Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_9044 _MG_8993 _MG_8974 _MG_9001 _MG_9062 _MG_9092 _MG_9032 _MG_9018 _MG_9046 _MG_9016 _MG_9002 _MG_9040 _MG_8992 _MG_8975 _MG_9078 _MG_9055 _MG_9052 _MG_9026 _MG_9087 _MG_8970

 

Kun Marimekkolaiset ilmoittivat, että Oiva astiastoon on lisätty uusi, hieman isompi kahvimuki, pressiin kutsuttu media kohahti. Sitä on minunkin teeni odottanut, ehdottomasti mitä mainion lisäys sarjaan.

Povasimme myös blogihittiä purkeista joita näkyi jo viime vuonna kaupoissa mutta nyt niissä on helpommin lähestyttävät kuosit. Marimekko siis esitteli AW15 koti-mallistoaan tänään aamulla ja samanmoisen kohahduksen aiheutti neuleviltti ja siitä tehdyt tyynyliinat. Kun omissa jaloissa ei ollut enää sukkia, oli hieman surullista ajatella kuinka ihana talvella on kietoutua villaiseen neulevilttiin, mutta onpa jotain mitä odottaa ensi talvea ajatellen!

Sydämeni suli kun näin valoa läpi hehkuvan, Reeta Ekin Gerdan. Tuo lilaan leimahtava, masentuneiden tulppaanien (lainaus instafeedista, kiitos Linda!) niitty tupsahtaa varmasti koristamaan talvi-ikkunaani ensi syksynä!

Mitäpä olisi mallisto ilman Unikkoa, valkoinen ruudutettu klassikko voisi hyvinkin uida joulupöytääni vaikken 2000-luvun alun unikkomanian jälkeen kuosiin ole koskenutkaan.

11

DSCF5388 DSCF5346 DSCF5336 DSCF5284 DSCF5312 DSCF5300 DSCF5371 DSCF5323 DSCF5381 DSCF5369 DSCF5357 DSCF5382 DSCF5384 DSCF5392 DSCF5410 DSCF5280 DSCF5277

 

Vointini ei ole hyvä. Mutta ajattelen sen niin, että tää on elämää ja jonain päivänä, joskus, on pakko olla parempi olo. Kahlaan siis omana itsenäni eteenpäin melko normaalisti mutta sisällä on musta aukko. On vähän kaikkensa antanut olo, koko ajan.

Sen vuoksi on mukavaa muistella menneitä reissuja. Lahti kukoisti tapansa mukaan työttömillä, amiksilla ja ihanalla seuralla. Meillä oli hauska ilta Gasellien kanssa bäkkärillä ja keikan aikana saimme tukehtua usva-koneeseen hyvän musiikin lisäksi. Tupa oli täynnä, tunnelma hyvä ja heräsin sunnuntaina meditaatiohuoneen matolta, alttarin alta.

Tässä juhlimisessa on lievä ristiriita, ilta on hauska kunnes tulee pilkku, jolloin tulee ahdistus joka seuraa minua seuraavaan päivään. Mutta jos et lähde, ahdistut ehkä vähän vähemmän mutta ilman sitä huippua iltaa. Täten kemutus on ehdottomasti sinkkuelämässäni läsnä vaikkakin Minttumaiset reissut vie multa jonain päivänä hengen.  Sitä meditaatiohuonetta ei todella lukenut illan ohjelmassa.

13

_MG_1220 _MG_1230 _MG_1227 _MG_1218 _MG_1265 _MG_1275 _MG_1278 _MG_1309 _MG_1315 _MG_1394 _MG_1407

No jotta viime viikolla oli muutama soppakirjapressi! Sydäntäni hieman raastoi se fakta, ettei oma kotikokkini Rasmus ole enää kuvioissa ja joutunen täysin yksin kokkailemaan. Nyt on meinaa pakko, sen verran herkullisia keitoksia löytyy näistä kolmesta opuksesta.

Henri Alén ja Annukka Oksanen ovat koonnet kirjan meille kiireisille (eli kaikille) jotka saapuvat markettiin ilman kauppalistaa, kävelevät saman reitin joka kerta ja pyörittävät noin viittä reseptiä arjen kiireessä. Vuoden keittokirja pitää sisällään reseptejä joista suurin osa valmistuu puolessa tunnissa. Pientä piristysruisketta kiireen keskelle! Huippuhöpsö Henkka tiesi kertoa, että ei elämä ole keittiössä yhtä kärrynpyörää joka jeesuksen päivä! Viikonloppuna ehtii perehtyä, kokata lasten kanssa ja hääriä keittiössä tunteja, arkena pitää saada lapsille ruokaa nenän eteen välittömästi ja nämä reseptit auttavat meitä siinä. Kirja myös kannustaa kokkaamaan sesonkien mukaan ja meitä juntteja on helpotettu pienellä koodimerkinnällä reseptin jälkeen, kannattaako lanttua laittaa kesäkuussa, parsaa lokakuussa ja sen sellaista.

Vege! kirjan avasin ja olin heti myyty. Kirja on ihanan paksu ja yhdessäkään reseptissä ei ole käytetty soijarouhetta tai tofua. Vou! Rakastan lihaa, mutta olen hieman laiska kokkaamaan sitä. En ole varma osaanko valmistaa sitä oikein ja en uskalla täten riskeerata. En myöskään koe yksinäni tarvitsevani pihviä, sinkkuateriani koostuvat usein kasviksista ja korkeintaan kanasta. Täten löysin heti kirjan avattuani mielenkiintoista reseptiä reseptin perään. Tätä kirjaa ovat Riikka Sukula ja Alex Nieminen tehneet suurella sydämellä ja hartaudella. Vuosien saatossa hyväksi todetut reseptit ovat nyt yksissä kansissa. Ulkoasu on erittäin miellyttävä ja en malta odottaa, että pääsen tekemään tästä kirjasta sinkkuillallisia. Ainoa miinus kirjassa on se, että haave omasta Piemontelaisesta viinitilasta kuumenee kohtuuttomaksi kun katselee kuvia.

Tallberg on tunnettu villiyrttisekoiluistaan, ja syystä. Tämä opus yhdistää yritit ja suomalaisen designin mikä tekee kirjasta astetta mielenkiintoisemman. Katariina Vuori on kirjoittanut ruokakuvien lomaan tarinan kuvassa olevasta designesineestä ja itse reseptit ovat kirjan lopussa. Laiskalle kokille, kuten minä, villiyrtit kuulostavat asialta johon pitää panostaa. Se vaatii saman työn kuin sienet. Mutta jokainen tunnistaa kantarellin, joten jokainen tunnistaa myös voikukan. Kirjasta voi noukkia reseptejä joiden villiyrtit tunnistaa tai sitten tsekata vinkit joilla ne oksat voi korvata.

Vaikka ruokakirjoista tulee kokattua itse hävettävän vähän, rakastan niitä. Se innostus mikä niistä tulee on uskomaton. Kun vielä rykäisee kauppalistan kokoon ja alkaa kokkaamaan, ollaan jo pitkällä! Joka vuosi löydän aina muutaman uuden vakkarireseptin jota teen silloin tällöin, näistä kirjoista saan aivan varmasti pari heittämällä lisää.

5

DSCF5102 DSCF5057 DSCF5106 DSCF5060 DSCF5080 DSCF5068 DSCF5092 DSCF5082 DSCF5074 DSCF5111

 

Tässä on nyt se ihana Lahdessa nököttävä puoti josta olen vihjaillut edellisissä postauksissani. Byredot, Acnet, Kusmiteet, Sanqvistit sekä lempisaippuani L:A Bruketin Citrongrääässiä.

Puoti on muuttanut nimeään ja sijaintiaan, typistänyt valikoimaansa ja onkin nyt simppeli tyylitaiturin taivas. Puitteita myöten ihana paketti. Pelkästään Byredojen takia minusta tuli vakiasiakas.

Petit St Loius kulkee vanhalla nimellään Facebookissa

Petit St Louis 
Rautatienkatu 18, Lahti
Aukioloajat löytyvät kätevästi facebookista ja kannattaa myös kurkata kaupan omat nettisivut.

 

10

_MG_4564 _MG_4577 _MG_4599 _MG_4618 _MG_4644 _MG_4589 _MG_4624 _MG_4611 _MG_4628 _MG_4636

 

Pitkän pohdinnan jälkeen POP Table päätyi olohuoneeseen viime jouluna. Pöytä on kotimaista touhua läpeensä (no jotakin osia tulee euroopasta, mutta onko mikään enää täysin kotimaista!?) Aivan mainio konsepti jossa saat koota vaihtoehdoista oman pöydän. Ja mikä upeinta! Pöytä tulee kahdella värillä. Kun heitän sen ympäri, saan mustan pöydän ja sinä voit tilatessasi saada vaikka pinkin!

Pöytiä on hieman erilaisella jalalla saatavana myös korkeana. Jalkojen värinkin saa valita! Ja reunan värin! Pelkkää valintaa koko pöydän hankinta. Tykkäisin meidän POP Tablesta hieman enemmän jos se ei olisi maton päällä.. Olen kaavaillut sitä myös nojatuolien väliin, mutta tavallaan tottunut uppoutuviin jalkoihin.

Pöytä on ihanan simppeli ja jaloissa on jotain itua. Juuri nuo jalat sopivat meidän portaisiin oikein mainiosti. Vielä en ole mustaa pintaa pitänyt esillä, mutta ehkäpä kevät tuo valoa taloon ja sitä kautta uskallaudun vaihtamaan mustaa pintaa asuntoon. Tykkään siitä, että olohuoneen pöydällä on kokoa ja tämä yksilö onkin melko iso tapaus.

Tutustukaa ja tilatkaa Pirkanmaalla korkeapainelaminaatista tehty pöytä! Pöytälevyjen runkomateriaali on kokopuukomponenteista valmistettu kevytlevy, mikä tekee pöydistä kestäviä, mutta myös erittäin kevyitä ja helposti liikuteltavia. Avot! Eikun värejä valitsemaan ja tasoa ympäri pyörittelemään!

www.poptable.fi

11

DSCF5141 DSCF5149 DSCF5162

 

Sandqvistin reppu on ollut things to buy -listalla jo melko pitkään. Melko pitkään lähinnä sen vuoksi, että en ole repputyttöjä.

Päätin olla. Niin helppoa se on.

Olen miettinyt paljon viime aikoina sitä, että miksi tykkään juuri tietynlaisista tuotteista, miksi sillä on väliä mitä on päällä, miltä koti näyttää, mitä lapset pukevat? Minkä takia tyylini himoaa laatua, simppeliyttä, kauneutta. Olen usein nauranut kun avatessani sisustuslehden tuotesivuston silmäni löytävät sieltä yhden tuotteen ja se on aina kallein. AINA. Välillä tuntuu siltä kuin päälläni leijuisi kirous joka saa minut ihastumaan aina kaikista kalleimpaan asiaan.

Tätä ei voi selittää, mieltymys on mieltymys ja saan siitä hirmu paljon. Kun availen astiakaappejani, kun astun kotiini, kun katselen lapsiani. Kun valitsin autoa, en pystynyt ostamaan Fordia koska sen mittaritaulussa oli sinistä, punaista ja vihreää. Pääni ei kestä. Se on kuin meteliä korvissa. Liikaa värejä, värejä jotka eivät sovi toisiinsa. Muotoja jotka ovat rumia, tuotteita jotka eivät kestä. Laatu, suunnittelu, toimivuus, kauneus. Jokin näiden yhdistelmässä tyydyttää minut.

Elämä olisi varmasti helpompaa jos pystyisi olla välittämättä, minä en pysty. Se ei ole edes harrastus tai pakkomielle. Se vaan on niin. Panostan pintaan, käytän aikaa siihen. Jos en tekisi niin, en olisi koskaan tyytyväinen.

Kotona, etenkin isälläni vallitsi ja vallitsee edelleen ajatus jossa ostetaan kun halvalla saa, mielummin sata halpaa kuin yksi hyvä. Ajattelen täysin päinvastaisesti. Pidän ajatuksesta jossa ostetaan jotain pysyvää. Jotain mitä mietitään pitkään, harkitaan, säästetään ja lopulta hankitaan. Pidän myös haaveilusta. Kun ei ole rahaa, vanhempani tuskailevat mietintöjäni joissa panostan kotimaisten suunnittelijoiden vaatteisiin tai uuteen sohvaan. Mutta isäni ostaa joka päivä jotain turhaa. Minä unelmoin, en ravaa kaupoissa ja kun hankin, olen pohtinut sitä pitkään ja säästänyt siihen ne rahat mitä isäni kuluttaa pitkin vuotta. Hyvin moni asia jää myös lopulta ostamatta.

Olen varma, että loppuiäksi hankkimani sohva, keittiönpöytä, nojatuolit ja matot tulevat vaihtumaan. Mutta kun niihin on laittanut vähän rahaa, panostanut laatuun, ne myös kestävät aikaa paremmin. Täten jälleenmyyntiarvo on isompi kuin hajoavalla romulla ja jos saat vanhan kaupaksi, voit panostaa taas uuteen loppuiän sohvaan.

Mulle nyt sattui aivot jotka pitävät tämmöisestä tyylistä ja tavarasta. Deal with it.

 

Tuo ihana reppu on noukittu samaisesta Petit St Louis puodista kuin Byredoni. Tralalalaa.

17

DSCF4962 DSCF4967 DSCF4937 DSCF4880 DSCF4886 DSCF4903 DSCF4899 DSCF4928 DSCF5007 DSCF5003 DSCF5005 DSCF4939 DSCF4878 DSCF4950 DSCF4923 DSCF4908 DSCF4894 DSCF4992

 

Viime viikolla sain tosiaan nauttia yksinäisyydestä mielinmäärin Heinolassa. Fasiliteetit olivat kunnossa, siitä kiitos kuuluu tädilleni ja sedälleni. Smoiks!

Kirjani julkaistaan syksyllä ja oli pakko rykäistä neljän päivän kirjoitussetti kalenterista. Työhuonetoverini tokaisi, että vaikka joutuisin sanomaan kuvauskeikoille ei, se on silti parempi, että nyt hoidan kirjoitusurakan pois harteilta. Tajusin samointein, että hän puhuu asiaa ja kirjoitin kalenteriin tyhjälle viikolle jättikirjaimin HEINOLA.

Kipeänä ja tuskaisena kirjoitin, mutta jukoliste kirjoitin ne! Nyt on monta tuntia haastatteluita purettu ja yritetty vangita sieltä naisten tarinat talteen. Tekstit on lähetetty editoitavaksi ihanalle ja upealle ystävälleni Laura Frimanille, joka uskalsi lähteä projektiin mukaan. Viimeiset kuvat on melkein valittu ja kirja on taitossa toisella upealla ystävälläni Katja Lustilla, jonka kanssa saan pallotella ideoita samalla työhuoneella.

Kirjoitusprojektin jälkeen ei tullut tyhjiötä, eikä voittajafiilistä koska pätkät ovat vielä pahasti kesken ja vaativat vielä paljon työtä. Tänään kuitenkin valitsimme kuvan joka tulee näkymään kirjan markkinoinnissa, kun kuva oli käsitelty ja lähetetty taittajalle vatsaan muutti se tuttu tunne; jännitys! Ihan mieletön määrä perhosia muutti minuun ja he eivät meinaa poistua.

Voisin kirjoittaa tähän vielä toisen moisen yksinolosta, yksinäisyydestä ja ajatuksista jotka pääni sisällä juoksivat kun en kirjoittanut. Jääköön se toiseen kertaan. En muuten lukenut yhtään riviä noita kuvissakin näkyviä aikakauslehtiä, Netflix täytti vapaa-ajan silloin kun en syönyt tai saunonut. Ja vaikka toisin kuvittelin, ei sitä vapaa-aikaa juuri edes jäänyt. Onneksi en lähtenyt ulkomaille kirjaa kirjoittamaan, olisi jäänyt matkakohde tuntemattomaksi..

8

 

Olen mökillä. Olen hyvin lähellä mökkihöperyyttä vaikka sen ei pitäisi tällä ”mökillä” olla mahdollista. Tätini ja setäni päästivät minut Heinolaan kakkosasunnolleen viideksi päiväksi kirjoittamaan tulevan valokuvakirjani tekstejä. Tunnen täällä lähinnä huonoa omaatuntoa siitä, että olen ehtinyt käyttää vain alakerran saunaa, keskikerroksen vessaa ja koska juon Coca cola zeroni tölkistä; käytän hävettävän vähän jääkaapin ovesta löytyvää jääpalakonetta. 

Tarkoitukseni oli tehdä kävelylenkkejä ja levätä, nukkuen pitkään ja nukkuen päiväunia. Pah. Olen tuskaillut tekstien kanssa, herännyt seitsemältä ja kironnut kenen idea tämä kirja oikein oli? Hirvittävän haastavaa, liki tuskaista ja kun päälle lisää flunssan, paketti on valmis!

Nyt testaan ensimmäistä kertaa puhelimen WordPress-aplikaatiota, jos tämä toimii, lupaan aktivoitua blogini kanssa todenteolla!  Koska voiko olla helpompaa kuin valita kuva puhelimesta ja kirjoittaa pätkä ajatuksia sen perään, ihan missä tahansa lokaatiossa?! 

Jatkan ikuisuusprojektia jonka ensimmäinen tiedote lähtee maailmalle ihan pian, tuskastuttavaa mutta melko huisia! Olen itkenyt täällä tekstien äärellä monta kertaa päivässä ja yritän kaikkeni, että kuvat ja teksti tavoittaa teidänkin tunteet ensi syksynä! Kohtukuolema on tärkeä aihe, sitä mieltä olen edelleen vaikka kuvat ovat mielestäni huonoja ja ulosantini teksteissä takkuista. Sitä kuuluisaa luomisen tuskaa. Niin paljon on kuitenkin jo nyt tullut hyvää palautetta, että kai se on uskottava tässä olevan jotain järkeä!

11

DSCF4778 DSCF4790 DSCF4781 DSCF4799 DSCF4776

Viime viikonloppuna Oulun keikka vei myös Haaparantaan, enkä ollenkaan tajunnut etukäteen että tulen käymään kolme kertaan neljän tunnin sisään ulkomailla. Ajelimme Tornion ja Haaparannan rajalla edes takaisin ja hurraahuutelin ees taas etupenkillä ”JAAA VUHUUU OLLAAN KOTIMAASSA TAAS!!”

Oululaisilla oli hallussa nämä mestat ja kuvausten jälkeen suunnitelmassa oli käydä marketissa Ruotsin puolella hakemassa näkkileipää, ofcourse. Yhtä hämmentävä kokemus kuin Tallinnassa. Puhuakko kassalla suomea vai englantia? Hinnat ilmoitettiin kruunuina mutta maksaa sai euroilla. Rajalla kaikki oli siinä rajalla.

Rakastan ulkomaalaisia marketteja. Tee-osasto on ehdoton tsekkaamisen aihe ja muut kuivatuotteet siinä ohella öljyjä, hilloja ja myslejä myöten. Nyt aikaa oli minimaalisesti ja minulla matkassa vain pikkuinen lentolaukku. Jos olisin tiennyt vierailevani paikallisessa marketissa, olisin ottanut isomman laukun reissuun!

Jättimäiset näkkärikiekot mahtuivat juuri ja juuri lentolaukkuun, kolmannen jättipaketin kannoin käsilaukussa koneeseen. Hulluutta on niin monenlaista.

9