Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_3014 _MG_3038 _MG_3025 _MG_3024 _MG_3032 _MG_3027 _MG_3018

Kirjastoissa oli eilen 74 varausta mun kirjasta. Me päätettiin lahjoittaa muutama kappale Järvenpään ja Rikhardinkadun kirjastoon. Mutta sitten me alettiin miettimään, että entä jos ei jaksa jonottaa?

Valokuvateokseni kohtukuoleman kokeneista naisista ilmestyi syyskuun alussa ja ihmiset ovat löytäneet kirjan oikein mukavasti. Toisen painoksen kynnyksellä ja kääntämishommia mietittäessä me päätettiin pistää pystyyn kamppis! Tämän viikonlopun ajan kirjaa saa No Tofu Publishingin nettikaupasta -20% alella! Jos siis jonottaminen käy tuskaiseksi, nyt on oiva tilaisuus tilata oma kappale edukkaaseen hintaan. Menen myös maanantaina rustaamaan omistuskirjoituksia ennen postitusta, joten puumerkkinikin onnistuu samalla tilauksella!

Vaikkei kohtukuolemasta olisi omakohtaista kokemusta, kirja menee syvälle tunteisiin ja teosta voi myös lähestyä valokuvajournalismin näkövinkkelistä. Lukija saa varmasti siitä irti ajatuksia, ja mitä todennäköisemmin muutaman kyyneleen. Tyhjä syli ravistelee, mutta lopulta käsiin jää toivo.

NO TOFU PUBLISHING VERKKOKAUPPA

10

Kuvankaappaus 2015-9-6 kello 9.34.40

 

Sunnuntai ja pitäisi päättää pikkuhiljaa jaksaisko sitä kruisailla Kaapelille Design Markettiin ja ehkä Jumboon etsimään kuopukselle syystakkia VAI viettäiskö tätä syyspäivää neljän seinän sisällä. Jälkimmäinen houkuttaisi, koska takana on hullu viikko ja ensi viikosta on tulossa astetta kreisimpi.

Missä mä oon ollut? Kirjani vietävissä viime viikon, kuten myös Aira Samulinin kanssa Hyrsylänmutkassa, lounastreffeillä, konttorilla, Linnankellarin dinnerillä, hääkuvauksissa, Stadin amiksen tentattavana.. Sitten mä olen ollut järisyttävän paljon Snapchatissa. Snäppien teko ja ystävien seuraaminen siellä vie aikaani mielenkiintoisen paljon. Pieni päänsärky on vaivannut koko viikon ja täten en ole pystynyt jäsentämään ajatuksiani iltaisin blogiin.

Kirjan julkkarit olivat torstaina ja niiden tunteellisuus yllätti minut täysin. Murruin ensin median edessä kiittäessäni ystäviäni Katja Lustia ja Laura Frimania. Kirjan naisille ja läheisilleni puhuminen menikin sitten aivan läskiksi. Piti ensimmäistä kertaa elämässäni oikein KÄSKEÄ aivoille, että nyt kerää ittes!! Täysin yllättäen kuvatut naiset pitivät puheen minulle, jonka jälkeen olin hämilläni. Itselleni jotenkin konkretisoitui kuinka monen ihmisen kotiin olen mennyt ja kuinka monen ihmisen tarinan olen kuunnellut. Kirjassa on naisia neljäkymmentäkolme, julkkareihin pääsi reilut parikymmentä, Fleuriste-kahvila oli aivan täynnä jo tuosta määrästä kuvattuja. Sain kuulla kiitosta asian esiinnostamisesta Käpy ry:tä myöten ja naiset muistivat minua sanoin: kiitos, että teit näkyväksi surun, josta olemme tottuneet vaikenemaan.

Ääää. Alkaa taas itkettää.

En pystyisi tekemään esimerkiksi sairaanhoitajan työtä, saatika kätilön. Olen huono tekemään lahjoituksia tai edes jakamaan facebook-seinällä esimerkiksi pakolaisten hätää (yritän epätoivoisesti pitää yllä positiivisuuskuplaa). Nyt tuli kuitenkin tunne, että olen löytänyt oman polkuni auttaa ihmisiä. Tää on mun juttu. Näin mä haluan vaikuttaa asioihin. Palaute on ollut käsittämättömän upeaa, kuvattujen naisten palautetta kun jännitin toki eniten. Murskakritiikkiä odotellessa..

Ostin muuten uuden kameran motivoimaan blogiin kuvaamista ja poikien kuvaamista. Joka joulu olemme tehneet vanhemmilleni kuvakirjan lapsista ja voin kertoa, että tältä vuodelta on kameralla kuvattu varmaan kolme kertaa kakruja.. Viime aikoina on vaan ollut takki niin tyhjä, että moro. Vetelä vätysmoodi. Ollut hyvin väsynytkin joka päivä. Kaiketi tämä tästä.

Ps. Jos joku kaipaa kätevää pokkaria (Fujifilm X30), niin mulla olis myynnissä! Se on melkein uusi ja sillä on tännekin kuvattu!

Pps. Kiitos Eeva Kolulle kuvasta <3

16

image image

image

 

Sylini on täynnä Tyhjää syliä. Kolmen vuoden projekti on yksissä kansissa ja putkahti maailmaan lopulta keskiviikkona, puolen yön jälkeen, varsin yllättäen. Saimme aamulla painosta puhelun, että hän on täällä. Tuokoon hän lohtua niille keiden syli on tyhjä ja niille ketkä surua vierestä seuraavat.

Teos on juuri sellainen kuin pitää ja täten teknisiltä osin jännitys on lauennut. Tänään signeerasin ja rustasin omistuskirjoituksia ennakkotilauksiin, joita olikin upea määrä. Kiitos kaikille teille. Ensi viikolla kirja on Suomalaisessa ja Akateemisessa, sekä sitä toki voi koko ajan tilata No tofu publishingin nettikaupasta. On aivan välttämätöntä itse tehdä ristiretki kauppoihin katsomaan onko se todella siellä hyllyssä. Tää on vaan jokseenkin käsittämätön tunne. Nyt se on täällä ja siitä voi olla ylpeä.

Ensi viikolla juhlitaan julkkareita ja sitä seuraavalla Next generation -näyttelyn avajaisia. Mulla on ollut aivan hirvittävä kiirus ja ajatukset ei meinaa taas pysyä kasassa. Mulla olisi tänne blogiin juttuja jonossa niin vietävästi!! Ah, se assari nyt tänne!

TYHJÄ SYLI NETTIKAUPASTA
TYHJÄ SYLI FACEBOOKISSA

12

 

Kirjani on melkein valmis. Lukiessani johdantoa uudelleen ja uudelleen hämmästyin itsekin kuinka tärkeä tämä projekti on minulle juuri vertaistuen vuoksi. Sitä aina väittää itselleen, että tekee näitä juttuja muille eikä oman nimensä markkinoinnin vuoksi, mutta on upeaa tajuta, että se on ihan aidosti oikeasti niin.

Kohtukuolema on vaiettu aihe ja sitä voi olla vaikea käsitellä, sattui se sitten itselle, siskolle, lapselle tai ystävälle. Olen aivan varma, että vertaistuki on avain asemassa asian käsittelyssä ja tämä kirja on tehty sitä varten. Jotta me ymmärtäisimme jotka emme ole asiaa henkilökohtaisesti kohdanneet ja jotta kohtukuoleman kokeneet näkisivät kohtalotovereiden tarinat.

Kirja koskettaa ja liikuttaa varmasti useita mutta etenkin niitä jotka ovat menettäneet lapsensa hänen elämänsä aikaisessa vaiheessa. Puhuttiin sitten keskenmenosta, lapsettomuudesta, kohtukuolemasta tai vauvana kuolleista. Liki jokainen tuntee jonkun joka on kokenut lapsen menetyksen tavalla tai toisella. Jotta nämä ihmiset löytävät vertaistuen, jakakaa videota!

Videolla kuultava upea kappale on Iisan uudelta levyltä joka julkaistaan vasta 28.8! Meillä on siis hallussa maistiainen ennen julkaisemattomasta kappaleesta ”Kukaan ei oo kenenkään”. Aika siistiä!

 

Kirja on nyt ennakkomyynnissä ja se löytyy söpösti keittokirjojen alta osoitteesta (tai tuosta oikealta palkista)
http://notofupublishing.kotisivukone.com

Ennakkoon myydyt kirjat saavat mun signeerauksen ja tilauskaavakkeeseen voi kirjoittaa toiveet omistuskirjoitukselle.

 

19

mainos3-801x1024

Tänään on äitienpäivä, eilen oli lapsettomien lauantai. Tällä viikolla oli oikein oiva paikka lanseerata kirjaprojektini facebook-sivut joiden räjähdysmäinen tykkäyssaldo lämmitti sydäntäni, mutta etenkin kohtukuolemalle kasvonsa antavien sydäntä.

No Tofu Publishing kustantaa kirjani enimmäisenä ulkopuolisena teoksena ja täten minusta tulee syyskuussa esikoiskirjailija. Se on huisin jännä juttu, mutta näitä projekteja tehdään muita ihmisiä varten. Tottakai ammatissani tunnettavuus on suuri plussa, mutta itse koen tärkeänä kertoa asioista maailmalle.

Kohtukuolema on vaiettu aihe ja kenties tämä kirja auttaa ihmisiä ymmärtämään ja tuo vertaistukea niille jotka jotuvat kokemaan lapsen menetyksen tyhjyyden. Koen, että kaikki jotka ovat menettäneet lapsena saavat tästä paljon, myös he ketkä ovat joutuneet seuraamaan surua sivusta. Lähimpänä aihe on selkeästi ihmisiä jotka ovat kokeneet keskenmenon, kohtukuoleman tai vauvan menehtymisen synnytyksessä. Kukaan muu ei voi todella käsittää miltä tuntuu menettää lapsi joka ei nähnyt yhtään päivää kohdun ulkopuolella. Mutta tämän kirjan avulla mekin voidaan yrittää.

Facebook-sivusta tykkäämällä ja jakamalla saadaan verkot heitettyä laajalle ja täten se vertaistuki löytää ne ketkä sitä tarvitsevat. Siellä pääsee seuraamaan kirjan valmistumista ja saa infoa meneillään olevista käänteistä.

 

20

_MG_1220 _MG_1230 _MG_1227 _MG_1218 _MG_1265 _MG_1275 _MG_1278 _MG_1309 _MG_1315 _MG_1394 _MG_1407

No jotta viime viikolla oli muutama soppakirjapressi! Sydäntäni hieman raastoi se fakta, ettei oma kotikokkini Rasmus ole enää kuvioissa ja joutunen täysin yksin kokkailemaan. Nyt on meinaa pakko, sen verran herkullisia keitoksia löytyy näistä kolmesta opuksesta.

Henri Alén ja Annukka Oksanen ovat koonnet kirjan meille kiireisille (eli kaikille) jotka saapuvat markettiin ilman kauppalistaa, kävelevät saman reitin joka kerta ja pyörittävät noin viittä reseptiä arjen kiireessä. Vuoden keittokirja pitää sisällään reseptejä joista suurin osa valmistuu puolessa tunnissa. Pientä piristysruisketta kiireen keskelle! Huippuhöpsö Henkka tiesi kertoa, että ei elämä ole keittiössä yhtä kärrynpyörää joka jeesuksen päivä! Viikonloppuna ehtii perehtyä, kokata lasten kanssa ja hääriä keittiössä tunteja, arkena pitää saada lapsille ruokaa nenän eteen välittömästi ja nämä reseptit auttavat meitä siinä. Kirja myös kannustaa kokkaamaan sesonkien mukaan ja meitä juntteja on helpotettu pienellä koodimerkinnällä reseptin jälkeen, kannattaako lanttua laittaa kesäkuussa, parsaa lokakuussa ja sen sellaista.

Vege! kirjan avasin ja olin heti myyty. Kirja on ihanan paksu ja yhdessäkään reseptissä ei ole käytetty soijarouhetta tai tofua. Vou! Rakastan lihaa, mutta olen hieman laiska kokkaamaan sitä. En ole varma osaanko valmistaa sitä oikein ja en uskalla täten riskeerata. En myöskään koe yksinäni tarvitsevani pihviä, sinkkuateriani koostuvat usein kasviksista ja korkeintaan kanasta. Täten löysin heti kirjan avattuani mielenkiintoista reseptiä reseptin perään. Tätä kirjaa ovat Riikka Sukula ja Alex Nieminen tehneet suurella sydämellä ja hartaudella. Vuosien saatossa hyväksi todetut reseptit ovat nyt yksissä kansissa. Ulkoasu on erittäin miellyttävä ja en malta odottaa, että pääsen tekemään tästä kirjasta sinkkuillallisia. Ainoa miinus kirjassa on se, että haave omasta Piemontelaisesta viinitilasta kuumenee kohtuuttomaksi kun katselee kuvia.

Tallberg on tunnettu villiyrttisekoiluistaan, ja syystä. Tämä opus yhdistää yritit ja suomalaisen designin mikä tekee kirjasta astetta mielenkiintoisemman. Katariina Vuori on kirjoittanut ruokakuvien lomaan tarinan kuvassa olevasta designesineestä ja itse reseptit ovat kirjan lopussa. Laiskalle kokille, kuten minä, villiyrtit kuulostavat asialta johon pitää panostaa. Se vaatii saman työn kuin sienet. Mutta jokainen tunnistaa kantarellin, joten jokainen tunnistaa myös voikukan. Kirjasta voi noukkia reseptejä joiden villiyrtit tunnistaa tai sitten tsekata vinkit joilla ne oksat voi korvata.

Vaikka ruokakirjoista tulee kokattua itse hävettävän vähän, rakastan niitä. Se innostus mikä niistä tulee on uskomaton. Kun vielä rykäisee kauppalistan kokoon ja alkaa kokkaamaan, ollaan jo pitkällä! Joka vuosi löydän aina muutaman uuden vakkarireseptin jota teen silloin tällöin, näistä kirjoista saan aivan varmasti pari heittämällä lisää.

5

DSCF4962 DSCF4967 DSCF4937 DSCF4880 DSCF4886 DSCF4903 DSCF4899 DSCF4928 DSCF5007 DSCF5003 DSCF5005 DSCF4939 DSCF4878 DSCF4950 DSCF4923 DSCF4908 DSCF4894 DSCF4992

 

Viime viikolla sain tosiaan nauttia yksinäisyydestä mielinmäärin Heinolassa. Fasiliteetit olivat kunnossa, siitä kiitos kuuluu tädilleni ja sedälleni. Smoiks!

Kirjani julkaistaan syksyllä ja oli pakko rykäistä neljän päivän kirjoitussetti kalenterista. Työhuonetoverini tokaisi, että vaikka joutuisin sanomaan kuvauskeikoille ei, se on silti parempi, että nyt hoidan kirjoitusurakan pois harteilta. Tajusin samointein, että hän puhuu asiaa ja kirjoitin kalenteriin tyhjälle viikolle jättikirjaimin HEINOLA.

Kipeänä ja tuskaisena kirjoitin, mutta jukoliste kirjoitin ne! Nyt on monta tuntia haastatteluita purettu ja yritetty vangita sieltä naisten tarinat talteen. Tekstit on lähetetty editoitavaksi ihanalle ja upealle ystävälleni Laura Frimanille, joka uskalsi lähteä projektiin mukaan. Viimeiset kuvat on melkein valittu ja kirja on taitossa toisella upealla ystävälläni Katja Lustilla, jonka kanssa saan pallotella ideoita samalla työhuoneella.

Kirjoitusprojektin jälkeen ei tullut tyhjiötä, eikä voittajafiilistä koska pätkät ovat vielä pahasti kesken ja vaativat vielä paljon työtä. Tänään kuitenkin valitsimme kuvan joka tulee näkymään kirjan markkinoinnissa, kun kuva oli käsitelty ja lähetetty taittajalle vatsaan muutti se tuttu tunne; jännitys! Ihan mieletön määrä perhosia muutti minuun ja he eivät meinaa poistua.

Voisin kirjoittaa tähän vielä toisen moisen yksinolosta, yksinäisyydestä ja ajatuksista jotka pääni sisällä juoksivat kun en kirjoittanut. Jääköön se toiseen kertaan. En muuten lukenut yhtään riviä noita kuvissakin näkyviä aikakauslehtiä, Netflix täytti vapaa-ajan silloin kun en syönyt tai saunonut. Ja vaikka toisin kuvittelin, ei sitä vapaa-aikaa juuri edes jäänyt. Onneksi en lähtenyt ulkomaille kirjaa kirjoittamaan, olisi jäänyt matkakohde tuntemattomaksi..

8

DSCF4226 DSCF4084 DSCF4090 DSCF4096 DSCF4267 DSCF4261 DSCF4068 DSCF4222 DSCF4203

Kolme päivää oli täynnä jauhelihaa, jösses sentään. En tänään vielä kyennyt katsoa kuvasaldoa läpi, täytyy hieman sulatella tätä projektia. Silmille hetki muita näkymiä, kiitos.

Tiimi oli täydellinen. Tehokas, toimiva ja pidän siitä, että Hanna voi pitää refleä ja minä voin pyyhkiä pöytiä. Kaikki tekee kaikkea -teema toimii tällaisissä sessioissa parhaiten.

400g oli kuvatyyliltään kokeilevampi ja jännä nähdä mitä ruutuja kirjaan päätyy. Safkaa skideille kuvaukset tulevat olemaan enemmän tuttua ja minua, niitä odotan innolla ja jännityksellä.

Mun ja Hannan tiet kohtasi ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. On ollut ilo tutustua tuohon taitajaan joka tuntuu menevän vaikka läpi harmaan kiven. Meissä on paljon samaa ja minulla on paljon opittavaa Hannalta. Hän sanoi ennen projektia yhden erittäin osuvan kommentin; me ollaan tekijöitä. On totta, että kun lähden johonkin niin se hoidetaan loppuun ja tahdikkaasti. Hanski taitaa olla ainakin tuplaten tällainen kuin minä.

Ilman Jonnaa, Teresaa, Joonasta ja mun Villeä oltais oltu vajaa jengi. Parempi olla vajukki täydessä tiimissä. En malta odottaa seuraavaa settiä!

1

DSCF3974 DSCF4015 DSCF3900 DSCF4054 DSCF3949 DSCF3928 DSCF3912 DSCF3875

Tänään Teurastamolla meillä oli massut pullollaan jauhelihaa. Aloitimme hommat Hanna Gullichsenin  kolmannen ruokakirjan parissa. Olen päässyt mukaan Safkaa -kirjoista tutun naisen juoniin monellakin tapaa tämän vuoden puolella ja kuukauden sisään kuvaamme kaksikin keittokirjaa.

400g on omistettu suomalaisten suosikkiherkulle, jauhelihalle. Kuvaajan kommentti; haastava ruoka ulkomuodoltaan. Kuvat kulkevat askeettista ja rehellistä linjaa. Haastavuudesta huolimatta Hannan kanssa duuni toimii ihanasti ja tuntuu siltä kuin olisin kotona.

Melkein kaikista kuvista kiitos uudelle harjoittelijalleni, Villelle!

0