Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

”Keraamikolla on yhteys tuotteeseen ja se välittyy ostajalle.” 

  Riihimäellä, keraamikon työhuoneella tuoksui tutulta. Kuivan saven pölyä oli ilmassa, tasoilla ja lattialla. Hyllyt pursusivat muoteista, tuotteita oli rullakossa kuivumassa, uunista nostettiin pöydälle lämpimiä lautasia ja toinen rullakko veti sisälleen valmiita töitä kulhoista taideteoksiin. Aivan kuten keramiikkakurssillani viime keväänä. Anni Paunila on keraamikko, joka tuli minun tietoisuuteni isosta teekupista. Tre-kauppa jälleenmyy muun muassa Paunilan 3,5 desin teekuppia, josta tuli melko nopeasti lempimukini. Paunila tekee kuitenkin paljon muutakin. Sukelsimme Annin kanssa keramiikan maailmaan ja mietimme – miksi juuri nyt kaikki hamuamat koteihinsa kotimaista keramiikkaa.    

”Meistä jää jäljelle vain keramiikkaa. Tuli tekee savesta ikuista, kiveä joka ei maadu.”

  Olen kerännyt sarjoja. Olen saanut lahjaksi sarjoja. Joinain jouluina paketista on nostettu kuusi mukia, kuusi lautasta. Arabiaa. Katan pöydän useammalle kuin kuudelle ihmiselle ehkä kerran vuodessa. Kuka on iskostanut meidän päähän sen, että kaapeissa pitää olla neljä, kuusi tai kahdeksan samanlaista mukia, lasia tai lautasta? Rakastan astioita, mutta onko minulla aivan pakko olla kuusi samanlaista? Huomasin kyllästyväni ja kyllästyminen tuli ilmoille samoihin aikoihin, kun studio keramiikka alkoi yleistyä design puodeissa. Kotimaisia tekijöitä alettiin nostaa esiin ja valikoimat monipuolistuivat. Kenties keraamikot oppivat markkinoimaan, kenties trendi tuli maailmalta. Kenties ihmisille tuli tarve poiketa valtavirrasta.

”Ihmisillä on primitiivisiä tarpeita tässä kulutusjuhlan keskellä. Tulee tarve kestävyydelle.”

  Maailman meno on siis ajanut meidät tähän – alkukantaisuuden äärelle. Haluamme yksilöllisiä tavaroita, jotka kestävät. Toki Arabiat kestävät samalla tavalla, toisinaan jopa paremmin, mutta yksilöllisyyttä niistä ei juuri löydy. Kun ostan keramiikkaa, kulhot ovat juurikin yksilöitä ja niistä huokuu rakkaus. Ostan yhden mukin Paunilalta, toisen Johanna Ojaselta. Mukeissa näkyy kädenjälki, se jonka teollisuus on huolella tuotteistaan poistanut.

”Tuotteista tulee tunteettomia esineitä, joita ei kukaan kaipaa.” 

    Suomessa ei ole samanlaista keramiikan historiaa, kuten Ruotsissa ja vaikka Tanskassa. Täällä ei ole siemailtu 1800-luvulla posliinikupeista, ylellinen posliinihistoria uupuu. Paunila on opiskellut Taikissa linjalla jota ei enää ole. Häntä harmittaa, että vanhat perinteet ovat uusien tekniikoiden myötä unohdettu ja koulutuksissa ei enää opeteta samoja asioita kuin hänelle. Keramiikka on ennen kaikkea tekniikkalaji. Toisinaan juuri se tulee luovuuden tielle. Keramiikka ja etenkin lasittaminen on kemiaa. Miten värit ja savi reagoi keskenään – yllättää toisinaan vanhankin tekijän. Joskus yllätykset ovat pettymyksiä, toisinaan on vahingossa luonut jotain mielentöntä. Keramiikkataide ja veistokset nostavat myös päätään Suomessa. Paunila onkin työstänyt isoja teoksia haluttujen käyttötavaroiden rinnalla jo tovin. Kun pyörin Riihimäellä Paunilan työhuoneella, pystyin kuvittelemaan kuinka aika juoksisi varkain käsien ollessa savessa. Kuinka ajatukset pyörisivät muovattavan materiaalin ympärillä ja muu maailma poistuisi päästäni.  

”Kermiikkaa on tehty 10 000 vuotta. Se on osa ihmistä ja meillä on suorastaan geneettinen tarve työntää kädet saveen. Se on terapeuttista ja pyhää.”

  Anni työstää keramiikkaa kuuden lapsen kasvattamisen ohella ja on mukana monenlaisessa. Kursseja, tilaustöitä, ravintola-astioita, pientuotantoa, omia taiteellisia töitä.. Hän on tehnyt 2000-luvun alussa kuppeja joissa oli värillinen sisus, ollut edellä aikaansa monessa ja nyt hänen 3,5 desilitran mukit ovat koko ajan loppu. Annilla, mutta myös monilla muilla keraamikoilla menee lujaa ja siitä olen varsin onnellinen. Käsintekemistä on syytäkin arvostaa. Paunila dreijaa ison kulhon hetkessä, mutta siihen vaaditaan vuosien treenaus ja märkä savikulho on prosessin alku. Vasta monta vaihetta ja päivää myöhemmin sen saattaa asiakas asettaa pöydälleen.   Annin löytää Instagrammista ja häneen voi olla yhteydessä, mikäli mielii oppia keramiikan saloja tai himoitsee hänen tuotteitaan. Toki voit myös metsästää TRE:stä Mikonkadulta (Helsinki) isoja kuppeja, saatat hyvällä tuurilla ehtiä nappaamaan omasi.]]>

8

Omenapiirakka. Vielä ehtii! Näin juuri viime yönä unta omenoista. Olimme Kain kanssa rivitaloalueella ja naapurimme toivoivat, että kaikki hakevat heidän pihalta omenat pois. Haimme neljä. Autoimme heidän tuskaista savottaa varmasti kovin.

Tämä resepti on Gastronaatti kakkosesta. Sen salainen ainesosa on mantelijauho. Kun teimme tätä viime vuonna ensimmäisen kerran (juu, tää jäi vähän postaamatta..) niin mortteloimme joukkoon manteleita. Kyllä se toimi, mutta olisi ehkä kannattanut heittää mantelilastut blenderiin. Sittemmin hankin ihan ehtaa mantelijauhoa ja tätä piirakkaa leivottiin viime syksynä kerran jos toisenkin. Tänä vuonna pitää ryhdistäytyä ja tarttua reseptiin tämän (oman) jutun inspiroimana. Ajatelkaa, oma blogi voi olla oman inspiraation lähde! Haha.

Kerää pihaltasi, naapurin pihalta tai kaupasta sesongin omenat, osta mantelijauhoja ja laita leipoen. Kylkeen asetan itse aina vaniljakastiketta, koska elämä on aina parempaa niin.

1

Perheloma. Siinä vasta konsepti. 

Heinäkuun alussa Kai antoi minulle melko upean syntymä- ja vuosipäivälahjan. Hän halusi viedä meidät kaikki neljä viikoksi rantalomalle. Olimme haaveilleet reissusta koko alkuvuoden, mutta kun poikien Italian reissussa kesäkuussa oli hitusen viileää ja Aapo ei ollut uinut koko viikkona, oli hirmuinen hinku tarjota heille viikko hellettä ja kasapäin uima-altaita. 

Pyörimme tuskaisina Tjäreborgin sivuilla. Kovin moni oli ostanut matkansa hyvissä ajoin ja koska meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa lähtöpäivälle, aloimme olla epätoivoisia. Vaihtoehtoja oli jokunen, mutta olimme sekä kovin avoimin mielin, että ahtain mielin liikenteessä. Jotkut fasiliteetit olivat aivan sama ja jotkut hyvin tärkeitä.

Tingimme hieman sijainnista ja suunnistimme elokuun alussa kohti Kreikan Rodosta. Meitä odotti Sunwing Kallithea Beach -lomakylä kauppoineen, buffineen, rantoineen ja kera kuuden uima-altaan. Odotukset olivat kovat, odotukset täyttyivät ja jopa ylittyivät.

Me rakastamme uusia kohteita ja kulttuureita. Nyt me majoituimme keskelle ei mitään, omaan maailmaan, joka oli täynnä kaltaisiamme – Pohjoismaista tulleita perheitä. Kallithean alue oli valtava, sesonki oli käynnissä, joten hotellissa oli paljon vieraita. Silti tilaa tuntui aina olevan ja meininki oli rento. Toki lapset kiljuivat ja vanhemmat huusivat, mutta mitäpä muuta sitä tuollaiselta kohteelta voi odottaa. 

Kun osaa sulkea korvat ja uppoutua kirjaan (näin voi tehdä, kun lapset ovat isompia), toisinaan heittäytyä liukumäkeen ja sukeltaa snorkkelit kasvoilla mereen, rantaloma perheille suunnatussa lomakylässä on paratiisi. 

Me hymyilimme. Nautimme siitä, että meillä oli seitsemän aamupalaa, viisi lounasta ja viisi illallista valmiiksi laitettuna. Lomakeskusten All Inclusive -buffat ovat ainakin isoissa hotelleissa something else näinä päivinä. Olen kuullut kauhutarinoita, kuinka joka päivä pöytään kannetaan samat ruoat, vaan ei Kallitheassa. Viimeistään lounaalla saimme lukea ravintolan standista millainen buffet illalla tarjoillaan. Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Buffa oli valtava ja se oli sitä aamulla, päivällä ja illalla. Kun oppi tietämään missä on mitäkin, pystyi sukkuloimaan suht kevyesti ihmispaljoudessa.  

Meri oli ihan vieressä. Aapo uskaltautui mereen hienosti ja pääsi sekunnissa yli viime kesän traumasta, jolloin joku poltti rakkulan varpaaseen Kroatiassa heti hänen astuessaan veteen. Hankimme snorkkeleita kaikille ja sukeltelimme meren pohjaa ja kaloja kurkkimaan. Keräsimme kauniita kiviä ja koska Kallithean ranta on poukama, meri oli tyyni ja saatoimme lillua siellä tuntikausia. Vesi oli kirkasta ja lämmintä, joskin kovin suolaista. Se kellutti ja nosti pintaan, kun sukelsi syvälle, saattoi antaa veden nostaa sinut pintaan vaivatta. 

Uima-altaista meille muodostui heti suosikit ja kangistuimme tapoihin varsin nopeasti. Ensimmäisen päivän aikana testasimme kaikki ja loppuviikon valtasimme rantatuolit aina samasta kulmasta ja polskimme samoissa altaissa. Hotelli oli mielettömän siisti ja tyyli oli freesi. Meidän huoneessa oli hyvin varusteltu keittiö ja kävimmekin muutaman kerran lähellä olevissa supermarketeissa ostamassa juomia ja herkkuja huoneeseen. Meillä oli oma patio ja vaikka katselimme hieman kateellisina huoneita omilla uima-altailla, olimme varsin tyytyväisiä huoneeseemme.

Vaikka olimme perhelomalla, olimme todella rentoutuneita palattuamme kotiin. Se johtui fasiliteeteista. Luin lomalla kolme kirjaa, minulla ei ollut tietokonetta mukana, me emme joutuneet miettimään ruokailuja tai siirtymisiä, koska olimme monta päivää vain hotellin alueella, jossa kaikki oli meille laitettu valmiiksi. Piti vain päättää monelta haluaa ruokaa. Jos on varaa matkustaa monta kertaa vuodessa, veisin lapset kerran vuodessa tuollaiselle lomalle. He nauttivat niin vietävästi. Alue tuli tutuksi, he uskalsivat liikkua siellä itsekseen ja Leevi surffasi skeitillä pitkin hotellia. Hän vierailu usein yksin hotellin Mini-Marketissa ja lähti ruokailusta aina edeltä huoneeseen, usein Aapo mukanaan. Aapon rohkeus veden kanssa ja uimataidot kehittyivät jättiaskelein. 

Reissasimme myös saarella hieman. Kävimme kahtena iltana Rodoksen keskustassa taxilla. Se maksoi 8e suunta (2e per peppu), keskusta oli noin neljän kilometrin päässä. Vanha kaupunki on kaunis ja jos olisi ollut hieman viileämpi, olisi uuden kaupungin puolikin kiinnostanut. Tätini ja enoni käyvät joka vuosi Rodoksella, koska siellä tuulee. Siellä todella tuuli, +38 astetta ei tuntunut välillä miltään ja täten altailla viihtyikin todella hyvin. Ahtaissa kaupungeissa päivisin kuitenkin on melko kuuma, sinne ei tuulen vire yletä. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kun olimme saaneet ilmiriidan siitä, kuka sitä autoa oikein ajaa, päädyimme lopulta ajamaan molemmat ja vielä oikein innoissamme. Saarella ajaminen oli todella vaivatonta ja mukavaa. Kruisailimme ensin eteläiseen kärkeen ja Prasonisi tarjoili meille erittäin tuulisen rannan, jonka aaltoihin etenkin Leevi rakastui. Sieltä ajoimme kohti Lindosta ja kyljessä sijaitsevaa St. Paul´s Bayta. Sen rantatuoleille ja maisemalle olisi pitänyt varata koko päivä – sykähdyttävän kaunis lokaatio. Valkoinen Lindos oli kuuma kuin kekäle vielä illallakin, mutta reippaasti käppäilimme kujia ja nautimme siellä illallista. Auto kannatti ehdottomasti vuokrata. Saimme hieman seikkailua lomakyläidyllin keskelle. 

Rodos oli ihana! Kreikka on usein ihana. Saimme sitä mitä lähdimme hakemaan ja tuumailimme (harvinaista kyllä) jopa menevämme tuonne joskus uudelleen. Kenties toiselle puolelle saarta, kenties vuokraisimme auton pidemmäksi aikaa. Kenties etsisimme upeita poukamia ja joisimme taas muutaman pullon Mythosta. 

Ensi viikolla otan haltuun Tjäreborgin Instagramin ja jaan sinne otoksia ja vinkkejä reissusta. Klikkaa tili (@tjareborg) haltuun ja pääse matkaamme vielä sitä kautta.

1

Kävin kurkkaamassa mitä Kotkan seudulle kuuluu!

Viime vuonna roadtrippailimme lasten ja mamman kanssa samoille seuduille, mutta hieman eri maisemiin. Tällä kertaa Visit Kotka & Hamina kutsui vaikuttajat luokseen ja olivat järjestäneet jos jonkinmoista ohjelmaa.

Meitä pidettiin hyvänä ja aloitimme päivän Merimuseo Vellamosta. Näyttelyistä Sex and the Sea kiinnosti ja olikin näyttelynä erittäin mielenkiintoinen! Opin muun muassa sen, että nuo kuvissa esiintyvät posliinikoirat olivat vinkkinä merimiesten vaimojen rakastajille. Kun koira katsoi ikkunalaudalla sisään päin, mies oli kotona. Kun koira katsoi ikkunasta ulos, mies oli merillä. Hienosta videoinstallaatiosta tuli hieman ahdistunut olo, se oli kovin seksistinen, toki tarkoituksella. Merimiehillä toden totta on (tai on ainakin ollut) nainen joka satamassa. Näyttely on kielletty muuten alle 15-vuotiailta. Sen verran pervoa menoa. Höhö.

Koska ennen reissua nössöys iski, valitsin omaksi ohjelmaksi joogan ja hevoskärryajelun. Jooga oli mullistava kokemus. Siitä lisää tuonnempana, luulen että Yin-jooga tulee elämääni pysyvästi. Hevoskärryajelu oli sunnuntaina leppoisa kokemus, mutta kieltämättä vähän harmitti, että en ollut ilmoittautunut kalliolaskeutumiseen. Usein ajattelen, että en uskalla, mutta todellisuudessa olen aika huimapää, muistan sen vain liian myöhään.

Joogasimme Kymijoen rannalla ja meidän ryhmän lisäksi yksi porukka lähti koskilaskuun ja toiset koskiuinnille, jotka järjesti Erämys-Keisarinkosket Oy. Joesta jengi nousi raikkaina ja railakkaina, me joogaajat olimme valaistuneita ja hieman pihalla kaikesta. Tilanteen tasasi nokipannukahvit.

Illaksi saavuimme Harjun Oppimiskeskukseen. Harju on mieletön miljöö, jossa olisi onni opiskella. Valtavilla tiluksilla on heppoja, lampaita ja kymmenittäin omenapuita. Koulurakennuksia on rakennettu esimerkiksi vuonna 1905. Kiersimme hevosella valtaisaa aluetta ympäri ja mietin millaista olisi olla maanviljelijä. Tulin melko pian siihen tulokseen, että olisin aivan liian laiska niihin hommiin. Harju tarjosi meille illallisen päärakennuksessaan. Vasta remontoitu tila toimii muun muassa juhlatilana ja jos mielii upeaa miljöötä Virolahdelta, Harju is the place to be.

Illalla meitä vauhditti kreisi basuuna-bändi, jotka veti muun muassa Despaciton. Peruskamaa. Rantasaunalla nautittiin paikallisen Takatalo & Tompuri Breweryn Kaski oluita ja aion juoda niitä vastedeskin, ihan sen vuoksi, että pääsen käyttämään mahdollisimman usein heidän hashtagiaan #ainaonpantu

Kotkan seudulla on melko mukavasti kaikenlaista ohjelmaa retkeilijöille, perheille ja ryhmille. Sinne vaan, vaikka opiskelemaan heppajuttuja!

4

Äitini kysyi mitä olemme tehneet viime aikoina. Vastasimme, että olemme olleet mökillä.

En ole koskaan elämässäni ollut näin paljon mökillä. On ollut varsin ihanaa, että pojatkin ovat saaneet nauttia joutenolosta ja mökkeilystä tänä kesänä mielin määrin. Kalenterissa on vielä ainakin kolme mökkireissua ja varmasti syksylläkin mennään, vaikka säät olisivat mitä.

Vuorokausiin mökillä on mahtunut vaikka ja mitä, vaikka pääosin olemme ottaneet iisisti. Pojat rakensivat veneitä ensin bonus-farfarin kanssa ja sitten bonus-papan. Sanoisin, että bondattu on. Minä luin kirjoja kuin viimeistä päivää ja sain ajatella elämää kaikessa rauhassa. Käväisimme Porvoossa ja uimme meressä monen monta kertaa. Taistelimme ampiaisia vastaan ja kestitsimme yhtenä päivänä Minniä lapsineen.

Aapo opetteli pyöräilemään, kasvimaan perunat maistuivat mielettömiltä ja nukuimme parvekkeen ovi auki. Kuuma on ollut, mutta olen kestänyt sen. Olen vältellyt tekemistä ja huudahdellut aika ajoin ”jeeeesus kun on kuuma!” Mutta olen kestänyt. Odotan syksyä, mutta nautin vielä viimeiset rippeet lomasta. Pian ne koulutkin taas alkaa. Minne meni kymmenen viikkoa?

10

Rakastan viiniä. Erityisesti valko-, vihreää- ja kuohuviiniä, Proseccoa, shampanjaa! Mitä mineraalisempaa ja mitä enemmän kuplia, sitä parempi. Kuten kaikki tietää, viinin makuun vaikuttaa moni asia. Läpötilan ja hapen lisäksi suuri merkitys on lasilla. Suurempi kuin uskottekaan.

Join lemppariani, Casal Garcian Vinho Verdeä uusista Zalton laseistani, eikä vihreä viinini ole koskaan maistunut niin hyvältä. Lasin reunus on niin ohut, että se vie viinin juomisen nextille levelille. Tuo keveyttä, arvokkuutta ja maun ihan uudella tavalla suuhun. Zalto on kädessä kuin ilmaa. Olen omistanut vuosia samantyyppiset Iittalan Essence viinilasit, niissä malli on kohdillaan, mutta lasi paksua. Se voi vaikuttaa herkältä ja kevyeltä, mutta kun kohtaat Zalton, tajuat kuinka suuri ero on.

Olin pitkään haaveillut hemmetin hyvistä viinilaseista. Olin päätymässä Riedelin valikoimaan, mutta toverini (juoma-alan asiantuntija) vinkkasi, että Zaltossa vara parempi.

 

Kauniimmat lasit ja väite, että Zalto pesee Riedelin 6-0, sai minut valitsemaan nämä, vielä hetki sitten tuntemattomat, käsinpuhalletut upeudet viinieni maljoiksi.

 

Tilannetta ei toki haitannut se, että Zalto on melko tuntematon brändi suomalaisille. Minähän tykkään löytää uutta ja poiketa valtavirrasta, joten Zalto tuntui siitäkin syystä juuri minulta.

Zalto on Itävaltalainen yritys, joka tuottaa kuutta erilaista viinilasia. On muutamaa lasia punaviineille, makea-, valko-, kuohu- ja yleisviinilasi (jotka minulta nyt löytyy shampanjalasien lisäksi). Valikoimasta löytyy myös likööri-, olut- ja vesilasia, karahveja ja dekantereita unohtamatta.

Zalto tulee ehdottomasti olemaan brändi, jonka tuotoksia kerään käyttööni jatkossakin. Tämä on ehdottomasti sitä kuuluisaa arjen luksusta. Ainut miinus tässä hommassa on, että kun on kertaalleen tottunut maailman parhaisiin (todistetusti, voittanut kilpailuja) laseihin, kuinka olla ilman? Täytyykö niitä kantaa mukana mökille ja illanistujaisiin? Haha, ehkä niin hulluksi en ole ryhtymässä, mutta kyllä nuo lasit sen verran makuelämystä muuttavat, että varmasti tulee tilanteita, jolloin kaipaan heitä. Syvästi.

Arvon viikonlopun aikana Instagramin puolella kaksi Burgundy viinilasia, joten ole valppaana! 

Zalton laseja voit tilata omaan kotiisi piristämään arkea ja juhlaa. // ZALTO

5

Kirjoitin muutama postaus sitten teille Dr Qing Lin kirjasta Shinrin-Yoku, jossa sukellettiin metsäkylvyn saloihin. Siitä inspiroituneena olin hyvin määrätietoinen ja päätin oitis, että meille tulee Aroma Diffuuseri.

Diffuuseri tuo metsän sisätiloihin. Se kuljettaa eteerisiä öljyjä elimistöön tehokkaasti ja öljyjä sekoittamalla voit liki tuntea olevasi japanilaisessa metsässä. Mikäli haluat siis Suomen metsien lisäksi testata Japanin metiköitä – Qing Li suosittelee sekoittamaan öljyjä jotka sisältävät pallosypressiä, japaninsypressin puuta ja lehtiä, rosmariinia, setripuuta, eukalyptusta ja mäntyä.

 

Pelkästään tuntemuksista ei kuitenkaan ole kyse, vaan
eteeristen öljyjen hengittely on itsensa hoitamista. 

 

Onko keskittymiskyky kateissa ja fyysinen väsymys painaa? Lorauta diffuuseriin männyn tuoksua ja ala hengittelemään. Kiristääkö hermoja? Tuoksuttele setripuun (joka nykyään on peräisin usein katajasta) rauhoittavaa ja henkistä vahvuutta lisäävää aromia. Haluatko välttää tulevan talven flunssat? Pulputa talven läpi japaninsypressiä huoneilmaan ja nuhat pysyvät loitolla. Japaninsypressi (eli Hinoki) tuoksuu metsäiseltä ja aromaattisen öljyn sanotaan rentouttavan, rauhoittavan ja maadoittavan mieltä (whatever that means..). Sitä käytetään myös kipeiden lihasten hoitamiseen. Diffuuseri levittää tuoksut huoneeseen, mutta öljyjä voi toki myös tiputella kylpyveteen.

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat olleet hoitomuotoina kovin pitkään, mutta kovin monella suomalaisella ei ole omaa pulputtajaa kotona. Kovinkaan usea suomalainen ei myöskään lenkkeile metsässä paria tuntia, joka päivä. Minä olen sieltä päästä, joka kokee metsässä kuljeskelun melko tylsänä aktiviteettina, ötökät syövät minut paukamille sekunneissa ja kaikkialla näyttää samalta. Eksyn varmasti, jos lähden ilman puhelinta metsän syvyyksiin. Tuijotan mieluummin tuntikaupalla merta. Diffuuseri tulee kuvioihin tässä vaiheessa.

 

Haluan hengitellä hyvää tekeviä öljyjä kun istun tietokoneella,
tai kun nukun. 

 

Meidän diffuuseriksi valikoitui Bulba ja voitte vain arvata miksi. Bulba tarjoaa sisustukseen sopivia diffuusereita, jotka eivät vie huomiota, vaan ovat näppärän kokoisia, helposti liikuteltavia ja kestävät esteettisen silmäni arvioinnin. Bulballa koettiin, että diffuuserit olivat liian isoja ja rumia, joten he päättivät kehittää oman mallistonsa. Suomalainen yritys haluaa tuoda kosteutta kuivaan sisäilmaamme ja lisätä tuoksuja tuoksuttomaan kotiimme, kauniisti ja helposti.

Bulban kautta voi hankkia samalla myös kotimaisen Frantsilan eteerisiä öljyjä. Minun koriin valikoitui alkajaiseksi mänty, kataja ja mustakuusi. Aion ottaa metsäteeman haltuun täysillä ja olenkin jo koukussa ihanaan männyn tuoksuun. Melkein kun olisi saanut puhtaat mäntysuovalla pestyt matot lattioille, joka päivä! Olen myös erittäin yllättynyt siitä kuinka riittoisa melko pikkuinen Bulbani on. Tunteja se surruttaa höyryä huoneeseen ja nestesäiliö on silti liki täynnä.

Onko teillä kokemuksia diffuusereista ja niiden hyödyistä? Kiinnostaisi erittäin paljon kuulla lempituotteistanne etenkin öljyjen saralla.

Henkiset hyvinvoinnin ja metsäfiilistelyn lisäksi Bulba listaa Aroma Diffuuserin hyödyiksi muun muassa: vähentää kuivassa ilmassa lisääntyviä bakteereja, edistää terveyttä, sitoo pöly ja allergianaiheuttajia, kosteuttaa ihoa ja ilmaa, auttaa nukahtamaan ja vähentää kuorsausta ja tukkoisuutta.

Sanoisin, että hankkimalla diffuuserin kotiin, ei voi kuin voittaa. Koodilla muutamahetki10 saat tilauksestasi 10% alennuksen verkkokaupasta, joka löytyy osoitteesta bulba.fi

 

4

En virallisesti ole tänäkään vuonna pitänyt lomaa. Yhdeksäs vuosi, kun painan hommia läpi vuoden, ilman kunnon lomaa. Varmasti melko normaalia yrittäjille ja pätkätyöläisille, mutta joka tapauksessa: terveydelle se ei hyvää tee.

Työni on toisinaan kiireistä, painan 16h päiviä, jolloin olen kuvauksissa päivällä ja illat käsittelen kuvia, laittelen sähköposteja, teen kirjanpitoa, markkinoin, hoidan yrittäjän velvollisuuksia. Toisinaan viikot ovat kevyempiä ja voin pitää maanantaina vapaata, ehkä keskiviikkonakin ja perjantainakin on vain 30min kuvaus. Kun haluan matkalle, varaan ajan kalenteristani ja myyn eioota, mikäli kyselyjä juuri sille aikavälille tulee.

En kuitenkaan ole koskaan varannut kesälomaa kalenteristani. Viikko sieltä ja viikko täältä toimii varmasti useimmille (ja minullekin monta vuotta), mutta kun tänä kesänä kalenteri on ollut heinäkuussa suht hiljainen ja olimme kuusi päivää mökillä jouten, huomasin kuinka kipeästi olen oikean loman tarpeessa.

Normaali kesäloma on neljä viikkoa, jolloin ollaan ehkä viikko tai pari ulkomailla, uutta tutkien. Mutta vähintään pari viikkoa useilla menee ihan vain jouten ollen, joillain menee niin koko loma (ah, täydellistä!). Nukutaan pitkään tai ainakin hyvin, työhuolet ei paina mieltä ja yhtäkkiä onkin jo ilta ja lomakirjoista puolet luettu. Kun olet reissussa, olet usein uuden äärellä ja esimerkiksi meidän kesäkuun Berliinin reissu ei nollannut mieltä täydellisesti. Vain tutussa, turvallisesta paikassa paikallaan olo on täydellistä nollausta. Kun saat mielen tyhjäksi, et joudu huolehtimaan kuin ruokailusta ja et ole koko ajan uusien ärsykkeiden äärellä. Mökkireissullamme kävin poikien kanssa yhtenä päivänä Porvoossa ja olin kerrassaan uupunut kun palasimme neljän tunnin reissulta takaisin mökille.

Toki kesät ovat olleet aiemminkin hiljaisia, mutta olen ollut kotona, odottanut puheluita ja sehän on vain ahdistavaa, kaukana rentouttavasta lomasta. Toki tänäkin vuonna toukokuussa listasin ylös mitä kaikkea voin tehdä kesällä, jos kuukaudet ovat hiljaisia. Niitä töitä, joille muuten ei ole aikaa. Ja toki olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ole nyt niitä tehnyt. Olen myös stressannut, työhuolet pyörivät yrittäjällä mielessä lähes aina. Olen ollut ajoittain ahdistunut tulevasta ja miettinyt mitä hiljainen kesä tekee syksylle. Se karisee kuitenkin hitusen mielestä, kun tajuan miten hyvää breikki on tehnyt. Olen heinäkuussa tehnyt töitä siellä täällä, muutama kuvaus, pari palaveria.. Eli täysin en ole päässyt irtautumaan töistä ja huomaan kuinka kroppani yrittää vaatia joutenoloa koko ajan. Pää lyö tyhjää ja kädet eivät tottele, kun yritän käsitellä kuvia. Tuijotan sähköposteja, enkä saa vastattua yhteenkään. Olen OFF-modessa.

Kuuden mökkipäivän aikana en katsonut kuin yhtenä iltana puolisen tuntia telkkaria. Olimme vain. Luin kirjoja. Kirjoitin blogia, grillasimme joka päivä, uimme meressä, paistoimme lettuja, peseydyimme vatien ja kauhojen kera. Lojuimme. Nuo kuusi päivää ovat olleet eniten lomaa minulle vuosikymmeneen.

Onneksi ”lomaa” on vielä hetki jäljellä ja pääsen viikoksi olemaan jouten ulkomaille. Siellä on uusia tilanteita ja ärsykkeitä, mutta yritän hengitellä ja lukea kirjoja uima-altaan reunalla, nukkua ja syödä hyvin. Jokainen tarvitsee lomaa ja taukoa työstä. Ehkä ensi vuonna uskallan päättää jo toukokuussa, että heinäkuun olen lomalla. Vaikka se stressaa, se tuo ehkä kuitenkin potkua syksyyn enemmän kuin uskonkaan.

7

Teen paljon hankintoja tulevaa taloa varten. Ehkä liikaakin, ottaen huomioon, että meidän nykyistä asuntoa ei ole edes myyty vielä ja tontti nököttää tyhjänä paikoillaan. Joidenkin tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tulevaisuutta. Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste on yksi niistä, vaikka se nyt etsiikin nykyisessä asunnossamme vielä sopivaa lokaatiota itselleen. 

Kierrätys on iskostettu ajatuksiini lapsuudesta asti ja suosittelen jokaiselle vanhemmalle ottavan lempeän, mutta määrätietoisen ohjeistuksen käytäntöön omien lastensa kanssa. Kun muistaa vanhempiensa ”Joka tippa maksaa!” huudahdukset vesihanan valuessa turhaan, kasvattaa huomaamatta omiakin lapsiaan kohti ekologista asumista.

 

Jääkaapin oven välissä ei mietitä mitä syödään, pyykinpesukone ei pyöri vajaana, ruokaa ei heitetä roskiin, banaaninkuoret menevät biojätteeseen ja niistä tulee lopulta multaa kasvimaalle. 

 

 

Olen kuitenkin syntinen ihminen. Pullojen, pahvin, papereiden, sekä biojätteen kierrätys on vähintä mitä ihminen voi tehdä ja sitä olen tehnytkin kaikki nämä vuodet asuessani lapsuudenkotini ulkopuolella. Mutta olenko heittänyt lasipurkkeja sekajätteeseen? Olenko tunkenut tölkit sinne perästä? Olen. Olenko yrittänyt kierrätää niitä? Olen. Toisinaan siinä onnistuen, mutta ärsyttävää se on ollut, koska tyhjille purkeille ja tölkeille ei ole paikkaa roskiskaapissani.

Nykyisessä taloyhtiössäni on lasin- ja metallinkierrätyslaatikot. On siis suurinta syntiä heittää purkit sekajätteeseen. Ecosmolin myötä syytä säilytystilan puutteesta ei enää ole. Yhtiöstämme kuitenkin puuttuu muovinkeräyslaatikko, mitä en voi käsittää. Yhtiömme on iso, liki 40 asuntoa. Miettikää mikä määrä muovia menee sekajätteeseen, koska en usko, että monikaan jaksaa niitä kuljettaa kauemmas erilliseen kierrätyspisteeseen. Sekajätelaari on syntinen, mutta oi voi niin helppo tapa päästä roskasta eroon.

 

Kaikista eniten tuskaa elämääni tuokin muovi.

 

Olen nauttinut tänä kesänä paljon pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja nektariineja. Aivan kaikki myydään muovilaatikoissa ja muovin kerääminen on vielä lapsen kengissä. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kauppojen pullojen palautuspisteisiin tuli tyhjien muovikassien keräyslaatikot. Atria vaihtoi jauhelihansa pakkausta jokin aika sitten. Periaatteessa tuote on litistetty kahden ohuen kannen väliin. Poissa on muovinen laatikko, joka vie tilaa sekajätteessäkin paljon enemmän ja paketti vie yli puolet vähemmän muovia. En ymmärrä, miten kaikki lihan ja einesten valmistajat eivät jo tee samoin. 

 

Muoviakin enemmän vihaan kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei yksilöllä ole väliä. Jos jollakin, niin yksilöllä on aina väliä. Sinun päätökset vaikuttavat yhteiseen pottiin. Jos mukiset muoviastian perään taloyhtiön kokouksessa, ennemmin tai myöhemmin se sinne saapuu. Jos heität biojätteen sekajätteeseen, ainakin tuplaat jätteesi määrän. Mieti montako muovipussillista roskaa se tekee vuodessa! Aivan turhaan!

 

Jätteiden kierrätys on jokaisen kansalaisen velvollisuus.

 

Haluaisin nähdä hyvin pian sen päivän, kun kestokassit ja -hedelmäpussit ovat pakollisia ja kaikki viinirypäleitä myöten myydään kasoissa tai 100% biohajoavissa paketeissa. Tämä nykyinen muovin kulutus ei vaan voi jatkua.  

Harri Koskinen teki hyvän työn ja suunnitteli Niimaarille ajattoman ja kauniin kierrätyslaatikon (muutamassa eri värissä). Nyt me, keiden roskistilat ei riitä ja kodin kauneus on tärkeä asia, voimme vihdoin kierrättää kunnolla tuskailematta. Niimaarin kalusteen mukaan kannattaa ostaa laatikkoon sopivat kassit, jotka ovat kosteutta hylkiviä ja tyylikkäitä kantaa roskiskatokseen (koska tämä on toki tärkeää meille esteetikoille).

Rakastuin myös heidän mielettömän kauniisiin kestopusseihin, jotka matkaavat nykyään kestokauppakassieni sisällä kauppaan ja täyttyvät ”muovittomilla” hedelmillä. Niimaar brändin konsepti on ”zero waste”. Haastava, ihailtava ja toivottavasti jonain päivänä mahdollinen piste. 

 

Kanttia minulta haetaan, kun lopulta jonain päivänä talomme on valmis.

 

Silloin kierrätyspisteet ovat aina toisaalla, mutta Ecosmol onneksi vetää hyvän määrän jätteitä, eikä pisteillä täten tarvitse joka viikko juosta. Ecosmol itsessään on ajaton ja toimii keittiössä jakkarana ja olohuoneessa apupöytänä. Mikä nerokas vempele! 

Löytyykö teiltä loistokkaita kierrätysvinkkejä tai -syntejä? Missä onnistuit ja missä on vielä parannettavaa?

 


 

NIIMAAR tarjoaa HEINÄKUUN ajan 40e alennuksen Ecosmol kalusteesta (koodilla NIIMAARFRIEND). Hiiop osoitteeseen niimaar.com ja nauttimaan kauniista kierrättämisestä. Koti, maapallo ja Kaisu kiittää.

 

4