Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pyöräilin pitkin Kööpenhaminan kujia toista kertaa elämässäni. Kaupunki on kaunis, kulturelli ja ajan hermoilla oleva kokonaisuus, jossa pyörät ovat the thing. Mutta niin on käsillä tekeminenkin.

Hankin matkalta käsintehtyjä keramiikkakuppeja, teekannun, maljakon ja ihanan seinäryijyn pienistä putiikeista liki keskustaa. Sain niin monta utelua Instagramin puolella näistä puodeista, jotta päädyin kirjaamaan ne tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Mainintana myös muutama muu vinkki tulevia reissujanne varten.

Yōnobi / itsyonobi.com /
Useita eri keramiikkataiteilijoita, suurin osa ulkomaalaisia. Puoti järjestää myös keramiikkakursseja. Mieleen jäi pikkiriikkinen ovi, jonka lukko teki sisäänpääsyyn haastetta ja erittäin ihana asiakaspalvelu.

Vanishing Point / vanishing-point.dk /
Tanskalaista, luonnon materiaaleja, villapaitoja, printtejä, taidetta, koruja. Seinäryijymme löytyi täältä.

MK Studio / mk-ceramics.com /
Työtila ja myymälä samassa, myynnissä vain omaa tuotantoa. Muutama erilainen astiamalli ja niistä kovin paljon eri lasituksia ja värimassoja. Liikkeessä iski valinnan vaikeus ja nappasin mukaani lopulta vain yhden kupin.

Tina Marie Cph
Sisäpihalla ja oven yläpuolella luki Viktoria Ceramic Studio Cph. Ihastelin muutamaa vaasia, mutta hinnat olivat melko korkeat. Tämä on visiittinä kuitenkin aivan must, jos olet keramiikan perään ja etenkin jos lompakkosi on paksu.

Näiden lisäksi vierailimme toki Illums Bolighusissa, josta nappasin Ferm Livingin tuotteita ja HAY House nyt on tietenkin listalla, kun Tanskaan menee. Ytimessä suosittelen kulkemaan myös Kompagnistræde kadun, jolla ainakin kolme keramiikkaa myyvää puotia ja useita söpöltä vaikuttavia ravintoloita terasseineen.

Ravintoloista mainittakoon mielettömän hyviä aasialaisia ruokia tarjoillut Sidecar. Söin siellä elämäni ensimmäisen bao:n ja rakastuin välittömästi. En voi ymmärtää, miten olen onnistunut elämään ilman baoja. Mietin öisin ainoastaan sitä, että minun pitää löytää bao-taikinan resepti ja opetella tekemään niitä itse. Sidecar jäi makujen puolesta mieleeni loistavana ravintolana.

Aasialaisen lisäksi söimme italialaista. Italia on lempilapsemme – ruoan, juoman ja matkailun suhteen. Nautimme Scarpetta ravintolassa 5 ruokalajin menun ja se tuntui paranevan askel askeleelta. Minä, joka en yleensä välitä äyriäisistä – söin edeltävänä päivänä Sidecarissa friteerattuja ravunpyrstöjä majoneesilla kuin hullu ja sen jälkeen Scarpetassa elämäni parhaan risoton ala sini- ja kampasimpukat. Persiljalla maustettu risotto räjäytti makunystyräni, mutta oli myös niin syvän vihreän värinen, että ihastelin sitä alkuun silmilläni pitkään.

Meatpacking District on alueena hupaisa, kesällä etenkin. Söimme siellä Motherissa ja Hija De Sanzesissa. Jälkimmäinen on Netflixissäkin maailman parhaaksi taco-paikaksi tituleerattu. Meidän tacot jäähtyivät viileässä ilmassa, sisäpaikkoja kun ei riittänyt minikokoisessa ravintolassa. Kesällä ehdoton vierailun kohde, terdellä on tilaa – jos on! Hija on hyvin suosittu.

Koska meillä oli neljästä päivästä kahtena pyörät alla, ehdimme koluta kaupungin läpikotaisin. Kävimme kaikkialla ja vahingossa ajauduimme useille nähtävyyksille. En voi alleviivata kylliksi pyörien helppoutta kaupungilla. Kaikkialla ei ole omaa pyöräkaistaa, mutta autot ovat tottuneet pyöräilijöihin ja liikenteen seassakin ajaminen on mukavaa. Pyöräilyn miinuspuolena mainittakoon vauhti. Me ajettiin todella kovaa, koska paikallisten vauhti tarttuu. Sen vuoksi hujautimme ohi monesta mielenkiintoisesta kohteesta malttamattomina ja kerran suunnitellusta risteyksestä ohi kolmen risteyksen verran.. Pyörien kanssa ei tarvitse aikatauluja ja niillä pääsee helposti kokemaan vanhan kaupungin ulkopuolella olevat kiinnostavat kaupunginosat, kuten Nørrebron.

Tivoliin astelin ensimmäistä kertaa ja houkuttelin (pakotin) Kain 1914 valmistuneeseen vuoristorataan kanssani. Kyyti muistutti taas siitä kuinka on hyvä käydä huvipuistolaitteissa näin vanhana vähintään kerran vuodessa. Se pistää sopivasti kropan sekaisin ja hysteerisestä naurustani ei meinannut tulla loppua.
Tivolin alue on aivan mieletön. Sisäänpääsymaksu peritään ja yksittäiset liput maksavat mammonaa (rannekkeet suhteessa paljon edullisempia), mutta alue itsessään on todella kaunis ja mikäli sinne menee; kannattaa suunnitella ruokailu johonkin alueen useista ravintoloista.

Kauppahallia ei myöskään saa jättää kokematta. Siellä pääsee jotenkin vauhdikkaasti tanskalaisen hyggeilyn syliin. Hallissa vaikutti olevan enemmän paikallisia kuin turisteja.

Matkamme jälkeen minulle tuli vahva tunne, että Kööpenhamina on nyt koettu ja nähty. Toisaalta taas edellisestä vierailustani oli 7 vuotta ja nyt oli kylällä taas ihan toinen meininki. Ehkä rikon tulevaisuudessakin vielä uudelleen matkustusfilosofiaani ”aina uuteen kohteeseen”..

]]>

6

Ai että mä tykkään kertoa teille täydellisistä tuotteista. Saarenmaalta kotoisin oleva Öun valmistaa luomu-limuja ja minä törmäsin niihin, tai oikeastaan nimenomaan raparperi-limonadiin, vahingossa marraskuussa Tallinnassa. Limukka pisti silmääni Sfäär ravintolassa. Tämä limonadi on kuin kevätpäivän pirskahdus. Niin raikas ja kupliva, loppulimoja myöten ihana tuote. Hiilihappoa voisi olla ehkä hieman enemmänkin, mutta raparperin maku on vain niin taivaallinen, että en aio siitä moitteita antaa. Rakastan raparperia ja aina kun sitä on tarjolla, otan sitä! Samaisella reissulla maistelin myös ihanaa raparperi kuohuviiniä – sen merkkiä en valitettavasti muista.. Mutta sitä sai vegaaniravintola V:stä ja tuntui olevan tarjolla muissakin puodeissa ja varmasti saa myös Suomesta. Tavattoman haikein mielin hyvästelin tuon raparperi-limonaadin, kunnes tajusin että sitä voisi löytyä paikallista marketista. Kai katseli silmät pyöreinä kun lappasin hyllystä pulloja kassiin – enhän mä tiennyt koska tulen takaisin Tallinnaan! Olin niin rakastunut raikkaaseen raparperiin, että säästelin pulloja ja nautin jokaisesta pisarasta.  Ystäväni aisti himoni ja päätti ystävällisesti mainita, että hän on nähnyt kyseisiä pulloja myös Suomessa. Käyskentelin Prismaan ja piruvie – Öunin limonadit löytyivät alahyllyltä ja vielä kohtuuhintaan! Olen siitä asti herkutellut satunnaisesti raparperi raikkaudella ja testannut myös muista tuotteita. Niissä on kovin samanlainen meininki, vivahde eroja kyllä löytyy. Karpalo ja omena tuovat minulle helposti viitteitä siideriin, joten mikään ei ole vielä keulinut raparperin yli. Punaherukka tosin maistui mahtavalle ja menee samaan kastiin kirpsakan rhubarbin kanssa. En ole useinkaan ihastunut craft-limukoihin, koska olen cokiksen vannoutunut rakastaja. Mutta Öun tepasteli sydämeeni pysyvästi. Toiset tekevät vierailuja pienpanimoihin ja viinitarhoille, minä haluaisin lähteä Saarenmaalle panemaan limukkaa tulemaan – kuka lähtee messiin?!  ]]> 3

Omenapiirakka. Vielä ehtii! Näin juuri viime yönä unta omenoista. Olimme Kain kanssa rivitaloalueella ja naapurimme toivoivat, että kaikki hakevat heidän pihalta omenat pois. Haimme neljä. Autoimme heidän tuskaista savottaa varmasti kovin.

Tämä resepti on Gastronaatti kakkosesta. Sen salainen ainesosa on mantelijauho. Kun teimme tätä viime vuonna ensimmäisen kerran (juu, tää jäi vähän postaamatta..) niin mortteloimme joukkoon manteleita. Kyllä se toimi, mutta olisi ehkä kannattanut heittää mantelilastut blenderiin. Sittemmin hankin ihan ehtaa mantelijauhoa ja tätä piirakkaa leivottiin viime syksynä kerran jos toisenkin. Tänä vuonna pitää ryhdistäytyä ja tarttua reseptiin tämän (oman) jutun inspiroimana. Ajatelkaa, oma blogi voi olla oman inspiraation lähde! Haha.

Kerää pihaltasi, naapurin pihalta tai kaupasta sesongin omenat, osta mantelijauhoja ja laita leipoen. Kylkeen asetan itse aina vaniljakastiketta, koska elämä on aina parempaa niin.

1

Äitini teki näitä kun olin lapsi. Kauralastut rusinoilla oli suurinta herkkua. Pelti toisensa jälkeen niitä valmistui, enkä muista äidin tehneen muita kuin näitä keksejä pipareita näiden lisäksi. 

Kun muutin kotoa, halusin tehdä keksejä itse. Pyysin äidiltäni reseptin ja leipaisin keksit. Kun seuraavan kerran menin kotona käymään, äitini kysyi onnistuivatko keksit. Kerroin niiden onnistuneen, mutta maku ei vain ollut sama kuin äidin tekemissä. Äiti kysyi yhden kysymyksen.

Käytitkö voita?

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun leivoin leivontamargariinilla. Sen jälkeen olen luottanut voihin ja sokeriin. Kahta en täten vaihda. 

Silloin tällöin teen näitä rasvaisia herkkukeksejä ja mutustelen niitä äiti mielessäni. Muistelen kuinka taitavasti hän kahdella lusikalla pyöritteli taikinasta saman kokoisia palloja pellille. Mietin kuinka hän antoi meidän maistella runsaalla kädellä vain tämän ja pipareiden taikinaa (koska sitten tuli vain keksejä vähemmän, mutta kakkutaikinaa piti riittää uuniin asti). Muistan elävästi äidin essun ja telineen jolle hän keräsi kerroksittain uunipeltejä. Kun nostan uunista ensimmäisen pellin keksejä, tuoksu vie minut kotiin, sen ruskean uunin eteen, jota ei enää remontin jälkeen ole olemassa. 

Nämä keksit eivät ole kovin ihmeellisiä. Ne ovat voita, sokeria ja kaurahiutaleita. Luulen kuitenkin, että tulen tekemään näitä aina. Niissä on muutaman ainesosan lisäksi hirmuisesti rakkaita muistoja. 

Et välttämättä saa keksien mukana muistoja, mutta voit vaikka luoda lapsillesi uusia. 

 

KAURALASTUT

 

250g voita
3 dl sokeria
2dl rusinoita
3dl jauhoja
4dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
1dl kermaa (mieluusti toki kuohukermaa)

Vaahdota pehmyt voi ja sokeri.
Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan (tai tee kuten mitä ja boheemisti kasaa ne voi-sokeri-vaahdon päälle).
Pyöritä kahdella ruokalusikalla taikinasta pellille palloa muistuttavat kasat. Laitaqn yhdelle pellille 9 palloa, keksit leviävät kovin paljon ja tämä on hyvä kikka, jos haluat välttää pellin kokoisen keksin.

200 astetta ja 5-10 minuuttia

 

 3

Kevättä on selkeästi rinnassa, salaatit tuntuvat palaavan hitaasti ruokavalioon. Talvi on minulle aikaa, jolloin kylmä ruoka ei hirmuisesti maistu. Ainakaan pääruokana. Paitsi toki valmiit markettien caesar-salaatit, joita syön lounaaksi hävettävän usein.

Jäävuoren huippu on toissa keväänä ilmestynyt Jonna Vormalan opus loistavien salaattien pariin. Reseptit ovat monipuolisia ja kirjasta löytyy myös muutamia leipäreseptejä, sekä tahnoja leivän päälle. Muutamia salaatteja on tullut kirjasta tehtyä, mutta salaateissa usein tärkeintä on kastike. Kokeilin ensimmäistä kertaa sinappisoosi -kastikkeen tekoa ja huljutimme sitä yksinkertaiseen feta-salaattiin. Toimii! Vaihdoimme punaviinietikan valkoviinietikkaan, maku oli mainiota silti.

Pääsiäisenä kokeilimme myös kirjasta löytyvää hunajavinegrettiä, vuohenjuustoa ja mansikkaa sisältävään salaattiin, hekin olivat oiva liitto.

Salaatinkastikkeissa on mielestäni vaikeinta suhteuttaa määrät oikein. Tuntui hurjalta laittaa yhteensä kaksi desilitraa öljyä ja puoli desiä etikkaa. Mutta oikeassa ne summat olivat. Kastiketta tuli hyvä määrä ja sillä sai rauhassa lutrata. Ostin viime syksynä Fiskarsin salaatinkastike-sheikkerin ja testasin sitä nyt ensimmäistä kertaa, erittäin pätevä vekotin! Talvella ostimme myös hyvän salaattilingon ja sekin on päässyt vasta pari kertaa hommiin. Emme malta odottaa vihreää kesää ja lukuisia salaatteja kastikkeineen.

 

4

Melkein yhdeksän kuukautta siinä kesti. Vedin lopulta ässän hihasta ja todistin Kaille olevani järisyttävän hyvä guacamolen tekijä. Varsinainen guaccis-jumalatar!

Guacciksen tekemisessä tärkeintä on rohkeus, mutta myös maltti. Sen voi helposti ryssiä pihtailemalla makujen kanssa, tai vetämällä överiksi, esimerkiksi chilin kanssa.

Tämä guacamole onnistui vallan mainiosti! Kyllä, myös guaccis-jumalatar saattaa toisinaan innostua ja mokata liikasuolalla tai tulisuudella.

2 avocadoa (sanoisin, että mieluummin vähän ylikypsiä kuin raakoja)
1 shalottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 mieto chili (ilman siemeniä)
1/3 korianteri-ruukusta
1 sitruunan mehu
mustapippuria
sormisuolaa

Hakkaan pieneksi sipulit, chilin ja korianterin, siis oikeasti pieneksi. Korianterin voi pilkkoa väljemmin. Avocadot puolitan, poistan kiven, viipaloin kämmentä vasten kuutioiksi, kaavin palat astiaan ja muusaan ne survimella. Haarukka käy myös hyvin. Joukkoon sitruunamehu ja mausteet.

Fakta on kuulkaa se, että suoloissa on eroja. Tavallinen hienosuola on erimakuista, kuin isokiteinen sormisuola. Kun suola ei sula seokseen täysin (kuten lämpimissä ruoissa), vaan tulee toisinaan kiteinä vastaan, tykkään käyttää sormisuolaa. Maku on parempi, trust me.

Mausteita saa muutenkin tässä käyttää huolella, ei kuitenkaan peitetä avocadon, korianterin, chilin ja sipuleiden taivaallista liittoa!

Me dipattiin tällä kertaa guaccista Vaasan ihaniin Seesami & Merisuola Ruisnachoihin. Syntisen terveellistä! Aj karamba!5

Maanantai-iltana soi ovikello Järvenpääläisessä rivitalossa. Ovesta sisään pujahti pahvilaatikko, jonka uumenista löytyi seuraavalla neljälle päivälle, neljälle henkilölle raaka-aineet ja reseptit. Eli juuri meidän perheelle! Kissanruokaa ei kylläkään ollut mukana.. Hehe.

Hymyilin leveästi kun ruoat oli siirretty jääkaappiin. Minun tarvitsisi vain avata pirtsakan keltainen reseptivihko, joka oli kuin minikokoinen söpö keittokirja, kaivaa raaka-aineet esille ja laittaa kokaten ohjeen mukaan. Normaali prosessi, mutta minulle raskainta on monipuolisten ja erilaisten aterioiden suunnittelu, sekä kaupassa käynti. Koska olen huono suunnittelemaan aterioita, kauppaan joutuu menemään useasti ja nälkäisenä.

Ateriat olivat helppoja valmistaa. Kain mukaan. Hän kokkasi 3 ateriaa neljästä… Menu koostui melko perinteisistä raaka-aineista, mutta siellä oli juuri niitä kaivattuja tvistejä: Lohen päälle inkivääriä, kanalle Dijon-sinappia, lihapulliin fetaa. Kasviksia oli jokaisella aterialla riittävästi, muun muassa lihapullasubin väliin laitettiin aimo annos kaalia. Jäimme kuitenkin kaipaamaan kasvisruokaa ja tuumailimme miten laatikon hinta sitten koostuisi.. Ruokaboksilta tiedettiin kertoa, että tällainen on suunnitteilla. Nyt neljän aterian boksi neljälle kustantaa 89e, kolme ateriaa 74e.

Meidän laatikko oli koottu hieman huolimattomasti, yksi paketti patonkeja uupui, samoin perunamuusi. Meiltä kuitenkin löytyi kaapista perunoita ja subeja söi vain kaksi ihmistä, joten homma meni justiin nappiin. Ruokaboksin kanssa onkin huomioitava omat varastot. Kun maanantaina vastaanottaa paketin, kannattaa vihkosta tarkistaa mitä pitää löytyä omasta kaapista. Tiistaina ehtii täten tehdä vielä ne hankinnat. Yleensä mennään suolalla, pippurilla ja öljyllä. Mutta tällä viikolla sieltä löytyi hunajaa, valkoviinietikkaa, yrttisekoitusta… Meillä on kaapissa aina maitoa ja kananmunia, mutta kaikilla varmasti ei ole. Ruokaboksin sivuilta löytyy lista oman jääkaapin perusvarastosta.

Toisaalta taas joitain raaka-aineita oli enemmän kuin kylliksi, esimerkiksi riisiä. Pieniruokaisten ja ronkeleiden lasten kanssa myös annokset neljälle olivat reilut, Kai sai mahan liiankin täyteen ja minä lounasta seuraavalle päivälle.

Ruokaboksi helpotti meidän viikkoa ja reseptit toivat arkeen kaivattua luksusta. Tulemme varmasti palaamaan palvelun pariin uudelleen. Ruokaboksin sivuilta löytyy parin viikon edestä reseptejä (myös edeltävien viikkojen) ja jos tykkää käydä kaupassa, sieltähän voi käydä nappaamassa vain reseptit. Itse mieluusti maksan hyvästä palvelusta ja mikä mielettömintä: tyhjän laatikon voi lahjoittaa kuskille kiertoon, nerokasta!

RUOKABOKSI.FI7

DSCF3803 DSCF3790 DSCF3798 DSCF3823 DSCF3833 DSCF3821 DSCF3849 DSCF3847 DSCF3837 DSCF3867 DSCF3855 DSCF3869

Mättösunnuntai oli törkein mättöfiesta kera pitsojen. Rasmus teki pizzapohjataikinan maitoon ja johonkin paahdettuun valkosipuliin. En ymmärrä. Maistui se vähän siitä läpi, täytyy myöntää. Höhö.

Täytteitä oli hirmuinen määrä, jokainen teki oman pitsan, kinkkupitsa oli lapsille ja vielä riitti yksi villikorttipitsa. Kuusi pitsaa, reilut viisi päätyi napoihimme ja kaikki olivat siinä vaiheessa aivan ähkyissä. Sopiva määrä justiinsa!

Oma hittipitsani on tonnikala-ananas-feta ja neljäntenä täytteenä fiiliksestä riippuen punasipuli, rucola tai tomaatti. Tein jälleen sellaisen pitsan jossa neljäs täyte oli marinoidut punasipulit; jestas että toimi! Minulle nauretaan pitsani vuoksi, kun en suostu tekemään tai tilaamaan pitseriassa muunlaista. Maistoin kaikkia tekemiämme pitsoja ja omani oli paras. Mitäs sitä parasta vaihtamaan! Toki muutkin olivat hyviä ja esimerkiksi Skifferissä syömäni mansikka-vuohenjuustopitsa oli aivan hitti. Maistan uusia mielelläni mutta riskiä en ota jos nälkä on kurniva ja haluaa varmasti taatun pitsanautinnon.

Meidän mättösunnuntait sisältää toki lapsia, kaikkiaan viisi kakrua melskaa olkkarissa ja ravaa keittiössä kun yritämme syödä. Yhteisinä ruokapäivinä lapset saa ekan kattauksen tai vaihtoehtoisesti ovat syöneet muuta ruokaa aiemmin. Meidän mättösunnuntai ei siis todellakaan ole rauhallinen aikuistensetti, vaikka aiemmista kuvista on niin saattanut päätellä. Täällä mennään ihan täydellä jengillä, kesken ruokailun kinaamisia ratkoen.

Tänä sunnuntaina mättöilyä ei jaksanut kukaan. Me palasimme Rasmuksen kanssa kylpyläviikonlopulta sukuvisiitin kautta ja päädyimme tekemään avocadosurvosta leipiemme päälle, ihan kahden. Teimme myös pesän olohuoneeseen. Olen kaavaillut uuden sohvan hankkimista koska kolmen istuttava nahkasohva ei meinaa pitää sylissään edes meitä kahta. Vielä ei ole löytynyt sopivaa kalustetta joten kaivoimme kaapista ilmapatjan ja olemme löllineet lapsetta sunnuntaita olkkarin lattialla. Lievä darra miehen kainalossa, melkein tulee väristykset viime vuoden yksinäisistä sunnuntai-illoista.3

DSCF4226 DSCF4084 DSCF4090 DSCF4096 DSCF4267 DSCF4261 DSCF4068 DSCF4222 DSCF4203

Kolme päivää oli täynnä jauhelihaa, jösses sentään. En tänään vielä kyennyt katsoa kuvasaldoa läpi, täytyy hieman sulatella tätä projektia. Silmille hetki muita näkymiä, kiitos.

Tiimi oli täydellinen. Tehokas, toimiva ja pidän siitä, että Hanna voi pitää refleä ja minä voin pyyhkiä pöytiä. Kaikki tekee kaikkea -teema toimii tällaisissä sessioissa parhaiten.

400g oli kuvatyyliltään kokeilevampi ja jännä nähdä mitä ruutuja kirjaan päätyy. Safkaa skideille kuvaukset tulevat olemaan enemmän tuttua ja minua, niitä odotan innolla ja jännityksellä.

Mun ja Hannan tiet kohtasi ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. On ollut ilo tutustua tuohon taitajaan joka tuntuu menevän vaikka läpi harmaan kiven. Meissä on paljon samaa ja minulla on paljon opittavaa Hannalta. Hän sanoi ennen projektia yhden erittäin osuvan kommentin; me ollaan tekijöitä. On totta, että kun lähden johonkin niin se hoidetaan loppuun ja tahdikkaasti. Hanski taitaa olla ainakin tuplaten tällainen kuin minä.

Ilman Jonnaa, Teresaa, Joonasta ja mun Villeä oltais oltu vajaa jengi. Parempi olla vajukki täydessä tiimissä. En malta odottaa seuraavaa settiä!1