Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Joulukuussa kuopus täytti viisi vuotta. Hän toivoi Totoro-kakkua ja sen hän sai. Hän sai ympärilleen myös paljon sukulaisia ja mielettömän määrän paketteja. Häntä jännitti juhlat kovin paljon, hän jännitti ainakin viikon etukäteen ja koko juhlien ajan. Hän kielsi meitä laulamasta hänelle onnittelulaulua. Toki silti lauloimme ja hän hymyili.

Tuo tyyppi on erityinen. Hänen mielikuvituksensa on mieletön ja toivon onnistuvani kasvatuksessani niin, että hän saa hyvät lähtökohdat hyödyntää mielikuvitustaan valitsemallaan polulla. Samassa paketissa viisautta, mieletöntä herkkyyttä ja kasvatuksen kautta sinne saadaan rohkeuttakin pikkuhiljaa enemmän.

14

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi kysymys: minne nämä päivät valuvat? Koko joulukuu on kohta läpitarvottu. Meillä on ollut koko kuu täynnä menoa ja meininkiä, eräs sankari täytti viisi ja pikkujouluja on riittänyt joka viikonlopulle. Nämäkin piparit on leivottu jo marraskuussa ja ne ovat kadonneet parempiin suihin viikkoja sitten!

Koska eksäni on töissä välipäivät, minä lomailen. Minun asiakkaani lomailevat, joten tämä on hyvä väli mulle myös olla kotosalla. Aloitin loman perjantaina, mutta sen jälkeen olen tehnyt ”vähän töitä” keittiössäni. Gullichsen toivottikin leppoisasti viestissään yrittäjältä yrittäjälle perinteiset lomaterveiset ”Työn iloa, lomalainen!” Haha. Mutta niin se vaan menee ja se on ihan ok. Nyt vaan on ollut kotona hommaa ja jouluvalmisteluja niin paljon, että tästä on kyllä loma kaukana! Tartten sen hetken levon ja rauhoittumisen tähän, henkisesti. Taidan huomenna karata äidin luokse vanhaan huoneeseeni, jotta pääsen lomamoodiin edes pariksi päiväksi.

 

Huomenna aamulla kipaisen kaupasta ostamaan savulohitartarin ainekset, kuusi saaristolaisleipää on leivottu tänään ja aamupäivällä täytyy keittää kattilallinen riisipuuroa. Perinteiselle joulupuurolle istahtaa tänä vuonna siskoni, siskonpoikani, ex-kälyni ja Sanna-ystäväni. Iltapäivästä pojat menevät isälleen, nautin aattopöydän herkuista torstaina rauhassa suuren sukuni keskellä ja lapsoset saapuvat kuuden aikoihin taas luokseni. On se vaan niin pirun helppoa järjestää aatto kun asutaan kaikki kivenheiton päästä toisistamme. Ihan parasta.

Kyllä mä luulen, että se joulumoodi vielä sieltä tipahtaa käsiini. Ehkä jopa yllättävän haikein mielin. Kaksi vuotta sitten viestittelin ihmisen kanssa jonka luulin olevan the real deal.. Viime vuonna punastelin Facetimeen, jonka toisessa päässä oli Rasmuksen perhe ensimmäistä kertaa silmieni edessä. Tänä jouluna olen ekaa kertaa ihan todella ilman miestä, vuoden 2001 jälkeen. Tykkään jakaa elämää ja etenkin juhlapyhät on tärkeitä olla rakkaimpien kanssa. Ni onhan se vähän semmonen tyhjiö nyssitte. Onneks on perhe. <3

Rakkautta ja rauhaa kaikkien jouluun!

8

DSCF7728 DSCF7702 DSCF7706 DSCF7707 DSCF7691 DSCF7716 DSCF7767 DSCF7796 DSCF7800 DSCF7830 DSCF7817 DSCF7856 DSCF7807 DSCF7865 DSCF7828 DSCF7897

 

Kaksi ihanaa tyyppiä saivat toisensa. Olen viettänyt Hannan ja Joonaksen kanssa aikaa välillä hyvinkin tiiviisti ja heistä on helppo sanoa, että he ovat luotuja toisilleen. Tiedättekö kun joistain pareista vain näkee sen, ja toisista ei.

Ilta oli hikinen, esiintyjät tanssittivat aivan mahottomasti. Aino Vennan häävalssi oli upean tunteikas! Kuuma-Kalle kokkasi upouuden Basbasin keittiössä meille herkkuja pitkin iltaa ja kuohuvaa kului! Hanna heitti kimppunsa osissa ja täten minäkin pääsen naimisiin vielä joskus! Vuhuu! Basbas toimi juhlapaikkana moitteettomasti ja sinne pitää ehdottomasti mennä syömään.

Hanna ja Joonas järkkäsivät häänsä kahtena viikonloppuna. Intiimi vihkitilaisuus ja illallinen läheisimpien kanssa, seuraavana viikonloppuna kemut ystäville. Ehdottomasti varteenotettava suunnitelma niihin tulevaisuuden häihini.

Vieläkin hymyilyttää. Onni tuntea tuo pari.

17

DSCF7634 DSCF7572 DSCF7579 DSCF7566 DSCF7621 DSCF7600 DSCF7605 DSCF7653 DSCF7655 DSCF7649 DSCF7625 DSCF7620 DSCF7637

Juhlien Facebook-sivuille oli tullut sunnuntaiaamuna viesti ystäväni mieheltä: Onko täällä jotain löytötavarakoria? Minulta hävinnyt muisti noi kello 21. Löytöpalkkio.

Vaikka vain puolet juhlakaluista (4x 30v) asuu enää Järvenpäässä, nämä olivat jäkeläiset pileet. No questions asked. Tai oikeastaan minkä tahansa taajaman pileet.. Tai oikeastaan perinteiset suomalaiset kotipileet. Koko yö yhdessä, tanssittiin kaikkea iskelmästä uusimpiin hitteihin (kolmekymppisyydestä kielii se, että paikalle oli kuitenkin palkattu ehta tiskijukka..) Vaihdoimme sulavasti paritanssista sooloiluun ja about kaikilta meni muisti, kiitos pirtuboolin.

Panostus oli siis viinassa ja musiikissa. Söimme 12 tunnin aikana popkornia ja noin kolmesataa makkaraa. Nauroin hervottomasti, näin vanhoja kuomia ja keskustelin vaikeista sairauksista, kiitos kirjani. Vuokrattuna oli kaikille jäkeläisille tuttu Niemennokka, jonne olisi mahtunut vielä sata vierasta lisää. Käsittämättömän edukas, jumalattoman suuri talo jonne olisimme voineet jäädä yöksi. Päädyin kuitenkin sopimaan aamuyöllä Tindertreffit ja helsinkiläistynyt turkkilainen nouti minut, kun muut vielä reivasivat lasit kädessä laulaen vuoroon Baddingiä ja Beyoncéa. Kaiken kaikkiaan aivan pimeä ilta ja moni kohta jääkin täysin pimeäksi.

7

Kuvankaappaus 2015-9-6 kello 9.34.40

 

Sunnuntai ja pitäisi päättää pikkuhiljaa jaksaisko sitä kruisailla Kaapelille Design Markettiin ja ehkä Jumboon etsimään kuopukselle syystakkia VAI viettäiskö tätä syyspäivää neljän seinän sisällä. Jälkimmäinen houkuttaisi, koska takana on hullu viikko ja ensi viikosta on tulossa astetta kreisimpi.

Missä mä oon ollut? Kirjani vietävissä viime viikon, kuten myös Aira Samulinin kanssa Hyrsylänmutkassa, lounastreffeillä, konttorilla, Linnankellarin dinnerillä, hääkuvauksissa, Stadin amiksen tentattavana.. Sitten mä olen ollut järisyttävän paljon Snapchatissa. Snäppien teko ja ystävien seuraaminen siellä vie aikaani mielenkiintoisen paljon. Pieni päänsärky on vaivannut koko viikon ja täten en ole pystynyt jäsentämään ajatuksiani iltaisin blogiin.

Kirjan julkkarit olivat torstaina ja niiden tunteellisuus yllätti minut täysin. Murruin ensin median edessä kiittäessäni ystäviäni Katja Lustia ja Laura Frimania. Kirjan naisille ja läheisilleni puhuminen menikin sitten aivan läskiksi. Piti ensimmäistä kertaa elämässäni oikein KÄSKEÄ aivoille, että nyt kerää ittes!! Täysin yllättäen kuvatut naiset pitivät puheen minulle, jonka jälkeen olin hämilläni. Itselleni jotenkin konkretisoitui kuinka monen ihmisen kotiin olen mennyt ja kuinka monen ihmisen tarinan olen kuunnellut. Kirjassa on naisia neljäkymmentäkolme, julkkareihin pääsi reilut parikymmentä, Fleuriste-kahvila oli aivan täynnä jo tuosta määrästä kuvattuja. Sain kuulla kiitosta asian esiinnostamisesta Käpy ry:tä myöten ja naiset muistivat minua sanoin: kiitos, että teit näkyväksi surun, josta olemme tottuneet vaikenemaan.

Ääää. Alkaa taas itkettää.

En pystyisi tekemään esimerkiksi sairaanhoitajan työtä, saatika kätilön. Olen huono tekemään lahjoituksia tai edes jakamaan facebook-seinällä esimerkiksi pakolaisten hätää (yritän epätoivoisesti pitää yllä positiivisuuskuplaa). Nyt tuli kuitenkin tunne, että olen löytänyt oman polkuni auttaa ihmisiä. Tää on mun juttu. Näin mä haluan vaikuttaa asioihin. Palaute on ollut käsittämättömän upeaa, kuvattujen naisten palautetta kun jännitin toki eniten. Murskakritiikkiä odotellessa..

Ostin muuten uuden kameran motivoimaan blogiin kuvaamista ja poikien kuvaamista. Joka joulu olemme tehneet vanhemmilleni kuvakirjan lapsista ja voin kertoa, että tältä vuodelta on kameralla kuvattu varmaan kolme kertaa kakruja.. Viime aikoina on vaan ollut takki niin tyhjä, että moro. Vetelä vätysmoodi. Ollut hyvin väsynytkin joka päivä. Kaiketi tämä tästä.

Ps. Jos joku kaipaa kätevää pokkaria (Fujifilm X30), niin mulla olis myynnissä! Se on melkein uusi ja sillä on tännekin kuvattu!

Pps. Kiitos Eeva Kolulle kuvasta <3

16

DSCF7217 DSCF7187 DSCF7244

DSCF7178 DSCF7223 DSCF7231 DSCF7246 DSCF7257 DSCF7267 DSCF7283 DSCF7308 DSCF7319 DSCF7331 DSCF7341 DSCF7346 DSCF7298 DSCF7357 DSCF7355 DSCF7385

DSCF7449 DSCF7418 DSCF7442

 

Ajatus Marista Järvenpään surullisen kuuluisassa betonikirkossa (jota by the way itse jumaloin) on koominen. Tämä kimalletta ja ylellisyyttä rakastava, vanhin ystäväni, oli kuin luotu vihkiytymään kultaan hukkuvassa Helsingin Vanhassa Ortodoksikirkossa. Kylmät väreet hiipivät käsivarsilleni kun näin jumalattoman kauniin morsiamen astelevan kirkon ensimmäiseen osioon. Vaikka siunauksessa höpötettiin vehnäjauhoista, viinistä ja öljystä, sekä siitä kuinka nainen on palvelijatar, jonka pitää totella miehen käskyjä; seremonia oli kaunis ja koskettava.

Ilman Maria elämässäni, en tietäisi ortodoksijutuista mitään. Koen rikkautena, että sain varttua tytön kanssa jonka äiti puhui kotona venäjää ja asuntoa hallitsivat tummat, valtavat barokkityyliset huonekalut sekä ikonit, ja kattilassa porisi milloin naudankieli, milloin borssikeitto. Häissä muistelimme ystävien kanssa Marin perheen vieraanvaraisuutta ja lämpöä. Kun heille astui ovesta sisään, pääsi aina ruokapöytään. Sainkin loppuillasta tanssahdella yhden kappaleen morsiammen isän kanssa, jonka korvaan supattelin muistoja reissusta Kouvolaan. Matkustimme tuolloin määränpäähän Marin kanssa jättikokoisen pakettiauton takakontissa, patjoilla makoillen. Kahteenkymmeneenneljään vuoteen mahtuu muutamakin muisto!

Olemme tutustuneet Marin kanssa eskarissa, nyttemmin yhteydenpitomme on harvaa, mutta kun hänet kohtaa, tuntuu kuin palaisi kotiin. Tämä pariskunta asuu Sveitsissä ja siksikin kohtaamiset jäävät pariin kertaan vuodessa. En edes ala selittämään parin sukuhistoriaa, mutta kerrottakoon, että sulhasen äiti piti puheen suomeksi, puolaksi, englanniksi, venäjäksi ja sveitsinsaksaksi. Sulhanen laittoi toki paremmaksi ja lisäsi joukkoon vielä ruotsin. Häissä oli vieraita kuudesta eri maasta, se jos jokin kertoo parista paljon. Aika pirun rakastettava ja rakkautta täynnä oleva paketti.

Rakkautta oli täynnä myös meidän jengimme. Yläasteporukasta pieni lohkaisu, ne keiden kanssa aikaani eniten vietän. Mukaan saatiin myös Köpiksen Heidi-vahvistus ja meillä juttu kulkikin niin hyvin, että laulaa luikauttelimme suomi-iskelmää ja Finlandia-hymnejä koko paluumatkan. Kerrassaan riemukas ilta josta ei naurua tai nostalgiaa puuttunut!

Toivon kaikkea hyvää tälle parille ja postaan teille kuvia lehmistä kun joskus pääsen Sveitsiin vierailulle. Kutsu sinne tulee joka kerta kun näemme.

12

DSCF6959 DSCF6809 DSCF6869 DSCF6955 DSCF6930 DSCF7041 DSCF6952 DSCF6967 DSCF6911DSCF6790 DSCF6817 DSCF7157 DSCF7095 DSCF7006 DSCF7171 DSCF6769 DSCF7005

 

Todella aistin festivaalin järjestely-osuuden koska näin kokonaista neljä keikkaa. About. H2Ö oli täynnä lavoja, joten minne kävelitkin, kuulit, näit ja koit. Aistit. Mutta kokonaisia keikkoja ei tullut turhan montaa tsekattua.. Seura vei voiton.

Turun Telakka on tuttu paikka, juhlinhan juuri siellä ystäväni häitä, mutta silti olin muutaman kerran sokkeloisella alueella hakoteillä. Se kuitenkin toi kodinomaisen tunnun festareille, jotka nyt järjestettiin toista kertaa. Väkeä piisasi, tunnelma oli leppoisan rento ja artistikattaus valtava.

Saavuin ja poistuin Turusta porukalla, jonka kanssa en juuri festareilla ollut. Viihdyin Lauran ja Emmin, sekä erinäisten miesten joukossa pari päivää mainiosti. Toisena päivänä viivyimme saman pöydän äärellä useita tunteja nauttien viiniä ja pyöritellen pulloa: totuus vai totuus -mielessä. Kuten jo todettu, tuntui kuin olisi ollut omalla takapihalla. Ainoastaan juomien, ruokien ja vessojen jonotus oli välillä melko tuskallista. Yhdet puskapissat suoritettiin tästä syystä.

Joku taisi jossain mainitakin, että H2Ö on kuin Flow.n pikkusisko, ja sitä se juuri on! Visuaalinen ilme on tätä päivää, artisteista suurin osa suomalaista ug.tä. Ja pakkohan se tännekin on kertoa: Tapani Kansalainen oli paras. Keikka vedettiin jostain noloimmasta juhlateltasta kuin synttäreilläni oli, mutta osui ja uppos!

Meno oli villi ja hauska! Niin monta eri käännettä ja kierrettä, ettei meinaa edes muistaa. Aamulla Lauran luona raikasi molempina päivinä perinteiset ”AI SÄKIN OOT TÄÄLLÄ!” -huudot. Sanoisin, että oikeanlaista festarihotellimeininkiä!

Ensi vuonna voisi yrittää samaa kuin Flowssa viime vuonna: bändien katsominen meinasi käydä työstä. Kenties kaipasin tähän väliin nyt rentoa istuskelua ja onneksi seurani oli samaa mieltä.

5

_MG_1868 _MG_0398 _MG_0371 _MG_0366 _MG_0385 _MG_0539 _MG_0394 _MG_0730 _MG_1888

 

 

Uskallan sanoa, että useimmilla paikkakunnilla markettien kertakäyttöastiavalikoima on täyttä sontaa. Tämä johtuu ainoastaan sisäänostajista koska Duni kyllä tekee mielenkiintoisia muotoja ja vieläpä biohajoavasta materiaalista, ottimia myöten.

En voi olla ainut joka on kyllästynyt kertiksiin jotka näyttivät samoilta jo kolmekymmentä vuotta sitten! Olenko ainoa joka tykkää kun kertiksissä asti on ajateltu muotoilua ja ulkoasua? Setäni, jonka persoonaan kuuluu piikittely tokaisi ”eikö ne oo näistä pyöreitä osanneet tehdä?” Huokaisin syvään. Onko tosiaan niin, että jengi ei osta tyylikästä joten sitä ei osteta kaupanhyllyille? Vai olisiko asia kenties niin, että kukaan ei uskalla ostaa sisään hieman erikoisempaa tuotetta kun kuvittelee, ettei siihen kukaan tartu? Toki usein hieman tylsempi on halvempaa ja kun kyseessä on kertakäyttöastia, moni suomalainen ei siihen halua investoida. Itse olen sellainen tyylilyyli, että jos omistaisin mökin ja kun siellä ei ihan aina jaksaisi tiskata, panostaisin kauniisiin kertiksiin.

Raivostuttaa, että tällaista olisi tarjolla mutta sitten niitä ei saa mistään. Nouskaa barrikaadeille! Vaatikaa kauppoihinne uutta ja mielenkiintoista. Kertakäyttöastiakin voi olla kaunis ja käytännöllinen. Siis ihan todella nuo muovilta näyttävät aterimetkin ovat ekoja ja kompostoitavia.

Epäekoiksi heittäydyimme juomalaseissa ja kreiseissä neonvärisissä shottilaseissa. Pahvimukissa kun on se valitettava puoli, että muutamassa tunnissa muki syöpyy ja olimme sen verran ekoja kuitenkin, että mukit nimikoitiin kun jaoimme alkudrinkkiä. Ne siis kestivät läpi yön!

 

22

_MG_0578 _MG_0606 _MG_0575 _MG_0601

Ex-anoppini on suorastaan aivan hullu nainen! Hyvällä tavalla. Hänelle ei riittänyt pyörittää täyspäiväsesti siivousyritystä vaan hän halusi kuusikymppisenä toteuttaa unelmansa omasta kahvilasta.

Kahvila Iivari onkin nimetty meidän Leevi Niilo Iivarin mukaan ja Leevi on myös tajunnut tämän oikein hyvin.. Hän käy siellä nostamassa osinkoa pullien muodossa harvase päivä. Päädyimme jo pisteeseen jossa yhdeksänvuotiaan kahvilakäyntejä piti alkaa rajoittamaan vaikka ymmärtäähän sen toki, että joka päivä olisi kiva vähän herkutella nimikkokahvilassaan.

Riitta on tunnettu hyvästä mausta monessakin muodossa. Kokkailut ovat aina olleet ihania ja kodin sisustus Artek -tyyliin. Luomukahvilan herkut leivotaan kaikki kahvilan omassa keittiössä ja sisustus on simppeli ilman liiallisia krumeluureja. Ex-anoppi leipoi mulle lahjaksi kakun ja se oli korkeudessaan melko huimaava. Kaffelan antimista voi siis nauttia myös omissa juhlissaan kuppilassa istumisen lisäksi.

Olen päässyt mukaan kahvilan toimintaan täyttämällä Iivarin instafeediä. Kenties kehittelemme jatkossakin yhteistyötä. Viime kerralla kävin kuvaamassa ja vastapalvelukseksi sain ikkunoiden pesun ja kämpän perusteellisen siivouksen. En mä nyt tiedä onko mitään ihananpaa kuin tehdä välillä vaihtokauppoja palveluksillaan! Win-win sanoisin.

Muutenkin olen erittäin onnellinen tästä eron jälkeisestä ajasta sukulaisten kesken. Synttäreiden viimeiset aikuiset (en laske itseäni vielä aikuiseksi) olivat ex-appivanhempani. Halasin molempia ja sanoin ”ihanaa kun viihdyitte!” Kuten lapsillemme lupasimme; ketään ei poistu teidän elämästä. Edelleen tulee mökkikutsuja ristiin rastiin ja kaikki viihtyvät yhdessä aivan kuten ennenkin.

Kahvila Iivari on uusi yritys Järvenpään keskustassa ja sen etenemistä sekä aukioloaikoja voipi seurata parhaiten facebookissa. Tukekaa paikallista ja pientä. Sieltä saa varmasti rakkauden täyteisempää kakkua kuin vaikkapa Kulmiksesta.

27