Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Se on varmasti meidän oma vika. Me ei olla viety ravintoloihin, eikä tarjottu erikoisia raaka-aineita. Sain Leevin kun olin 20v ja teimme kotona perinteistä – kotona opittua kotiruokaa. Se saattaa myös olla geeneissä. Itse en syönyt koko kahdeksannen luokan aikana kouluruokaa näkkäriä enempää, enkä hampurilaisravintoloissa moneen vuoteen muuta kuin ranskalaiset. Nyttemmin olenkin ottanut ja isolla kädellä takaisin. Lapseni ovat ronkeleita. Isolla ärrällä. Niin ronkeleita, että oikeasti usein hävettää. He rakastavat noin kolmea eri ruokaa ja eläisivät niillä päivästä toiseen varsin mieluusti. Toki kolmas päivä samaa ruokaa laittaa heidät valittamaan siitäkin. Eilen tuumasin, että teen kasvissosekeittoa vaan pokkana kaikille. Noh. He nuolivat 45 minuutin aikana vähän lusikoita, nyrpistelivät neniään ja kommentoivat, että eivät pidä ruoasta. Jaaha. Tämän vuoksi me käymme lasten kanssa hyvin harvoin ulkona syömässä. Jos kerran jauhelihakastike ja siskonmakkarakeitto on parasta maailmassa, miksi edes yrittäisin. Olen kuitenkin vuosikausia itsepintaisesti yrittänyt saada heitä maistamaan ja nauttimaan ruoasta, kevyesti painostaen ”Et voi sanoa, että et pidä, ellet maista!” ja syytellen ”Joillain ei ole ruokaa ollenkaan!” Lähes tuloksetta. Maistamaan saan toisinaan, välillä oksennusrefleksin kera. Hyväksyin vuosia sitten ronkeliuden ja kun huomasin tulevani kovin vihaiseksi ja pettyneeksi nyrpeistä nenistä, kun olin kokannut ahkerasti – luovutin. Päätin, että kuhan kasvavat, syökööt niitä mistä pitävät. Ulkona syöminen on matkoilla välttämätöntä ja kolmivuotias Aapo söi Mallorcalla aikoinaan viikon verran perunaa ja maitoa. Perusarjessa se ei ole useinkaan välttämätöntä, mutta ronkelinkin mielestä ulkona syömisessä on oma taikansa.  Sen vuoksi meidän irtiotot tapahtuvat Hesburgerin sijaan joskus ihan oikeisiin ravintoloihin. Kun lapset eivät saa suurta nautintoa (vaan pikemminkin ahdistusta) ruoasta, haluamme kehittää oheen muuta ohjelmaa. Tässä vaiheessa kauppakeskukset astuvat kuvaan. Oli aivan pakko napata Itiksen joulukoristeista ja lasikatosta kuva. Ollessani pieni tyttö, kävimme muutaman kerran vuodessa Itiksessä. Kauppakeskuksen valtavat joulukoristeet kuusineen, korkeus ja se, että katto oli lasia – toivat suuren maailman meininkiä kehiin. Meillä taisi siihen aikaan olla Järvenpäässä Seppälä ja Kauppamies. Matka Jäkestä Itikseen kestää autolla noin 35 minuuttia, mutta lapsena se tuntui pitkältä reissulta ja seikkailulta. Sydäntäni lämmitti, kun lapset kikattivat ajaessamme parkkiin pyöreää tötteröä pitkin, talon katolle. Muistan sen olleen hauskinta ja kreiseintä, kun olin pieni! Itis on tosiaan nostalginen paikka minulle, eikä vähiten siitä syystä, että olen myös esiintynyt meidän playback Spice Girls -bändin kanssa (älkää kysykö) tuolla suuren maailman stagella, Itiksen lavalla. Olin Mel B, kera peruukin ja aurinkopuuterin (edelleen – älkää kysykö). Sittemmin on tullut Jumbot, Sellot, Isot Omenat ja Redit – Itis meinaa jäädä sinne nostalgian aalloille. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja kauppakeskusten on pakko uusiutua. Me lähdimmekin tsekkaamaan mielenkiintoisen Ravintolamaailman lisäksi Finnkinon uusimman teatterin, kohutun IMAX -salin. The Grinch nauratti niin, että Leevi sanoi elokuvan jälkeen ”Taas sai hävetä!” ja lopussa jopa itketti. Jos olisimme olleet aikuisten kesken, olisin ehdottomasti halunnut testata ennen elokuvaa Oscar´s Barin, joka on ihan teatterin yhteydessä. Mutta lasten kanssa piti pelata varman päälle ja astelimme Vapianoon. Aikuiset saivat joulustressin keskelle oluen ja viinin, lapset maitoa ja limua. Vapianon konsepti on hauska, vaikkakin se voi ruuhkassa olla kaaosmainen. Joitain ruokia odotetaan ja jotkut haetaan myöhemmin. Lasten kanssa kuitenkin aivan passeli ravintola ja vaihtoehtoja on mukavasti, sekä lapsille oma lista. Pastaa, salaattia, risottoa ja pizzaa. Kyllä! Lapseni syö pizzaa! Yhtä makua ainoastaan, eikä kertaakaan vielä kokonaan, mutta tämä taito opittiin viime kesänä Italiassa ja se on tuonut toivoa tähän hulluuden keskelle. Selkeästi siis kannattaa ulkoiluttaa, altistaa ja ehkä se siitä.. Innostuin Itiksestä sen verran, että aion suunnata sinne huomenna jouluostoksille ja Ravintolamaailmasta testiin menee The Lucky Bastard. Vaihtelu virkistää ja vaikka kauppakeskuksien määrää kauhistellaan (minäkin), olen kuitenkin sitä mieltä, että perheenä siellä on mukava liikkua ja usein on etu, että kaikki palvelut löytyy saman katon alta. Kuten kuvasta näkyy, tämä yrittäjä vetelee tän vuoden osalta viimoisia. Nyt tsemppi päälle loppuviikoksi ja jouluaatosta eteenpäin aion ottaa uuteen vuoteen asti helkutin rennosti. Ehkä mä suuntaan välipäivinä Itikseen uudestaan leffaan. Nähdään siellä.   itis.fi]]>

8

Köökki on ollut hieman jäissä, koska me ei oikein olla jaksettu kokata mitään uutta. Nyt uusi keittiö on todella inspiroinut meidän takaisin patojen äärelle ja alkuviikosta padassa höyrysi kasvisborssikeitto. VEGE! -kirja on yksi ihan lemppareitani. Yksikään resepti ei ole vielä ollut vesiperä – eikä ollut tämäkään. Borssi on yksi suosikkisopistani ja kuten tuossakin ingressissä sanotaan, sillä on turhaan vaativa ja vanhanaikainen maine. Myönnettäköön, että juureksista keittoon tulee yhtä jos toista, mutta ei se mahdoton määrä ole. Valmistusaika on pitkä, koska keiton pitää pulputtaa tunnin verran, mutta niin pitää riisipuuronkin. Kavisliemen tein ihan vaan liemikuutiosta ja etikaksi valikoitui valkoviinin sijaan väkiviina, sitäkin huljautin joukkoon rennolla ranteella, koska pidän juuri sen tuomasta mausta. Etikka on borssikeiton sydän. Smetana-nokare päälle ja nauttimaan. Jos jokin lämmittää näitä koleita ja pimeitä iltoja, se on tämä soppa.  ]]>

2

Hän oli haaveissa pitkään. Monitoimikoneen pitää olla pöydällä, jotta sitä tulee käytettyä. Rumaa monitoimikonetta ei kiinnosta pitää pöydällä, mutta sitten voi olla sekin tilanne, että ei ole tilaa pitää edes kaunista monitoimikonetta esillä. Se oli minun tilanteeni vielä hetki sitten. Nyt kaikki on toisin uuden kodin myötä ja KitchenAid Artisan liittyi kodinkoneiden perheeseemme. Hän lunastikin Itsenäisyyspäivänä paikkansa, kun pyöräytimme pipari- ja pizzataikinan heti alkuunsa! Pizza- ja pullataikinan vuoksi olen haaveillut monitoimikoneesta tovin – vaivaaminen muuttuu sata astetta helpommaksi ja ensimmäistä kertaa pizzataikina ei tarttunut sormiin.. Piparitaikinaa tehdessä huomasin kuinka mukavaa oli koota jauhoseosta, kun Artisan surrutti sokeri-munavaahtoa ihan itsekseen. Vaahdosta tulee kuin varkain kuohkeaa ja akti nopeutuu. Miäletöntä! Eilen pyöräytimme jo toisen satsin meidän klassikko piparitaikinaa (äitini resepti), jonka ohjeen olenkin jakanut täällä aiemmin. Aapo hihkuikin, että ”Äidin tekemä taikina on parasta!” Ja söimme kaikki vatsamme kipeiksi ennen kuin yhtäkään piparia tuli uunista ulos. Meidän koneessa on myös lisäosa leipomista varten ja se tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin hyödyllinen tarkoissa grammamäärissä – lisäosassa on mukana digitaalinen vaaka! Sen lisäksi siinä on siivilä, jonka kautta jauhot kulkevat tasaisesti, pikkuhiljaa massan joukkoon. Erittäin kätevää, minkä tahansa taikinan teossa. Kaikista eniten tässä kaunottaressa rakastan sen jykevyyttä. Laite painaa melkoisen määrän ja se kertoo laadusta. Ei ole imukuppeja, vaan ehtaa terästä. Yllätyin myös hiljaisesta äänestä. Saan valtaisan paljon enemmän ääntä aikaan vatkatessani uudehkolla sähkövatkaimellani, kuin Artisanilla. Hän on vakaa ja rauhallinen, mutta tehokas. Artisan tulee varmasti kestämään kulutusta ja aikaa, kuten jo kotoamme löytyvä blenderi. Mikäli et saanut tänään veronpalautuksia joita törsätä, osallistu ihmeessä Instagramin puolella (@kaisujouppi) arvontaan, jossa voit voittaa samanlaisen mööpelin lisäosineen! (Värivaihtoehdot Silky Pink, Cast Iron Black, Cafe Latte tai Golden Nectar.) Sillä välin minä nautin pipareista homejuustolla ja valmistaudun paistamaan toisen erän. KITCHENAID  


 

Laite on saatu.

]]>

4

  Kuljetin pullo ja tölkki tolkulla vettä kotiin. Sitten kuljetin pullo ja tölkki tolkulla tyhjiä pakkauksia takaisin kauppaan. Olen vihdoin oppinut juomaan vettä, mutta vissyn muodossa ja touhu alkoi olla naurettavaa.  Pidän kuplista. Ihan hirmuisesti. Hiilihappo on eittämättä paras keksintö maapallolla. Se saa juoman tuntumaan raikkaalta ja kylmemmältä kuin on. Cokis Zero addiktina (voin juoda sitä ainoastaan tölkistä) aloin hieman ärsyyntyä lisäaineisiin ja halusin Cokikselle vaihtoehdon. Ostin vissyä tölkissä ja se toimi! Toki mikään ei ikinä tule korvaamaan Cokista, mutta tämä oli askel parempaan suuntaan. Kuuman kesän vuoksi join teetä melko vähän ja pian aloin lipittää vissyä sitäkin enemmän. Sitten mieleeni hiipi ahdistus maapallon tilasta.  Hanastamme tulee hyvää vettä. Siinä vain ei ole kuplia. Olen aikoinaan omistanut Soda Streamin, mutta vähäisen käytön vuoksi pistin sen kiertoon. Pienen pohdinnan jälkeen päätin, että pullojen kantamisessa ei ole mitään järkeä ja koska nyt itseni lisäksi vissystä nauttii myös siippa, Streamille olisi varmasti käyttöä. Päätöstä joudutti myös merkkinoille tulleet astianpesukoneen kestävät pullot. Niitä ei silloin aikoinaan ollut ja haluan toki vältellä käsin pestäviä tiskejä tästä iäisyyteen ja tunkea astianpesukoneeseen kaiken mahdollisen.  Soda Streamilla on monta laitevaihtoehtoa ja silmääni miellytti eniten tämä uusi Spirit pötkylä. Olin vannonut, että en hanki tähän taloon enää yhtään laitetta, jonka pitää olla pöydällä esillä, mutta taivuin Spiritin kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus hyötyä laitteesta liki joka päivä.  Joimme kaupan vissyt loppuun ja nyt meille on kehittynyt rutiini Soda Streamin kanssa. Jääkaapin ovessa olevaan pulloon on lisätty hiilihappoa, hyllyllä odottava (kyllähän veden pitää olla kylmää!) on seuraavaksi vuorossa. Silloin tällöin pullo hyppää tyhjentyessään tiskikoneeseen ja palautuu kiertoon puhdistuksen jälkeen. Erittäin toimiva systeemi ja näin kuukauden käyttämisen jälkeen ollaan kyllä jo ihmeissään, että miten pärjättiin ilman.  Hiilihappo-patruuna tuottaa kuutisenkymmentä litraa hapotettua vettä. Sen jälkeen jälleenmyyjän luokse voi talsia tyhjä pullo kourassa ja ostaa uuden (noin 10e) tilalle. Aiemmin tämä tuntui vaivalloiselta, mutta jälleenmyyjiä on huimasti ja kun vertaa tätä muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa operaatiota pullojen kantamiseen, on helppo hymyillä. Ehkä jonain päivänä nautin veden suoraan hanasta ja säästän maapalloa vielä astetta enemmän. Siihen asti painan nappia ja synnytän omat poreet!  


  Pian sinäkin voit tehdä omat kuplat! Arvon Instagramin puolella mustan Spiritin! Stay tuned!]]>

2

Long time no Köökki! Teidän selän takana näitä on keräilty talteen ja tässä viime viikolta mielettömän fressi herkku. Maku oli raikas, mutta niin oli reseptikin!

Ensin tuli mieleen kalamurekepihvit (koostumus), sitten fiilisteltiin kvinoan pientä poksumista suussa. Retiisi oli enemmän viite kuin päätähti, ricotta teki pihvien koostumuksesta passelin. Kurkkurelissi napsahti pakettiin täydellisesti ja teki ateriasta kokonaisen. Jälleen annos, johon ei kaivannut lisäksi muuta. Ei sitä kolmatta osaa, joka usein tuo ähkyn (peruna, riisi, pasta). Kolmas osa oli jo pihveissä: kvinoa.

Glorian ruoka ja viini on kelpo lehti. Eniten näin kesän kynnyksellä nautiskelen juoma-sivuista. Joka kerta myös pohdin, miten kuukausi toisensa perään ruokatoimittajat keksivät uusia reseptejä! Vieläpä toimivia ja maistuvia!

 

 

5

DSCF3803 DSCF3790 DSCF3798 DSCF3823 DSCF3833 DSCF3821 DSCF3849 DSCF3847 DSCF3837 DSCF3867 DSCF3855 DSCF3869

Mättösunnuntai oli törkein mättöfiesta kera pitsojen. Rasmus teki pizzapohjataikinan maitoon ja johonkin paahdettuun valkosipuliin. En ymmärrä. Maistui se vähän siitä läpi, täytyy myöntää. Höhö.

Täytteitä oli hirmuinen määrä, jokainen teki oman pitsan, kinkkupitsa oli lapsille ja vielä riitti yksi villikorttipitsa. Kuusi pitsaa, reilut viisi päätyi napoihimme ja kaikki olivat siinä vaiheessa aivan ähkyissä. Sopiva määrä justiinsa!

Oma hittipitsani on tonnikala-ananas-feta ja neljäntenä täytteenä fiiliksestä riippuen punasipuli, rucola tai tomaatti. Tein jälleen sellaisen pitsan jossa neljäs täyte oli marinoidut punasipulit; jestas että toimi! Minulle nauretaan pitsani vuoksi, kun en suostu tekemään tai tilaamaan pitseriassa muunlaista. Maistoin kaikkia tekemiämme pitsoja ja omani oli paras. Mitäs sitä parasta vaihtamaan! Toki muutkin olivat hyviä ja esimerkiksi Skifferissä syömäni mansikka-vuohenjuustopitsa oli aivan hitti. Maistan uusia mielelläni mutta riskiä en ota jos nälkä on kurniva ja haluaa varmasti taatun pitsanautinnon.

Meidän mättösunnuntait sisältää toki lapsia, kaikkiaan viisi kakrua melskaa olkkarissa ja ravaa keittiössä kun yritämme syödä. Yhteisinä ruokapäivinä lapset saa ekan kattauksen tai vaihtoehtoisesti ovat syöneet muuta ruokaa aiemmin. Meidän mättösunnuntai ei siis todellakaan ole rauhallinen aikuistensetti, vaikka aiemmista kuvista on niin saattanut päätellä. Täällä mennään ihan täydellä jengillä, kesken ruokailun kinaamisia ratkoen.

Tänä sunnuntaina mättöilyä ei jaksanut kukaan. Me palasimme Rasmuksen kanssa kylpyläviikonlopulta sukuvisiitin kautta ja päädyimme tekemään avocadosurvosta leipiemme päälle, ihan kahden. Teimme myös pesän olohuoneeseen. Olen kaavaillut uuden sohvan hankkimista koska kolmen istuttava nahkasohva ei meinaa pitää sylissään edes meitä kahta. Vielä ei ole löytynyt sopivaa kalustetta joten kaivoimme kaapista ilmapatjan ja olemme löllineet lapsetta sunnuntaita olkkarin lattialla. Lievä darra miehen kainalossa, melkein tulee väristykset viime vuoden yksinäisistä sunnuntai-illoista.

3

DSCF4226 DSCF4084 DSCF4090 DSCF4096 DSCF4267 DSCF4261 DSCF4068 DSCF4222 DSCF4203

Kolme päivää oli täynnä jauhelihaa, jösses sentään. En tänään vielä kyennyt katsoa kuvasaldoa läpi, täytyy hieman sulatella tätä projektia. Silmille hetki muita näkymiä, kiitos.

Tiimi oli täydellinen. Tehokas, toimiva ja pidän siitä, että Hanna voi pitää refleä ja minä voin pyyhkiä pöytiä. Kaikki tekee kaikkea -teema toimii tällaisissä sessioissa parhaiten.

400g oli kuvatyyliltään kokeilevampi ja jännä nähdä mitä ruutuja kirjaan päätyy. Safkaa skideille kuvaukset tulevat olemaan enemmän tuttua ja minua, niitä odotan innolla ja jännityksellä.

Mun ja Hannan tiet kohtasi ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. On ollut ilo tutustua tuohon taitajaan joka tuntuu menevän vaikka läpi harmaan kiven. Meissä on paljon samaa ja minulla on paljon opittavaa Hannalta. Hän sanoi ennen projektia yhden erittäin osuvan kommentin; me ollaan tekijöitä. On totta, että kun lähden johonkin niin se hoidetaan loppuun ja tahdikkaasti. Hanski taitaa olla ainakin tuplaten tällainen kuin minä.

Ilman Jonnaa, Teresaa, Joonasta ja mun Villeä oltais oltu vajaa jengi. Parempi olla vajukki täydessä tiimissä. En malta odottaa seuraavaa settiä!

1

DSCF3779 DSCF3783 DSCF3784 DSCF3781

Meillä oli treffit. Me tajuttiin alkuviikosta, että eihän me enää mitään pöytää saada kun lapsivapaa lauantai-ilta sattui ystävänpäivälle. Naureskelin epäuskoisesti kun jokaikinen listallamme ollut ravintola näytti punaista. Hätähuuto facebookkiin, lista täysistä ravintoloista kasvoi kunnes Careliasta löytyi vapaa pöytä klo 21.30!

Ehdimme alkuillasta istua Rasmuksen luona vastakkain, musiikkimakujemme eroavaisuuksista keskustellen. Juuri ennen lähtöä alotimme ”vakavat keskustelut” ja jatkoimme vakavilla aiheilla ravintolaan asti. Koska ystävänpäiväkiire oli käsittämätön, ehdimme tosissaan keskustella ravintolassakin vielä tunnin verran ennen ruokaa. Kuuden ihmisen, kahden perheen taloudessa pohdittavaa ja puntaroimista riittää kuulkaas. Treffit puhdisti ilmaa mukavasti, ruoka oli hyvää ja vakavista keskusteluista jäi molemmille hyvä mieli. Suoraan puhuminen on loistokas keksintö.

Careliasta makumuistoihin jäi leipä. Olimme puputtaneet ennen deittejä äitini syntymäpäivillä massut täyteen joten skippasimme alkupalat. Söimme pehmeällä voilla patonkia joka tuoksui ja hieman maistuikin ruisjauholle. Täydellinen leipä. Aivan mielettömän hyvää. Kerskailin tulevani ravintolaan uudelleen tilaamaan ruoaksi pelkkää leipää.

Minun annoksesta löytyi 48h haudutettua luomuporsaan niskaa, linssejä, porkkanakreemiä, fenkolia, pinaattia.. Vetäisin megamurean, megaison palan possun niskaa napaani siihen malliin, että jälkikäteen ihmettelin useaan otteeseen miten ison mötikän vatsaani tungin. Rasmus veti ravintolan toiseksi kalleimman aterian, makkaran. Oli kuulemma hyvää muttei ihan 27 euron arvoinen annos. Hyvää muttei mieleenpainuvaa. Mieleen tältä illalta painui hyvät jorinat, käsikynkkään kävely, remakat naurut kapakassa ja jatkuva pussailu.

0

DSCF3351 DSCF3335 DSCF3327 DSCF3356 DSCF3324 DSCF3339 DSCF3358 DSCF3354

 

Osso bucco. Polenta. Gremolata.

Teen näitä niin hitaasti, että kun kysyin Osso bucon ohjetta Rasmus käski kirjoittaa ”Googleta Osso bucon resepti”. Me siis söimme tätä liki kolme viikkoa sitten.

Osso bucossa oli naudanpotkaa, varsiselleriä, punasipulia, valkosipulia, tomaatteja, timjamia, laakerinlehtiä.. Polenta on selkee. Kypsennetty polenta pistettiin jäähtymään kelmutettuun vuokaan ja siitä leikattiin viipaleita jotka paistettiin pannulla. Gremolatassa oli persiljaa, sitruunankuorta, valkosipulia ja oliiviöljyä.

Aika hyvä ja tuhti setti vedettiin meidän kreisin Ruotsin risteilyn jälkeen. Uh. Nyt onkin ollut menoa ja meininkiä joten seuraavat mätöt vedetään vasta nyt tulevana sunnuntaina.

0