Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

image image

 

Kuten useimmat naiset, olen kova analysoimaan, ja hyvin helposti alan ylianalysoimaan. Kun lähdin yrittäjäksi en enää pystynyt käsittelemään elämääni analysoiden jokaista käännettä. Oli pakko höllätä ja olenkin aika eri ihminen kuin viisi vuotta sitten.
Siltikin. Mietin eilen kuinka vähän nykyään juttelemme siskoni kanssa asiaa. Mietin mistä se johtuu, että usein vain olemme hiljaa ja nautimme toisen läsnöolosta juoruamatta tuntitolkulla.. Tulin siihen tulokseen, että viimoset pari vuotta olivat sellaista analysointia ja puhumista, että me ei kumpikaan nyt jakseta. Meillä on puhebreikki.

En kuvitellut sen olevan mahdollista, mutta vaikka mulla olisi koko ajan jotain raportoitavaa, mä en jaksa. Koska mä en jaksa analysoida. Kertomukseni menevät tänä kesänä näin ”Olis tosi mielenkiintoista.. Mitäköhän.. Onkohan se kelannut.. Tai en mä oikeestaan tiedä.. Itseasiassa aivan sama.” En pääse edes asiaan kun olen jo tullut tulokseen, etten jaksa edes miettiä koko juttua.

Keväällä päätin, siis ihan oikeasti tosissani päätin, että nyt en jaksa ylianalysoida. Toukokuun lopusta asti olen tapaillut erästä, mutta vain tapaillut. Vapauttavan rentoa. En mieti mitään. En kuvittele elämää eteenpäin. Tapailen ohessa muita jos siltä tuntuu ja soljun päivien läpi eteenpäin tätä elämää just niinkö huvittaa. Läheisyysnarkkina on myös ollut ihmeellistä, että nyt kun siihen olisi liki jokapäiväinen mahdollisuus, en tarvitse sitä. Nautin yksinolosta.

Analysoidessa tulee pidemmän päälle hulluksi koska vastauksia ei yleensä ole tulossa tarjottimella vastaan. Monesti vastauksia pitää odottaa ja usein niihin ei edes saa  vastauksia. Etenen nykyään, etenkin miesten suhteen, hyvin nopeasti pisteeseen jossa en jaksa enää olla yhteyksissä. En edelleenkään jaksa tyrkyttää itseäni, vaan luotan siihen, että tulee suhde joka soljuu eteenpäin molempien yhteisestä kiinnostuksesta. Tsillaan ja oletan, että kun on aika panostaa, huomaan sen ja tartun hommiin.

Nyt mä teen töitä, keskityn kirjani kanssa loppurutistukseen ja nautin tästä kesästä. Tai siis yritän. Alianalysointi ei toki tarkoita sitä, että on vailla surua ja huolia. Analysoimattomuus-päätös auttaa kun on umpikujassa, silloin voi vain tokaista perinteisen ”kaikki järjestyy, joskus, jotenkin..”

Relax, peace and party!

Ja mistäs sitä tietää vaikka mulla olisi tässä jo nyt jotain pysyvää. En tiedä, en jaksa analysoida.

24

_MG_0470 _MG_0477 _MG_0681 _MG_0422 _MG_0708

 

Jos mulla olisi iso piha ja rahaa juhlia isosti jatkuvasti, mä hankkisin varastooni tuollaisen teltan. Aivan varmasti. Menee yllättävän pieneen tilaan kasattuna ja oli pienestä ähellyksestä huolimatta todella helppo koota.

Ihanaa palvelua tarjoava Happy Beavers tulee apuun kun ei ole rahaa juhlia isosti jatkuvasti. Juhlia varten aloitin mittavat taustatyöt (kävin about kahdella sivustolla) kun metsästin meille piletelttoja. Suomen kesässä on se vika, että se on vähän liiankin monipuolinen. Puutarhajuhlien oli pakko varautua sateeseen. Koko päivänä ei toki satanut.

Happy Beavers (kavereiden kesken majavabiiverssit) tarjoaa vuokrattavaksi telttojen lisäksi myös kaikkea muuta ihmeellistä kuten popcornkoneen ja peräkärrypaljuja. Vaikka juuri Yuhannus-postauksessa totesin paljujen ällöyden, himotti aivan hirmuisesti vuokrata lämmitettävä palju viikonlopuksi. Hinnat eivät onnellisilla majavoilla nouse pilviin, joten täytyy joku viikonloppu vuokrata kärry omalle takapihalle. Haha. Se oliskin loistokasta. Porukka kokoon ja paljuilemaan! Näköjään paljuilussa on joku ihmeellinen taika jota ei edes seuraavan päivän saastainen ihmisliemi pilaa.

Majavoiden telttoja saa kahta kokoa: 3×6 metriä on valtava linnake, jonka alle mahtui iso buffapöytä ja sateen sattuessa tuoleja sen ympärille. Teltat ovat tyylikkäitäkin! Tiedätte sellaiset matalat vaaliteltat tai markkinoiden myyjien teltat. Sellaiset mulla oli mielessä kun aloin etsimään kemuille sateensuojaa. Onnekseni löysin jotain aivan muuta!

Happy Beaversin vuokrahintoja ja tuotteita löytyy täältä.

 

12

_MG_1057 _MG_0136 _MG_0183 _MG_0524 _MG_1068 _MG_1049 _MG_0192 _MG_0519 _MG_1073 _MG_1048

Juhliin kuuluu kukkaset. Jos se olisi minusta kiinni, pöydälläni olisi leikkokukkia jokainen päivä. Ne tuovat niin paljon pakahtunutta onnentunnetta. En tosin tiedä jos niitä olisi joka päivä pöydällä, söisikö se onnea? Tulisiko juhlavasta asiasta liian arkinen, eikä kukkiin lopulta kiinnittäisi edes huomiota..

Juhlimme ystäväni kanssa kolmekymppisiä ja meidän juhlapäivän kukkaset toimitti Järvenpään Kukkatalo jossa vaikuttaa muun muassa huippufloristi, palkittu Saija Sitolahti.

Meidän päivää koristutti heleän vaaleanpunainen pioni ja hieman villimmät kukkaseppeleet. Kun kukkataloon astuu sisään, etenkin nyt kesällä suurentelee silmiään jo ulkona. Pelkästään kukkien ihastelu saa hyvälle tuulelle. Vaikka kukkaset kestävät yleensä viikosta muutamaan, eittämättä esimerkiksi omissa häissäni ne lohkaisisivat budjetista suuren osan. Niiden tuomaa tunnelmaa ei vaan voita mikään.

 

9

image

 

Tallinna ei eilen antanut parastaan. Matka alkoi kuohuviinillä, mutta sekunti ensimmäisen hörpyn jälkeen lokki (ks. kuva yllä) kakkasi päälleni. Ihana aurinkoinen Helsinki vaihtui aurinkoiseen mutta oudon hiljaiseen Tallinnaan. Pian tajusimme, että Eestimaa juhli juhannusta vasta maanantaina ja tiistaina, joten esimerkiksi suosikkiravintolamme olivat kiinni.

Olin juomanhakumatkalle ystäväni Sannan kanssa ja meillä oli molemmilla hyvin pitkä aika viimeisimmästä päiväristeilystä. Tallinnassa ollaan kyllä lymyilty, mutta hotelliöiden kera. Täten totuus iski kesken leppoisan shoppailukierroksen: HETKINEN! Meillähän on enää kaksi tuntia aikaa syödä, hakea viinat, vierailla Rimi-marketissa ja raahautua terminaaliin!

Tässä vaiheessa hikeä otsalle nosti vauhdin kiristyminen mutta myös vesisadetta uumoileva, hyvin painostava ilma. Reedeen jäi yksi hajuvesi jota tuoksuttelin ranteestani harmitellen vielä kotona asti. Lainattu juomakärry oli järisyttävän huono, joten meinasimme kuolla kaljalavojen alle vaikka kuljetimme niitä noin 300 metriä terminaaliin. Oltiin niin poikki laivalla, että kävin etsimässä meille ensin paikan ja vasta sitten siirryimme kärryjen kanssa määränpäähän. Sanna tyhjensi yhden lavan reppuunsa, joten matka laivasta ulos sujui hieman kevyemmin. Jumalaton uurastus, enkä edes juo kaljaa. Jaa miksi? Noh, me juhlitaan lauantaina kolmekymppisiämme yhdessä ja jotenkin järkeiltiin, että tää olisi fiksu idea. Lopputuloksena päätelmä: ei kannata mennä ilman autoa.

Matkan kruunasi laivan pubi jossa viimeiset puolitoista tuntia oli meneillään karaoke. Palatessamme Helsingissä satoi kaatamalla vettä. Ahahaahah. Tosin ystävän kanssa kökkökin matka on hauska ja naurua riittää käsirakkuloille ja turistirysän caesarsalaatille, jossa oli väärä salaatti ja joukkoon kuulumattomia asioita kuten papuja ja tomaattia.

Tax-freesta ostettiin molemmat Clarinsin rispivärit ja tänään Sanna totesi sen olevan täysin paska. Ok. Parempi yritys ensi kerralla Eestiseni.

9

image

 

Ajatteletteko te koskaan ketään? Siis sillai.. Hirmu moni varmasti miettii tasa-arvoa, kirjan juonen kulkua, töitä, lasten asioita, huomista. Minä olen omistanut, niin kauan kuin muistan, nukahtamishetken haaveilulle. Miehille.

Ollaan asian ytimessä jos mielikuvissa surraa vieressä nukkuva henkilö. Yhden pitkän suhteen kokeneena ja sen perään lyhyen läpikäyneenä havaitsin, että jossain vaiheessa se haaveilun kohde vaihtuu siitä omasta kullasta johonkin muuhun. Oletan, ettei tulevaisuuden poikaystäväni lue tätä viidentoista vuoden kuluttua ja toisaalta vaikka lukisikin, uskon että hänelläkin on omat kohteensa joista on parempi olla hiljaa.

Fantasiat eivät useinkaan ole sitä itteään (kyllä, näköjään häpeilen käyttää seksi-sanaa julkisessa blogissa vuonna 2015)Itseasiassa ne on sitä todella harvoin! Haaveilen jännitteestä, ensimmäisestä kosketuksesta. Kuvittelen väittelyitä, katseita. Koska mielikuvitukseni on rikas, pääni vaatii yleensä koko tarinan jotta olen tyytyväinen. Jos tarina on hyvä, saatan nukahtaa liki samanlaiseen tarinaan viikon putkeen. En kuitenkaan tarkoita, että nukahtaisin tehden sitä (kyllä, näköjään en uskalla kirjoittaa masturbaatio -sanaakaan). Kuvitelmat ilman mitään sen kummempaa tuovat rauhallisen olon ja nukahdan hyvällä mielellä.

Kohteena yleensä on joku oikeasti tavoiteltavissa oleva ihminen, mutta myös melko absurdit hahmot päätyvät päähäni, jos ei muuta ole tarjolla. Nekin ovat kuitenkin aina sellaisia stooreja jotka voisivat oikeasti tapahtua jos lottovoitto kävisi. Esimerkiksi Incubuksen laulaja Brandon Boyd oli vuosia vakiokamaa alkuyön tunteina. Kun he olivat tulossa Suomeen vuosia sitten keikalle, päässäni eteni iltaisin tarina jossa minä olin kuvaaja-aitiossa ja keikan jälkeen toki törmäisin häneen takahuoneessa (kuvaajat ja bändihän on samassa huoneessa, toki) ja loppu olisi historiaa.

Miehet tekee yleensä just sitä ja ajattelevat sitä itteään tai naisten niitä. On varmasti miehiäkin jotka tarvitsevat enemmän juonikäänteitä ja eivät hamua purkautumista, epäilen kuitenkin että näitä on noin 0,3% kaikista miehistä. Tarinointi on naisten juttu ja olen ylpeä urpoista fantasioistani. Kun ne ovat tavoitettavissa, ne usein jopa toteutuvat. Toteutuneita tarinoita voi toki kerrata päässään mutta kuukauden jälkeen on keksittävä jo uusi fantasia.

Haaveilut eivät mielestäni syö parisuhdetta vaan jopa ruokkivat sitä. Näen, että 10 minuutin kuvitelma puolisosta tai jostain toisesta tekee hyvää mielelle ja himoille. Mielikuvitus on turvallinen maailma kokea ja kokeilla. Kuhan ei uppoudu sinne liiaksi.

Ja älköös luulko, että pääsisin haaveilemaan joka ilta rauhassa. Usein päähäni änkee väkisin ajatukset niistä töistä, lasten asioista ja etenkin siitä huomisesta..

34

_MG_1241 _MG_1321 _MG_1304 _MG_1357 _MG_1346 _MG_1257 _MG_1387 _MG_1370 _MG_1332 _MG_1248 _MG_1423 _MG_1299 _MG_1440 _MG_1344

Kokosin varsin hassun porukan kasaan. Olen kahminut tovereita sieltä täältä viime vuosien saatossa ja olen kyllästynyt siihen, että ollaan vanhoilla samoilla ryhmillä tästä päivästä hautaan. Mikäs sen mukavampaa kuin sekoittaa kuppia vähän ja tutustuttaa ihania ihmisiä toisiinsa. Itse myös erittäin mieluusti liityn joukkioon josta en tunne kuin kutsujan, 98% todennäköisyydellä en jää seinäruusuksi vaan saan visiitiltä pari uutta toveria joita kutsua seuraaviin kekkereihin.

Lauantaina tämän pienen porukan kokosi yhteen mikäs muu kuin viini. Usein jokainen kantaa omat juomansa juhlalokaatioon, vaan nytpä saimme siemailla ranskalaisen Lurton viiniperheen valkkaria ja roséta. Sain kuulla, että Les Fumées Blanches viineissä on loistava hinta-laatusuhde, valkoviinipullo löytyy Alkon top kolmosesta ja se pärjää erinomaisesti vertailuissa.

Kokkailin ruokaisan couscous-taateli-salaatin, lohitartaria ja raparperipiirakan. Herkuteltiin lisäksi lempparileipääni, Fazerin maalaisleipä Paesanoa sekä Pirkan ilmakuivattua naudanlihaa, Bresaolaa (yhdistelmä on syntisen hyvä ja idea varastettu loistavista kekkereistä Julia Thurénin luota).. Raparperipiirakan kylkiäiseksi tuli vaniljajäätelöä ja raparperit oli tietenkin poimittu omasta kasvimaasta.

Sauvignon blanc maistui kaikille ja minäkin totuin nopeasti hedelmäiseen tuoksuun ja makuun. Yleensä nautin liki mineraalista, hyvin kuivaa valkoviiniä mutta muut tytöt siemailivat blancia tyytyväisinä ja jopa valkoviinivastainen Linda totesi juoman olevan erittäin hyvää. Täyteläistä muttei liian raskasta tai makeaa. Rosé oli yllättävän samanlainen kuin valkoviini, kellään ei ollut oikein selkeää mielipidettä roséviineistä joten kaikki odottivat sen maistamista. Ihanan värinsä puolesta, ja toki raikkaan makunsakin, rosé sopii kesäpäiviin ja isoa laatikkoa saa tilauskaavakkeen lisäksi lukuisista Alkoista sesonkiaikaan.

Nämä helpot viinit voi napata hyvällä mielellä matkaan, ne taittuvat makunsa puolesta vaikka minkä kylkeen ja näin kiireisen viikon kunniaksi siemailen viinilasillista ihan sellaisenaan, parhaillaan.

Meillä oli ihana ilta, viini toi helsinkiläiset Järvenpäähän, mikäs sen parempaa!

5

DSCF5473DSCF5529 DSCF5546 DSCF5585 DSCF5629 DSCF5694 DSCF5737 DSCF5757 DSCF5772 DSCF5816 DSCF5810 DSCF5846 DSCF5875 DSCF5864 DSCF5964 DSCF5978

 

Meillä oli polttarit kuun alussa. Alan pikkuhiljaa toipumaan niistä.

Kiteytettynä meidän polttarit sisälsi paljon viinaa ja paljon naurua. Morsianta hemmoteltiin ja hän pääsi kirjoittamaan sopivin väliajoin eksilleen haikuja, joista sulhaselle kirjoitettu haiku on tuossa yllä. Ne olivat kaikki niin mahtavia, että tekisi mieli jakaa koko maailmalle, mutten saa.

Meidän kieroilu vedettiin niin maksimiin kuin vaan pystyttiin jotta päivä pysyisi salassa. Valjastin Trendi-lehden ja Maria Veitolan huijaamaan Lauralle juttukeikan lauantaille, hän kun on toimittaja ja Trendin vakkari-avustajia. Udellessani Mariaa mukaan, hän tokaisi ”Joo! Saanhan olla mahdollisimman hankala ja vittumainen?!” TOTTAKAI! Morsiolle oli suunniteltu sen verran kevyttä ohjelmaa, että huijaukseen sai sisällyttää mielellään kirosanoja. Kun paukkasimme liki 20 henkilön kanssa Lauralle, hän sai nähdä Trendin toimituspäälikön ja Veitolan kuvaaman videon jossa pyydeltiin anteeksi ja toivoteltiin hauskoja kemuja. Morsmaikku tärisi tunnin, joten yllätys taisi mennä läpi.

Pyörittelyä ja kilsa kävelyä. Avasimme sankarin silmät Viking Linen terminaalissa ja suuntasimme Gracelle! Me saatiin Lauran kanssa avaimet ihanaan Premium-hyttiin jossa päästiin tuhisemaan aamuyöllä vierekkäin parivuoteessa. En ole ikinä matkustanut noin leppoisasti laivalla, hytistämme oli myös mieletön näkymä suoraan keulasta merelle. Tuhinoita ennen suunnattiin buffaan jonka jälkeen seurue tuli hyttiimme puuhastelemaan tarotkorttien maailmaan. Ennustukset menivät niin nappiin, että kaikki pyyhkivät kyyneleitä. Suuntasimme diskoon bailaamaan ja viimeiset kuukahtivat hyttiin aamukuuden aikaan.

Lauantaina saimme nukkua pitkään, suuntasimme syömään vasta yhdentoista aikaan ja jatkoimme tuhisemista sen jälkeen vielä pari tuntia. Laura taas pääsi sillä välin lokottelemaan hierontaan ja kasvohoitoon. Palasin hakemaan häntä kylpytakissani jolloin valkeni seuraava käänne, koko porukka tuli kylpemään! Puhdistimme kossulöylyillä (älkää kysykö), höyrysaunoilla ja poreilla itsemme ulkoisesti ja sisäisesti (skumppa). Laura hoki melkein koko loppupäivän ”eihän mun vaan tänään enää pidä juoda!” Saunominen ja relaaminen teki kuitenkin tehtävänsä, kokoonnuimme ennen Turkuun palaamista vielä isossa hytissämme ja Laura kirjoitti viimeiset haikunsa kun minä valvoin ohella, että kaljaa menee varmasti kurkusta alas!

Suuntasimme miniporukalla Lauran kotiin kun muut menivät edeltä seuraavaan kohteeseen. Päivystimme siinä hetken ja lopulta lähdimme kohti Riikan kotia jossa oli kasat pitsaa ja olutta, uuteen nousuun! Olihan sitä pakko viedä tuleva rouva viimeisinä neiti-hetkinään Dynamoon kemuttaa!! Polttariseurue meni toki jonon ohi (jota ei vielä niin aikaisin ollut, parempi kuitenkin pelata varman päälle) ja toki Lauralle oli järkätty skumppapullo alkajaisiksi Dynamon puolesta. Diskoiluillan kruunasi Ville Niinistö. Toki.

Laura on upea joten Lauran ystävät ovat myös aika hienoja tyyppejä. Sain kourallisen mahtavia tuttuja lisää ja lähtisin tällä porukalla kemuttamaan ihan milloin vain uudelleen! Mainiot, rauhalliset mutta hullun villit polttarit joissa ei tarvinnut suorittaa, eikä aikataulut olleet tiukkoja. Laura toivoi yhdessäoloa ykköstyyppiensä kanssa ja sitä hän sai. Toinen tehtävä aktiiviselle somettajalle oli selfie-haaste. Siitä jäi varmaan puolet tekemättä, eikä ketään voinut vähempää kiinnostaa. Just näin! Löysin rantein.

Polttarikansio, puhe ja juhlavaatteet pitäisi vielä tehdä ja löytää. Häitä juhlitaan ihan kohta, luulen että niistä tulee ikimuistoiset ja on aivan ihanaa olla mukana tässä kaikessa, Laura on spessu. Laura ei ole ystäväni, Laura on sisko.

18

IMG_0156.JPG IMG_0174.JPG IMG_0175.JPG IMG_0179.JPG IMG_0133.JPG IMG_0177.JPG IMG_0173-0.JPG IMG_0178.JPG IMG_0149.JPG IMG_0168.JPG

 

15.5.2015 vihittiin avioliittoon rakas ystäväni Laura Friman ja hänen upea miehensä Aleksi. Häitä juhlitaan vasta kesäkuussa, mutta oli ihanaa päästä todistamaan itse vihkimistä. Rakkaushössötys oli kaukana kaksilapsisen perheen arjesta, mutta kyllä sitä diapamia vedettiin kaksin käsin ennen vihkimistä. Maistraattiseremoniaa varten toki käytiin meikissä ja kampaus laittamassa, puvutkin oli tätä varten hankittu. Vihkiminen oli nopeasti suoritettu, mutta ehtihän siinä silmät kostua, etenkin jälkimainingeissa kun onnitteluhalauksia jaeltiin.

Kaatosade peitti Turun vihkimisen jälkeen ja kipitimme kiljuen kauppahalliin munkkirinkilöille. Ajoin iltaa vasten kotiin kun vastavihityt lähtivät kohti Vanajanlinnaa. Poksautin kotona cava pullon auki ja pohdin itsekseni rakkautta ja elämää. Taas. Olen todella liki poistamassa itseäni kaikilta deittipalstoilta, tulin jälleen pisteeseen jossa jollain asteella luovutin. Olkoot. Yksin on hyvä ja se tulee kun on sen aika.

30

DSCF5416 DSCF5437 DSCF5434 DSCF5450

Ensin luonnonjugurtti oli liian hapanta, sitten jugurtti+murot vaikuttivat oksettavalta. Kun löysin sopivan myslin ja kevyesti makeuttavan Agave-siirapin, aloin syömään luonnonjugurttia myslillä ja siirapilla. Sitten joukkoon tiensä löysi marjat ja nyttemmin kuivatetut ja jauhetut marjamuruset. Viimeinen tuulahdus on turkkilainenjugurtti ja pähkinät.

Turkkilainenjugu on siitä huono, että siinä on rasvaa enemmän kuin laki sallii, ainakin tällaiselle pullerolle joka ei harrasta liikuntaa. MUTTA KO SE ON NII HYVÄÄ! Pähkinät taas jeesaavat niinä päivinä kun pitää syödä löysää luonnonjugurttia koska ne tuovat seokseen paljon kiinteyttä. En ymmärrä miten jossain vaiheessa olen vihannut pähkinöitä ja suostunut syömään sellaisenaan vain yltiösuolaisia pistaaseja ja casheweitä? Nyt nautin pähkinäseosten mausta, etenkin siellä jugurtin seassa ja etenkin suolaamattomina. Säästän pähkinöiden kulutusta sil viisii, että lisään jugurttiin tosiaan sekä mysliä, että pähkinöitä.

Cloetta omistaa nykyään pähkinätehtaan joka on erikoistunut kuivapaahtamismenetelmään. Pähkinät paahdetaan ilman öljyä, avotulella. Täten niistä tulee erittäin rapeita ja niiden maku säilyy paremmin. Nutisalin pusseja löytyy jo ympäri Suomea, joukossa on muutama erilainen suolaamaton pussi ja sitten lightly salted versiot vaikka niihin leffanaposteluhetkiin. Maukkaita ja rouskuvia, eivätkä kohtuuttoman hintaisia. Suomessa pähkinöistä saa maksaa niin paljon ettei kukaan ole siitä faktasta yhtään pähkinöinä.

4