Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Melkein yhdeksän kuukautta siinä kesti. Vedin lopulta ässän hihasta ja todistin Kaille olevani järisyttävän hyvä guacamolen tekijä. Varsinainen guaccis-jumalatar!

Guacciksen tekemisessä tärkeintä on rohkeus, mutta myös maltti. Sen voi helposti ryssiä pihtailemalla makujen kanssa, tai vetämällä överiksi, esimerkiksi chilin kanssa.

Tämä guacamole onnistui vallan mainiosti! Kyllä, myös guaccis-jumalatar saattaa toisinaan innostua ja mokata liikasuolalla tai tulisuudella.

2 avocadoa (sanoisin, että mieluummin vähän ylikypsiä kuin raakoja)
1 shalottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 mieto chili (ilman siemeniä)
1/3 korianteri-ruukusta
1 sitruunan mehu
mustapippuria
sormisuolaa

Hakkaan pieneksi sipulit, chilin ja korianterin, siis oikeasti pieneksi. Korianterin voi pilkkoa väljemmin. Avocadot puolitan, poistan kiven, viipaloin kämmentä vasten kuutioiksi, kaavin palat astiaan ja muusaan ne survimella. Haarukka käy myös hyvin. Joukkoon sitruunamehu ja mausteet.

Fakta on kuulkaa se, että suoloissa on eroja. Tavallinen hienosuola on erimakuista, kuin isokiteinen sormisuola. Kun suola ei sula seokseen täysin (kuten lämpimissä ruoissa), vaan tulee toisinaan kiteinä vastaan, tykkään käyttää sormisuolaa. Maku on parempi, trust me.

Mausteita saa muutenkin tässä käyttää huolella, ei kuitenkaan peitetä avocadon, korianterin, chilin ja sipuleiden taivaallista liittoa!

Me dipattiin tällä kertaa guaccista Vaasan ihaniin Seesami & Merisuola Ruisnachoihin. Syntisen terveellistä! Aj karamba!

5

Köökki on elellyt hiljaiseloa. Olemme olleet jokseenkin kiireisiä, ruoat toistavat toisiaan ja kun on kokattu jotain kivaa: on ollut ihan liian pimeää ottaa kivoja kuvia. Ja liian iso nälkä.

Selitykset sikseen! Muutama kuukausi (kyllä..) sitten teimme melko iäkkäästä, mutta hirmu ajankohtaisesta ja raikkaasta Pipsan keittiössä -kirjasta Chalupia! Maistuis varmasti sulle, mutta myös mulle! Maistelusta on jo sen verran aikaa, että täytyypä tehdä näitä pikimmiten uudelleen.

Chalupaan tuli papumuhennos, salaattia, fetaa, smetanaa ja tortillaletut paistetaan pannulla. Jälleen kerran meille osui resepti jonka kuva sisälsi enemmän kuin resepti. Kysymysmerkiksi jäi kuvassa olleet retiisit ja tuore yrtti.

Papumuhennoksessa olisin tarkkana savustetun paprikajauheen kanssa. En itse ole sen fani ja meidän soosissa se maistui liikaa. Myös kumina herättelee makunystyröitä. Mausta siis maltillisesti tai vaihda mausteet toisiin, jos nuo vieroksuttaa. Muhennos on kuitenkin se juttu chalupassa.

Erittäin kiva vaihtoehto iänikuisille perus tortilloille.

4

Kai on suuri Ramen-muonan fani. Päädyttiin oikeastaan sitä kautta kokeilemaan Hurtan Hannan uudesta Kasvis Ruokakirjasta vietnamilaista kasvis-phota. Minulla on myös suuri mielenkiinto aasialaisia ruokia kohtaan.

Liemien keitto on usein työlästä hommaa, mutta kasvis-liemen tekeminen on suht iisiä. Aikaa se vie, mutta kattilaan tarvitsee heittää niin sanotusti helppoja aineita, kuten sipulia ja inkivääriä.

Olen suolan ystävä ja lisättiin tässä sopassa suolaa jälkikäteen jonnin verran joukkoon. Tuumailinkin ääneen soppa nauttiessa, että länsimaalaisessa ruoassa maku tulee pippurista ja suolasta, aasialaisessa haposta ja tulisuudesta. Tämä voi vaatia hieman totuttelua, ainakin itseni kohdalla. Chili nostaa hien, avaa nenän ja suola puuttuu. Parasta keitossa oli sienet, tai oikeastaan kokonaisuus.. Sienet vain toivat sen pienen ihana tvistin. Hyvä soppa ja Hannan kirjassa on varmasti lukemattomia muitakin hyviä ohjeita.

Reseptissä oli yksi mystinen homma. Otsikossa ja ingressissä mainitaan selkeästi nuudelit, mutta itse reseptistä niitä ei löydy. Haha! Kirjan annoskuvassakin niitä oli, joten heitettiin ne sopivassa vaiheessa soppaan.

 

 

TallennaTallenna

4

No en mä nyt sitten tiedä. Olisiko se ollut uunin syy? Vaalea pullahan se taas tuolta uunista ulos tuli. Hyvin kohonnutta sämpylää, sanoisin. Tosin en edes ole täysin varma millaista on täydellisesti onnistunut focaccia. Sen tiedän, että odotin enemmän.

Kenties olisimme voineet kaulia focaccian millin ohueksi, pellin kokoiseksi? Ymmärtääkseni tässä hommassa on muutama koulukunta, Italiassa focaccia on ohut lätty jossa päälliset maistuvat kunnolla. Jotkut taas duunaavat paksua leipää jonka pystyy helposti puolittamaan. Tai sitten tämä jälkimmäinen ei ole koulukunta vaan virheellinen lopputulos.

Perussämpylästä wannabe foccacia eroaa päällyksillään. Oliivit, yrtit ja tomaatit tuovat tvistin joka kyllä toimii. Lämpimänä ja voin kanssa focacciamme katosi kyllä parempiin suihin, mutta ei se ihan sen vaivaamisen väärti ollut. Kai vaivasi taikinaa ohjeen mukaan, 18 minuuttia. Tarkalleen. Kenties leipä olisi voinut olla kauemmin uunissa, kenties epätasaisesti paistava uunimme ei tuota täydellistä lopputulosta. Niin monta kysymystä!

Teemuun ja Markukseen kuitenkin luotan. Heidän Leipäkirjasta tulee jonain päivänä Raamattuni. Leipä on veemäinen asia, leipominen muutenkin. Aina ei lykästä ja planeettojen asennotkin tuntuvat vaikuttavan onnistumiseen. Leipä vaatii aikaa, rakkautta ja kokemusta. Focaccian piti olla helppo valinta. Aion ottaa tästä elämäni tärkeimmän mission. Aion rakastua leivän leipomiseen. Tarvitsen ensin kylläkin yleiskoneen, vaivaamiseen käytetty aika pitää saada käytettyä johonkin ihan muuhun.

Tehkää focacciaa ja heittäkää omat vinkkinne kehiin!

 

3

Toimme Italiasta porukoilleni tuliaisiksi pussin pastaa, mutta emme antaneet sitä heille vaan kutsuimme heidät ja siskoni perheen meille syömään. Dinnerit jo sinällään ovat parasta, mutta meidän pestopasta ylitti Italiassa nauttimani pestopastat!

Tuumailin pastapussi kädessäni mistä löytäisin kivan pestoreseptin. Avasin muutamankin kirjan ja kaikki tarjosivat pesto genovesea, sitä perinteistä. Vaan Vege! -kirja yllätti ja positiivisesti. Tässä pestossa ei ole yhtään valkosipulia, mutta maku oli täydellinen! Olen meinaa aina olettanut, että valkosipuli on aivan must pestossa..

Kaikki kuusi aikuista vaikuttivat tyytyväisiltä pastaansa, trofie niminen pasta oli Italian ravintoloissa suosittua ja maku oli kotona sama. Sitruunainen pesto varasti minun sydämeni niin, että päätin painaa tämän reseptin mieleeni pysyvästi. Peston tekeminen on niin helppoa, Vege! -kirjassa pesto mortteloidaan, mutta itse valmistin sen blenderissä. Se onkin raivostuttavin osuus ja saa minut usein tarttumaan valmistuotteeseen. Jälleen kerran sain muistutuksen, se ei kannata.

Olipas ihanaa kokata omalle perheelle muulloinkin kuin lasten synttärijuhlissa. Keittiössä kattaessani tuumailin Kaille ääneen: tämän vuoksi tarvitsen ison keittiön ja ruokapöydän. Kun oma lähisukuni astelee syömään, meitä on heti koolla yhdeksän.

 

3

 

No nyt! Maistelin Gastronaatti 2 -kirjan julkkareissa pikaisesti kamera kainalossa munakoiso-salaattia ja totesin sen olevan hyvää. Teimme sitä Köökissä ja jumaliste siitä tuli aivan mielettömän hyvää!! Sori ihana Satu Koivisto, meidän salaatti oli parempaa kuin sun! Haha!

Munakoiso näyttää hassulta, sillä on outo nimi ja se ei ole ollut suosikkini vihannesmaailmassa. Mutta pikkuhiljaa olen lämmennyt tuolle kiiltävälle pullerolle. Parhaimmalta se mielestäni maistuu paahdettuna ja siten se valmistetaan tähänkin salaattiin.

Tämä salaatti on monivaiheinen, eikä ihan hetkessä toteutettavissa. Uuniin menee paprikat, munakoiso ja toiseen astiaan feta ja sipulit. Kannattaa siis lukea reseptit huolella läpi ja tuumailla ajankäyttö. Suosittelen myös, kuten aina: maustamaan reippaasti! Käytä suolaa, pippuria ja sitruunaa rohkeasti. Suolalla voi toki pilata ruoan nopeasti, mutta monesti sitä on aivan liian vähän.

Kain mielestä tämän salaatin salaisuus on kasvisten ja fetan paahtaminen, olen samaa mieltä. Paahtaminen tuo maut aivan eri tavalla esiin, eikä se lopulta ole yhtään vaivalloista.

Kvinoa vaatii kypsentämiseltä enemmän kuin couscous, mutta on sen väärti! Se on pehmeän makuinen ja suutuntuma on leppoisa. Kvinoa on protskupitoisempi kuin riisi ja siinä on hemmetisti hyviä aminohappoja ja ravintokuituakin!

Tämä salaatti tosiaan vaatii hieman enemmän kuin salaatinlehtien repimisen ja tomaatin leikkaamisen, mutta aion valmistaa tätä tästä hamaan tulevaisuuteen ja ehdottomasti seuraavaan juhlapöytään. Mainio ruokaisa salaatti jolla lähtee nälkä ja nostaa vielä hymyn huulille.

 


 

Mitä mieltä muuten olette Köökki-sarjasta? Koetteko liian hankalaksi lukea reseptiä suoraan kuvasta? Meidän idea oli, että näin näkyy myös kirjan taitto ja tyyli. Mutta kuulen mielelläni teiltä toiveita ja ajatuksia!

 

 

TallennaTallenna

7

Olen deittaillut viime vuodet ja tavannut etenkin sitä kautta jatkuvasti uusia ihmisiä. Koska olen deittivuosieni aikana tehnyt töitä ja ystävystynyt Avocadopastan äidin, Hanna Gullichsenin kanssa, Hanna tuli toisinaan puheenaiheeksi. Samoin kun puhun Samuli Karjulasta ”Satokausikalenteri-miehenä”, viittaan Hannan ”Avocadopasta-muijana”, jollei henkilö tiedä kenestä puhun. Ja valitettavan usein he eivät siltikään tiedä kenestä on kyse.

Se tunteeko ihmiset Gullichsenin Hannan, ei ole relevanttia, mutta jos he eivät tiedä avocadopastaa, maailma ei ole täydellinen.

Vieressäni istuu ihminen joka on vasta tänään kokenut ensimmäisen kerran kyseisen pastan. Teitä on vielä! Te olette oudosti sivuuttaneet uutiset joissa aikoinaan kerrottiin avocadojen loppuneen kaupoista kun kirjan reseptistä tuli hitti. Mutta nyt teillä on mahdollisuus valmistaa tätä herkkua kotona ja avocadoja löytyy melko varmasti kaupoista.

Uskon myös, että joukosta löytyy ihmisiä jotka aikoinaan kyllästyivät avocadopastaan ja voin kertoa, aika parantaa. Tämä on kuin parsarisotto, kerran vuodessa on hyvä. Maksimissaan pari. Se on kuitenkin fakta, että tämä resepti tulee kulkemaan pitkän matkan elämässäni. Helppo ja pirun hyvä pasta, ei se sen enempää selityksiä kaipaa.

Kaivoin Safkaa-kirjan (2012) keittiöni ylähyllyltä reseptiä varten. Kirjaa on saatavilla vielä ja taidankin selata sen uudelleen pitkästä aikaa. Vahva usko, että kirjalla on muutakin tarjottavaa.

Ja pitikö Kai pastasta?
”Hyvää” hän sanoi.

 

TallennaTallenna

4

Köökistä kajahtaa klassinen brödde!

Olen kirjoittanut pataleivästä täällä parikin kertaa aiemmin ja tuunannut reseptiä hitusen. Nyt kuitenkin teimme melkein VEGE! -kirjan ohjeen mukaan. Vaihdoimme vain ruisjauhot spelttiin, koska niitä oli edelleen kaapissa.

Pataleipä on meillä aina viikonlopun juttu, teen taikinan perjantaina tai lauantaina ja annan sen muhia seuraavaan aamuun. Sitten vain paistellaan pötkylä. Leipä onnistuu joka kerta, mutta maku oli tällä kertaa ehkä hieman liian sämpyläinen. Kuori oli ihanan rapsakka ja olenkin säilyttänyt leipää nyt liinan alla, ettei jättisämpylämme nesteydy liiaksi. Pataleipä onkin ehdottomasti yhden päivän juttu, parhaimmillaan heti lämpimänä ja pitkin päivää mutusteltuna runsaan voin ja kenties juuston kera.

Pataleivän kanssa voi toki etsiä omaa suuntaa ja kehittää reseptiä. Suola on tärkeää ja samoin jauho jota käytät. Vehnäjauhosta nyt tulee tietynlainen leipä ja juuri vehnäjauhosta tehty leipä tuo sämpyläisen maun, rakenteen ja säilyvyyden.

Haluaisin kovasti leipoa juuresta leipää ja toissa viikon Helsingin Sanomien Ruokatorstain innoittamana saatan jopa ryhtyä tuumasta toimeen. Luulen, että sen jälkeen pataleivän leipominen jää historiaan.

 

 

5

Äskettäin aloitimme sarjan jossa Kai ja Kaisu kokkaa. Nimeksi muodostui Köökki ja itsekkäistä syistä sarjan toisessa osassa kokkaillaan kirjasta jossa itse olen toisena tekijänä.

Huomasin myös viimeeksi erittäin vaivalloiseksi kopioida reseptejä kirjasta, joten tästä eteenpäin saatte tyytyä kuvaan reseptistä, jos se vain on mahdollista. Jos aikaa voi säästää, sen teen. Jatkossa yritän ottaa kuvan suoraan..

Kyseessä on Suomi 100 -juhlateos, Juuli Hakkaraisen ja allekirjoittaneen Modernia Maakuntaruokaa. Liki kolmesataa sivuinen opus pitää sisällään Juulin huikeita reseptejä ja niitä on kirjassa yli yhdeksänkymmentä. Me tartuimme kuvauksissa maistamiini kantarellilettuihin, koska kaappiini oli ilmestynyt ex-anopin tuomana litroittain kantarelleja.

Ensinnäkin: alkuperäinen ohje on nimenomaan muurikkaletuille, mutta me paistoimme nämä ihan kotikeittiössä pannulla. Lettutaikina on huippu! Korvasimme ohrajauhot speltillä, koska niitä oli kaapissa. Maku pysynee about samassa, koostumus ainakin. Täytteeseen tulee aika tuhdisti timjamia ja minä pidin siitä. Kai tuumaili, että vähempikin riittäisi, peitti kuulemma liikaa kantarellin makua. Itse pidin tätä juuri modernina asiana. Koska me nautimme rasvasta, teimme vielä erikseen soosin letuille creme fraichesta. Lisäsimme joukkoon perinteisesti sitruunaa, suolaa ja pippuria.

Modernia maakuntaruokaa on ylistys suomalaiselle ruoalle ja se mukailee satokauden kiertoa. Kirjaan on tallennettu suomalaisuuden ydintä ja sieltä löytyy ruokakuvien lisäksi tallentamiani otoksia Suomesta ja suomalaisista. Teos joka ehdottomasti pitää saada ja säästää jälkipolville. Teos josta ehdottomasti pitää kokkailla, jotta emme unohda mistä olemme tulleet, emmekä sitä millaisia meistä on tullut. Onhan kyseessä modernia maakuntaruokaa.

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

2