Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Olen itse hieman all over the place -ihminen ja tuumaillut viime aikoina; onko käsitykseni tehokkuudesta pielessä? Kenties elämässä on usein päiviä, jolloin olenkin tehokkaan sijaan puuhastelija – ihminen joka tekee kuutta asiaa yhtä aikaa, eikä oikein kykene keskittymään kunnolla mihinkään. Sen vuoksi tunsin yhtä aikaa suurta hämmennystä ja ihastusta, kun keramiikkataiteilija ja muotoilija Laura Itkonen, 37, vastasi kysymykseeni ”Mitä muuta teet tällä hetkellä?” –– ”Haluan nyt keskittyä vain näihin purnukoihin.”

Nopealla tulkinnalla ajatus kuulostaa puuhastelijan korvaan tylsältä, mutta kun Laura alkoi avata purkkien maailmaa ja täydellisyyteen pyrkimisestä, mielenkiinto heräsi. Hänellä on intohimo ja se on tutkimustyö, jonka myötä purkit ovat tai ainakin tulevat olemaan täydellisiä. Niissä yhdistyy veistoksellinen taide ja käytännöllisyys, asiat jotka ovat muotoilija-taiteilijan peruselementit. Kun sukelsimme syvemmälle, huomasin, että keskittyminen purkkeihin oli sinä päivänä päälimmäisenä mielessä, mutta Lauran verkot ovat laajasti vesillä ja päivät täyttyvät monenlaisista projekteista. 

Itkosen polku muotoilijaksi starttasi aikoinaan valokuvauksesta, jonka hän lopulta koki hieman liian tylsäksi, piti päästä tekemään omilla käsillä. Hän viihtyi pimiössä, mutta digitaalinen aikakausi oli saapunut, eikä se motivoinut. Luovuus ja visuaalisuus olivat Laurassa, mutta alasta ei ollut varmuutta. Tammelan käsi- ja taideteollisessa Laura tuotti kolme vuotta keramiikkaa tekemisen ilosta – oma materiaali oli löytynyt. Saven plastisuus ja teosten kolmiulotteisuus kiehtoi. 

Yliopistossa ahdistus tavaran tuottamisesta maailmaan ajoi ajattelemaan ja Itkonen pohti opintojen ohessa paljon miksi ja mitä teen. Ajatus käytännöllisyyden ja kauneuden yhdistämisestä voimistui. Valmistumisen jälkeen Laura ajautui päivätyöhön tuottamaan muotialan yritykselle graafista ja visuaalista suunnittelua.Hän viihtyi, mutta aikaa taiteelle ja muotoilulle ei oikein jäänyt. Elämä toi nurkan takaa surullisen herätyksen. Itkonen oli seurannut vierestä kuinka hänen äitinsä eli sitku-elämää, aina kuolemaansa asti. Äidin tarina ravisti ja Laura tajusi haluavansa toteuttaa unelmansa nyt, eikä huomenna. Hän irtisanoutui, päätti panostaa intohimoonsa ja purkkien tarina sai alkunsa.

Itkosella on alusta asti ollut agenda; menestyä omillaan muotoilijana. Hän verkostoituu, tietää, että markkinat ovat pitkälti ulkomailla ja tekee paljon kaupallisuuden eteen. Käsintekijänä voi elää mukavasti Suomessa, mutta se vaatii tekijältä paljon muutakin, kuin kädet savessa istumista. Laura nauttii työn monipuolisuudesta, eikä sulje kutsuvia, avoimia ovia edestään. Hän kuitenkin uskoo aitoihin kohtaamisiin, eikä pakota tilanteita. Toimintatavalla löytyy asiakkaat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Lauran tuotteista ja taiteesta.  

Itkonen tekee oman tuotannon lisäksi tilaustöitä. Joskus hänestä tuntuu, että sovitut työt puskevat inspiraation tielle. Luovat ideat eivät usein kysy aikaa, eivätkä paikkaa. Eniten Laura kaipaakin lisää aikaa, jolloin hän voisi toteuttaa kaikki pään sisältä kumpuavat ideat.

Lauran kohtaamisesta on jo tovi. Instagramin puolelta (@laura_itkonen) huomasin, että purkit ovat saaneet seuraajan, uunista on juuri tullut ulos pieni maljakko. Se on kehitysvaiheessa ja Lauran työtavan tuntien, menee vielä hetki kunnes vaasi on valmis maailmalle. Sitä odotellessa Itkosen taidetta ja täydelliseksi kehittyneitä purkkeja löytyy muutamilta jälleenmyyjiltä (esimerkiksi Studio Viivi // http://studioviivi.com) ja Lauran verkkosivuilta osoitteesta http://lauraitkonen.com 

Itkonen löytyy myös //

Kööpenhaminen Chart Art Fair -messut elo-syyskuun vaihteessa // Uumarket http://uumarket.fi
Habitare 11.-15.9 // oma osasto Talentshopissa.
Lontoon Designviikko 11.-22.9 // Nid Designstore Showroom http://nidstore.com/en


Kesä tulee, oletko valmis? Mä en ollut, mutta nyt olen. Muutama suosikki teille tässä.

La Kiva on syntynyt pakkomielteestä övereihin korvakoruihin. La Kiva uskoo, että korut ei voi olla koskaan liian isoja – more is more. La Kivan korut maalataan käsin erilaisilla tekniikoilla. Jälleen yksi kotimainen uusi ihanuus – mahtavaa kun ihmiset osaa ja uskaltaa. Multa löytyy nyt yhdet överit ja parit hieman pienemmät komeudet. Kyllä isot korvikset kesän tekee.

La Kiva löytyy Instagramista @la.kiva ja verkosta https://www.lakiva.fi


Laiturin nokassa pitää siemailla jotain. Oli se sitten kylmää tai kuumaa, suosikkini Sumusta valmistaa siihen sopivia kuppeja. Keitä kattilassa kinuskikastike ja lorota Sumustan kannusta soosia mansikoille.

Sumusta valmistaa myös jämä-pleksistä koruja. La Kivan tavoin, heiltäkin löytyy övereitä ja kyllähän överit on parpi kuin vajarit.

Sumusta löytyy Instagramista @studiosumusta


Ihoa pitää hoitaa hyvin läpi vuoden, mutta kesällä hikoillaan yleensä enemmän ja aurinko tekee omia tepposiaan. Aiemmin en rasvannut kasvojani ollenkaan, nykyään en voi olla suihkun jälkeen sekuntiakaan ilman kosteutusta. Sitä se ikä teettää ja huonot elintavat, heh.

Olen hieman tutustunut korealaiseen ihonhoitoon ja kun edeltävä puhdistusemulsioni loppuu lähipäivinä, pääsen vihdoin tositoimiin. Korealainen ihonhoito on kaltaiselleni hätähousulle kaamean hidas ja monivaiheinen saaga. MUTTA! Olen ymmärtänyt, että vähempikin riittää. Minulta löytyy puhdistava öljy, emulsio ja sitten kosteuttava toneri, jota taputtelen jaksamisesta riippuen 3-7 kertaa kasvoilleni ja sen päälle lykkään kosteuttavan voiteen. Kunhan iho voi hyvin, ei se ole niin justiinsa.

Atopikin kasvovoide ja Supercharge serum ovat ihania ekotuotteita, joiden kanssa kosteus on taattu.

]]>

Kaupallinen yhteistyö


Tervetuloa järjestyksen kuningattaren valtakuntaan. Rrrrakastan järjestystä. Olen hyvin ahdistunut, jos kaapeissa on tavarat sekaisin. Toki ne meidänkin valtakunnassa välillä menevät hyrskyn myrskyn, mutta järjestelen laatikoita ja kaappeja jatkuvalla syötöllä. Kun järjestämisen jälkeen palaan laatikolle tai kaapille – tunnen mielihyvää.

Me olemme suunnitelleet tulevaa kotiamme kohta puolitoista vuotta. Minä haaveissani sitäkin kauemmin. Pintapuolisesti olen tyytyväinen asioihin, mutta säilytyksessä on vielä hiomista. Sitä voisi kuvitella, että on aivan sama missä pahvilaatikossa tai purnukassa käyttötavarat ovat – vaan ei minun tapauksessani. Olen ehta konmarittaja ja luen parhaillaan L´art de la Simplicité – Hox to live more with less. Olen kulkenut pitkän matkan ajatusteni ja kirppistelyjen kanssa siihen pisteeseen, että haluan talvehtivien myssyjeni olevan onnellisia kesän läpi. Haluan säilöä hyvin, kauniisti ja säilyttää vain asiat joita käytän. Ja kyllä, haluan ympärilleni tavaroita jotka tuovat minulle iloa (konmarittamisen ydin).

Hieman vaikeaa on myöntää olevansa jonkin sortin hihhuli, mutta luin juuri Simplicitéestä saman asian negatiivisuuden kautta ja se todella iski pessimistiseen luonteeseeni. Tavarat jotka eivät miellytä, joilla ei ole käyttötarkoitusta, jotka ovat tiellä ja rumia; painavat mielialaa alas. Henkisesti ne ahdistavat ja kuormittavat. On parempi päästä eroon moisista, kuin säilyttää niitä nurkissa. Konmarittaja haluaa tuottaa iloa, ranskalainen haluaa välttää masennusta. Molmempi parempi.

Olen ollut jo kauan ahdistunut miljoonista erilaisista muovikoreista ja -laatikoista, joissa säilytän kaapeissa kaikkea. Olen valitettavasti kaukana minimalistista, erittäin käytännöllisen hamstraamis-perheen kasvatti. Uusi Oivariini-paketti on aina kaapissa, tonnikala, vanupuikot, ketsuppi, shampoo tai vessapaperi ei lopu koskaan. Aina on seuraava puteli valmiina odottamassa. Kun pitää huolen, ettei mikään koskaan lopu – tarvitsee järjestelmällisen järjestyksen.

Uuden kodin karheutta en halua pilata epämääräisillä nyssäköillä. Yritän Konmarin ja Simplicitén hengessä karsia kaiken turhan ja ruman, miettien samalla miten toteutan esimerkiksi vaatekaappien järjestämisen tulevassa kodissamme. Yksi vastaus on Orthexin SmartStore Basket Recycled / 100% kierrätetyt kannelliset muovilaatikot.

Omistan hyvin monta erilaista Orthexin tuotetta. Olen jo lapsena isäni käskystä joutunut lajittelemaan korut, kynsilakat, tussit ja teipit omiin Orthexin laatikoihin (mistäköhän järjestelyneuroosini on peräisin..). Minulla on ollut sekalainen sarja erikokoisia, erivärisiä tuotteita, joissa ei ole kansia. Vaan ei enää! Näihin simppeleihin, hengittäviin, kannellisiin, pinottaviin laatikoihin tulen perustamaan tulevan kotimme säilytysjärjestelmän. Odottavilla kauneustuotteilla on nyt kaunis koti, myssyt saavat talvehtia tyylillä ja kaupan päälle saan ekologisen tuotteen. Sekavat vanhat muovilaatikkoni kierrätän eteenpäin!

]]>

Kaupallinen yhteistyö / Pihka


Olenko jo kertonut teille, kuinka rakastan suomalaista designia ja laadukasta käsityötä? Olen, monen monta kertaa. Sitä ei vaan voi olla toistelematta ja hehkuttamatta. Suomeen mahtuu niin monta upeaa taituria, upeaa brändiä ja Pihka Collection on yksi niistä.

Köpikseen lähti olalle mukaan tuliterä Pihkan Vilja-nahkalaukku ja sen sisään Salme-lompakko. Yhdistelmä toimi erinomaisesti niin lentokoneessa, pyörän korissa kuin olalla. Itseasiassa minua huvitti kovin, kun laukku oli kuin mittatilauksella tehty vuokrapyöräni koriin.

Pihkan tuotteissa fiilistelen ajatonta tyyliä, virtaviivaista muotoilua ja laadukkaita materiaaleja. Vilja on kooltaan juuri sopiva ihmiselle, joka kantaa mukanaan pussukkaa, kameraa, kalenteria, muistikirjaa, päiväkirjaa, isoa lompakkoa, aurinkolasikoteloa and so on.

Kestävyys on myös valttikortti kun valitsen käytettäviä asusteita. Omistan Pihkan käsilaukun; Ison Armin ja se on 1,5 vuoden käytön jälkeen prameassa kunnossa. Edelleen myös yhtä trendikäs.

Jos asuisin Tampereella, olisin ehdottomasti jo osallistunut Pihkan kursseille, joilla voi itse valmistaa milloin mitäkin. Haaveissa siintää omistaa Pihkan valmistamat kengät.

Haaveiden lisäksi Pihka haluaa tarjota Muutaman hetken lukijoille -20% heidän valikoimastaan (ei koske lahjakortteja, eikä kursseja). Koodilla MUUTAMAHETKI alennus astuu voimaan ja shoppailla voitte ainakin toukokuun loppuun asti. Arvon myös Instagramin puolella Salme-lompakon, joten stay tuned.

]]>

Pyöräilin pitkin Kööpenhaminan kujia toista kertaa elämässäni. Kaupunki on kaunis, kulturelli ja ajan hermoilla oleva kokonaisuus, jossa pyörät ovat the thing. Mutta niin on käsillä tekeminenkin.

Hankin matkalta käsintehtyjä keramiikkakuppeja, teekannun, maljakon ja ihanan seinäryijyn pienistä putiikeista liki keskustaa. Sain niin monta utelua Instagramin puolella näistä puodeista, jotta päädyin kirjaamaan ne tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Mainintana myös muutama muu vinkki tulevia reissujanne varten.

Yōnobi / itsyonobi.com /
Useita eri keramiikkataiteilijoita, suurin osa ulkomaalaisia. Puoti järjestää myös keramiikkakursseja. Mieleen jäi pikkiriikkinen ovi, jonka lukko teki sisäänpääsyyn haastetta ja erittäin ihana asiakaspalvelu.

Vanishing Point / vanishing-point.dk /
Tanskalaista, luonnon materiaaleja, villapaitoja, printtejä, taidetta, koruja. Seinäryijymme löytyi täältä.

MK Studio / mk-ceramics.com /
Työtila ja myymälä samassa, myynnissä vain omaa tuotantoa. Muutama erilainen astiamalli ja niistä kovin paljon eri lasituksia ja värimassoja. Liikkeessä iski valinnan vaikeus ja nappasin mukaani lopulta vain yhden kupin.

Tina Marie Cph
Sisäpihalla ja oven yläpuolella luki Viktoria Ceramic Studio Cph. Ihastelin muutamaa vaasia, mutta hinnat olivat melko korkeat. Tämä on visiittinä kuitenkin aivan must, jos olet keramiikan perään ja etenkin jos lompakkosi on paksu.

Näiden lisäksi vierailimme toki Illums Bolighusissa, josta nappasin Ferm Livingin tuotteita ja HAY House nyt on tietenkin listalla, kun Tanskaan menee. Ytimessä suosittelen kulkemaan myös Kompagnistræde kadun, jolla ainakin kolme keramiikkaa myyvää puotia ja useita söpöltä vaikuttavia ravintoloita terasseineen.

Ravintoloista mainittakoon mielettömän hyviä aasialaisia ruokia tarjoillut Sidecar. Söin siellä elämäni ensimmäisen bao:n ja rakastuin välittömästi. En voi ymmärtää, miten olen onnistunut elämään ilman baoja. Mietin öisin ainoastaan sitä, että minun pitää löytää bao-taikinan resepti ja opetella tekemään niitä itse. Sidecar jäi makujen puolesta mieleeni loistavana ravintolana.

Aasialaisen lisäksi söimme italialaista. Italia on lempilapsemme – ruoan, juoman ja matkailun suhteen. Nautimme Scarpetta ravintolassa 5 ruokalajin menun ja se tuntui paranevan askel askeleelta. Minä, joka en yleensä välitä äyriäisistä – söin edeltävänä päivänä Sidecarissa friteerattuja ravunpyrstöjä majoneesilla kuin hullu ja sen jälkeen Scarpetassa elämäni parhaan risoton ala sini- ja kampasimpukat. Persiljalla maustettu risotto räjäytti makunystyräni, mutta oli myös niin syvän vihreän värinen, että ihastelin sitä alkuun silmilläni pitkään.

Meatpacking District on alueena hupaisa, kesällä etenkin. Söimme siellä Motherissa ja Hija De Sanzesissa. Jälkimmäinen on Netflixissäkin maailman parhaaksi taco-paikaksi tituleerattu. Meidän tacot jäähtyivät viileässä ilmassa, sisäpaikkoja kun ei riittänyt minikokoisessa ravintolassa. Kesällä ehdoton vierailun kohde, terdellä on tilaa – jos on! Hija on hyvin suosittu.

Koska meillä oli neljästä päivästä kahtena pyörät alla, ehdimme koluta kaupungin läpikotaisin. Kävimme kaikkialla ja vahingossa ajauduimme useille nähtävyyksille. En voi alleviivata kylliksi pyörien helppoutta kaupungilla. Kaikkialla ei ole omaa pyöräkaistaa, mutta autot ovat tottuneet pyöräilijöihin ja liikenteen seassakin ajaminen on mukavaa. Pyöräilyn miinuspuolena mainittakoon vauhti. Me ajettiin todella kovaa, koska paikallisten vauhti tarttuu. Sen vuoksi hujautimme ohi monesta mielenkiintoisesta kohteesta malttamattomina ja kerran suunnitellusta risteyksestä ohi kolmen risteyksen verran.. Pyörien kanssa ei tarvitse aikatauluja ja niillä pääsee helposti kokemaan vanhan kaupungin ulkopuolella olevat kiinnostavat kaupunginosat, kuten Nørrebron.

Tivoliin astelin ensimmäistä kertaa ja houkuttelin (pakotin) Kain 1914 valmistuneeseen vuoristorataan kanssani. Kyyti muistutti taas siitä kuinka on hyvä käydä huvipuistolaitteissa näin vanhana vähintään kerran vuodessa. Se pistää sopivasti kropan sekaisin ja hysteerisestä naurustani ei meinannut tulla loppua.
Tivolin alue on aivan mieletön. Sisäänpääsymaksu peritään ja yksittäiset liput maksavat mammonaa (rannekkeet suhteessa paljon edullisempia), mutta alue itsessään on todella kaunis ja mikäli sinne menee; kannattaa suunnitella ruokailu johonkin alueen useista ravintoloista.

Kauppahallia ei myöskään saa jättää kokematta. Siellä pääsee jotenkin vauhdikkaasti tanskalaisen hyggeilyn syliin. Hallissa vaikutti olevan enemmän paikallisia kuin turisteja.

Matkamme jälkeen minulle tuli vahva tunne, että Kööpenhamina on nyt koettu ja nähty. Toisaalta taas edellisestä vierailustani oli 7 vuotta ja nyt oli kylällä taas ihan toinen meininki. Ehkä rikon tulevaisuudessakin vielä uudelleen matkustusfilosofiaani ”aina uuteen kohteeseen”..

]]>

Teini on siirtynyt jo vuosia sitten klassikoihin, kuten Vans ja Adidas, mutta pikkupirpanan ylle saan koota ihania kokonaisuuksia. Hänen vartalon päälle kokoamme pienempiä merkkejä, lähinnä kotimaisia. Erikoisempia kuoseja, kaukana kautta maapallon tunnetuista logoista. Jos totta puhutaan, valitsen kaapista arki-iltoina seuraavan päivän vaatteet melko kiireessä ja katson, että ne nyt suunnilleen sopivat yhteen. Kun vaatteista löytyy paljon samoja sävyjä, yleensä nappaan päällimmäiset seuraavaan koulupäivään. Värit ja harmonia ovat minulle tärkeitä, mutta toisaalta Aapo kantaa yllään jos jonkinlaista kuosia, mennään melko rohkeina ainakin vielä tällä hetkellä. Tänä keväänä me ihastuttiin Papu Designin pellavaiseen kuumailmapallo-kuosiin. Näen silmissäni kuinka Aapo liihottaa tulevina hellepäivinä tuo viileä paita päällään. Papulta löytyi myös leggareita joka lähtöön. Pitkäsäärinen Aapo on hieman siirtynyt joggersien puolelle, mutta leggareille on aina käyttöä. Etenkin nyt kun ilmat lämpenee. Papun leggarit ovat myös tarpeeksi reiluja ja täten meidän kahdeksan-vuotias suostuu niitä pitämään. Yksi lempimerkeistä on espanjalainen Bobo Choses. Me molemmat palvotaan heidän kotikutoiselta tuntuvia rentoja vaatteita. Valtaisan neuleen ja statement-paidan lisäksi Aapon vaatekaappi täyttyi muutamasta muustakin Bobon lötköstä paidasta. Merkki ei todella ole halvimmasta päästä, mikä on hieman harmi. Meiltä löytyisi varmasti paljon enemmän heidän kuteita mikäli hinnat olisivat hieman huokeammat. Bobo Choses tekee laatua – tuleville sukupolville säästämistäni lastenvaatteista, suurin osa on Boboa. Toki se näkyy hinnoissa, mutta kun ostaa kuopukselle jää miettimään kuinka monta euroa tohtii laittaa vaatteisiin jotka ovat kohta pieniä. Tämän kevään takki on klassikko. R-Collectionin anorakkeja näkee kaikilla lapsista aikuisiin ja tämän kevään uutuusväri laventeli iski meihin. Roksterilla on lapsille vaikka ja mitä ihania tuotteita, puhumattakaan aikuisten osiosta. Näillä hepenillä kohti kevättä – äidin lisäksi myös poika tuntuu olevan tyytyväinen.]]>