Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_0368 _MG_0371 _MG_0314 _MG_0321 _MG_0312 _MG_0340 _MG_0435 _MG_0466 _MG_0418 _MG_0412 _MG_0428 _MG_0379 _MG_0327 _MG_0489 _MG_0493 _MG_0501 _MG_0474 _MG_0528 _MG_0508 _MG_0510 _MG_0517 _MG_0539 _MG_0549 _MG_0534 _MG_0544 _MG_0545 _MG_0552

Syyskuun alussa (3.-13.9.2015) on Helsinki Design Week. HDW:n ohjelmalehtinen on pienen eepoksen kokoinen, menoa ja meininkiä riittää kaikille varmasti yli tarpeiden. Kun on uuvuttanut itsensä Helsingissä, kannattaa hyppiä Tallinnaan viettämään heidän vastaavaa tapahtumaa: Design yötä. Tallinnan Disainiöö on 17.-20.9 ja me käytiin kiertämässä vähän paikallisia kohteita etukäteen.

Uusia mestoja löytyi itsellekin taas hyvä määrä ja niistä nostettakoon framelle etenkin Viron Design Talo Kalasatamassa. Puoti oli täynnä ihania virolaisten suunnittelijoiden herkkuja. Vanhan sähkölaitoksen sisältä löytyi upouusi Kulttuurikattila (Kultuurikatel) jonka ohjelma kannattaa tsekata. Tila itsessään on jo ihmettelemisen arvoinen.

Telliskiven ravintola- ja designkauppojen alue on monille ennestään tuttu, mutta itse eksyin sinne vasta nyt ensimmäistä kertaa. Muun muassa kuuluisa F-hoone löytyy näiltä nurkilta. Uusi elegantti ravintola Art Priori (Olevimägi 7) löytyy vanhasta kaupungista. Sekä tila, että ruoka oli erittäin hyvää ja laadukasta. Annokset ovat täynnä puhtaita makuja, tämän päivän ruokaa ilman baltialaista tvistiä. Ehdottomasti virailemisen arvoinen hyvää ruokaa arvostavalle.

Jos on kiire ja ehtii pyöriä vain vanhan kaupungin ytimessä, Design kauppa TALI löytyy osoitteesta Voorimehe 4. Puoteja on tulossa piakkoin toinenkin keskustaan!

Vinkkivitosena vielä, että puhelimeen voi ladata D-kaart aplikaation. Designkartta suoraan puhelimeesi! Se toimii offline-tilassa ja sisältää kaikki Designkartan kohteet.

Itse Design yön koittaessa Tallinnassa on paljon ohjelmaa seminaareista, näyttelyihin, installaatioihin ja työpajoihin (disainioo.ee). Sanoisin, että kulttuuria rakastavalle vallan erinomainen ajankohta tehdä retki Tallinnaan!

4

DSCF7217 DSCF7187 DSCF7244

DSCF7178 DSCF7223 DSCF7231 DSCF7246 DSCF7257 DSCF7267 DSCF7283 DSCF7308 DSCF7319 DSCF7331 DSCF7341 DSCF7346 DSCF7298 DSCF7357 DSCF7355 DSCF7385

DSCF7449 DSCF7418 DSCF7442

 

Ajatus Marista Järvenpään surullisen kuuluisassa betonikirkossa (jota by the way itse jumaloin) on koominen. Tämä kimalletta ja ylellisyyttä rakastava, vanhin ystäväni, oli kuin luotu vihkiytymään kultaan hukkuvassa Helsingin Vanhassa Ortodoksikirkossa. Kylmät väreet hiipivät käsivarsilleni kun näin jumalattoman kauniin morsiamen astelevan kirkon ensimmäiseen osioon. Vaikka siunauksessa höpötettiin vehnäjauhoista, viinistä ja öljystä, sekä siitä kuinka nainen on palvelijatar, jonka pitää totella miehen käskyjä; seremonia oli kaunis ja koskettava.

Ilman Maria elämässäni, en tietäisi ortodoksijutuista mitään. Koen rikkautena, että sain varttua tytön kanssa jonka äiti puhui kotona venäjää ja asuntoa hallitsivat tummat, valtavat barokkityyliset huonekalut sekä ikonit, ja kattilassa porisi milloin naudankieli, milloin borssikeitto. Häissä muistelimme ystävien kanssa Marin perheen vieraanvaraisuutta ja lämpöä. Kun heille astui ovesta sisään, pääsi aina ruokapöytään. Sainkin loppuillasta tanssahdella yhden kappaleen morsiammen isän kanssa, jonka korvaan supattelin muistoja reissusta Kouvolaan. Matkustimme tuolloin määränpäähän Marin kanssa jättikokoisen pakettiauton takakontissa, patjoilla makoillen. Kahteenkymmeneenneljään vuoteen mahtuu muutamakin muisto!

Olemme tutustuneet Marin kanssa eskarissa, nyttemmin yhteydenpitomme on harvaa, mutta kun hänet kohtaa, tuntuu kuin palaisi kotiin. Tämä pariskunta asuu Sveitsissä ja siksikin kohtaamiset jäävät pariin kertaan vuodessa. En edes ala selittämään parin sukuhistoriaa, mutta kerrottakoon, että sulhasen äiti piti puheen suomeksi, puolaksi, englanniksi, venäjäksi ja sveitsinsaksaksi. Sulhanen laittoi toki paremmaksi ja lisäsi joukkoon vielä ruotsin. Häissä oli vieraita kuudesta eri maasta, se jos jokin kertoo parista paljon. Aika pirun rakastettava ja rakkautta täynnä oleva paketti.

Rakkautta oli täynnä myös meidän jengimme. Yläasteporukasta pieni lohkaisu, ne keiden kanssa aikaani eniten vietän. Mukaan saatiin myös Köpiksen Heidi-vahvistus ja meillä juttu kulkikin niin hyvin, että laulaa luikauttelimme suomi-iskelmää ja Finlandia-hymnejä koko paluumatkan. Kerrassaan riemukas ilta josta ei naurua tai nostalgiaa puuttunut!

Toivon kaikkea hyvää tälle parille ja postaan teille kuvia lehmistä kun joskus pääsen Sveitsiin vierailulle. Kutsu sinne tulee joka kerta kun näemme.

12

image

Mua oksettaa. Mulle tulee tästä rasistisesta Suomesta fyysisesti paha olo. Suljin silmäni uutisilta kohta jo kaksi vuotta sitten. Totesin, että niistä tulee mulle usein erittäin paha olo ja mieli. Aloin elää kuplassa jonne sain tärkeimmät uutiset radiosta, ystäviltä tai Facebookista. Kaupassa en lue iltapäivälehtien lööppejä, enkä katso uutisia. Näin on ollut hyvä.

Jaan Facebookissa urpoja kissa-memejä ja videoita lapsista joille sattuu naurettavan typeriä juttuja. Viihdytän siellä itseäni ja nappaan seinältä tärkeimmät uutiset. Mennä viikkoina olen joutunut Immosen sössötyksistä alkaen seuraamaan niin hirveitä uutisia kotimaastani, että en tiedä miten päin olisin.

Mä en jaksa enää tätä. Me ollaan otettu askelia homojen kanssa ja kun niiden kanssa voitettiin muutama taistelu, luulin, että tämä maa alkaa olla suvaitsevainen ja pullollaan normaaleja ihmisiä jotka ovat heikompien puolella ja kasvattavat lapsistaan tasa-arvon edustajia. VÄÄRIN. Tästä maasta löytyy pelottavan paljon kusipäitä. Aikuisia jotka tönivät lapsia heidän ihonvärinsä takia, teinejä jotka hakkaavat koulukavereitaan joiden synnyinmaa ei ole Suomi ja niitä helvetin urpoja jotka kehtaavat nettipalstoilla kasvottomina (tai ehkä vielä pahempaa: omilla kasvoillaan) ilmoittaa, että neekerit pitäisi hirttää.

En jaksa. En kykene millään asteella ymmärtämään tätä. Rasismille ja natsismille ei ole mitään perusteita. Olen suvaitsevainen ihminen ja yritän aina ymmärtää kaikkia osapuolia. Mutta nyt en pysty. Tässä ei ole yksinkertaisesti mitään ymmärrettävää. Viha ja väkivalta. Ei.

Muutama vuosi sitten olen puhunut esikoiselleni homoista. Olen puhunut siitä kuinka hän saa rakastaa ihan ketä haluaa sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta. Jos hän haluaisi itse vaihtaa sukupuolensa ja liittyä kirkkoon, siinä olisi sulateltavaa, mutta olisin tukena. En pysty käsittämään, että joku aikuinen ihminen lietsoo kotona vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Musta alkaa tuntumaan siltä, että kantasuomalainen natsi tanssii veljensä homohäissä vuoden 2015 Suomessa, mutta kertoo kotona lapselleen, että neekerit pitää myrkyttää.

Tästä voisi puhua ja tätä voisi lietsoa moneltakin kantilta. Mutta mikään ei muuta sitä, että syntyperällä, ihonvärillä tai sukupuolisella suuntautumisella ei ole mitään väliä. Sillä ei pitäisi olla väliä kenellekkään ja hyvin usealle sillä ei onneksi ole. Mä toivon syvästi, että joka helvetin järkevä suomalainen kaartaa vaaliuurnille seuraavissa vaaleissa ja pitää huolen siitä, että yksikään Immonen ei pääse läpi. Häpeän silmät päästäni asua maassa jossa meitä edustaa tuollaiset idiootit.

Viikkoja seurasin ja nyt tämä Prinssi Jusufin & kumppaneiden Isänmaan puolesta kuvan kommenttiketju sai pääni räjähtämään. Onnekseni huomasin, että sieltä löytyy kaltaisiani, järjellä ajattelijoita paljonkin. Yhteen kommenttiin yhdyn, ja vahvasti:

Robert:
Tiedoksi teille jotka ajattelevat ettei maahanmuuttajat kunnioita sotaveteraaneja: ottaen huomioon että erittäin suuri osa hoitoalan työntekijöistä on maahanmuuttajia niin juuri he pitävät huolta vielä jäljellä olevista veteraaneista. Hoitajat pukevat, pesevät, vaihtavat vaipat jne. Muuten yhtäkään KIITOS-paitaista kaljupäätä en ole nähnyt veteraanien vaippoja vaihtamassa.

Mä en jaksa. Lopettakaa urpoilu, käyttäkää energia johonkin hyödylliseen. Naurettavaa, mutta myös helvetin pelottavaa ja ahdistavaa touhua. Jos olisin tummaihoinen, pelkäisin perkeleesti elää tässä maassa. Miettikääpä sitä. Minusta jokainen rasisti-urpo pitäis lähettää vuodeksi Namibiaan, olemaan ainoa valkoihoinen.

Tän ei pitäis olla näin vaikeaa. Antakaa muiden ihmisten olla ja keskittykää omaan elämään. Miten jonkun ihonväri voi olla sinulta pois, saatika jollain asteella tuomittavaa? Ei mene jakeluun!!!! Näiden ihmisten täytyy olla jollain asteella mielenvikaisia.

Liikutuin Meillä On Unelma -mielenosoituksen ihmispaljoudesta. Meillä on mahdollisuus suvaitsevaan Suomeen, mutta tässä on aika pelottavan paljon työtä vielä.

Anteeksi kielenkäyttö, mutta tää menee tunteisiin ja vahvasti.

Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.

29

 

Kirjani on melkein valmis. Lukiessani johdantoa uudelleen ja uudelleen hämmästyin itsekin kuinka tärkeä tämä projekti on minulle juuri vertaistuen vuoksi. Sitä aina väittää itselleen, että tekee näitä juttuja muille eikä oman nimensä markkinoinnin vuoksi, mutta on upeaa tajuta, että se on ihan aidosti oikeasti niin.

Kohtukuolema on vaiettu aihe ja sitä voi olla vaikea käsitellä, sattui se sitten itselle, siskolle, lapselle tai ystävälle. Olen aivan varma, että vertaistuki on avain asemassa asian käsittelyssä ja tämä kirja on tehty sitä varten. Jotta me ymmärtäisimme jotka emme ole asiaa henkilökohtaisesti kohdanneet ja jotta kohtukuoleman kokeneet näkisivät kohtalotovereiden tarinat.

Kirja koskettaa ja liikuttaa varmasti useita mutta etenkin niitä jotka ovat menettäneet lapsensa hänen elämänsä aikaisessa vaiheessa. Puhuttiin sitten keskenmenosta, lapsettomuudesta, kohtukuolemasta tai vauvana kuolleista. Liki jokainen tuntee jonkun joka on kokenut lapsen menetyksen tavalla tai toisella. Jotta nämä ihmiset löytävät vertaistuen, jakakaa videota!

Videolla kuultava upea kappale on Iisan uudelta levyltä joka julkaistaan vasta 28.8! Meillä on siis hallussa maistiainen ennen julkaisemattomasta kappaleesta ”Kukaan ei oo kenenkään”. Aika siistiä!

 

Kirja on nyt ennakkomyynnissä ja se löytyy söpösti keittokirjojen alta osoitteesta (tai tuosta oikealta palkista)
http://notofupublishing.kotisivukone.com

Ennakkoon myydyt kirjat saavat mun signeerauksen ja tilauskaavakkeeseen voi kirjoittaa toiveet omistuskirjoitukselle.

 

19

mainos3-801x1024

Tänään on äitienpäivä, eilen oli lapsettomien lauantai. Tällä viikolla oli oikein oiva paikka lanseerata kirjaprojektini facebook-sivut joiden räjähdysmäinen tykkäyssaldo lämmitti sydäntäni, mutta etenkin kohtukuolemalle kasvonsa antavien sydäntä.

No Tofu Publishing kustantaa kirjani enimmäisenä ulkopuolisena teoksena ja täten minusta tulee syyskuussa esikoiskirjailija. Se on huisin jännä juttu, mutta näitä projekteja tehdään muita ihmisiä varten. Tottakai ammatissani tunnettavuus on suuri plussa, mutta itse koen tärkeänä kertoa asioista maailmalle.

Kohtukuolema on vaiettu aihe ja kenties tämä kirja auttaa ihmisiä ymmärtämään ja tuo vertaistukea niille jotka jotuvat kokemaan lapsen menetyksen tyhjyyden. Koen, että kaikki jotka ovat menettäneet lapsena saavat tästä paljon, myös he ketkä ovat joutuneet seuraamaan surua sivusta. Lähimpänä aihe on selkeästi ihmisiä jotka ovat kokeneet keskenmenon, kohtukuoleman tai vauvan menehtymisen synnytyksessä. Kukaan muu ei voi todella käsittää miltä tuntuu menettää lapsi joka ei nähnyt yhtään päivää kohdun ulkopuolella. Mutta tämän kirjan avulla mekin voidaan yrittää.

Facebook-sivusta tykkäämällä ja jakamalla saadaan verkot heitettyä laajalle ja täten se vertaistuki löytää ne ketkä sitä tarvitsevat. Siellä pääsee seuraamaan kirjan valmistumista ja saa infoa meneillään olevista käänteistä.

 

20

DSCF5388 DSCF5346 DSCF5336 DSCF5284 DSCF5312 DSCF5300 DSCF5371 DSCF5323 DSCF5381 DSCF5369 DSCF5357 DSCF5382 DSCF5384 DSCF5392 DSCF5410 DSCF5280 DSCF5277

 

Vointini ei ole hyvä. Mutta ajattelen sen niin, että tää on elämää ja jonain päivänä, joskus, on pakko olla parempi olo. Kahlaan siis omana itsenäni eteenpäin melko normaalisti mutta sisällä on musta aukko. On vähän kaikkensa antanut olo, koko ajan.

Sen vuoksi on mukavaa muistella menneitä reissuja. Lahti kukoisti tapansa mukaan työttömillä, amiksilla ja ihanalla seuralla. Meillä oli hauska ilta Gasellien kanssa bäkkärillä ja keikan aikana saimme tukehtua usva-koneeseen hyvän musiikin lisäksi. Tupa oli täynnä, tunnelma hyvä ja heräsin sunnuntaina meditaatiohuoneen matolta, alttarin alta.

Tässä juhlimisessa on lievä ristiriita, ilta on hauska kunnes tulee pilkku, jolloin tulee ahdistus joka seuraa minua seuraavaan päivään. Mutta jos et lähde, ahdistut ehkä vähän vähemmän mutta ilman sitä huippua iltaa. Täten kemutus on ehdottomasti sinkkuelämässäni läsnä vaikkakin Minttumaiset reissut vie multa jonain päivänä hengen.  Sitä meditaatiohuonetta ei todella lukenut illan ohjelmassa.

13

_MG_1220 _MG_1230 _MG_1227 _MG_1218 _MG_1265 _MG_1275 _MG_1278 _MG_1309 _MG_1315 _MG_1394 _MG_1407

No jotta viime viikolla oli muutama soppakirjapressi! Sydäntäni hieman raastoi se fakta, ettei oma kotikokkini Rasmus ole enää kuvioissa ja joutunen täysin yksin kokkailemaan. Nyt on meinaa pakko, sen verran herkullisia keitoksia löytyy näistä kolmesta opuksesta.

Henri Alén ja Annukka Oksanen ovat koonnet kirjan meille kiireisille (eli kaikille) jotka saapuvat markettiin ilman kauppalistaa, kävelevät saman reitin joka kerta ja pyörittävät noin viittä reseptiä arjen kiireessä. Vuoden keittokirja pitää sisällään reseptejä joista suurin osa valmistuu puolessa tunnissa. Pientä piristysruisketta kiireen keskelle! Huippuhöpsö Henkka tiesi kertoa, että ei elämä ole keittiössä yhtä kärrynpyörää joka jeesuksen päivä! Viikonloppuna ehtii perehtyä, kokata lasten kanssa ja hääriä keittiössä tunteja, arkena pitää saada lapsille ruokaa nenän eteen välittömästi ja nämä reseptit auttavat meitä siinä. Kirja myös kannustaa kokkaamaan sesonkien mukaan ja meitä juntteja on helpotettu pienellä koodimerkinnällä reseptin jälkeen, kannattaako lanttua laittaa kesäkuussa, parsaa lokakuussa ja sen sellaista.

Vege! kirjan avasin ja olin heti myyty. Kirja on ihanan paksu ja yhdessäkään reseptissä ei ole käytetty soijarouhetta tai tofua. Vou! Rakastan lihaa, mutta olen hieman laiska kokkaamaan sitä. En ole varma osaanko valmistaa sitä oikein ja en uskalla täten riskeerata. En myöskään koe yksinäni tarvitsevani pihviä, sinkkuateriani koostuvat usein kasviksista ja korkeintaan kanasta. Täten löysin heti kirjan avattuani mielenkiintoista reseptiä reseptin perään. Tätä kirjaa ovat Riikka Sukula ja Alex Nieminen tehneet suurella sydämellä ja hartaudella. Vuosien saatossa hyväksi todetut reseptit ovat nyt yksissä kansissa. Ulkoasu on erittäin miellyttävä ja en malta odottaa, että pääsen tekemään tästä kirjasta sinkkuillallisia. Ainoa miinus kirjassa on se, että haave omasta Piemontelaisesta viinitilasta kuumenee kohtuuttomaksi kun katselee kuvia.

Tallberg on tunnettu villiyrttisekoiluistaan, ja syystä. Tämä opus yhdistää yritit ja suomalaisen designin mikä tekee kirjasta astetta mielenkiintoisemman. Katariina Vuori on kirjoittanut ruokakuvien lomaan tarinan kuvassa olevasta designesineestä ja itse reseptit ovat kirjan lopussa. Laiskalle kokille, kuten minä, villiyrtit kuulostavat asialta johon pitää panostaa. Se vaatii saman työn kuin sienet. Mutta jokainen tunnistaa kantarellin, joten jokainen tunnistaa myös voikukan. Kirjasta voi noukkia reseptejä joiden villiyrtit tunnistaa tai sitten tsekata vinkit joilla ne oksat voi korvata.

Vaikka ruokakirjoista tulee kokattua itse hävettävän vähän, rakastan niitä. Se innostus mikä niistä tulee on uskomaton. Kun vielä rykäisee kauppalistan kokoon ja alkaa kokkaamaan, ollaan jo pitkällä! Joka vuosi löydän aina muutaman uuden vakkarireseptin jota teen silloin tällöin, näistä kirjoista saan aivan varmasti pari heittämällä lisää.

5