Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Onko sinusta kuoriutunut koronan alla leipuri? Vaikka raksa vie parhaillaan liki kaiken vapaa-ajan, olen ajautunut leipomaan leipää väsymyksestä huolimatta. Johonkin alkukantaiseen selviytymiseen oman leivän leipomisen kriisin keskellä täytyy perustua, en näet ole ainoa.

Korona vuoksi moni joutuu myös juhlimaan lasten synttärit, valmistujaiset ja muut kissanristiäiset pienellä porukalla. Se saattaa olla kauan odotettu armahdus juhlien väsyttävälle järjestämiselle, tai se saattaa innostaa leipomaan vieläkin enemmän. Olit sitten kova leipoja tai leipomisesta haaveileva, nyt on mahdollisuus saada hyllyyn ihana teos, jossa herkullisia ideoita riittää.

Kevät on etenkin kakkujen aikaa ja näinä epätavallisina aikoina haluan arpoa muutaman vegaanisen kakkukirjan lukijoiden kesken. 

Kokosimme Vienan kanssa kolmisen kevättä sitten kasaan vegaanisia leivonnaisia sisältävän teoksen: Eat Cake! Viena on tehnyt vegaanisia kakkuja jo ennen kuin vegaanit nousivat Suomessa puheenaiheeksi ja hänen mainioista resepteistä koostui kirja, joka auttaa leipomaan herkkuja ilman eläinperäisiä tuotteita.

Minun lempireseptiksi on muodostunut Puoloffee, jota teen usein anti-vegaanisena (kaikki reseptit voi valmistaa myös eläinperäisistä tuotteista, jos niin haluaa). Puoloffee on niin helppo ja hyvä, että siitä on tullut meidän perheen vakioleivonnainen. Se on Vienan versio vuosia sitten hitiksi nousseesta banoffeesta, jossa banaani ja kinuski muodostaa makean liiton. Puolukoita sisältävä versio on mielettömän raikas, kun puolukat poksuvat suussa ja sekoittuvat kinuskin, digestivekeskipohjan ja kermavaahdon kanssa. Ehdottomasti enemmän minun makuuni, kuin yltiömakea banoffee.

Kirjasta löytyy herkkuja brunssipöytään, korvapuustit, suklaahippukeksit ja useita erilaisia kakkuja sekä piirakoita. Eat cake pitää sisällään tekstit sekä suomeksi, että englanniksi. Kirjamme on kustantanut Cozy Publishing ja jos et malta odottaa suosiiko arpaonni, Cozyn verkkokaupasta löytyy meidän kirjan lisäksi monia muita ihanuuksia, kuten kaunis kirjasarja Happy HomesKIRJAKAUPPAAN!

Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen CAKELOVE!
Arvon kolme teosta, voittajat saavat kirjat postitse kotiin. Muistathan siis ilmoittaa sähköpostiosoitteesi kommenttia jättäessäsi. Arvonta päättyy perjantaina 8.5.2020.

Onnea arvontaan ja muistetaan Julia Childin totuus: A party without a cake is just a meeting! <3

9

 

Tein granolaa. Ensimmäistä kertaa. Kuten monessa muussakin, myös tässä tulen hieman jäljessä. Olen makustellut mahdollisuutta tehdä omaa granolaa jo vuosia ja nyt yksi kirjan teksti sai minut tarttumaan kaupan liki viimeiseen kaurahiutalepakettiin.

Kuten on uutisissa todettu, ruoka ei ole vielä loppumassa ja Eloveenaakin on taas hyllyissä. Jos tässä etätyön ja lasten hoitamisen ja opettamisen lomassa jää iltoihin aikaa, tee ihmeessä itse seuralainen esimerkiksi jogurtille.

Luin (ja rakastuin) hetki sitten  Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjaan. Se ei ole keittokirja, vaan Saku puhuu hyvästä ruoasta, tuo omat mielipiteensä ja oivalluksensa esiin. Saku on ehta multitalentti ja meiltä löytyy suurin osa hänen tuotoksistaan kirjahyllystä – arvostus on syvällä, mutta tämä kirja muodostui koko tuotannon kruunuksi. Ajatusmaailmamme kohtaavat ja ahmin kirjan yhdessä viikonlopussa.

Olen lukukokemuksen jälkeen palannut kirjan äärelle epämääräisten reseptien lomaan. Tuomisen ydin on yksinkertaistaa asioita ja käyttää laatua määrää enemmän, tehdä ruokaan liittyvistä asioista helpompia. Hän kirjoittaa oman elämänsä tottumuksista ja löysin niistä paljon tarttumapintaa. Koska laatu määrää tahtia heidän taloudessa enemmän kuin määrä – granola täysrasvaisen jogurtin kanssa kuuluu etenkin viikonloppujen aamupalapöytään.

 ”Rakastan asioita, joiden tekeminen on helppoa mutta jotka lisäävät laadun tuntua arjessa. Omatekoinen granola on yksi näistä. Sen tekeminen kuukauden tarpeisiin vie alle tunnin, ja siitäkin ajasta yli puolet menee odotteluun.”

Jos olet suurperheen vanhempi, granola ei välttämättä ole vastaus muromyslin korvaamiseen, mutta kahden aikuisen kodissa se on juuri noin!

Granolasta löytyy reseptejä vaikka kuinka, mutta päädyin kokeilemaan Sakun suurpiirteisellä reseptillä. Ymmärsin heti, että granola ei tule halvaksi, mutta valmistamisen jälkeen todella ymmärsin laadun merkityksen. Oivalsin myös ensimmäisen kokeilun jälkeen, että granolasta voi tehdä halvemman version jättämällä kalliit pähkinät pois. Kolmen tai neljän arvokkaan pähkinän sijaan voi valita yhden ja lisätä settiin auringonkukan siemeniä ja maapähkinöitä. Laatu tippuu toki, mutta ei merkittävästi ja hinta on kukkarolle suotuisampi.

Tuominen kannustaa ihmisiä kokkaamaan kokeilemalla, tiukoille resepteille on paikkansa, mutta hänen kirjastaan ei niitä löydy.

 

Kirjan granola 

Pilko isö määrä erilaisia pähkinöitä, mielellään tuoreita ja mahdiollisimman hyvälaatuisia. Lisää joukkoon pähkinöiden verran kaurahiutaleita ja sekoita käsin. Lisää 1-2 dl vaahterasiirappia, ihan vähän öliiviöljyä ja suolaa. Sekoita lastalla. 

Vatakaa 1-2 kananmunan valkuaiset vaahdoksi ja sekoita joukkoon. 

Levitä granola tasaisesti uunipellille. Paista noin 40 minuuttia 160-asteisessa uunissa. Ota pois, kun granola alkaa hieman tummua. Se saa ruskistua hieman muttei palaa. Anna jäähtyä ja kovettua ainakin puolituntia ja siirrä esimerkiksi isoon lasiastiaan. 

 

Saku kirjoittaa myös, että vaahterasiirapin määrään vaikuttaa se kuinka makeasta granolasta pidät. Hän mainitsee, että granolaa voi maustaa vaikkapa kookoshiutaleilla, kanelilla tai sekaan voi lisätä kuivattuja marjoja tai hedelmiä – ilmoittaen, ettei itse pidä kummastakaan versiosta. Hahah. Hän myös muistuttaa, että ei pidä ahnehtia uunipellin täyttämisen kanssa, liian paksulla kerroksella granolasta ei tule rapeaa.

Omat oivallukseni liittyivät edellä mainittuihin ainesosiin ja seuraavan kerran aion koittaa hieman halvempaa versiota. Aino myös lisätä joukkoon aavistuksen kanelia. Käytin itse 7dl murskattuja pähkinöitä ja täten 7dl kaurahiutaleita, se määrä ei mahtunut yhdelle pellille, eikä lasipurkkiini. Seuraavaksi testaan 5+5dl. Lisäsin joukkoon liki 2dl siirappia, koska pidän makeudesta enemmän kuin Saku. Käytin tuohon määrään myös 2 kananmunaa. Poltin melkein toisen vajaan uunipellin, mutta sekoitettuna yhteen, mausta tuli passeli. Kannattaa olla tarkkana uunin kanssa, paahtuminen riippuu pitkälti pellillä olevasta määrästä.

Nyt vain odotan, että marjat tulevat sesonkiin ja pääsen lisäämään niitä luksusaamupalaani, jonka tekeminen ei tosissaan vaatinut ihmeitä.

Aivan todella suurella lämmöllä suosittelen tutustumaan Tuomisen kirjaan. Se oli ihana lukukokemus ja läpäisee kirjojeni rankan konmaritus-seulani. Tämä teos tulee kulkemaan mukanani aina.

3

Tapojeni orja. Rutiinien runkkaaja.

Meillä on niin paljon automatisoituneita rutiineja, että kun niiden äärelle pysähtyy ja niitä purkaa osiin, saattaa hävettää. Osa rutiineista on toki hyviä ja kaikin puolin palvelevia, kuten hampaiden pesu tai turvavyön käyttö. Mutta meihin on muodostunut paljon tapoja, joista voisimme päästä eroon.

Kun tartuin James Clearin kirjaan Pura rutiinit atomeiksi, ajattelin nimenomaan räjäyttää kaikki tyhmät rutiinit elämästäni. Hävittää kertakaikkiaan rutiinit ja elellä villisti ja vapaana. Alkumetreillä minulle kuitenkin selvisi, että James ei todellakaan anna meidän villiintyä, hän haluaa luoda uusia rutiineja jotka ohjaavat meitä haluaviamme asioita kohti.

”Tämän kirjan avulla voit tehdä hyvien rutiinien noudattamisesta ällistyttävän helppoa ja huonojen ylläpitämisestä mahdotonta.” 

Pohdimme taannoin kollegan kanssa, kuinka tv-sarjan katsomisesta tulee aina huono omatunto, kirjan lukemisesta ei koskaan. Niin kauan kuin suoratoistopalveluita on ollut olemassa, olen puhunut siitä kuinka pitäisi katsoa vähemmän televisiota. Olen aina katsonut paljon draamasarjoja ja jossain kohti tosi-tv:täkin, mutta suoratoistot tekivät tehtävänsä. Kun ei enää joudu painaa edes nappia seuraavaa jaksoa varten, helppous on muuttunut minun näkövinkkelistäni huonoksi. En tiedä mitään häpeällisempää kuin Netflixin kysymys ”Katsotko vielä?”

Televisio on ollut lapsuudesta asti rentoutumisen keino. Se on opittu tapa ja nyt opetan esimerkilläni sitä lapsilleni. Kuten yleensä, saatan pohtia asiaa vuosia ja sitten jossain vaiheessa mitta tulee täyteen. Tämän kirjan aikana aloin ihan toden teolla tarkastella tätä rentoutumisrutiiniani kriittisillä silmälaseilla.

Vaikka määrällisesti katsoisin ”vain” yhden 30 minuutin jakson lempisarjaani illassa, rutiinista on tullut pelottavan jykevä. Huomasin, että kotityöt, lasten läksyt, koiran ulkoilutus ja kauttaaltaan muu elämä oli tämän hetken tiellä. Kun kaivelin syvemmälle, löysin jotain vielä kamalampaa. Minussa on asunut vuosikausia asenne, jonka vuoksi vihaan harrastuksia ja kavereiden kohtaamisia arki-iltoina. Jep.. Jotta ne eivät vie aikaa minun rentoutumishetkeltäni. Mikäli minulla ei jää aikaa toljottaa telkkaria yhden tai viiden jakson verran, päivä on pilalla. Minua kuvotti.

Ja kuvottaa edelleen, mutta kuin taikaiskusta olen muuttanut jo asennettani ja jopa ehtinyt mennä ääripäähän. Tämän viikonlopun aikana olen katsonut televisiosta yhden kotimaisen elokuvan ja lukenut 500 sivua kirjoja.

Kirjaa lukiessani kävin myös keskustelun Kain kanssa aiheesta Mitä jos vaan tykkää telkkarin katsomisesta ja se on elämän suola?

Hyvinkin mahdollista, että nautinto on vahva ja nollaus tarpeellinen. Kenties et keksi muuta nollaustapaa tai et halua nollata, kuin telkkaria katsomalla. Kuitenkin kun kuvittelen itseni siellä kuuluisalla kuolinvuoteella, en ole ollenkaan sinut sen asian suhteen, että arki-iltojeni riemu ja rentoutumiseni ydin olisi ollut pelkästään televisio. Olen edelleen sitä mieltä, että sarjat voivat sivistää ja tunteita herättävät elävöittää sielunmaisemaa – mutta ne voivat myös turruttaa ja niiden parissa voi kadottaa päiviä.

Clearin kirjassa tehdään huonoista rutiineista näkymättömiä, vastenmielisiä, vaikeita toteuttaa ja epätyydyttäviä. Hyvistä rutiineista tehdään ilmeisiä, houkuttelevia, helppoja ja tyydyttäviä. Kuulostaa simppeliltä ja sitähän se onkin. Minun missioni ei ole pysyä tämän viikonlopun ääripäässä, missioni on uskaltaa löytää turvasatama toisaalta. Useammasta lähteestä, joista tv voi olla yksi.

Clearin kirjan lisäksi kuuntelin rinnalla Saku Tuomisen Juu ei – pieni kirja priorisoinnista (aivan loistava muuten!) ja näiden yhdistäminen olikin loistava sattuma. Ymmärsin jotain kiitollisuudesta ja sen kautta pääsin soveltamaan asioita rentoutumisen lähtökohdista. Yksinkertaisesti päätin esimerkiksi, että ruoanlaitto ja astianpesukoneen täyttäminen eivät ole ärsyttäviä askareita, vaan miellyttäviä ja olen erittäin onnekas, että voin ylipäänsä tehdä näitä asioita. Näin ollen voin nollata myös siivotessani.

James Clearin ajatuksena on todella murtaa vanhat pinttyneet tavat ja mennä uusia kohti. Itse näen taikaa mikromuutoksissa ja niistä myös James lähtee liikkeelle – pieniä askelia ja helppoja rutiineja. Jo asioiden ajattelu liikuttaa tapojen orjaa ja muutoksen kynnyksellä sekin riittää.

James Clear – Pura rutiinit atomeiksi (Tuuma, 2020)

2

Kirjattakoon historian kirjoihin, että syksyllä 2019 Kaisu Jouppi lopetti radion kuuntelemisen autossa kokonaan.
Olen nähkääs kuunnellut äänikirjoja. Sen lisäksi olen lukenut, koska rakastan fyysisen kirjan tuntua. Olisi hieman epäkäytännöllistä lukea fyysistä kirjaa ajaessaan, joten olen löytänyt nyt äänikirjojen salat. Ihan voisin sanoa pitäväni siitä maailmasta, tosin toisinaan en kykene kuuntelemaan itse sisältöä, kun lukijan ääni raivostuttaa. Toisinaan se taas istuu tarinaan kuin nakutettu ja tuo oman lisänsä kokonaisuuteen.

Haluaisin lukea vielä enemmän. Usein syynä lukemattomuuteen on energian puute. Väsyneenä on helpompi tuijottaa tv-ohjelmaa, kun ei tarvitse kuvitella päässään kirjan maisemia, hahmojen kasvoja, saatikka keskittää silmiään seuraamaan kirjan rivejä. Olen iloinen kun joinain iltoina päädyn sänkyyn hyvissä ajoin ja jaksan lukea parikin tuntia.

Nyttemmin olen myös oivaltanut, että kirjaa voi lukea myös päivällä. Yrittäjänä minulla on mahdollisuus lukea vaikka aamulla, ennen töiden aloittamista. En ole tehnyt näin ikinä, mutta voisin! Lomamatkoilla luen aamusta iltaan, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, mutta kotona se tuntuu rikolliselta. Sen vuoksi minulle ei ole muodostunut tapaa lukea viikonloppuisinkaan päivällä. Hitaasti olen yrittänyt muuttaa tätä tapaa ja viime sunnuntaina asetuinkin sohvalle kirjan kanssa klo 15 – se oli ihanaa!

Nyt niihin vinkkeihin!

Missä olet, Bernadette?
Hulvaton Maria Semplen kirjoittama tarina, joka etenee pitkälle ihmisten välisten viestien (tekstareiden, muistilappujen, sähköpostien) kautta. Herkullisia hahmoja sisällään pitävä teos nappaa otteeseen ja kun tiedossa on Bernadetten katoaminen, ei malta olla selvittämättä minne hän oikein katoaa ja löytyykö häntä ikinä. Tästä on tullut elokuva, jossa Bernadettena lymyilee Cate Blanchett. Trailerin vaikuttavat osuvilta, mutta arvosteluiden perusteella ei yllä ihan kirjan tasolle. Koskapa ne yltäisivät.. Haluaisin silti ehdottomasti nähdä Bernadetten tarinan myös valkokankaalla, niin vivahteikas se oli.

 

 

Sirkka
Anni Saastamoinen kirjoitti muutama vuosi sitten masennuksestaan upean teoksen, josta olen täälläkin puhunut. Nyt potkaistiin homma toiseen laitaan ja Sirkan tarina oli kuunneltuna niin hauska, tunteellinen ja mojova paketti, että haluaisin ostaa tuon fyysisenkin version. En vain tiedä tulenko elämässäni koskaan siihen tilanteeseen, että lukisin teoksia uudelleen. Olen aina kadehtinut niitä, jotka lukevat saman kirjan kolmesti, merkkaavat margnaaliin kommentteja ja alleviivaavat, sekä taittavat hiirenkorville koko kirjan.
Sirkan äänikirjaksi lukee Pirjo Heikkilä ja herättää kyllä Sirkan henkiin. Tämä on kertomus Sirkasta, joka ei tee itsestään numeroa ja olisi mieluusti vain kotona kissansa ja viherkasvien kanssa. Kerrassaan lämmin suositus. Viis kautta viis ja mitä näitä nyt on.

Lopun jälkeen
Vanhemmat ja kuolemansairas lapsi. Eletään arkea lasten teho-osastolla, kun perhe saa huonoimpia uutisia ja hetken päästä vanhemmat ovat oikeuden edessä vastakkain. Annetaanko lapselle saattohoitoa vai lennätetäänkö hänet maapallon toiselle laidalle saamaan hoitoa joka ei paranna, mutta pidentää mahdollisesti elinaikaa vakavasti vammaisena kylläkin.
Sydäntä särkevä tarina, joka tekee yllättävän käänteen oikeuden päätöksen jälkeen. Hieno kuvaus elämän rajallisuudesta, kohtalosta ja siitä miten valinnat muokkaavat meidän polkujamme.

 

 

Loppuun vielä muutama nosto, joita voin suositella koluttavaksi.

Munametsä – Olga Kokko
Noh. Kyllä tämä nauratti useaan otteeseen, mutta täytyy myöntää että juuri nyt en muista melkein mitään koko kirjasta. Haha.

4 tunnin työviikko – Timothy Ferris
Ehdottomasti ajatuksissa alvariinsa ja jotain mihin tähdätä. Kyllä, neljän tunnin viikko, ei neljän päivän. Kirjalla on jo ikää, joten referenssit ei ole up-to-date, mutta herätti ajatuksia ja tätä teosta aion ainakin selailla uudelleen, jos en nyt täysin kokonaan lukemaan ala.

Päiväkirja luovuudesta ja luopumisesta – Timo Kiiski
Laittoi ajattelemaan.

Juurihoito – Miika Nousiainen
Tälläkin kirjalla on jo hieman ikää, mutta tarina oli mukaansa tempaava ja hauska. Tässä päästään suomalaisen miehen mielenmaisemaan, ihmisten eroihin ja jokaista hahmoa kohtaan kokee sympatiaa.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – Sisko Savonlahti
Samaistuin sinkkuvuosiin, mutta toisinaan teki mieli huutaa, että ”Ota nyt itseäsi niskasta kiinni!” Kuitenkin kepeä ja ihanasti kuljettava teos.

Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin – Marianne Power
Siis tällä on järkyttävä nimi Suomeksi. Marianne itse tarttuu selfhelp-kirjoihin ja yrittää saada niiden avulla elämänsä kuosiin. Ei mene niinkö Strömssöössä ja etenkin sen vuoksi inhimillinen ja viihdyttävä. Flippauksia luvassa.

Menisit ennemmin terapiaan – Iikka Kivi
Totuuden torvi, naurattikin toisinaan. Ei kuitenkaan mikään vuoden kirja.

Oletko sinä lukenut tai kuunnellut näistä joitain? Kerro, mitä tuumit!

0

Minusta kamalin asia maailmassa olisi synnyttää kuollut lapsi. Pelkkä ajatus tuntui järkyttävältä, kuinka kukaan kykenee läpikäymään moista. Kun puhuin asiasta neljänkymmenenkolmen kohtukuoleman kokeneen äidin kanssa, tuli aika nopeasti selväksi, että mikäli joutuu kohtaamaan kohtukuoleman – lapsen synnyttäminen muotoutuu lopulta tragedian kauneimmaksi hetkeksi.

Tapasin kolmen vuoden aikana äitejä ympäri Suomen, jokaisella oli oma elämäntarinansa ja niitä yhdisti kohtukuolema. Naiset olivat menettäneet lapsensa raskausviikon 22 jälkeen, osan raskaus oli edennyt viimeisille viikoille. Kun olin saanut kuulla raskaudesta, kohtukuoleman toteamisesta, synnyttämisestä ja menetyksen jälkeisestä ajasta, oli aika ottaa valokuvia. Halusin kertoa näiden naisten tarinan yksissä kansissa ja kuvien kanssa muodostui teos Tyhjä syli (2015).

Kirja on valokuvateos, joka sisältää yksitoista pidempää tarinaa ja lyhyitä lainauksia haastatteluista. Kirja antaa ennen kaikkea vertaistukea kohtukuoleman tai keskenmenon kokeneille – lapsensa menettäneille. Vertaistukena kirja antaa toisten kokemukset alusta loppuun, pohjattoman surun läpikäymisestä elämän jatkumiseen. Se on myös valokuvataidetta ja kuvien lisäksi tarinat voivat kiinnostaa jokaista meistä.

Tyhjä syli otettiin neljä vuotta sitten upeasti vastaan, olen ollut kertomassa naisten kokemuksista kätilö-opiskelijoille ja saanut kuulla kohtalotovereiden tarinoita vuosien saatossa. Media myös kirjoitti aiheesta laajasti ja olin onnellinen, että vaiettu asia sai äänen. Kirjoja on vielä muutama jäljellä ja haluaisin, että he löytävät sinne missä heitä tarvitaan.

Teoksen (128 sivua, sidottu, kovakantinen) voi hankkia suoraan minulta (25e+3e postikulut) laittamalla minulle sähköpostia (kaisu @ kaisujouppi.com). Mikäli sinulla on kiinnostusta hankkia useampi kappale ja saattaa kirjoja eteenpäin, laita ihmeessä viestiä. Aikoinaan haaveeni oli saada teos kätilöille, sairaaloihin, neuvoloihin. Edelleen tuumailen, löytyisikö taho joka painaisi teoksesta kevyen lehtisen ja saattaisi sen vertaistukea kipeästi tarvitseville – mikäli sinulla on ideoita, ota yhteyttä.

7

Kaksi kovin erilaista kirjaa ja toisaalta näissä on jotain samaa. Toinen on kirjoitettu vuonna 1977 ja toisen kirjan kirjoittaja on syntynyt vuonna 1973. Yhtenäisyys näiden kahden teoksen välillä on vahva kirjoittaja. Määrätietoinen, oman elämänsä kulkija, joka viitoittaa toisia oikealle polulle. Maria Veitola rivien välistä, pehmeästi, kertoen omista kokemuksistaan ja Wayne W. Dyer käskevästi, mutinoita kuuntelematta. 

Oikeasti näillä kirjoilla ei juurikaan ole tekemistä toistensa kanssa, ne vaan sattuivat molemmat jäämään keväällä kesken ja näin lomalla päätin lukea kirjat loppuun. 

Hyväksy itsesi – uskalla elää! käskee elämään tietyllä tavalla. Se viitoittaa vapaaseen elämään, jolloin eletään hetkessä. Kirja on vanha ja sisältää jokseenkin hölmöjä juttuja, mutta suurin osa seitkytluvulla kirjoitetuista fraaseista pitää paikkansa edelleen.

 

Dyer painottaa, että ihminen on vastuussa itsestään, murehtiminen on turhaa ja kaikki on nyt.
Ei huomenna tai eilen.

 

Suurin osa tämän kaltaisista kirjoista sanovat samaa, Dyer tosin vaikuttaa melko pelottavalta mieheltä. Kirjan kansi johtaa harhaan – toivoin lempeitä vinkkejä, toisin kävi. Ehkä se onkin ainut keino saada asioita ihmisten päähän: käskeminen. Hypin jonnin verran ja keskityin niihin palasiin, joissa annettiin vaihtoehtoja nykyiselle. 

Tämä kirja on yksi self-help muiden joukossa, kovin vaativa sellainen, mutta ei sisällä mitään, mitä en olisi aiemmin kuullut. Ehkä tällä kertaa käteen jäi se, että kaikki pitäisi kääntää aina itsensä kautta. Tähän Wayne tarttuu usein ja sen huomaaminen omassa elämässä onkin melko haastavaa. Meillä kun on kovin sisään rakennetut maneerit käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Kirja siis antoi paljon ajateltavaa ja jos niistä haluaisi todella saada irti kaiken, täytyisi kirja lukea muutamaankin otteeseen. Käskyjä on niin paljon.

Veitolan kirjaa odotin. Olen kuvannut Marian vuosia sitten ja saanut hänen apuaan eräässä polttari-kujeessa, mutta en tunne naista oikeasti yhtään. Minulla on tasan se käsitys hänestä, mikä meillä kaikilla on, jotka olemme seuranneet hänen uraansa somessa, kolumneissa, telkkarissa ja radiossa. 

Siitä mitä olen nähnyt, voin sanoa, että pidän hänestä. Jos olisimme ystäviä, olisimme varmasti samalla aaltopituudella, ainakin toisinaan.

 

Katson Mariaa ylöspäin, hän on vahva ja viisas nainen, joka ei jää hiljaiseksi.

 

Olen lukenut monet hänen kolumneistaan, jotka kirjasta löytyy ja pidin hirmuisesti siitä, että hän nyt 45-vuotiaana (stalkkeroin iän Wikipediasta) katsoo taaksepäin ja analysoi omia ajatuksiaan. Niin mielenkiintoista! 

Veitola on tietyllä tapaa elämänkerta. Uskon, että tämän kirjan lukevat ne ihmiset, joita Marian elämä ja ajatukset kiinnostavat. Kannustaisin kuitenkin ihmisiä lukemaan kirjan, vaikka Veitola olisi täysin vieras konsepti. Kirjassa on paljon ajatuksia asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. 

Kirjan päättää kolumni, joka on julkaistu Trendissä 2016. Se kiteyttää paljon ja on täydellinen lopetus kirjalle. Näistä viimeisistä sanoista voimaantuu (vaikka vihaankin sitä sanaa). Toki kirjan kiitokset heittävät vielä kertaalleen kyyneleet silmiin. 

”Omien kokemusteni perusteella olenkin listannut opit, joita tarvitsee, jos haluaa elää onnellisen elämän ilman suunnitelmia:

Puhu ja kuuntele, kun muut vastaavat. Pidä huoli siitä, että pidät mielesi uteliaana. Älä anna periksi. Tee vain asioita ja vain niiden ihmisten kanssa, jotka koet sydämessäsi oikeiksi. 

Jos haluat lapsia, älä hukkaa aikaasi seurustelemalla ihmisen kanssa, joka ei halua. Opettele olemaan joka tilanteessa läsnä. Opettele kestämään epämukavuutta: minä olen välillä täysin hukassa, mutta kun sekavien hetkien tajuaa menevän aina lopulta ohi, ne eivät enää lamauta. Mikään ei ole pelkästään helppoa ja kivaa, eivät varsinkaan ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi. 

Älä siis hukkaa aikaasi miettimällä B-suunnitelmaa. Jos elät oppieni mukaisesti, lupaan, ettet tarvitse sitä.”

Molemmat kirjat herättivät ajatuksia ja sehän on se mihin kirjoilla tähdätään. Nappaa ihmeessä molemmat haltuun.  

1

Kirjoitin muutama postaus sitten teille Dr Qing Lin kirjasta Shinrin-Yoku, jossa sukellettiin metsäkylvyn saloihin. Siitä inspiroituneena olin hyvin määrätietoinen ja päätin oitis, että meille tulee Aroma Diffuuseri.

Diffuuseri tuo metsän sisätiloihin. Se kuljettaa eteerisiä öljyjä elimistöön tehokkaasti ja öljyjä sekoittamalla voit liki tuntea olevasi japanilaisessa metsässä. Mikäli haluat siis Suomen metsien lisäksi testata Japanin metiköitä – Qing Li suosittelee sekoittamaan öljyjä jotka sisältävät pallosypressiä, japaninsypressin puuta ja lehtiä, rosmariinia, setripuuta, eukalyptusta ja mäntyä.

 

Pelkästään tuntemuksista ei kuitenkaan ole kyse, vaan
eteeristen öljyjen hengittely on itsensa hoitamista. 

 

Onko keskittymiskyky kateissa ja fyysinen väsymys painaa? Lorauta diffuuseriin männyn tuoksua ja ala hengittelemään. Kiristääkö hermoja? Tuoksuttele setripuun (joka nykyään on peräisin usein katajasta) rauhoittavaa ja henkistä vahvuutta lisäävää aromia. Haluatko välttää tulevan talven flunssat? Pulputa talven läpi japaninsypressiä huoneilmaan ja nuhat pysyvät loitolla. Japaninsypressi (eli Hinoki) tuoksuu metsäiseltä ja aromaattisen öljyn sanotaan rentouttavan, rauhoittavan ja maadoittavan mieltä (whatever that means..). Sitä käytetään myös kipeiden lihasten hoitamiseen. Diffuuseri levittää tuoksut huoneeseen, mutta öljyjä voi toki myös tiputella kylpyveteen.

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat olleet hoitomuotoina kovin pitkään, mutta kovin monella suomalaisella ei ole omaa pulputtajaa kotona. Kovinkaan usea suomalainen ei myöskään lenkkeile metsässä paria tuntia, joka päivä. Minä olen sieltä päästä, joka kokee metsässä kuljeskelun melko tylsänä aktiviteettina, ötökät syövät minut paukamille sekunneissa ja kaikkialla näyttää samalta. Eksyn varmasti, jos lähden ilman puhelinta metsän syvyyksiin. Tuijotan mieluummin tuntikaupalla merta. Diffuuseri tulee kuvioihin tässä vaiheessa.

 

Haluan hengitellä hyvää tekeviä öljyjä kun istun tietokoneella,
tai kun nukun. 

 

Meidän diffuuseriksi valikoitui Bulba ja voitte vain arvata miksi. Bulba tarjoaa sisustukseen sopivia diffuusereita, jotka eivät vie huomiota, vaan ovat näppärän kokoisia, helposti liikuteltavia ja kestävät esteettisen silmäni arvioinnin. Bulballa koettiin, että diffuuserit olivat liian isoja ja rumia, joten he päättivät kehittää oman mallistonsa. Suomalainen yritys haluaa tuoda kosteutta kuivaan sisäilmaamme ja lisätä tuoksuja tuoksuttomaan kotiimme, kauniisti ja helposti.

Bulban kautta voi hankkia samalla myös kotimaisen Frantsilan eteerisiä öljyjä. Minun koriin valikoitui alkajaiseksi mänty, kataja ja mustakuusi. Aion ottaa metsäteeman haltuun täysillä ja olenkin jo koukussa ihanaan männyn tuoksuun. Melkein kun olisi saanut puhtaat mäntysuovalla pestyt matot lattioille, joka päivä! Olen myös erittäin yllättynyt siitä kuinka riittoisa melko pikkuinen Bulbani on. Tunteja se surruttaa höyryä huoneeseen ja nestesäiliö on silti liki täynnä.

Onko teillä kokemuksia diffuusereista ja niiden hyödyistä? Kiinnostaisi erittäin paljon kuulla lempituotteistanne etenkin öljyjen saralla.

Henkiset hyvinvoinnin ja metsäfiilistelyn lisäksi Bulba listaa Aroma Diffuuserin hyödyiksi muun muassa: vähentää kuivassa ilmassa lisääntyviä bakteereja, edistää terveyttä, sitoo pöly ja allergianaiheuttajia, kosteuttaa ihoa ja ilmaa, auttaa nukahtamaan ja vähentää kuorsausta ja tukkoisuutta.

Sanoisin, että hankkimalla diffuuserin kotiin, ei voi kuin voittaa. Koodilla muutamahetki10 saat tilauksestasi 10% alennuksen verkkokaupasta, joka löytyy osoitteesta bulba.fi

 

5

Kolme kirjaa. Kaikki melko keskinkertaisia, koska mulla on hallussa monetkin jutut elämässä (hehe). Mutta jotain jokaisessa oli. Sehän elämässä onkin mahtavinta. Lähes poikkeuksetta oppii aina jotain uutta, mikäli antaa sille mahdollisuuden.

The Book Of You – Kirja perustuu YOU-appiin, joka taas perustuu mikrotekoihin. Isot muutokset ovat useille meistä vaikeita ja YOU yrittää tuoda pieniä muutoksia elämääsi. Kirjan ideana on, että lukija toteuttaa yhden mikroteon päivässä, vuoden ajan.

 

Luin itse kirjan päivässä.
Huomasin heti, että tämä ei ole minun projektini, mutta kirja kiinnosti silti koluta läpi.

 

Kirjoitinkin vihkoseeni muutamia hyviä mikrotekoja, jotka voisi ottaa käyttöön:

Lausu kohteliaisuus – ihmiset (suomalaiset) tekevät melkein kaikki tätä liian harvoin.
Kävele takaperin – kirjassa oli monta vinkkiä, joissa virkistetään molempia aivolohkoja tekemällä jotain poikkeavaa kropalla, kuten hampaiden harjaus vasemmalla kädellä. Takaperin kävely ei rasita niveliä ja askel tapahtuu varpaat edellä. Tätä on käytetty hoitokeinona jos jonkinmoisiin sairauksiin aikoinaan.
Kuluta vähemmän – Pihistelen monessa, en ostele satunnaisia latteja ja syön harvoin lounasta ravintolassa. Silti on erittäin hyvä pitää kuluttaminen mielessä aina. Koska karu totuus on, että liki kaikki kuluttaa liikaa.
Tietoinen syöminen – Ruoka on yksi kirjan pääteemoista. Syö pöydän ääressä tekemättä muuta, maistele ja analysoi ruokaa. Hyvä vinkki oli myös laittaa lautaselle se määrä mitä aiot syödä esimerkiksi sipsejä. Näin määrä konkretisoituu ja saattaa aiheuttaa havahduksia. Esimerkiksi on helppoa syödä kilo herneitä, mutta jos laitan ne lautaselle (-sille), niin havahdun siihen, että esimerkiksi kaksi lautasta riittää, viiden sijaan.
Kuuntele klassista – Kuuntelen toisinaan, mutta pitäisi tehdä sitä useammin! Klassisen musiikin hyötyjä ovat muun muassa parempi unenlaatu, ahdistuksen ja stressin poisto
Venyttele 1 min aamuisin – Oi että, tämän kun muistaisi, päivät lähtisivät varmasti eri tavalla käyntiin.

Lista jatkuu päivyrissäni ja voin sieltä kurkkia suosikkejani tulevaisuudessa. Te voitte pongata omat mikroteot suoraan opuksesta. Koska kirja on tarkoitettu vuodeksi ja mikroteoista on tarkoitus tulla pysyviä tapoja, kirjassa on toistoa. Mikä toki ärsytti, kun sen ahmi kerralla. Kirjassa oli myös paljon itselleni itsestäänselvyyksiä, sen vuoksi kirja olikin suht kevyt luettava.

Shinrin-Yoku Japanilaisen Metsäkylvyn Salaisuudet – Tämä kirja ei todellakaan kahmaissut minua välittömästi mukaansa. Luin Japanilaisista metsistä pari kertaa takkuillen ja kirja jäi hyllylle kuukaudeksi. Minua kuitenkin kiinnosti hirmuisesti, kuinka joku on saanut kirjoitettua paksun kirjan metsäkylvyistä.

 

Metsäkylpy kuitenkin tarkoittaa kiteytettynä, että menet metsään ja olet siellä.

 

Paksuuden selittää isot ja useat kuvat, suht kookas fontti ja tekstin taitto harvakseltaan. Kirja kuitenkin eteni ja Tohtori Qing Li kävi läpi tutkimuksia, joiden tulokset yllättivät useasti. Ne tukivat metsäkylvyn vaikutusta ihmisiin: luonnon on elintärkeä ja puissa on valtava voimaa tuoksujen ja mikrobien kautta. Metsäkylpy on kuitenkin juuri sitä mitä uumoilin: ole puiden läheisyydessä ilman kameraa, kännykkää tai muita ärsykkeitä ja voi paremmin.

Shinrin-Yoku avasi maailmaani hitusen ja olen ehdottomasti hankkimassa diffuuseria ja erilaisia metsäisiä eteerisiä öljyjä. Kun pääsen testaamaan niitä, lupaan kertoa teille kuinka elämänlaatuni parani ja olen kaikkivoipa!

Viis Veisaamisen Elämänmullistava Taika – Odotin niin paljon ja petyin niin kovin. Tämä bestselleri oli kyllä huono. En tiedä kuvittelinko, mutta kirjailija ärsytti minua. Kirjoitustyyli oli typerä verrattuna vaikkapa Jen Sinceron You Are A Badass -teokseen, joka menee samanlaiseen kastiin; kerrotaan mitä sinun pitää tehdä muuttaaksesi elämässäsi kaiken.

Tietenkin pongasin muutamia vinkkejä ja sain varmuutta sille, että ei kannata hukata elämästä aikaa juttuihin joita ei halua tehdä. Ehkä huonous tulikin siitä, että olen pitkään ollut ”paskat ihmiset pois elämästä” ajatusmaailman kannalla. Kehtaan kieltäytyä ja kehtaan sanoa suoraan. Kehtaan ajatella itseäni. Olen viis veisannut jo useita vuosia.

 

Jos sinä istuit jälleen tänä viikonloppuna kissanristiäisissä, joihin et olisi halunnut mennä, tartu tähän kirjaan!

 

Kirjassa opetetaan kieltäytymään loukkaamatta muita ja annetaan synninpäästö. Tämäkin kirja oli toistoa, puolet kirjan pituudesta olisi riittänyt tälle asialle. Tietyllä tavalla tästä kirjasta puuttui munaa, eikä siinä viis veisattu mielestäni tarpeeksi. Seuraavaksi minua kiinnostaisikin lukea Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving A Fuck, löytyisikö siitä ne ekstra-ballssit?

Haluaisin mainita tässä yhteydessä, että kuuntelin suomalaisen Aikaansaamisen Taika -kirjan Book Beatista ja se oli hyvä! Siinä oli oikeasti hyviä vinkkejä ja se laittoi ajattelemaan omia tekemisiä ja päivien kulkua. Koen saavani paljonkin aikaan, mutta kirja antoi silti paljon. Se oli fiksusti kirjoitettu ja olen tuumaillut ostavani sen vielä fyysisenä kirjana ja lukevani sen uudelleen. Jos haluaa ultimaattisen kokemuksen, suosittelen hankkimaan paperiversion, kuunnellessa monet jutut olisi halunnut kerrata, eikä autoa ajaessa voinut tehdä tehtäviä, joita kirjassa oli jonkun verran.

3

Olen jännittäjä. Napsin beetasalpaajia kuin popcornia ennen tilaisuutta, jossa minulta odotetaan selkeitä ja asiasisällöllisesti rikkaita lauseita. Mietin tarkasti uskallanko osallistua tilaisuuteen, jossa huomio keskittyy minuun. Onneksi yleensä menen kohti pelkoa, tilaisuudet kuitenkin kasvattavat ja kuten kaikki tietävät: lieventävät esiintymispelkoa. Ennen esiintymistä suunnittelen sanottavani hyvin etukäteen, mutta fyysistä jännitystä ei kuitenkaan voi välttää.

 

Kädet hikoavat, syke nousee ja poskille nousee puna, jota ei edes parhain Joe Blasco peitä.

 

Hyvä meikkivoide (levitettävä myös rintaan jos on avonainen paita, koska punaiset läiskät valloittavat myös kaulan) tuo varmuutta ja helpottaa tilannetta. Se poistaa punoituksen ja lääkkeet lieventävät muita fyysisiä oireita. Sanon ”lääkkeet”, koska mielialalääke on vähentänyt huomattavasti sosiaalisten tilanteiden ahdistusta. Niin paljon, että usein en nappaa beetasalpaajaa. Hurraa lääkkeet, jotka muuntavat aivotoimintaamme!

 

 

Olen puhelias, avoin ja toisinaan suorasanainenkin. Paniikki iskee, kun minun pitää seisoa sanojeni takana, tuntemattomien edessä. Ystävien kanssa, pienellä porukalla voin vaikuttaa jopa uskaliaalta ja reteeltä. Instagram storiesiin jauhan elämästäni tämän tästä.

Viime vuosina olen analysoinut ja tarkastellut paljon minäkuvaani, löytänyt aivojen sopukoista vahvan pessimismin ja valtaisan itsekriittisyyden. Vaikka en haluaisi, ensimmäinen reaktio on hävettävän usein mitä joku muu minusta ajattelee? Vahvana muijana lopulta olen aina sitä mieltä, että aivan sama mikä joku muu minusta ajattelee. Ensimmäinen reaktio on kuitenkin aina voimakas ja aiheuttaa muun muassa jännittämistä. Pientä paniikkia.

Koska olen mennyt pelkoa kohti, olen varmempi. Uskon hitusen itseeni ja luotan, että tiedän mistä puhun. Muutama kuukausi sitten Valtarin Hanne oli tulossa studiolleni nauhoittamaan Unelmaduunarit podcastia. Aioimme keskustella pro bono töistäni, eli töistä jotka teen sydämellä, enkä saa niistä palkkaa.

 

En valmistautunut mitenkään, koska kyllähän minä tiedän mitä minä olen tehnyt, miksi ja minkä vuoksi teen niitä jatkossakin. En ottanut beetasalpaajaa, Hannehan on kaverini. Vastaanotin hänet teekuppi kädessä, pöhöttyneenä kuluneesta päivästä.

 

Hanne asetti mikrofonin eteeni ja esitti ensimmäisen kysymyksen. Loppua kohti puna nousi poskilleni, jännitys purkautui ja yhtä aikaa panikoin.

Keskityin haastattelun aikana useaan asiaan, yrittäen kontrolloida kaikkea, etenkin ajatuksia jotka harhailivat. Kun podcast kajahti eetteriin pari päivää sitten, minulla ei ollut mitään muistikuvia jorinoistani. Tuumasin, että en kuuntele sitä. En pysty. Mitä jos olen höpöttänyt joutavia? Mitä jos olen sanonut jotain totaalisen typerää? Mitä jos änkytän? Mitä jos en ole yhtään hauska? Mitä jos kuulostan tärkeilevältä idiootilta? Entä jos ääneni on järkyttävä? Mitä ihmiset ajattelevatkaan minusta?!

 

Eilen illalla tajusin, että haluan vastauksia ja kuuntelin podcastin.

 

Kuulostin hyvältä. Kuulostin siltä, että tiesin mistä puhuin. Näemmä olin löytänyt vastaukset kysymyksiin, jotka tulivat puskista. Ensimmäisten lauseiden aikana pitelin käsiäni kasvoillani ja toistelin ”en voi kuunnella tätä, en voi kuunnella tätä.” Mutta pian hymyilytti. Sitten itketti.

Puhuimme Tyhjä Syli -kirjastani, josta yllä olevat kuvat ovat. Kirjani käsittelee kohtukuolemaa ja jälleen kerran aihe tuli iholle. Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, miksi nämä pro bono projektit ovat tärkeitä. Jälleen kerran tuli muistutus siitä, että minun pitää kertoa näistä projekteista, vaikka minua jännittäisi ja paniikki yrittäisi ottaa valtaa.

 

Minun pitää tehdä se muiden vuoksi. Minun pitää uskaltaa, jotta muut saavat äänensä kuuluviin. 

 

Pääset kuuntelemaan podcastin tästä alta tai osoitteesta https://aca.st/855748
Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan aiemmatkin jaksot, sieltä löytyy niin paljon mielenkiintoista materiaalia työstä, unelmista ja tulevaisuudesta. Hae podcast-apista Unelmaduunarit!

 

7