Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuten olette saattaneet huomata, olen jämähtänyt henkisesti koko elämäni kanssa (postaustahtini on ollut hävettävän takkuinen). Kesän työ- ja kirjarupeama oli iso projekti ja elokuun alussa olin uupumuksen rajamailla. Nyt olen jo diagnosoinut itselleni syysmasennuksen. Teen työni, pidän siitä valtavasti. Nautin myös monista asioista ja olen kikseissä kaikenlaisesta tämän tästä, mutta yleinen habitus on jatkuva väsymys. Inspiraatiosta ei ole hajuakaan ja kotona teen vain välttämättömät asiat. Raijasin viisi Ikea-kassia kirppiskamoja varastosta portaiden alle, eikä mulla ole hajuakaan koska jaksan tarttua niihin.

Tämä jämähdys on myös iskenyt rakkaaseen harrastukseeni; sisustamiseen. Olen muuttanut tähän asuntoon kohta kolme vuotta sitten, megalomaanisen remontin jälkeen ja kieltämättä nyt täällä alkaa joka huoneessa olla tiedossa ”jotain pientä remppaa”.. Mielessä on muutamalle ratkaisulle vaihtoehtoinen lopputulos, myös huonekaluhankinnat kummittelee ajatuksissani.. Mutta suurin osa huoneista on vain jämähtänyt paikoilleen ilman mitään ideoita! En oikeastaan ole edes ajatellut mitään vaihtoehtoja. Nyt kun tuijotan makkarini kuvaa, muistan, että sen seinä on pitänyt maalata jo vuoden ajan uudelleen. Ja tällä sekunnilla tajuan, että ehkä tohon vois keksiä jonkun uuden yöpöydän ja lampun?

Olen kulkenut tähän asti iltaisin sänkyyni ajattelematta lamppua, saatika yöpöytää. Olenko tyytyväinen vai jämähtänyt? Niin.. Saattaahan se olla, että olen tyytyväinen. Ei! En ole koskaan kotiini lopullisesti tyytyväinen. Se on fakta. Olen jämähtänyt, enkä osaa enää katsoa kotiani uusilla silmillä. Voi apua! Toivon todella, että tämä vaihe on ohimenevä ja palaudun normaaliksi piakkoin! Epä-motivoituneena on todella raskasta olla, silloin kun sen tajuaa.. Maalausurakoiden kanssa pääsen aina siihen asti, että mietin onko kaapissa teippiä ja kuinka suojaisin olkkarin tason joka on seinässä kiinni, enkä todella alkaisi irroittamaan sitä. Siihen ne suunnitelmat jää. Tarttisin jonkin energiaruiskeen. Ärsyttävää olla, kun ei ole oma itsensä.

3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuosikymmenen ajan, vaikka emme olisi puhuneet mitään, joka ilta varpaamme koskettivat peiton alla. Toisen ihmisen kosketus on tärkeä ja maaginen asia. Sen puutteeseen tottuu hämmentävän nopeasti, mutta kun kosketuksen saa, sekunnissa sitä tajuaa kaipaavansa suunnattomasti.

Ystäväni työhuoneella höpötti niitä näitä selkäni takana ja antoi samalla muutaman minuutin päähieronnan. En pystynyt keskittymään mihinkään. On toki totta, että yleisesti hieronnalla on hieman eri vaikutus kuin kädestä pitämisellä rakkaimpansa kanssa. Mutta jotenkin Annen käsittelyn jälkeen aloin pohtimaan sitä, kuinka kauan tuollaisesta kontaktista on jo aikaa. Sellaisesta poikaystävä-kontaktista. Huppelissa suoritettavat säätämiset jää tästä laskusta pois koska silloin tunteet ovat täysin erilaiset.

Ihastuin hetki sitten melko pikana mielikuvaan ihmisestä ja se meni reisille heti alkuunsa. Sen jälkeen tulin taas tyyneyden satamaan. En jaksa. Tinderin pelaaminen hyytyi olemattomiin, yksinkertaisesti se ei kiinnosta juuri nyt. Kun oikein tilannetta analysoi (no ei edes tarvitse kauheasti.. Haha) tulen tulokseen, että en ole tarpeeksi vahva ottamaan turpaani tällä hetkellä. Kun yrittää, pettyy ja nyt tuli vaan stoppi pettymyksien vastaanottamiselle. Joskun pettymyksen jälkeen tulee armoton tarve päästä uudelleen ihastushumalaan ja todistaa itselleen, että on mielenkiintoinen ja ihana jonkun mielestä. Sitä etsii ja maanisesti aloittaa keskusteluita ja jaksaa kertoa elämäntarinansa uudelleen kuudesti illassa. Toisinaan taas kun on vastaanottanut kasvoilleen märän rätin, sen ottaa käteensä tyynen rauhallisena, kävelee roskikselle, heittää sen sinne ja ottaa naamalleen vienon hymyn: I´m done.

Kutsun tätä luovutus -ilmeeksi. Mitta täynnä, kiitos ja hei. Kutsun sitä hetkeksi jolloin vitutus menee niin yli, että alkaa nauramaan. Sitä ennen on kuukausien kuluessa itkenyt vuolaasti pettymysten jälkeen ”Miksi mulle aina käy näääääiiinnnn?!” Ja noussut raivon avulla uudelleen pystyyn. Sitten yks kaks toteaa ”Haha, tottakai mulle käy näin! Tämähän on jo klassikko.”

Mielestäni on hiuksen hieno ero olla tyytyväinen elämäänsä kuin tyytyä kohtaloonsa. Olen ehdottomasti tyytymisen puolella, vielä. Olen yrittänyt nyt mielestäni tarpeeksi. Tyydyn tähän tilanteeseen for now. Voimani ei riitä muuhun, kiinnostukseni ei riitä muuhun. Suosittelen siis kaikkia pysymään kaukana ruumiinosiensa kanssa minusta, en juuri nyt halua muistutusta siitä mitä minulla ei jatkuvasti ole. Poikkeuksena toki viriilit 22-vuotiaat, jollaisen vierestä eilenkin heräsin (niitähän ei laskettu..) Haha, ai hyvänen aika. YOLO!

22

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Oi Lissabon.

Lissaboniin saapuvan on hyvä varautua hälyttävän halpaan viiniin, silkkisiin katukiviin, joissa liukastuu varmasti, leppoisan lämpöiseen ilmapiiriin ja siihen, että vain metrotunnelissa ihmisillä tuntuu olevan kiire. Enkä syytä heitä, kyllä minäkin kipitin kiivaasti ulos tunnelista aurinkoon ja värien syleilyyn.

Matkani herätti ajatuksia aina koti-ikävästä (täytyy myöntää, että se oli kyllä minimaalista)  Suomesta poismuuttoon. Kuitenkin heittämällä vietin eniten aikaa miettien, miksi viehätin portugalilaisia miehiä Tinderissä. Profiilissani lukee nettiportfolioni osoite ja kolmantena päivänä joku mätseistä vinkkasi, että saitti on alhaalla. Otin yhteyttä palveluntarjoajaan ja he ilmoittivat, että sivusto oli ruuhkaantunut ja täten kaatunut. KRÖHÖM. Olisin tarvinnut aplikaation käyttöön sihteerin, enkä jaksanut enää kertaakaan vastata kysymykseen How are you? 

Saattoipa juurikin johtua portugalilaistulvasta, että iskin silmäni saksalaiseen mieheen, jonka kanssa treffit olivatkin taivaallisen suloiset. Voi mutta, sen jälkeen olen jo särkenyt kertaalleen sydämeni Suomessa. Ei tässä tahdissa meinaa itsekään pysyä mukana.. Pieni lomaromanssi teki silti hyvää, ehdottomasti. Vaikkakin kotiinlähtö oli haikea ja kotona yksin herääminen hysteerisen itkuinen.

Sain majailla ystävieni luona, jotka ovat hiljattain muuttaneet Lissaboniin opiskelemaan. Täten pääsin paikkoihin, joihin en varmasti olisi löytänyt itsekseni. En valmistautunut matkaan mitenkään! Kerran aiemmin Lissabonin kolunneena, päätin ottaa rennosti ja mennä sinne minne nenä näyttää. Aika nopeasti viikon ohjelma alkoihin olla paketissa ja siellä oli ihanasti ”fiilistellään käppäillen ja rannalla istuen” päiviä. Seikkailin myös useana päivänä itsekseni, fiilistelin aukiolla kannullisen sangriaa ja hymyilin elämälle.

Uusiksi lempipaikoiksi muodostui sillan alla sijaitseva LX Factory, josta löytyi muutama pikkupuoti ja söpöjä ravintoloita. Sekä suosikkini: lehtikauppa kontissa. Ehdoton ykköshengailupaikkani oli näköalapaikka Miraduro de Santa Catarina, pikkukiskasta sai about tuopillisen viiniä kahdella eurolla. Pyytämällä sen sai muovimukiin ja pääsi istahtelemaan vielä lähemmäs upeaa maisemaa.

Saaran koulu ei ollut vielä alkanut ja täten saimme notkua yömyöhälle iltana jos toisena. Pakkasimme myös kangaskassimme eräänä päivänä ja menimme junalla Cascaisiin rannalle. Keskustassahan ei varsinaisesti ole mitään uimarantaa. Helle hemmotteli meitä ja aika pian totuin autoilijana kävelemiseen ja hikoilemiseen mäkiä edes takas vatkatessa. Lauantai-iltana nautiskelimme nuorehkosta ja vauhdikkaasta Bairro Alton kaupunginosasta. Baareja baarien perään, yhdestä käteen muovituopillinen Caipiroskaa (4,5e!!) ja kadulle hengaamaan muiden joukkoon. Olin tutkivalla tuulella ja mietin vähän väliä miten hirvittävää olisi asua niillä kaduilla. Jengiä oli järkyttävän paljon ja meteli oli huisi! Ehdottomasti kuitenkin the place to be iltarientoja pohtiessa.

Niin paljon ajatuksia, niin paljon kerrottavaa. Saatan tehdä täältä vielä toisen postauksen, kuvia kun riittää!

11

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oon tuijottanut yllä olevaa kuvaa nyt tunnin. Mietin mistä kertoisin. Puhuisinko meneillään olevasta mielenilmauksesta johon mulla olis parikin valittua sanaa. Purkaisinko ajatusta miehistä tai siitä kuinka tajusin miksi eniten kaipaan kumppania. Mainitsisinko loma-matkasta jonka jukoliste sain varattua ja jonne lähden ihan kohta! Kirjoittaisinko kodistani? Leevin hampaasta? Kirjahypen jälkeisestä ajasta? Uusista projekti-ideoista? Yksinäisyydestä? Onnellisuudesta? Peloista? Menetyksestä? Rakkaudesta? Selvitymisestä? Laiskuudesta? Surusta? Ystävistä? Ahdistuksesta? Pakolaisista? Vihasta? Tv-ohjelmista?

Jotenkin nyt tuntuu siltä, että päässäni on asioita hieman liikaa, enkä pysty tarttumaan yhteenkään ajatukseen ajatuksella.

Yhtä aikaa haluan puhua kaikesta, kertoa mielipiteeni, keskustella näkökulmista, puhua ääneni käheäksi. Toisaalta taas haluan vaan olla hiljaa ja kadota. Elämässäni parasta juuri tällä hetkellä on musiikki. Uppoudun siihen ja avaan vihdoin selaimelle välilehden jonka googlehakuun kirjoitan Lissabon.

11

imageimage

Etsin kuvia kissastamme maaliskuulta, jolloin hän vielä oli luonamme. Törmäsin siellä valokuvatulvaan ála ex-poikaystävä. Yhteiskuvia, Rasmus-kuvia ja kuvia omasta naamasta.  En tunnistanut itseäni.

Aloin miettimään kuka olin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa. Täysin eri ihminen kuin nyt ja ennen Rasmuksen kohtaamista. Kirjoitin hänelle tekstarin jossa kerroin huumoristisesti tajunneeni hänen tuoneen minussa esille kaikki paskat puoleni. Tätä kelatessani enemmän, tajusin, että hän toi minusta esiin puolia joita ei ollut koskaan ennen ollutkaan minussa. Mistä se johtui? Miten voi välittää toisesta ja käyttäytyä typerästi? Miksi olin koko ajan surullinen ja ilkeä? Miksi työnsin häntä pois? Miljoona kysymystä..

Olin monissa asioissa vielä helmikuussa hemmetin ehdoton. Tunsin esimerkiksi, etten koskaan voisi muuttaa Helsinkiin. Puoli vuotta myöhemmin taistelen muuttoajatusta vastaan. Olisinko muuttanut mieleni jos olisin edelleen Rasmuksen kanssa? En varmastikaan koska en nähnyt meitä kuutta asumassa siellä, mutta itseni sinkkuna, kahden lapsen kanssa, kyllä.

Niin moni asia muuttaa ihmistä. Rasmus muutti mut joksikin muuksi, mutta siihen vaikutti varmasti myös viime vuonna kokemani suuri sydänsuru ja sitä kautta tullut suuri luottamuspula. Surkeiden sattumusten summa. On silti jokseenkin pelottavaa, että tuossa hetkessä on kokenut olevansa oma itsensä. Olen myös sitä mieltä, että Rasmuksen oma suru ja käytös vaikutti minun käytökseeni. Kun yrittää laittaa kaksi rikkinäistä ihmistä yhteen, siitä tulee joko mieletön voimakaksikko tai homma kaatuu, ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa.

Opin mielettömästi tuosta suhteesta. Tajusin itsestäni jotain mitä en ilman tuota suhdetta olisi tajunnut. Tuntuu välillä siltä kuin tuo suhde olisi tullut elämääni vain opetustarkoituksena. Siinä sukellettiin täysillä rakkauteen ja hukuttiin liki yhtä nopeasti. Siihen ei jääty kitumaan, jotta siitä ei tulisi tuskaa, opetus vei elämästäni vain puoli vuotta (no ja tämän jälkipuinnin). Huomasin jo kesäheilani kanssa, että oppimani asiat siirtyivät käytäntöön. Sekös oli hieno tunne. Sen vuoksi olen usein miettinyt antaisiko Rasmus minulle uuden mahdollisuuden, oltaisko me eheydytty suruistamme ja valmiita nyt toisillemme? Vai toisiko hän välittömästi esiin ne paskat puoleni? Emme ole juurikaan tekemisissä tänä päivänä. Rasmus on jatkanut elämäänsä ja minä en ole vielä valmis pelkäksi ystäväksi. Kenties jonain päivänä.

Vaikka suhteemme olisi ollut vain opetus meille molemmille, se tuli täydelliseen aikaan taipaleelleni ja valokuvien kautta päähäni tulvi monia ihania ja iloisia muistoja yhteiselostamme. Rasmus auttoi mua eteenpäin edellisestä suhteesta, tunsin oloni toisinaan rakastetuksi ja sain olla parisuhteessa pimeimpään vuodenaikaan. Se oli parasta terapiaa, vaikka lopulta minuun sattuikin taas.

Katson suhdettamme näin puoli vuotta eron jälkeen aika oudoin silmin. Näen itseni, syyt ja seuraukset. Hyväksyn eron, mutta juuri kuvia katsoessani tunsin ikävän ja haikeuden valtaavan minut. Ilmeisesti Rasmus ei ollut minulle se oikea, mutta yleisesti niitä hyviä parisuhdehetkiä tuli valtava ikävä. Joku voisi puolestani ilmaantua ja auttaa minut nyt Rasmuksesta eteenpäin. Olen valmis. Olen oppinut.

 

34

image image

image

 

Sylini on täynnä Tyhjää syliä. Kolmen vuoden projekti on yksissä kansissa ja putkahti maailmaan lopulta keskiviikkona, puolen yön jälkeen, varsin yllättäen. Saimme aamulla painosta puhelun, että hän on täällä. Tuokoon hän lohtua niille keiden syli on tyhjä ja niille ketkä surua vierestä seuraavat.

Teos on juuri sellainen kuin pitää ja täten teknisiltä osin jännitys on lauennut. Tänään signeerasin ja rustasin omistuskirjoituksia ennakkotilauksiin, joita olikin upea määrä. Kiitos kaikille teille. Ensi viikolla kirja on Suomalaisessa ja Akateemisessa, sekä sitä toki voi koko ajan tilata No tofu publishingin nettikaupasta. On aivan välttämätöntä itse tehdä ristiretki kauppoihin katsomaan onko se todella siellä hyllyssä. Tää on vaan jokseenkin käsittämätön tunne. Nyt se on täällä ja siitä voi olla ylpeä.

Ensi viikolla juhlitaan julkkareita ja sitä seuraavalla Next generation -näyttelyn avajaisia. Mulla on ollut aivan hirvittävä kiirus ja ajatukset ei meinaa taas pysyä kasassa. Mulla olisi tänne blogiin juttuja jonossa niin vietävästi!! Ah, se assari nyt tänne!

TYHJÄ SYLI NETTIKAUPASTA
TYHJÄ SYLI FACEBOOKISSA

12

Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.53.25 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.53.00 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.50.42 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.51.01 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.51.53

 

Punastellen vastaanotin paikkani aika kovassa seurassa nyt kuulkaas. Next Generation – young eyes of photojournalism valokuvanäyttely kokoaa Korjaamon Valssaamoon kymmenen nuorta suomalaista kuvaajaa joista kaikkia yhdeksää kollegaa katson ylöspäin. Olen hämmentynyt ja jumalattoman otettu, että Tyhjä syli -projekti kutsuttiin mukaan tällaiseen seurueeseen.

Näyttely on auki kuusi päivää ja se esittelee valokuvaajia jotka tekevät omia pitkiä projekteja. Tyhjä syli on mukana kahdeksalla kuvalla ja tuohon mennessä kirjakin on jo julkaistu! En oikein voi ymmärtää sitä, että olen mukana. Suosittelen laittamaan näyttelyn korvan taakse ja kurkkimaan upeiden valokuvaajien upeita töitä. Nöyränä. Kerrassaan nöyränä täällä.

 

12

_MG_0368 _MG_0371 _MG_0314 _MG_0321 _MG_0312 _MG_0340 _MG_0435 _MG_0466 _MG_0418 _MG_0412 _MG_0428 _MG_0379 _MG_0327 _MG_0489 _MG_0493 _MG_0501 _MG_0474 _MG_0528 _MG_0508 _MG_0510 _MG_0517 _MG_0539 _MG_0549 _MG_0534 _MG_0544 _MG_0545 _MG_0552

Syyskuun alussa (3.-13.9.2015) on Helsinki Design Week. HDW:n ohjelmalehtinen on pienen eepoksen kokoinen, menoa ja meininkiä riittää kaikille varmasti yli tarpeiden. Kun on uuvuttanut itsensä Helsingissä, kannattaa hyppiä Tallinnaan viettämään heidän vastaavaa tapahtumaa: Design yötä. Tallinnan Disainiöö on 17.-20.9 ja me käytiin kiertämässä vähän paikallisia kohteita etukäteen.

Uusia mestoja löytyi itsellekin taas hyvä määrä ja niistä nostettakoon framelle etenkin Viron Design Talo Kalasatamassa. Puoti oli täynnä ihania virolaisten suunnittelijoiden herkkuja. Vanhan sähkölaitoksen sisältä löytyi upouusi Kulttuurikattila (Kultuurikatel) jonka ohjelma kannattaa tsekata. Tila itsessään on jo ihmettelemisen arvoinen.

Telliskiven ravintola- ja designkauppojen alue on monille ennestään tuttu, mutta itse eksyin sinne vasta nyt ensimmäistä kertaa. Muun muassa kuuluisa F-hoone löytyy näiltä nurkilta. Uusi elegantti ravintola Art Priori (Olevimägi 7) löytyy vanhasta kaupungista. Sekä tila, että ruoka oli erittäin hyvää ja laadukasta. Annokset ovat täynnä puhtaita makuja, tämän päivän ruokaa ilman baltialaista tvistiä. Ehdottomasti virailemisen arvoinen hyvää ruokaa arvostavalle.

Jos on kiire ja ehtii pyöriä vain vanhan kaupungin ytimessä, Design kauppa TALI löytyy osoitteesta Voorimehe 4. Puoteja on tulossa piakkoin toinenkin keskustaan!

Vinkkivitosena vielä, että puhelimeen voi ladata D-kaart aplikaation. Designkartta suoraan puhelimeesi! Se toimii offline-tilassa ja sisältää kaikki Designkartan kohteet.

Itse Design yön koittaessa Tallinnassa on paljon ohjelmaa seminaareista, näyttelyihin, installaatioihin ja työpajoihin (disainioo.ee). Sanoisin, että kulttuuria rakastavalle vallan erinomainen ajankohta tehdä retki Tallinnaan!

4