Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Positiivinen yllätys. Vaikka Reese Witherspoonin lempeys ja positiivisuus eivät yllätyksiä olleet, ohjelman tempo ja sisältö tekivät sen. Reesellä on ollut agendana jo pitkään nostaa naisia. Ensin hän halusi luoda enemmän naisrooleja elokuviin, sittemmin hän on nostanut eri alojen naisia jalustalle – syystä. Keskusteluohjelma, jossa näyttelijä Witherspoon kohtaa voimanaisia päivän ajan, koukutti ja ahmin kaikki yhdeksän jaksoa melko pikaisesti.

Erilaiset tarinat ovat aina kiinnostaneet minua ja tässäkin sarjassa esiintyi entuudestaan minulle tuntemattomia henkilöitä. Dolly Parton aloittaa sarjan ja ei todellakaan anna täydellistä kuvaa sarjan sisällöstä – tulevista jaksoista. Dolly on edelläkävijä ja puhuu historiastaan, joka on varsin herättelevää, mutta koin hyvin paljon mielenkiintoisemmaksi esimerkiksi journalisti ja kirjailija Elaine Welterothin ja runoilija Cleo Waden keskustelut inspiraatiosta ja seuraavan naissukupolven kannustamisen tärkeydestä. (Välihuomio; heidän kauneus myös ulkoisesti oli niin päräyttävää, että en kyennyt kuin jumaloida.) Kadettivääpeli Simone Askew taas vie meidän West Pointin sotilasakatemiaan, jossa hän on ensimmäinen tummaihoinen nainen, jonka alaisena on 4400 kadettia. Glennon Doyle ja hänen vaimonsa Abby Wambach puhuvat arvoistaan ja Glennon sivuaa mitä on tasapainoilla kristittyjen ja LGTBQ-heimon välillä. On aina myös yhtä ihastuttavaa kuulla mitä Spanxien luoja Sara Blakely tänään tuumii, hänen jaksonsa oli harmikseni jaettu kahden naisen kesken. Kerrassaan insipiroiva nainen, joka on todella muuttanut omassa yrityksessään työelämää toimivampaan suuntaan.

Ennen kaikkea sarjasta jäi mieleen näiden henkilöiden lapsuuden kokemukset. Melkein jokainen kertoi syyksi nykyiseen asemaansa lapsuudessa vanhemmiltaan tai vanhemmalta tulleet neuvot ja kannustamiset. Spanxien Sara kertoi, kuinka hänen isänsä kysyi aina koulun jälkeen heiltä, että missä he epäonnistuivat tänään? Vastauksen jälkeen heitettiin läpsyjä ja tuettiin yrittämistä. ”Emme nuorina tietenkään ymmärtäneet, että hän määritteli epäonnistumisen uudelleen. Epäonnistuminen alkoi merkitä sitä, että on yrittänyt.” He palastelevat Reesen kanssa sitä, kuinka epäonnistumisen hyväksyminen myös karistaa etenkin naisten tarvetta olla täydellisiä kaikessa, kaikella tapaa, koko ajan. Jokaisen vanhempiin liittyvän tarinan jälkeen tuumailin, kuinka päin persettä kasvatan omia lapsiani ja kuinka paljon paremmin voisin tukea ja kannustaa. Noh, vielä ehtii!

Reese on myös mieletön esikuva, jonka aito innostus on säkenöivää. Edes tällainen melankolinen mörkö ei kaihda jenkkimäistä kehumista ja liikuttumista, kun se tulee selkeästi sydämestä.

Jaksot ovat hyvin napakoita, 20 minuutin settejä, joissa kannattaa olla korvat höröllä koko ajan. Sarja löytyy Netflixistä.

0

Tästä tv-sarjasta en sen enempää jaarittele. Se on hyvä, hauska ja hullu. Siinä on ihmisiä, joihin en kovinkaan hyvin kykene samaistumaan, mutta ymmärrän heitä niin hyvin. Rakastan ihmisiä jotka ovat erilaisia, eivätkä istu heille muovattuun muottiin. Sarjan tyypit ovat suht hunningolla, mutta jokaiselta voi oppia jotain. You’re the Worst komediasarjasta löytyy Netflixistä neljä tuotantokautta ja viimeinen, eli viiden kausi on tulossa ensi syksynä. Tätä nelikkoa on tullut ikävä jokaisen kauden jälkeen.    ]]>

0

Ozark, Netflixin draamasarja sai vihdoin, yli vuoden odottamisen jälkeen toisen kauden. Ahmimme sen melko rivakasti. Se kertonee siitä, että juoni oli edelleen koukuttava ja draama toimi. Muutaman kerran kyllä tuli meikäläiseltä silmien pyörityksiä, jotta kuinka huonosti voi mennä ja kuinka hulluja ihmiset voivat olla. Pidän kuitenkin juuri tällaisista sarjoista, joissa örkit ja velhot ovat todellisia ihmisiä ja tarina saa pohtimaan, tapahtuuko tällaista oikeasti. Miksi amerikkalaisesta perheellisestä  nelikymppisestä naisesta tulee kartellin lakimies, miten lapset selviävät, miksi ihminen sekoaa, miksi jotkut ovat sekaisin liki syntymästään, mikä saa tappamaan raa´asti? Haluan yrittää ymmärtää ja sen takia yliluonnolliset sarjat jäävät minulta katsomatta, vaikka ne olisivat kaikkien mielestä kuinka hyviä. Perhe siis joutuu ensimmäisellä kaudella Meksikon kartellin armoille ja päätyvän tahtomattaan pesemään heille rahaa. Raaoilta murhilta ei säästytä, Ozarkin vuorten sää ei ole aurinkoinen vaan tunnelma on melankolinen ja ahdistava, näyttelijät pistävät parastaan ja aina on pakko katsoa vielä se seuraava jakso.]]>

2

Stand up koomikko Jack vei ensimmäisellä kaudella isänsä Aasiaan. Toisella kaudella he matkaavat Euroopassa. Vaikka jaksot ovat selkeästi käsikirjoitettuja, tämä huvitti valtaisasti. Hupsu ja hieman hulttio poika, sekä konservatiivinen isä. Nauratti eniten aina, kun hänen isänsä sanoi ”Oh, fuck off!” brittiläisellä aksentilla. Jackin isä on suht iäkäs ja näiden matkojen tarkoitus on lähentää heitä. Niin se tekeekin ja sitä on liikuttavaa seurata. Molemmat ovat ihan mahdottomia, isä vielä astetta enemmän. Erilaisuus kuitenkin täydentää ja he päätyvät mitä oudoimpiin tilanteisiin. Ehdoton peukku ylös tälle hupsuttelulle. Kausilla on vain kuutisen jaksoa ja ne ovat jopa liiankin lyhyitä. Nautittavaa ei siis ole yllin kyllin, mutta juuri sopivasti. Klikkaa Netflixiin ja valmistaudu rakastumaan nihkeään isäukkoon.]]>

1

Jos kokee, että Mikael Gabrielissa on jotain seksikästä (kuten minä), niin tämä sarja tuo sinulle auvoisia hetkiä. Vaikka leidet ovat oiva jengi, Manny Montanan tulo ruutuun saa polvet heikoksi. Mikä hitto noissa pahoissa pojissa oikein on?!

 

Se hymy. Se presenssi. Se kaulatatuointi. Se khuulius. Ai hyvää päivää.

 

Habitus tuo Gabrielin mieleen, vaikkakin Montana on kyllä nextillä levelillä. Huuuh. Loistava castaus Netflixiltä pahispojan rooliin. Loistavia ovat rooleissaan myös tarinan kiltit tytöt. Good Girls on uusinta settiä Netflixissä ja ahmin ensimmäisen kauden kymmenen jaksoa melko tehokkaasti.

Rahan tarpeessa olevat mutsit ryöstävät kaupan ja sotkeutuvat pahisten menoon sitä kautta hieman enemmänkin. Tarinaan tuo uuden ulottuvuuden se, että naiset ovat muutamaankin otteeseen pääsemässä irti pimeästä puolesta, mutta haluavat itse jatkaa. Tylsät hiekkalaatikko päivät, joogatunteineen ja kotitöineen eivät enää nappaa, kun on osoitettu useaan kertaan aseella ohimolle.

Sarja saanee jatkoa.. Viimeinen jakso on meinaa vekkuli. Melkein lopputeksteihin asti kaikki tuntui sujuvan ja kommelluksista oltiin päästy eroon. Niin. No ei se mennyt sitten ihan niinkö Strömssöössä. Tsekatkaa itse kuinka käy! Viimeiseen hetkeen asti saatte nauttia Montanasta. Jota haluaisi ymmärtää ja hänen kompleksinsa korjata. Parantaa hänet. Siihen kai se pahispoikien ihannointi liittyy..

Seuraavalle kaudelle esitänkin toiveen: enemmän Montanaa ruutuun!

4

Olen ahminut elokuvia viime aikoina. Turhanpäiväisiä ja sellaisia, jotka herättävät pinnallisia tunteita, kuten ihastumista ja bailufiilistä. En ole löytänyt koukuttavaa tv-sarjaa, eikä keskittymiskykyni olisi siihen lähiaikoina riittänyt.

Laitoin pyörimään Ibizan, koska Netflix sitä minulle tarjoili 98% sopivuudella. Elokuvan pääroolia esittää Gillian Jacobs, josta olen pitänyt valtavasti Netflixin Love-sarjassa.

Ibizan juoni oli yllättävän raikas. Sekoilureissu se tietenkin on, osiltaan kliseinenkin sellainen, mutta raamien sisällä tapahtuu varsin mielenkiintoinen tarina. Ennen kaikkea, Gillian Jacobsin piirittämä mies on mieletön herkku ja parin välillä olevan kipinän aistii.

 

Ai, että määä rakastan chicklittejä!!

 

Saan välittömästi ihastuksen tuntee kehossani ja alan etsiä Kaita asunnosta. On päästävä pusailemaan, heti! On haaveiltava hullusta suhteesta, jossa kaipaa toista niin, että järki lähtee! Ibizassa pidin erityisesti siitä, että mies ei ollut peluri, vaikka niin voisi olettaa. Leffa ei myöskään pääty kliseisesti, vaan erittäin feministisesti.

Elokuvan parasta antia yllättäen oli klubbailu Espanjassa. EDM-musiikki junkkasi hikisillä, täpötäysillä klubeilla. Aistin vibat tv:n läpi ja tuli mielettömän suuri tarve olla umpitunnelissa, joraamassa aamuyöllä kuin viimeistä päivää!

Leffan kruunaa toki yksi jos toinenkin torvelo toveri. Punapää Vanessa Bayer vetää roolin kivasti kotiin.

3

Mielettömän ihana.

Vaikeudet ja loppu hieman kliseisiä, mutta miten piristävä ja hupsu romanttinen komedia osuikaan eteeni eilen. Tarina on aivan älytön.

Eddie taputtaa ammatikseen turhissa tv-ohjelmissa. Eräs talk show isäntä tunnistaa hänet (huikeista valeasuista huolimatta) useasta yleisöstä ja he ottavat Eddien silmätikuksi. Eddie taas haluaisi elää normaalia ja rauhallista elämää, sekä viedä Judyn treffeille.

Ed Helms tekee mukiin menevän suorituksen, mutta Amanda Seyfriedistä en saanut silmiäni irti. Hän on taivaallisen kaunis ja hänen viaton Judy-rooli meinaa viedä kaiken huomion, joka kerta kun hän astuu kehiin.

Amanda sopii kuin nakutettu tällaiseen rooliin. Hieman outo, aito, ihana ja viaton. Heidän kömpelösti alkava yhteys kutkuttaa sisältä ja saa suun hymyyn.

Elokuva pitää sisällään muutaman muunkin kerrassaan oudon ja hupaisan sivuosan. Paljastamatta enempää; lämmin suositus, elokuva löytyy Netflixistä.

1

Tämä. Ai että.

Olemme nauraneet ja nähneet peilikuvan. Jokainen eroperhe, käy läpi joitakin näistä kliseistä, joita ruotsalainen Bonus family tuo esille. Tässä on jotain samaa kuin Modernissa Perheessä.. Jokainen hahmo on samaistuttava jollain tasolla, jokaista kohtaan tuntee empatiaa ja jokainen ärsyttää.

 

Bonusperhe on ilahduttavan aito sarja, jonka ei halua päättyvän! 

 

Keskiössä on uusi pariskunta, joista naisella kaksi lasta, miehellä yksi. Mukana häslää eksät ja parin terapeutit tuo kerrassaan kutkuttavan hauskan palasen tarinaan.

Lapset ovat erilaisia, toisinaan kukaan ei tule toimeen kenenkään kanssa, mutta rakkautta ei puutu. Tämän sarjan parissa tuntee myötätuntoa, sääliä, tuskaa, toivoa ja etenkin onnellisuutta.
Rakastan ruotsalaisia sarjoja. En ymmärrä yhtään ruotsia, mutta puhun sujuvaa sitä jokaisen jakson jälkeen, kielen melodia on niin tarttuva. Ruotsalaiset ovat myös melko lähellä suomalaisia. Harvemmin kuitenkaan näkee hyväntuulista ja hyvää suomalaista draamaa..

Bonusperhe Netflixissä!

5

Mielenmetsästäjät ovat 1970-luvun FBI agentteja. Rauhallisesti etenevä sarja koukuttaa heti. Agentit anovat lupaa tutkia sarjamurhaajia. Mikä saa ihmisen tappamaan useasti, suunnittelemaan murhia. Millainen lapsuus, millainen nuoruus. Miten ensimmäinen murha tapahtui..

Vasta 1970-luvulla havahduttiin, että ihminen ei välttämättä tapa montaa kertaa samalla tavalla, sattumalta. Alettiin kysymään miksi? Minkä takia ihminen toimii niin kuin toimii. Mitä traumoja on taustalla? Sarja perustuu faktoihin ja aiheesta kirjoitettuun kirjaan. Mindhunterit kiertävät haastattelemassa sarjamurhaajia ja eksyvät samalla ratkaisemaan pikkukaupunkien murhatutkimuksia. Sarjassa tutustutaan myös päähenkilöiden elämään työn ulkopuolella.

Päähenkilöt ovat ihania ja heidän välinen kemia miellyttävää. Tässä ei mennä perinteisellä pomo-oppilas asetelmalla. Enemmän kokenut arvostaa nuoremman kokemusta ja he jakavat toisilleen henkilökohtaisiakin asioita.

Klikkaa päälle ja nauti seitkytluvusta ja hurjista murhatarinoista!

2