Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_7493

 

Leevi otti minusta kuvia. Ymmärrättekö nyt miksi kuvat joita minusta täällä esiintyy ovat selffieitä!? Haha.

Pukeudun yleensä tummiin väreihin koska öö; ylipainoinen. Musta kaventaa ja se on vissi. Välillä kuitenkin innostun ostamaan mukavia kuviollisia kuteita ja tämä on niistä viimeisin. Nämä vaatteet usein ostan ajatuksella ”voin pitää tätä kotona”. Sitten jos se sattuu olemaan aivan ihana ja mukava, niin kilot esiin tuova kuvioneule pääsee päälläni myös työhuoneelle. Se on käytännössä sama kuin olisi kotona.

Jos laihduttaisin 15 kiloa, en itseasiassa siltikään varmaan pitäisi villejä kuviotuotteita vaan vain malliltaan muitakin kuin kaapuja. Musta, harmaa ja tummansininen ovat mun värit, oli niitä liikakiloja tai ei.

7

_MG_7468

Olemme muuttaneet uuteen osoitteeseen! Pientä säätöä vielä, toivottavasti moni teistä löytää perille, osoite on ainakin helppo ku mikä.

Suurin suru on se, että tykkäyssydämet nollaantuivat. Jännittelen myös kuinka vanhojen kuvien kanssa käy, vielä hieman ongelmia. Matka jatkuu hullujen seurassa täällä täysin normaalisti. Tervetuloa!

www.muutamahetki.com

23

DSCF3803 DSCF3790 DSCF3798 DSCF3823 DSCF3833 DSCF3821 DSCF3849 DSCF3847 DSCF3837 DSCF3867 DSCF3855 DSCF3869

Mättösunnuntai oli törkein mättöfiesta kera pitsojen. Rasmus teki pizzapohjataikinan maitoon ja johonkin paahdettuun valkosipuliin. En ymmärrä. Maistui se vähän siitä läpi, täytyy myöntää. Höhö.

Täytteitä oli hirmuinen määrä, jokainen teki oman pitsan, kinkkupitsa oli lapsille ja vielä riitti yksi villikorttipitsa. Kuusi pitsaa, reilut viisi päätyi napoihimme ja kaikki olivat siinä vaiheessa aivan ähkyissä. Sopiva määrä justiinsa!

Oma hittipitsani on tonnikala-ananas-feta ja neljäntenä täytteenä fiiliksestä riippuen punasipuli, rucola tai tomaatti. Tein jälleen sellaisen pitsan jossa neljäs täyte oli marinoidut punasipulit; jestas että toimi! Minulle nauretaan pitsani vuoksi, kun en suostu tekemään tai tilaamaan pitseriassa muunlaista. Maistoin kaikkia tekemiämme pitsoja ja omani oli paras. Mitäs sitä parasta vaihtamaan! Toki muutkin olivat hyviä ja esimerkiksi Skifferissä syömäni mansikka-vuohenjuustopitsa oli aivan hitti. Maistan uusia mielelläni mutta riskiä en ota jos nälkä on kurniva ja haluaa varmasti taatun pitsanautinnon.

Meidän mättösunnuntait sisältää toki lapsia, kaikkiaan viisi kakrua melskaa olkkarissa ja ravaa keittiössä kun yritämme syödä. Yhteisinä ruokapäivinä lapset saa ekan kattauksen tai vaihtoehtoisesti ovat syöneet muuta ruokaa aiemmin. Meidän mättösunnuntai ei siis todellakaan ole rauhallinen aikuistensetti, vaikka aiemmista kuvista on niin saattanut päätellä. Täällä mennään ihan täydellä jengillä, kesken ruokailun kinaamisia ratkoen.

Tänä sunnuntaina mättöilyä ei jaksanut kukaan. Me palasimme Rasmuksen kanssa kylpyläviikonlopulta sukuvisiitin kautta ja päädyimme tekemään avocadosurvosta leipiemme päälle, ihan kahden. Teimme myös pesän olohuoneeseen. Olen kaavaillut uuden sohvan hankkimista koska kolmen istuttava nahkasohva ei meinaa pitää sylissään edes meitä kahta. Vielä ei ole löytynyt sopivaa kalustetta joten kaivoimme kaapista ilmapatjan ja olemme löllineet lapsetta sunnuntaita olkkarin lattialla. Lievä darra miehen kainalossa, melkein tulee väristykset viime vuoden yksinäisistä sunnuntai-illoista.

3

DSCF4226 DSCF4084 DSCF4090 DSCF4096 DSCF4267 DSCF4261 DSCF4068 DSCF4222 DSCF4203

Kolme päivää oli täynnä jauhelihaa, jösses sentään. En tänään vielä kyennyt katsoa kuvasaldoa läpi, täytyy hieman sulatella tätä projektia. Silmille hetki muita näkymiä, kiitos.

Tiimi oli täydellinen. Tehokas, toimiva ja pidän siitä, että Hanna voi pitää refleä ja minä voin pyyhkiä pöytiä. Kaikki tekee kaikkea -teema toimii tällaisissä sessioissa parhaiten.

400g oli kuvatyyliltään kokeilevampi ja jännä nähdä mitä ruutuja kirjaan päätyy. Safkaa skideille kuvaukset tulevat olemaan enemmän tuttua ja minua, niitä odotan innolla ja jännityksellä.

Mun ja Hannan tiet kohtasi ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. On ollut ilo tutustua tuohon taitajaan joka tuntuu menevän vaikka läpi harmaan kiven. Meissä on paljon samaa ja minulla on paljon opittavaa Hannalta. Hän sanoi ennen projektia yhden erittäin osuvan kommentin; me ollaan tekijöitä. On totta, että kun lähden johonkin niin se hoidetaan loppuun ja tahdikkaasti. Hanski taitaa olla ainakin tuplaten tällainen kuin minä.

Ilman Jonnaa, Teresaa, Joonasta ja mun Villeä oltais oltu vajaa jengi. Parempi olla vajukki täydessä tiimissä. En malta odottaa seuraavaa settiä!

1

DSCF3779 DSCF3783 DSCF3784 DSCF3781

Meillä oli treffit. Me tajuttiin alkuviikosta, että eihän me enää mitään pöytää saada kun lapsivapaa lauantai-ilta sattui ystävänpäivälle. Naureskelin epäuskoisesti kun jokaikinen listallamme ollut ravintola näytti punaista. Hätähuuto facebookkiin, lista täysistä ravintoloista kasvoi kunnes Careliasta löytyi vapaa pöytä klo 21.30!

Ehdimme alkuillasta istua Rasmuksen luona vastakkain, musiikkimakujemme eroavaisuuksista keskustellen. Juuri ennen lähtöä alotimme ”vakavat keskustelut” ja jatkoimme vakavilla aiheilla ravintolaan asti. Koska ystävänpäiväkiire oli käsittämätön, ehdimme tosissaan keskustella ravintolassakin vielä tunnin verran ennen ruokaa. Kuuden ihmisen, kahden perheen taloudessa pohdittavaa ja puntaroimista riittää kuulkaas. Treffit puhdisti ilmaa mukavasti, ruoka oli hyvää ja vakavista keskusteluista jäi molemmille hyvä mieli. Suoraan puhuminen on loistokas keksintö.

Careliasta makumuistoihin jäi leipä. Olimme puputtaneet ennen deittejä äitini syntymäpäivillä massut täyteen joten skippasimme alkupalat. Söimme pehmeällä voilla patonkia joka tuoksui ja hieman maistuikin ruisjauholle. Täydellinen leipä. Aivan mielettömän hyvää. Kerskailin tulevani ravintolaan uudelleen tilaamaan ruoaksi pelkkää leipää.

Minun annoksesta löytyi 48h haudutettua luomuporsaan niskaa, linssejä, porkkanakreemiä, fenkolia, pinaattia.. Vetäisin megamurean, megaison palan possun niskaa napaani siihen malliin, että jälkikäteen ihmettelin useaan otteeseen miten ison mötikän vatsaani tungin. Rasmus veti ravintolan toiseksi kalleimman aterian, makkaran. Oli kuulemma hyvää muttei ihan 27 euron arvoinen annos. Hyvää muttei mieleenpainuvaa. Mieleen tältä illalta painui hyvät jorinat, käsikynkkään kävely, remakat naurut kapakassa ja jatkuva pussailu.

0

DSCF3662 DSCF3667

DSCF3670

DSCF3669

 

Tuo hylly on ollut riesana alusta asti. Siinä on veemäinen muisto koska mies joka murskasi maailmani (ei, en ole ollenkaan ylidramaattinen, hehe) on tehnyt hyllylevyt minulle. Katsoessani tuota kapistusta en useinkaan mieti kyseistä ihmistä vaan sitä, että joku tuossa ei toimi. Olen pyöritellyt useita vaaseja ja yrittänyt matkoilta etsiä siihen sopivia kippoja ja kehyksiä, mutta se ei vaan ole ollut kaunis kokonaisuutena.

Sitten mä keksin mikä siinä mätti! Miesmuiston lisäksi hylly oli aivan liian ilmava. Latasin keskihyllylle kirjoja, kaivoin Leevin linnun kaapista ja nyt se on paljon parempi. Saatan täyttää siitä vähitellen toisenkin hyllyn! Raikkautta saa olla, ilmavuutta saa olla, mutta hylly kaipasi annoksen kodikkuutta ja täytettä. Nyt kun katson sitä, en ajattele (tekisi mieli kirjoittaa ”sitä mulkkua”) kyseistä miestä vaan naurahdan sille kuinka pienestä oli kiinni, että sisustussisimpäni (patentoin tuon sanan) on tyytyväinen.

Tosin, edelleenkin ylä- ja alahyllyt etsivät omia kokonaisuuksiaan.. Hiljaa hyvä tulee, sanoi sydämensä särkenyt sisustushullu.

0

DSCF3675 DSCF3672 DSCF3678

 

Lasten vaatepinot täyttyvät tätä nykyä useiden ihanien kotimaisten merkkien kuteista, mutta edelleen henkkamaukalta teen hyviä löytöjä. Nämä mustavalkoiset eläinlapset koristavat Aapon kinttuja.

Tuolle lapselle ei voi pukea verkkareita jalkaan, saattaa hyvinkin olla että siirrymme kuopuksen kanssa leggareista aikanaan suoraan farkkuihin, ellen löydä kapeita kohtuuhintaisia verkkareita. Leveät verkkarit (H&M/Lindex jne), joita hänen isoveljensä käyttää, näyttävät järkyttäviltä säkeiltä tuon kukkakepin päällä. Leggarit ovat osa Aapoa ja näillä mennään kunnes ne alkavat näyttää junteilta. Jos joku tietää mistä löytää kapeita collegehousuja, saa vinkata!

Meillä on yhdet aivan ihanat Bang Bang Copenhagenin kuvioidut verkkarit, mutta en minä oikeasti raaski ostaa kaappia täyteen 30-50e maksavia verkkareita kasvavalle lapselle. Muutenkin tässä yksinhuoltajan arjessa homma menee niin, että herkkuja kahmii arvokkailta merkeiltä alesta tai panostaa muutamaan täydelliseen. Loppu vaatekaappi täyttyy halpismerkkien mallistosta.

 

0

DSCF3711 DSCF3697 DSCF3712 DSCF3716

Olin istahtanut hammaslääkärin jälkeen työtuoliin kun sähköposti sanoi BLING ja Cloetta ilmoitti, että tuoteuutuuspaketti kolahtaa postilaatikkooni näinä päivinä. ”Jes, karkkia!” tokaisin suu puoliksi puutuneena.

Vielä en ole ehtinyt tutustua kauden karkkiuutuuksiin, vaan iskin silmäni raikkaaseen Jenkki-pussiin ja sen jälkeen hampaani purukumiin joka yllätti positiivisesti. Purukumin koostumus on aivan erilainen kun perinteisen vihreän spearmint Jenkin. Se on kuin sokerihuurteinen karkki joka tuntuu suussa siltä kuin ruokkisit kariesbakteereja juhlaillallisella.

Muistatteko te karkkipurkan ystävät kuinka lapsena tuli tunne, että on aivan pakko tunkea kolme hubbabubbaa suuhun tai rullata juicy fruit levyjä toinen toisensa perään hampaiden väliin. Koukuttava makeisen tunne joka haihtui karkkipurkasta nopeasti pois ja lisää oli saatava. Ksylitolikide Jenkin kanssa tulee sama fiilis, haluaisi uudelleen ja uudelleen kokea ensi kosketuksen ja ne ensimmäiset maut. Jenkki pitää kyllä makunsa tuttuun tapaa ihan hyvin, mutta tärkeitä tässä on se, että tuote on 100% ksylitolia.

Monet purkkauutuudet ovat hyvän makuisia, kuten sorbet sarjan vadelma, mutta niistä puuttuu raikkaus. Vahvat ”nenään menevät” purkat todella tuntuvat puhdistavilta, mutta kyllä tämä spearmintkin pääsee korkealle raikkausasteikoilla. Uusi purkkasuosikki on täten löytynyt!

 

1