lukiosta hypännyt täysipäiväisesti mindfulnessin maailmaan, vaan hän on opiskellut teatteria. Meditointi on kuitenkin kulkenut matkassa jo silloin ja valmistumisen jälkeen hän oivalsi terapian kiehtovan enemmän kuin näyttämön. Vahva kehollisen ilmaisun tarve vei kohti tanssi-liiketerapian opintoja, joita Sini-Maria toteutti Suomessa ja Englannissa. Itse MBSR-kurssiin liittyy vahvasti myös liikemeditaatio, jonka voisi kiteyttää hyvin rauhalliseksi venyttelyksi, silmät kiinni. Tanssimeditaatio noudattaa samaa polkua, mutta mukana on musiikkia ja liikkeet saavat luvan kanssa lähteä lapasesta. Tanssi-liiketerapeutin titteli ei kuitenkaan riittänyt; seuraavaksi Tuomivaara opiskeli Bangorin yliopiston opinnoissa Walesissa mindfulness-ohjaajaksi. Koulutuksessa sitoudutaan opintojen jälkeen harjoittamaan itse mindfulnessia ja osallistumaan säännöllisesti retriiteille. ”Itselleni ammattitaidon ylläpito on erittäin tärkeää. Ohjaaminen perustuu niin paljon kokemukseen, ettei sitä voi alkaa kirjasta lukemalla opettamaan. Pitää itse saada oivalluksia siitä miten mieli toimii, miten se rakentaa todellisuutta ja miten keho reagoi. Mitä enemmän itsellä on ymmärrystä ja kokemusta, sitä paremmin osaa ohjata muita.” Ohjaamisessa Sini-Marian mielestä parasta on yhdessä ihmettely. ”Teemme niin yksinkertaista asiaa kuin istuminen ja hengittäminen. Silti ihmisyyden koko kirjo on pöydällä, kun käymme kokemuksia läpi.” Tuomivaara kokee myös kovin palkitsevana, kun ihmiset oivaltavat ja ymmärtävät itseään uudesta kulmasta.       Erilaisia terapioita ja kursseja kehon äärellä riittää. Sini-Maria kehittää itseään ja ohjaajan taitojaan jatkuvasti. Tällä hetkellä hän opiskelee sensomotorista psykoterapiaa, jossa mindfulness, kehollisuus ja kehon aistiminen ovat vahvasti läsnä. Hoitomuoto on suunnattu erityisesti traumojen hoitoon. Hän haluaisi myös jatkokouluttautua työnohjaajaksi. Sini-Maria on aktiivisesti mukana Suomen tanssiterapiayhdistyksessä, jonka yksi keskeinen tavoite on saada tanssi-liiketerapeuteille oma suojattu ammattinimike yhdessä musiikki- ja kuvataideterapeuttien kanssa. Tuomivaara on monessa mukana ja monen asian suhteen edelläkävijä. Hämmästelen kuinka hänellä on itsellä aikaa harjoittaa mindfulnessia.. Joten, Sini-Maria – meditoitko joka päivä?  ”Haluaisin sanoa meditoivani joka ikinen päivä, mutta se ei pidä paikkansa. Muodollisen pitkän istuma-meditaation harjoittaminen menee kausittain, mutta elämässä vakiona ovat epämuodolliset harjoitteet, kuten hengittely kassajonossa tai luontoäänien aistiminen metsälenkillä. Niistä on tullut automaattista, eikä harjoittaminen tunnu arjesta erilliseltä asialta.” Kuten olen aiemmin kirjoittanut, mindfulnessin teho nousee todella esiin, kun sille ottaa aikaa. Monta kertaa viikossa, parhaimmillaan joka päivä. Pienillä pysähtymisillä on kuitenkin väliä. Jokainen saa varmasti oivalluksia MBSR-kurssilla ja vaikka sen jälkeen ei koskaan enää meditoisi, kurssi antaa avaimet aivan erilaiseen tapaan kohdata vaikeitakin asioita. Sini-Mariasta huokuu lempeä suhtautuminen itseensä, aistin kiireettömyyden ja hänen pelkkä olemuksensa rauhoittaa minua.  Ja kyllä – pelkkä hengittäminen riittää.  


  Sini-Marialta voi pyytää kurssia suoraan omalle porukalle ja hän ohjaa myös yksilöille. Muutaman hetken lukijana saat kevään 8 viikon MBSR-kurssin 395e hintaan (norm. 435e) tai lyhyen mindfulness johdantokurssin 65e hintaan (norm 79e). Lisätietoja löytyy osoitteesta avartuva.com]]>

3