Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mielenmetsästäjät ovat 1970-luvun FBI agentteja. Rauhallisesti etenevä sarja koukuttaa heti. Agentit anovat lupaa tutkia sarjamurhaajia. Mikä saa ihmisen tappamaan useasti, suunnittelemaan murhia. Millainen lapsuus, millainen nuoruus. Miten ensimmäinen murha tapahtui..

Vasta 1970-luvulla havahduttiin, että ihminen ei välttämättä tapa montaa kertaa samalla tavalla, sattumalta. Alettiin kysymään miksi? Minkä takia ihminen toimii niin kuin toimii. Mitä traumoja on taustalla? Sarja perustuu faktoihin ja aiheesta kirjoitettuun kirjaan. Mindhunterit kiertävät haastattelemassa sarjamurhaajia ja eksyvät samalla ratkaisemaan pikkukaupunkien murhatutkimuksia. Sarjassa tutustutaan myös päähenkilöiden elämään työn ulkopuolella.

Päähenkilöt ovat ihania ja heidän välinen kemia miellyttävää. Tässä ei mennä perinteisellä pomo-oppilas asetelmalla. Enemmän kokenut arvostaa nuoremman kokemusta ja he jakavat toisilleen henkilökohtaisiakin asioita.

Klikkaa päälle ja nauti seitkytluvusta ja hurjista murhatarinoista!

2

Olin kyllä tietoinen Malalasta, mutta tiesin hävettävän vähän. Tiesin, että Malala on rohkea nuori, joka puhuu naisten oikeuksien puolesta. Siinäpä se sitten olikin.

Tiedätkö sinä kaiken? Jos et, kurkkaa Malalasta kertova dokumentti Netflixistä. Sana rohkea on understatement. Suuri sellainen. Malala on kokenut talibanien raa´an julmuuden. Tosin luoti päähän poisti viimeisenkin pelon ja vahvisti Malalan sanaa.

Malala on isänsä lailla mieletön puhuja. Hän on sanonut lukemattomia mieleenpainuvia lauseita ja toivon syvästi, että Malala saa elää ja nähdä jonain päivänä paremman maailman.

When the whole world is silent, even one voice becomes powerful. – Malala Yousafzai

3

Edelleen törmään ihmisiin, jotka eivät ole tietoisia Netflixistä löytyvästä The Crown tv-sarjasta. Käsken heitä korjaamaan virheen välittömästi.

The Crownin toinen tuotantokausi julkaistiin joulukuun alussa ja olen viittä vaille katsonut koko kauden. Tämä sarja on mieletön. Kerroin teille jo ensimmäisen kauden aikana, että sarjan katsominen on suht hidasta, joka välissä on keskeytettävä jakso ja luettava Wikipediaa. Tässä sarjassa casting on tehty uskomattoman upeasti. Tähän tulee vieläpä lisäarvostus heti kun googletat kuninkaallisten sijaan näyttelijät roolien takana. Ei heitä meinaa tunnistaa!

Kakkoskaudella olen hämmästellyt päätähden Claire Foyn lahjoja. Hänen roolisuoritus on kerrassaan jumalallinen. Ensimmäisestä kaudesta hän nappasikin Golden Globen. Tähän loistosuoritukset eivät toki jää. Prinsessa Margaret, Prinssi Philip, Kuningataräiti.. Suorituksien mielettömyyttä lisää toki kuvaus, ohjaus ja tila joka näyttelijöille annetaan.

Upeiden roolisuoritusten jälkeen jäljelle jää historia. Mutkikas ja mielenkiintoinen. Sitä tuumailee mikä on fiktiota, mikä faktaa ja taas Wikipedia laulaa! Sitä miettii onko esimerkiksi prinssi Harry katsonut sarjaa isoäitinsä Kuningatar Elisabethin kanssa.

Historian jälkeen jäljelle jää puvustus. Jumalallinen.

Kun koko paketti on kasassa, pohtii kuinka paljon työtä tällaisen sarjan tekeminen teettää. Tuntuu melkeinpä laittomalta katsella sitä suoratoistopalvelusta, liki ilmaiseksi.

The Crown saa minulta 6/5 ja vahvan suosituksen joulupyhien sarjaksi. Ei ole parempaa kuin brittiläinen historia, upeasti toteutettuna. Jos tämä on hallussa, mutta jostain syystä Downton Abbey katsomatta, korjaa virhe välittömästi.

 

7

Katsoin eilen kaksi dokumenttia, kahdesta vahvasta naisesta. Tämä tuntuu olevan tämän viikon teema, koska olen katsonut näiden lisäksi myös kaksiosaisen dokumentin Dianasta (Netflix) ja lyhyen dokkarin Saara Aallosta (Areena).

Näiden tarinoiden jälkeen jäin miettimään kunnianhimoa ja työtä. Elämän arvot ovat olleet ajatuksissani muutenkin. Kohtasin kirjailija Sinikka Nopolan alkuviikosta ja hänen kanssaan taas tuumailimme työtä siitä näkökulmasta, että sitä voi tehdä liikaa ja kenties ei kannata priorisoida uraa liikaa.

Kohtaamisia ja tuumailuja. Voiko kaiken saada?

Joan Didion on amerikkalainen kirjailija, jonka Amerikan presidenttikin on palkinnut.  Wendy Whelan on amerikkalainen ballerina, joka teki 30 vuoden uran New York Ballet Companyssa. Didion menetti lopulta elämänsä rakkaimmat, Whelan kipuilee rakkaimmastaan, eli työstään luopumisesta.

Minulla on sisäinen tarve tehdä enemmän, saada enemmän aikaan. Minulla on tarve ravisuttaa, puhuttaa. Toisaalta mietin, mitä väliä? Miksi en vain völjy läpi vuosien tekemättä mitään merkittävää. Mistä tarve olla merkittävä tulee? Diana kirjoitti elämänkerrassaan, että tiesi jo lapsena hänellä olevan erilainen polku edessään. Hän ei tiennyt mihin oli menossa, mutta hän tiesi että hänen reittinsä ei ole se kaikista tavallisin. Minä taas pelkään, että en elä tarpeeksi. Koen usein ahdistusta siitä, että lopulta kadun tekemättömyyttä. Haluan saavuttaa ja edetä. Samaan aikaan teen itseni kanssa töitä, että uskoisin pelkän olemisen olevan ok. Mieli ja ruumis tarvitsee lepoa.

Didion ja Whelan inspiroivat ja dokumentit herättävät ajatuksia. Rakastan vaikuttavia naisia ja molemmat rouvat ovat tehneet paljon omalle alalleen. En tiennyt kummastakaan naisesta mitään ennen eilistä. Nyt molemmat jäivät mieleeni pysyvästi. Tätä televisio on parhaimmillaan.

Joan Didion – The Center Will Not Hold (Netflix)
Restless Creature – Wendy Whelan (Netflix)

 

3

Netflix julkaisi dokumentin Lady Gagasta ja mainosti sitä etusivullaan. Halusin nähdä sen välittömästi, vaikka en ole koskaan kuunnellut Gagan musiikkia. Paitsi toki humalassa.

Pitkään Gagan musiikki oli baareissa soitettavaa tanssimusaa. Musiikki vaati oman ympäristönsä, mutta mainoksessa näytetty maailma kiinnosti heti. Tuli tunne, että tämän kautta pääsen Gagan ihon alle.

Ja niinhän siinä päästiinkin. Gagan musiikki on nykyään jotain muuta kuin pelkästään baarissa kuunneltavaa tanssimusaa. Gaga itsessään on toki jo vuosia ollut feministi ja monimuotoisuuden asialla, mutta dokumentin kautta tähänkin maailmaan pääsi vielä paremmin kiinni. Se, että Gaga osaa oikeasti laulaa oli minulla jo tiedossa, mutta rakastuin syvästi naiseen joka soitti pianoa ja kitaraa valtaisalla taidolla. Gaga on taiteilija.

Dokumentti herätti paljon keskustelunaiheita, julkisuudessa elämisestä, Gagan aatteista, Gagan kivuista, Gagan yksinäisyydestä, Gagan upeasta urasta ja siitä mistä hän on joutunut luopumaan päästäkseen siihen pisteeseen.

Dokumentin kautta arvostukseni nousi, haluan kuunnella Joanne levyn (joka on nimetty Gagan 19-vuotiaana kuolleen tädin mukaan) ja imeä itseeni vähän Gagamaista munaa.

NETFLIX – FIVE FOOT TWO

1

Näyttökuva 2016-06-27 kello 20.59.49

 

Kun ei jaksa nauttia auringosta (kyllä, meitäkin on) tai kun on sadepäivä, tässä muutama vinkki niihin hetkiin. Netflixin uusinta leffakastia The Fundamentals of Caring on sympaattinen ja ihana. Hekotuttava, varsinainen hyvän mielen pläjäys, jossa entinen kirjailija alkaa kotihoitajaksi harvinaista sairautta potevalle nuorelle.

 

 

Näyttökuva 2016-06-27 kello 21.05.49

 

Ali Wong, Baby Cobra saattaa jopa järkyttää. Viimeisillään raskaana oleva nainen laukoo läppää anaaliseksistä stand-up showssaan. Kun ensijärkytyksestä pääsee yli, härskit jutut ovat huippuja! Mahtava muija, jossa on munaa riittämiin!

 

 

Näyttökuva 2016-06-27 kello 21.04.26

 

Dokkari-nälkää tyydyttää Chef´s tablen toinen kausi. Toinen toistaan upeampi kokki päästää huippuravintolaansa. Jos enimmäinen kausi on jäänyt katsomatta, korjaa erhe välittömästi. Tämä sarja on taidetta, mielikuvia, unelmia, selviytymistarinoita ja ennen kaikkea; niin upeaa ruokaa, että haukot henkeäsi! Herkimmät (kuten minä) saavat itkeäkin joka jaksossa.

 

 

Näyttökuva 2016-06-27 kello 21.01.45

Kaikkien aikojen hellyyttävin ja ihanin komediasarja, New Girl tunkaisi Netflixiin neljännen kautensa. Rakastan tätä sarjaa, mutta vaikka se olisi mielestäni vain ihan hyvä, ei neljäs kausi petä. Taso pysyy, tätä ei voi olla rakastamatta.

 

Näyttökuva 2016-06-27 kello 21.06.24

 

 

Grace & Frankie tupsahti ruutuihimme noin vuosi sitten. Kirjoitin niistä jutun tännekin. Toisen kauden rohmusin ahnehtien, eikä sekään pettänyt. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin tapahtumarikkaampi, sillä silloin Gracesta ja Frankiesta tuli Grace ja Frankie. Kakkoskausi oli silti viihdyttävä ja näitä naisia seuraisi jakson päivässä hamaan tappiin asti, vaikka siinä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita olisikaan.

 

 

3

Kuvankaappaus 2016-1-8 kello 18.08.58

 

 

Olen löytänyt Netflixin dokumentit. Vihdoin ja viimein oli aika tarttua kuudesta huippukokista kertovaan sarjaan; Chef´s table.

Jokainen jakso kertoo yhdestä kokista ja hänen ravintolastaa ja kaikki ravintolat löytyvät 50 maailman parhaan ravintolan listalta. Dokumentit siis ovat täynnä taidetta, luovuutta, raakaa duunia ja ihania persoonia. Kokit kertovat elämäntarinansa ja tekevät dokumentista täten hyvin mielenkiintoisen. Tässä ei keskitytä pelkästään huippuravintolaan vaan siihen miten sinne päästiin. Loistavia oivalluksia elämästä ja kaikilla se tärkein; rakkaus ruokaan. Rakkaus raaka-aineeseen. Intohimo tuottaa asiakkaille parasta, sesongin raaka-aineista, lähituotannolla.

Nämä keittiömestarit todella tuottavat jotain ainutlaatuista maailmaan ja vaikeuksien kautta heidät on löydetty ja heidän luovuuttaan on alettu arvostamaan. Mieletön maailma, mielettömän mielenkiintoinen sellainen. Pääsispä joskus upottamaan haarukkansa tuollaiseen taideteokseen. Lähin dokumentissa olleista ravintoloista löytyy Ruotsin perämetsistä. Kulinaristireissu sinne?

 

 

3

Kuvankaappaus 2016-1-3 kello 21.24.43

 

Laura oli hullu varhaisteini joka keksi, että purjehtii maailmanympäri, yksin! Laura oli kasvanut isänsä kanssa Hollannissa vanhempien eron jälkeen ja purjehtinut koko ikänsä. Hän oli syntynyt Uudessa-Seelannissa, elänyt elämänsä ensimmäiset 5 vuotta veneessä ja testiksi hän purjehti yksin Hollannista Englantiin.

Kun hän koulussa puhui unelmastaan, opettajat ilmoittivat asiasta lastensuojeluun. Kymmenen kuukauden oikeustaistelun jälkeen Laura voitti, valtio ei saanut hänen huoltajuuttaan, vaan se pysyi hänen vanhemmillaan. Mikään laki ei estänyt matkaan lähtöä!

Hän lähti Guppyn kanssa Hollannista vasta 14-vuotiaana ja vajaan kuuden sadan päivän päästä hän purjehti Saint-Martinille 16-vuotiaana, rikkoen ennätyksen maailman nuorimpana maapallon ympäri -matkaajana!

Dokumentissa, joka löytyy Netflixistä (Maidentrip), seurataan Lauran matkaa alusta loppuun. Veneessä kuvattu materiaali on Lauran kuvaamaa ja pysähdyspaikoilla dokumentintekijöiden. Aivan mieletön matka! Aivan mieletön muija! Noin rohkeita ja aikuisia 14-vuotiaita harvoin kohtaa! Laura rakastui yksinäisyyteen, mereen ja päätti reissun aikana, ettei palaa Hollantiin. Hän joutui matkallaan ohittamaan synnyinmaansa, Uuden-Seelannin ja päätti heittää Saint-Martinilla veneen ympäri. Matka jatkuu ja jatkuu varmasti pitkään. Kerrassaan tunteita herättävä dokumentti, etenkin näin äidin näkökulmasta. Omiani en päästäis! Jestas mikä nuori nainen! Olen edelleen aivan pöyristynyt!

 

5

Kuvankaappaus 2015-10-21 kello 20.58.09 Kuvankaappaus 2015-10-21 kello 20.56.22

Yksin kulutan aikaani HUIPPUsarjojen parissa. Enkä häpeile ollenkaan kertoa teille Gossip girlien ja New girlien jälkeen, että Glee on ollut suosikkini jo vuosia. Ainakin ensimmäiset kolme kautta (en muista enää, kuinka monta kautta aktiivisesti katsoin.. Netflixistä löytyy viisi kautta, sarjaa on tullut kuusi kautta). Aloitin tämän touhun vähän vitsillä alusta, mutta olen päässyt jo naurun lisäksi itkemään useasti ja sitä kautta toteamaan, että tämä on edelleen pirun hyvä sarja.

Musikaaleissa on kohdallani aina se ongelma, että ensin ne vaivaannuttaa.. Ei oikein osaa suhtautua, kunnes sitä huomaa biisin puolivälissä, että laulaa mukana ja jännittää esiintyjien puolesta. Glee on sarja jota ei pidä ottaa liian tosissaan, mutta huumorin alle on peitelty miljoonia rankkoja aiheita homoseksuaalisuudesta, koulukiusaamisesta, teiniraskaudesta, itsetunnosta, lihavuudesta, kulttuurieroista, rasismista, vihasta ja aina rakkauteen asti. Ei ole aihetta, jota Glee ei käsittelisi. Se on tehnyt sen käsikirjoituksessaan nerokkaasti, ajatellen teini-ikäisiä katsojia.. Hehe. Mutta yhtälailla kolmekymppinen voi samaistua sarjaan, ainakin muistelemalla menneitä ja pohtimalla lapsiensa tulevaisuutta. Musiikista nauttiminen taas ei katso ikää.

Glee kertoo koulusta jonka show-kuoron toimintaa alkaa ihana opettaja Mr. Schuester elävöittämään.  Sattumien kautta lopulta pirun tiiviiksi porukaksi hitsautuu niin nörtit, vammaiset kuin koulun suosituimmatkin oppilaat. Musiikki on olennainen osa tarinankerrontaa ja vaikka välillä ballaadit haukotuttavat, joukosta löytyy upeita klassikoita ja nykypäivän hittejä, joiden lavastus ja koreografiat hivelevät silmää.

Glee ei kuitenkaan präystäile, vaan siinä korostuu ihmisten erilaisuus ja juuri se onkin Gleen sydän. Kaikkien lauluäänet eivät ole Rachel Berryn tasolla, eivätkä kaikki osaa tanssia. Koko paketin kruunaa koulun sekopäisin hahmo, cheerleadereiden koutsi, the one and only: Sue Sylvester. Se henkilö pitää kokea ja alla onkin klippi josta löytyy Suen parhaat letkautukset ekalta kaudelta.

Jokainen henkilö on jollain tavalla rakastettava ja jaksojen myötä jokainen pääsee esille. Ennen kaikkea Glee on tarina ystävyydestä, tiimityöstä ja toisten puolien pitämisestä. Hyväksymisestä. Teinihömpän alla on taikaa ja pirun mustaa huumoria, trust me. Sarja on myös saanut lukuisia palkintoja ja kriitikoiden ylistyksiä. Golden Globeja on korkattu, joten en mä ihan väärässä ole hei.

 

https://youtu.be/MOLWf1PkLjw

3