Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

 

Puhtaus on puoli ruokaa. Vanha sanonta on tarkoittanut hyvää hygieniaa, sitä että raaka-aineet ovat säilytetty oikein ja kädet on pesty. Sanonta liittyy syömiseen, mutta mun mielestä sitä voi käyttää kun tarkoittaa, että puhtaus on puoli elämää. Puhtaus on tärkeää.

Meillä peseydytään aktiivisesti, mutta ekologisesti. Me kaikki nautimme raikkaudesta, kodin ja ruumiin puhtaudesta. Peseytyminen on ehta nautinto ja astetta nautinnollisempaa siitä tekee saunominen silloin tällöin. Rentoudumme, kun peseydymme. Pidämme puhtaina myös tekstiilit, jotka ovat ihollamme heti peseytymisen jälkeen. Pyyhe voi pahimmillaan liukua iholla kuivaamatta tai palauttaa likaisena pesua edeltävän tunkkaisen olon. On tärkeää, että lämpimän suihkun jälkeen vastassa on puhdas, toimiva pyyhe. Se pidentää rentoutumista ja nautintoa.

Minulla on ollut vuosia liinavaatekaapissa Lapuan Kankureiden tuotteita ja ihastuin palavasti kesän alun pressissä heidän syksyn uutuuteen – ohuen ohueen Nyytti-pyyhesarjaan. Maksimaalinen keveys ja pehmeys, neulos niin ohut, että tekee mieli kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Herkän kauniit, joihin haluaa upottaa sormensa välittömästi. Kauneuden lisäksi materiaalilla on tosiaan suuri merkitys. Miltä pyyhe tuntuu kädessä, miten se kuivaa ihon, kuinka kauan pyyhe pysyy hyvänä.

Nyytti on pellavaa (33%), tenceliä (45%) ja puuvillaa (22%). Hän kestää hienosti 60 asteen pesun, kuivuu ripeästi ja ilmavasti takaisin omaan lempeään pehmeyteensä. Häntä löytyy muutamassa eri värissä ja koossa, kauppoihin hän saapuu lokakuun aikana, verkkokaupasta löytyy varmuudella heti. Nyytti on niin ajaton, että uskon viikkaavani pyyhkeitä kymmenen vuoden päästä poikien muuttokuormaan – sukupolvelta toiselle. Mikäli raaskin luopua heistä.

Peseytyminen tapahtuu useita kertoja viikossa, läpi elämän (ellei planeetalta lopu vesi). Kuivaan itseni mieluusti kauniin ajattomaan, kestävään ja ilmavaan Nyyttiin, kuin homeiseen Teneriffalta ostettuun rantapyyhkeeseen, johon on painettu bikineissä keikkuva beibe. (En ole oikeasti koskaan käynyt Teneriffalla, enkä omistanut lomamatkalta hankittua rantapyyhettä. Kiitos äiti.)

 


Tuotteet saatu.

7

Pidättelimme hengitystä, mutta vain hieman. Rakennusvalvonnan metkut alkavat olla jo liiankin tuttuja – meille luvattiin käsitellä luvat loppuun tämän viikon aikana, emmekä yllättyneet, kun mitään ei kuulunutkaan. Petyimme toki silti. Tässä mennään joka päivä lähemmäs talvea ja täten joka päivä olemme lähempänä projektin viivästymistä keväälle. Ihan vain siksi, että rakennusvalvonnassa on varmaan viidettäkymmenettä vuotta työvoimapula. Joka käytännössä tarkoittaa sitä, että meidän koti ei ole priorisointi-listan kärjessä.

Alamme kuitenkin olla niin lähellä, että todennäköisesti ensi viikon aikana meillä on oltava luvat kourassa. Aion pitää siitä huolen lähettämällä joka päivä viestiä ja soittamalla perään. Olen lopen kyllästynyt turhaan odotteluun. Viimeiset korjaukset pitäisi nyt olla sisässä ja odotamme enää niiden hyväksymistä.

Joten tässä on meidän tulevan kotimme pohja, kahdessa tasossa. Tontin malli, mutta ennen kaikkea raha saneli meidän kodin muodon. Hyvin simppeli, mutta ulkoapäin katto tuo hieman erilaisuutta tiskiin – palaan teille julkisivukuvien kera toiste. Kun tapasin arkkitehtimme sata vuotta sitten, meillä oli aivan selkeä ajatus huoneiden määrästä, mitä tulee mihinkin ilmansuuntaan ja mihinkin kerrokseen. En kuitenkaan hahmottanut ollenkaan talon ulkomuotoa, enkä alakerran pesutilojen ja lastenhuoneiden rytmitystä. Arkkitehti toi pakettiin oman vision ja muutamien luonnosten jälkeen aloimme olla oikeilla jäljillä.

Jouduin luopumaan muutamasta haaveesta, kompromissejakin tehtiin, mutta pohja on mietitty käytännöllisyyden kulmasta, valon kulkemisen mukaan ja hinkattu sen verran kauan, että olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Muutama kysymysmerkki leijuu edelleen yllämme, täytyy varmaan rakentaa toinen talo jossain vaiheessa tämän harjoituskappaleen jälkeen. Hetkinen. Ei. Ikinä. En koskaan enää ikinä halua rakentaa, ainakaan kaupunkiin jossa rakennusvalvonnassa on ”työvoimapula”. Miettikääpä sitä, me ei olla päästy edes rakennusvaiheeseen ja olen jo takki tyhjänä. Enkä uskalla edes ajatella mitä esteitä vielä onkaan edessämme.

Meidän pääilmansuunta tulee olemaan pohjoiseen päin. Keittiöön ja olohuoneeseen tulee valoa pohjoisesta, lännestä, hieman idästä ja aavistus etelästä (yläkerran kattoikkunoiden kautta). On hyvin mielenkiintoista lopulta nähdä kuinka valoisaa tai pimeää kodissa tulee olemaan. Rakastan valoa, joten toivon isojen ikkunoiden sitä tuovan, vaikka etelä ei ole ilmansuuntamme. Norjan mökillä analysoimme tilannetta, kun meillä oli hallussa aurinko takanamme ja vain isot ikkunat kohti länsi/pohjoista. Valo oli taivaallinen. Arkkitehtimme sanojen mukaan ”taiteilijoiden ateljeen valo – tasainen ja pehmeä”. Toki ilta-aurinko tulee posottamaan kesäisin suoraan telkkariin, kattoikkunat varmaan vuotavat ja talvisin on pimeää kuin luolassa. Mutta kaikkea ei voi saada – ainakaan tällä budjetilla.

Alakerran lastenhuoneet ovat etelään päin, siellä päätimme tehdä huoneista mieluummin isommat ja täten Leevi tulee kulkemaan omaan soppiin Aapon huoneen kautta. En laske vuosia lasten poismuuttoon, mutta todennäköisesti Leevi ehtii muuttaa omaan kotiin ennen kuin talomme on valmis. Hehe. Lasten väliseinä tulee lattian päälle kevyellä rungolla, jotta sen voi mahdollisesti purkaa tulevaisuudessa, saaden yhden ison työ- tai makuuhuoneen. Käytävän päässä pojilla on oma rauha, jos he sitä kaipaavat ja mikäli huoneen läpi kulkeminen tuo haasteita – aina voi rakentaa jälkikäteen vielä yhden väliseinän.

Minikokoinen saunamme tuli ulkovaraston ja autokatoksen kanssa samaan letkaan. Alunperin se oli piirretty erillisenä kuutiona, mutta kustannussyistä hilasimme sen kiinni varaston seinään – ei arkkitehtuurisesti ideaali ratkaisu, mutta tuhansien eurojen säästö motivoi. Halusimme mieluummin tilavan kodinhoitohuoneen ja suihkun, kuin saunan sisälle. Pidämme ulkosaunan ajatuksesta ja kulku pesutiloihin on suunniteltu käytännölliseksi. Mahdollisuus puusaunaan oli olemassa, mikäli sauna olisi sijoitettu aivan toisaalle tontilla. Puiden hankkiminen, varastoiminen ja epäkäytännöllinen kulku sisätiloihin sai meidät päätymään sähkösaunaan. Emme ole saunahifistelijöitä, kunhan Kai saa kasvonsa punaiseksi aika ajoin.

Etuovemme tulee olemaan pihaan kulkuun nähden kulman takana ja tiedän jo nyt, että tuleva aivan varmasti käyttämään enemmän sivuovea suoraan autokatoksesta, kuin virallista etuovea. Etuovelta tulee kuitenkin lähtemään kiinteä säilytysjärjestelmä, joka sanelee kenkien ja vaatteiden kuuluvan sinne. Aion pakottaa lapset ja vieraat käyttämään sitä ovea aivan varmasti. Todennäköisesti Simon ulkoilutus tullaan tekemään etenkin kurakeleillä niin, että ulos mennään etuovesta ja sisään tullaan sivuovesta, josta on suora pääsy kodinhoitohuoneen lavuaarille tassujen pesua varten. Kura-eteisen ajat ovat meillä jo historiaa, joten virallinen eteinen on kompakti ja hyvällä säilytystilalla varustettu. Tällä hetkellä pärjäämme pienellä naulakolla, koska olen intohimoinen järjestelijä ja esillä roikkuvat vain kuluvan kauden vaatteet. Kuljettelen kenkiä, takkeja ja muuta oheistuotetta edestakaisin niin ahkeraan, että menetän ainakin vuoden elinajastani näitä askareita toimittaessani. Sama jatkukoon tulevassakin talossa!

Keittiö tulee yhdelle seinälle ja astioita, sekä järjestystä rakastavana ihmisenä huonekorkeus käytetään hyödyksi. Meille on tulossa epäkäytännöllisiä kaappeja, joihin ylettää vain jakkaralla. Olen huomannut, että ihmisellä on kulhoja, termareita, pizzakiviä, irtopohjavuokia, maljakoita ja piparimuotteja, joita käytetään hyvin satunnaisesti (joitain jopa vain kerran vuodessa). Kampeaminen jakkaralle on parempi vaihtoehto, kuin täyteen ahdetut alakaapit. Myönnän kuitenkin olevani huolissani säilytystilan määrästä, rakkauteni astioihin on vain niin syvää.. Seinän tila ei riittänyt täysin koko keittiölle ja pieneen saarekkeeseen tulee liesi ja laskutilaa, sekä kaappeja ja laatikoita. Saareke on kompromissi, joka aiheuttaa sen, että en tule saamaan valtavaa koko suvun kattavaa ruokapöytää. Oli kuitenkin valittava käytännöllinen arki, sukujuhlien ja ison porukan illanistujaisten sijaan. Sopu antakoon sijaa.

Noin puolet talosta on siis korkeaa tilaa ja meidän makuuhuoneemme seinä alakertaan jää avonaiseksi. Sitä kautta kattoikkunat tuovat varmasti hieman valoa etelän puolelta alakertaankin. Toki katto on paksu ja ikkunat ovat melko syvällä.. Mutta ainakin jotain kajoa alakerrasta katsottuna näkyy! Korkean tilan kaikuminen on erittäin hyvä kysymys ja tarkoituksena olisi miettiä tätä asiaa, kun projekti virallisesti käynnistyy. Onko teillä kokemuksia näpsäköistä akustiikkalevyistä tai muista ratkaisuista? Todennäköisesti sellaiset ovat edessä..

Yläkertaan tulee makuuhuoneen seinän taakse vaatesäilytys, pieni wc ja työhuone. Alakerrassa on vaatesäilytys pojille ja ylös olisi tarkoitus säilöä meidän kuteet. Ylhäällä vaatesäilytys jää laskevan katon alle, joten sen suunnittelussa tarvitaan mielikuvitusta ja joku toteuttamaan visioni. Melko varmasti siellä on ensimmäiset viisi vuotta kasassa muovilaatikoita ja rekkejä, koska toimiva systeemi on viimeisenä hankintalistalla.

Suurin huoli tällä hetkellä on talon koko, mitä makuuhuoneisiin mahtuu, miten pienen keittiönpöydän joudun hankkimaan.. Asumme hulppeassa kahdessa sadassa neliössä tällä hetkellä ja mikäli muutamme täältä suoraan uuteen taloon – on aivan selvää, että se tulee tuntumaan ahtaalta. Rakastamaani avaruutta on yritetty vaalia, mutta käytännössä saan sitä eniten sillä, että karsin huonekalut ja tavarat minimiin. Totuimme nykyiseen asuntoon parissa viikossa (tämä ei tunnu hulppealta vaan kompaktilta) ja olen varma, että totumme tulevan talon kokoon yhtä nopeasti. Lievä pettymys se silti todennäköisesti tulee olemaan, koska on mahdotonta havannoida tilaa ennen kuin seinät ovat pystyssä ja nyt tätä tilaa on vaan niin massiivisesti. Joka tapauksessa tiedostan sen, että olemme rakentamassa varsin mukavan kokoista omakotitaloa. Se voisi olla 300 neliötä, mutta puolet vähemmän on varmasti kylliksi. Me vielä majailemme puolet ajasta siellä kaksin. Olen myös täysin luovuttanut nykyisen kotimme siivoamisen kanssa – aivan liikaa lattiapintaa. Oikeasti kompaktimpi koti, jossa neliöt on mietitty tarkkaan on varmasti fiksumpi kuin tällainen vanha tehdas jossa voisi järjestää tanssikilpailun eteisessä.

Täten olemme liki good to go. Minne me sitten menemme? Ei mitään hajua. Onneksi meillä on osaavia ihmisiä ympärillä ja urakoitsijamme totesi ”Ihan turhaan stressaat, talon rakentaminen on helppoa!” Will see..

8

”Miksi et vain laita rahat säästöön ja hanki kun talo on valmis?” hän kysyi ja kävimme absurdin keskustelun siitä kuinka mieluummin laitoin eteenpäin yli 10 vuotta vanhat rönttöiset Malm-lipastot ja hankin uuden senkin tulevaan taloon jo nyt – kun talon paikalla on edelleen nurmikko.

Kokisin hirmu ahdistavaksi tilanteen, jossa pitäisi laittaa palamaan tuhansia ja tuhansia euroja sisustukseen kerralla.  Mitä jos minulla on huono työtilanne kun talo valmistuu? Sitten säästöjä ei varmasti uskaltaisi käyttää, talo jäisi kalusteetta ja minua harmittaisi. Mikäli työtilanne olisi hyvä ja säästöt saisi laittaa haisemaan, spekuloisin tolkuttomasti. Kokisin seuraavaksi ahdistusta päätöksen teosta, kun lyhyellä aikavälillä pitäisi hankkia sitä sun tätä.

Olen aarteiden keräilijä. Tiedän, kun joku on meille juuri sopiva ja Muoto2:sen Laine-senkki oli. Hän on sopiva etenkin tulevaan taloon, enkä voinut ymmärtää miksi minun pitäisi odottaa, että talo on valmis?

Kain ykköspointti on ehdottomasti se, että turha roudata tavaroita ensin tänne ja sitten uuteen, helpottaisi muuttoa jos hankkisin aarteeni myöhemmin. Hänen pointtinsa on myös se mitä joku muukin voi miettiä – entä jos senkki ei lopulta sovi uuteen asuntoon? Voi pojat, se on kyllä täysin mahdollista. Olen kuitenkin visualisoinut talon sisustusta myöten useaan kertaan. Se on taito, joka ei Kailla ole vahvin – ymmärrän spekuloinnin. Haluaisin kuitenkin uskoa, että senkki on täydellinen juuri siihen kohtaan, johon olen sen kaavaillut. Mikäli ei, se sopii toisaalle tai sitten se muuttaa parin talon päähän siskolleni, joka jo ilmoitti mieluusti ostavan senkin minulta. On myös olemassa vaara, että rakennusluvissa kestää niin kauan, että olen jo kyllästynyt senkkiin, kun sen loppusijoituskohteen aika koittaa.

Niin tai näin, senkki oli aarre, jonka hankintaa ei voinut jäädä odottamaan. Olen nykyään hyvin laatutietoinen ja vaikka kodissamme on edustettuna tuttuja edullisia brändejä mennä vuosilta, toivon voivani panostaa tulevissa hankinnoissa kotimaisuuteen ja ehtaan laatuun. Olen jo kauan ennen taloprokkista päättänyt, että pikkuhiljaa eliminoin aiemmat hankinnat ja heidän tilalleen tulee aarteita. Usein aarteet ovat hintavia, joten hankintoja ei voi tehdä hetken mielijohteesta, saatika alvariinsa. Se taas pistää miettimään yksittäistä hankintaa toden teolla.

Tässä kodissa senkki ihastuttaa makuuhuoneessa, sänkyämme vastapäätä. Hän on mielenkiintoinen, mutta juuri sopivan yksinkertainen. Virtaviivainen, puuterin ja valkoisen graafinen sekoitus. Toisinaan haparoin, kun kyseessä on kalusteen väri. Päädyn usein valkoiseen tai mustaan, koska se tuntuu turvalliselta. Tämän kaapin koko ydin on puuterin väri. Valkoinen kuori valkoisilla jaloilla olisi ollut liian eleetön valkoiseen makuuhuoneeseen. Aarteessa pitää olla ytyä ja sitä tässä yhdistelmässä on.

Muoto2 on lahtelainen yritys, jonka ytimessä puuhastelee muotoilijat Kirsi Pasanen ja Mikko Kentta. Heille on tärkeää nimenomaan käyttää suomalaista osaamista ja materiaaleja. Meidän Laine-senkki kuuluu tuoteperheeseen, josta on mahdollista valita erikokoisten, -korkuisten ja erilaisista materiaali vaihtoehdoista itselle mieluisa tyyppi.

Muoto2:nen on monipuolinen yritys, joka tuottaa sisustustuotteiden lisäksi myös isompia kokonaisuuksia. Meille on tulossa muutamakin spotti uuteen kotiin, joiden vuoksi emme voi kävellä kauppaan – meidän on tehtävä säilytysratkaisut mittatilauksena ja aion ehdottomasti kysyä vaihtoehtoja Muoto2:lta. Kiinteitä kokonaisuuksia ei kuitenkaan voi hankkia etukäteen, vaikka haluaisi – on odotettava, että elementit tippuvat paikoilleen ja sisätyöt alkavat. Sitä ennen keräilen aarteita, mikäli niitä tielleni sattuu. Kain on vain kestettävä ja käsitettävä, että näitä päätöksiä ei tehdä pelkästään järjellä.

3

Kaupallinen yhteistyö

Olen hyvin aikaisessa vaiheessa vaihtanut lapsilleni aikuisille suunnatut peitot ja tyynyt – minun vanhat. Tietoisuus pölypunkeista ja peittojen vaihtoväleistä on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hankin aina itselleni uudet ja kierrätin pojille vanhat, jossain vaiheessa alkoi hävettää.

Unen tarve ja tärkeys on noussut huomiooni viime vuosina kiivaasti. Kun olo on koko ajan väsynyt, kilpirauhaset, raudat ja muut mahdolliset kuten pitää, katse kääntyy uneen ja unen laatuun. Makuuhuoneemme on tunnelmaltaan rauhallinen, tavaraa on mahdollisimman vähän, ilma pidetään mahdollisimman viileänä ja raikkaana, lakanoita vaihdetaan tiiviisti ja peitot sekä tyynyt ovat niin sanotusti ajan tasalla. Tyynyn kesto on kaksi vuotta, peittojen viisi.

Sen lisäksi yritän parhaani mukaan huolehtia siitä, että lakanoiden lisäksi myös peitot ja tyynyt pestään. Tiesittekö, että tyynyt pitäisi pestä 3-4 kertaa vuodessa ja peitot 1-2 kertaa vuodessa? Tämän lisäksi ne olisi hyvä tuulettaa kerran viikossa. Kun omistin pihan ja parvekkeen, tuuletin täkit lakanoiden vaihtamisen yhteydessä, nyt tuuletus on jäänyt kokonaan. Asia kuvottaa minua hieman, mutta vanhassa tehtaassamme ei ole parveketta, hissiä, eikä sen koomin pihalla mitään, missä voisin täkkejä tuuletella. En malta odottaa, että uusi kotimme on valmis ja saan heittää petivaatteet pihalle hengittämään, helposti.

He ovat ansainneet puhtaat, laadukkaat yöunet.

Sitä tekisi lastensa vuoksi mitä vain, joten oli korkea aika panostaa myös heidän uneen. Leevi aloittaa yläasteen ja Aapon tie vei kolmannelle luokalle. Tähän ikään mennessä he ovat ansainneet käyttämättömät, laadukkaat peitot ja tyynyt, sekä koko kroppaan vaikuttavat, vartaloa ja hyvää unta tukevat sijauspatjat. He ovat ansainneet puhtaat, laadukkaat yöunet. Muksut vaativat paljon unta ja etenkin teini-ikäiselle on tärkeää, että uni tulee rivakasti kun on ensin vetkuteltu nukkumaan menemisen kanssa ja lopulta tuijoteltu puhelinta vuoteessa – ilman lupaa. Vuoteen pitää kutsua luokseen. Haluan heille saman tunteen, jonka itsekin saan kun pujahdan sänkyyn; raikas, ylellinen, autuas, unettava. 

Käännyin Familonin puoleen, laadun lisäksi minua kiinnosti kotimaisuus ja eettisyys.

Meillä palvotaan untuva-tuotteita. Niiden muhkeus, pieni rahina ja ilmavuus koukuttavat. Luonnontuote, joka hengittää, pitää lämpimänä, mutta myös viileänä. On kuitenkin sanomattakin selvää, että untuva herättää eettisyyteen liittyviä kysymyksiä. Familon takaa Downafresh®-laatutakuulla ja Traumpass-sertifikaatilla, että untuvatuotteiden valmistuksessa sitoudutaan eettiseen ja ekologiseen tuotantoon sekä eläinten eettiseen kohteluun. Eläimiä ei listitä peittojen vuoksi ja täten voin nukkua yöni melko rauhassa.

Pojille muhkeus oli valttikortti ja täten päädyimme Gold-sarjan lämpimiin ja erittäin muhkeisiin täkkeihin ja tyynyihin. Mukavuutta lisäävät Korsi-pussilakanat ja Ergo Smart sijauspatjat (molemmat alla mainitussa kamppiksessa!) Ergo Smart on lämpöön ja painoon reagoiva älypehmustepatja. Palaute lapsilta on ollut hyvää ja on hyvin palkitsevaa kun he möyhivät vuoteissaan ja hymyilevät miellyttävän olon vuoksi ennen nukkumattia.

Familonilta löytyy myös allergikoille sopivia tuotteita, laaja valikoima tekstiilejä, sekä vaihtoehtoja liiaksikin asti kun etsit lapsilleni (tai itsellesi) sopivaa peittoa ja tyynyä.

Nyt käsi sydämelle. Koska olet viimeeksi päivittänyt tuotteet, joita halailet joka yö? Mikäli itse viihdyt rasvaisen tyynyn ja pölypunkki-peiton kanssa, niin panosta lapsiin. Familonilla on parhaillaan lasten ja nuorten uneen liittyvä kampanja.

1


Höpsöltä se tuntui kun Deko-lehti pyysi saada tehdä jutun meidän väliaikaisesta kodista. Koska tämä on väliaikainen, olen mielestäni vain heittänyt tavarat paikoilleen. Huomasin tosin jutun tullessa ulos, että melkein kaikkien tasojen ja hyllyjen tavarat olivat pyörineet ympyrää ja löytäneet jo uuden lokaation. Jotain oli mennyt laatikkoon, jotain oli tullut laatikosta ja muutama ihana uusi löytö Köpiksestäkin oli muuttanut meille.

Kyllä mä ilmeisesti tätäkin kotia sisustan koko ajan – mutta lähinnä nykyisten tavaroiden puitteissa.


Tänne on hankittu tasan yksi Ikean Malm-lipasto eteiseen ja loput tavarat olivat olemassa. Mahtavaa juu, mutta meillä on nykyään puolet enemmän neliöitä. Rakastan tätä miljöötä, mutta olisi toki ollut ihanaa sisustaa tämä täysin nollasta ja sotia kaikkia mahdollisia Vennon Susannan ”älä osta paskaa”-agendoja vastaan, haha! Kodissamme on useita asioita jotka todellakin ovat väliaikaisia.

Väliaikaisia ne ovat lähinnä siksi, että ne ovat nähneet pirusti elämää. Useat alkavat olla käyttöikänsä loppupuolella. Ne ovat täällä kodissa mukana edelleen koska ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä halua hankkia uusia ennen uutta kotia.

Sisustaminen tarkoittaa minulla montaa asiaa. Pidän siitä, että ympärilläni on visuaalisesti kauniita asioita, muistoja, taidetta.. Tykkään pyöritellä pieniä tavaroita ja tauluja ympäriinsä. Mutta isompien kalusteiden kohdalla haluan panostaa laatuun, kestävyyteen ja tilanteen tullen kotimaisuuteen. Kestävyys koostuu muun muassa siitä, että tuote on pitkäikäinen. Täten hankintojen täytyy olla juuri oikeat tulevaan tönöön ja täten on vielä maltettava.



Meidän lattioilla olisi Mum´sin upeat villamatot, mikäli meillä ei olisi koiranpentua. Upeudet on rullalla ja pääsevät esille seuraavan kerran varmasti vasta uudessa kodissa.

Naureskelin, kun paasaan jutussa kestävyydestä ja kotimaisuudesta, mutta meiltä löytyy yhtä jos toista ikealaista. Se on ollut paikka jonne on turvauduttu kun on haluttu kaunista ja edullista. Ikeaa ei kuitenkaan heittää rekan alle. Olin heidän keittiöön täysin tyytyväinen seitsemän vuotta (kunnes myin asuntoni) ja samoin meillä on ollut jotkut tuotteet käytössä vuosikymmeniä.



Asunnon keittiö on 10 vuotta vanha Puustellin köökki ja se palvelee edelleen melko mukavasti!

Mainitsen jutussa, että rakastan taidetta ja himo siihen on läsnä koko ajan. Saatan kuitenkin makustella työtä todella pitkään ennen päätöstä. Olen maalaillut itse jonnin aikaa, mutta en osaa pitää omia tauluja seinällä. Kuvissa näkyvä olohuoneen maalaukseni on jo löytänyt uuden kodin. Meidän seinien suosikit on Lauri Ahtisen, Pauliina Nykäsen ja Laura Pehkosen käsialaa.



Rakastan tässä kodissa tehdasmaisuutta, avaruutta, yhteistä keittiö-olohuonetta ja meidän isoa makuuhuonetta. En pidä tässä kodissa poikien huoneiden ikkunattomuudesta, enkä pienistä vessoista. En myöskään pidä 200 neliön tilasta kun pitää siivota.

Tämä koti on antanut minulle ison tilan missä voin maalata ja arvostan sitä suuresti, vaikka en ole maalannut viikkoihin. Tämä on antanut lapsille mielettömästi tilaa vedellä leiju-laudalla ja juosta koiraa karkuun. Tulevasta kodista tulee pienempi ja olemme kahdessa tasossa, joten täytyy ottaa tästä vaiheesta nyt ilo irti ja tehdä kärrynpyöriä!

Tässä kodissa on paljon kesken ja ne eivät tule valmiiksi, koska niiden ei ole tarkoituskaan tulla. Tämä koti on väliaikainen. Silti on ihanaa, että Deko otti yhteyttä ja tämäkin elämänvaihe tuli tallennettua.



]]>

7

Voi hyvänen aika. Koti.
Koti on minulle tärkein paikka maailmassa. Sen vuoksi tulevaa taloa on mietitty edes takaisin. Miettimällä ei kuitenkaan tontin muoto tai koko muutu, eikä lompakko kasva.

En yhtään häpeile kertoa, että suurin huoli tulevan kotimme suhteen on se, että onko se tarpeeksi tilava. Meidän väliaikaisessa kodissa on huimat 200m2 ja tulevasta kodista tulee kaksion verran pienempi. Haluaisin ajatella, että nykyisessä vanhassa tehtaassa neliöt eivät ole kovin tehokkaita ja täten voitamme sillä tulevan talon pohjassa. Mutta kyllä se mietityttää, valtaisasti. Tontille ei kuitenkaan mahdu isompaa ja on siihen toinenkin syy..

Tilan ahtauden lisäksi olemme miettineet melko paljon jo vuoden päivät rahaa. Rakentaessa tonnit viuhtovat sinne tänne ja kun urakoitsija sanoo, että ”Ei se paljoa ole” – joudun aina tarkistamaan mitä on ”paljon”? Meidän budjetissa on asioita joissa 100 euroa tuntuu suurelta summalta ja sitten käymme keskusteluita ”Pari tonnia nyt on aika pieni summa tossa kokonaisuudessa”.

Priorisoidessa tuntuu, ettei mistään haluaisin luopua. Olemme päätymässä kompromissiin muun muassa kodinhoitohuoneessa ja kompromissit tuntuvat pahalta. Haluamme rakentaa kestävän, ekologisen talon – mutta budjetti tuntuu olevan erimieltä. Laatu, kotimaisuus ja eko maksaa. Maksaa niin käsittämättömän paljon, että ilman kompromisseja lapsenlapsetkin maksaisivat velkojamme.

Budjetti siis rajaa vaihtoehtoja ja kun vaihtoehtoja on triljoonia, se omalta osaltaan helpottaa päätöksen tekoa. Jos minulla olisi rajaton budjetti, talo ei olisi koskaan valmis. En voisi mitenkään päättää mitä haluan, etenkin kun tyylini on toisaalta moderni, toisaalta kotoisa, toisaalta kreisi ja toisaalta hyvin simppeli.

Pintamateriaalien suhteen valintoja on tehty ja selvän vision haastajana ovat tähän mennessä olleet laatat. Ajatus hulluttelusta haihtui, kun pelkään kyllästymistä ja koen mahdollisen kyllästymisen olevan kovinkin epäekologista. Olen viettänyt laattojen parissa melkoisen monta tuntia, edelleen epäillen muutamia valintoja. Kokonaisuus alkaa kuitenkin hahmottua ja tänään kohotimme viinilasit pankkilainan kunniaksi. Projekti pääsee pian käyntiin oikein kunnolla ja meillä on jännäkakat housussa.

]]>

13

Pyöräilin pitkin Kööpenhaminan kujia toista kertaa elämässäni. Kaupunki on kaunis, kulturelli ja ajan hermoilla oleva kokonaisuus, jossa pyörät ovat the thing. Mutta niin on käsillä tekeminenkin.

Hankin matkalta käsintehtyjä keramiikkakuppeja, teekannun, maljakon ja ihanan seinäryijyn pienistä putiikeista liki keskustaa. Sain niin monta utelua Instagramin puolella näistä puodeista, jotta päädyin kirjaamaan ne tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Mainintana myös muutama muu vinkki tulevia reissujanne varten.

Yōnobi / itsyonobi.com /
Useita eri keramiikkataiteilijoita, suurin osa ulkomaalaisia. Puoti järjestää myös keramiikkakursseja. Mieleen jäi pikkiriikkinen ovi, jonka lukko teki sisäänpääsyyn haastetta ja erittäin ihana asiakaspalvelu.

Vanishing Point / vanishing-point.dk /
Tanskalaista, luonnon materiaaleja, villapaitoja, printtejä, taidetta, koruja. Seinäryijymme löytyi täältä.

MK Studio / mk-ceramics.com /
Työtila ja myymälä samassa, myynnissä vain omaa tuotantoa. Muutama erilainen astiamalli ja niistä kovin paljon eri lasituksia ja värimassoja. Liikkeessä iski valinnan vaikeus ja nappasin mukaani lopulta vain yhden kupin.

Tina Marie Cph
Sisäpihalla ja oven yläpuolella luki Viktoria Ceramic Studio Cph. Ihastelin muutamaa vaasia, mutta hinnat olivat melko korkeat. Tämä on visiittinä kuitenkin aivan must, jos olet keramiikan perään ja etenkin jos lompakkosi on paksu.

Näiden lisäksi vierailimme toki Illums Bolighusissa, josta nappasin Ferm Livingin tuotteita ja HAY House nyt on tietenkin listalla, kun Tanskaan menee. Ytimessä suosittelen kulkemaan myös Kompagnistræde kadun, jolla ainakin kolme keramiikkaa myyvää puotia ja useita söpöltä vaikuttavia ravintoloita terasseineen.

Ravintoloista mainittakoon mielettömän hyviä aasialaisia ruokia tarjoillut Sidecar. Söin siellä elämäni ensimmäisen bao:n ja rakastuin välittömästi. En voi ymmärtää, miten olen onnistunut elämään ilman baoja. Mietin öisin ainoastaan sitä, että minun pitää löytää bao-taikinan resepti ja opetella tekemään niitä itse. Sidecar jäi makujen puolesta mieleeni loistavana ravintolana.

Aasialaisen lisäksi söimme italialaista. Italia on lempilapsemme – ruoan, juoman ja matkailun suhteen. Nautimme Scarpetta ravintolassa 5 ruokalajin menun ja se tuntui paranevan askel askeleelta. Minä, joka en yleensä välitä äyriäisistä – söin edeltävänä päivänä Sidecarissa friteerattuja ravunpyrstöjä majoneesilla kuin hullu ja sen jälkeen Scarpetassa elämäni parhaan risoton ala sini- ja kampasimpukat. Persiljalla maustettu risotto räjäytti makunystyräni, mutta oli myös niin syvän vihreän värinen, että ihastelin sitä alkuun silmilläni pitkään.

Meatpacking District on alueena hupaisa, kesällä etenkin. Söimme siellä Motherissa ja Hija De Sanzesissa. Jälkimmäinen on Netflixissäkin maailman parhaaksi taco-paikaksi tituleerattu. Meidän tacot jäähtyivät viileässä ilmassa, sisäpaikkoja kun ei riittänyt minikokoisessa ravintolassa. Kesällä ehdoton vierailun kohde, terdellä on tilaa – jos on! Hija on hyvin suosittu.

Koska meillä oli neljästä päivästä kahtena pyörät alla, ehdimme koluta kaupungin läpikotaisin. Kävimme kaikkialla ja vahingossa ajauduimme useille nähtävyyksille. En voi alleviivata kylliksi pyörien helppoutta kaupungilla. Kaikkialla ei ole omaa pyöräkaistaa, mutta autot ovat tottuneet pyöräilijöihin ja liikenteen seassakin ajaminen on mukavaa. Pyöräilyn miinuspuolena mainittakoon vauhti. Me ajettiin todella kovaa, koska paikallisten vauhti tarttuu. Sen vuoksi hujautimme ohi monesta mielenkiintoisesta kohteesta malttamattomina ja kerran suunnitellusta risteyksestä ohi kolmen risteyksen verran.. Pyörien kanssa ei tarvitse aikatauluja ja niillä pääsee helposti kokemaan vanhan kaupungin ulkopuolella olevat kiinnostavat kaupunginosat, kuten Nørrebron.

Tivoliin astelin ensimmäistä kertaa ja houkuttelin (pakotin) Kain 1914 valmistuneeseen vuoristorataan kanssani. Kyyti muistutti taas siitä kuinka on hyvä käydä huvipuistolaitteissa näin vanhana vähintään kerran vuodessa. Se pistää sopivasti kropan sekaisin ja hysteerisestä naurustani ei meinannut tulla loppua.
Tivolin alue on aivan mieletön. Sisäänpääsymaksu peritään ja yksittäiset liput maksavat mammonaa (rannekkeet suhteessa paljon edullisempia), mutta alue itsessään on todella kaunis ja mikäli sinne menee; kannattaa suunnitella ruokailu johonkin alueen useista ravintoloista.

Kauppahallia ei myöskään saa jättää kokematta. Siellä pääsee jotenkin vauhdikkaasti tanskalaisen hyggeilyn syliin. Hallissa vaikutti olevan enemmän paikallisia kuin turisteja.

Matkamme jälkeen minulle tuli vahva tunne, että Kööpenhamina on nyt koettu ja nähty. Toisaalta taas edellisestä vierailustani oli 7 vuotta ja nyt oli kylällä taas ihan toinen meininki. Ehkä rikon tulevaisuudessakin vielä uudelleen matkustusfilosofiaani ”aina uuteen kohteeseen”..

]]>

6

Mitä tulee eläinten tarvikkeiden valitsemiseen, en halua romua. Vaadin arjessa itselleni kestävyyttä, puhtaita materiaaleja ja kauneutta. Simo ei ansaitse yhtään vähempää. Olen ihminen, joka ei kestä rumia asioita ympärillään – Simon tarvikkeiden piti sopia meidän kotiin ja niiden piti sen lisäksi olla laadukkaita. Pienen tutkimisen jälkeen Suomesta löytyi kuin löytyikin brändi, joka kestää katsetta ja sai minut huokailemaan onnesta. Kind For Dogs yhdistää luonnonmateriaalit tyylikkääseen, pohjoismaiseen tyyliin. Olin myyty. Meille valikoitui monista ihanista vaihtoehdoista (niin ajatelkaa, monia ihania vaihtoehtoja) villainen Nokoset-peti. Simon nenukki on ahdas ja täten herra kuorsaa öisin. Minä nukun kuin tukki, mutta Kai on ottanut käyttöönsä korvatulpat. Totesimme empiirisen tutkimuksen jälkeen, että Simoliino kuorsaa kun on huonossa asennossa. Hänen ensipetinsä on reunallinen versio ja Simo toki sijoittaa yöllä useasti kaulansa reunalle, hankaloittaen näin hengittämistään. Onneksi emme olleet löytäneet Kind For Dogsia ennen koiran saapumista, koska olisin tietysti tilannut reunallisen söpön pesän pennulle. Nyt me päädyimme tasaiseen tyynyyn, jolla Simpukan nukkuma-asento lieventää kuorsaamisen mahdollisuutta. S-kokoinen peti tulee riittämään hänelle aikuisenakin ja tavallaan tuo on hauska senkin vuoksi, että siinä voi röhnöttää rennosti puolet ruumiista lattialla. Simpura kuopsuttaa ja möyrii petiä usein. Sen sisällä on pallokuitua ja höyheniä, joten sen saakin möyhittyä kuohkeaksi uudelleen ja uudelleen. Villa materiaalina puolestaan pitää huolen siitä, että talvella ei palele ja kesällä on viileää. Pedissä on irroitettava päällinen ja vaaleanharmaa kangas tulee varmasti kaipaamaan villa-pesua kerran jos toisenkin. Parasta siis Simolle – myös ruokailussa. Pallero syö kupin tyhjäksi noin kolmessa sekunnissa. Oikeasti. Täten ruokailuun sopi erittäin hyvin painavat keraamiset Ole Hyvä -kulhot, jotka pysyy eittämättä paikallaan! Meille tuli M-koko ja se on Simon kokoiselle koiralle passeli. Kupit könöttävät melkein aina esillä, joten oli heti selvää, että niiden on oltava kauniit. Periaatteessa ihmisille valmistettavat kulhot kävisivät tähän tarkoitukseen, mutta syöminen on niin riehakasta, että nautimme kuppien raskaammasta olomuodosta. Ne pysyvät siinä, missä niiden on tarkoituskin olla. Entäs lenkille sitten? Kasviparkittua nahkaa, konjakin värissä tietenkin. Tyylistä ei tingitä! Eikä laadusta tässäkään tapauksessa. Lenkille mennään tällä hetkellä parin kolmen tunnin välein, eli aika monta kertaa päivässä. Toivottavasti jossain vaiheessa elämää lenkkejä on kolme vuorokaudessa, mutta silti se tekee monta ulkoilua viikossa. Kyllähän nyt välineiden pitää olla ihanat ja toimivat. Juu, valjaat voi jossain kohti tulla kysymykseen, mutta nyt mennään pannalla. Laatu voi maksaa hieman enemmän kuin romu, mutta kestävyys on omalla tasollaan. Eikä pidä unohtaa sitä tyyliä. En löytänyt kivijaloista, enkä nettikaupoista mitään näin kaunista koirille. Tässäkin asiassa pidän myös siitä, että työ ja matskut on pitkälti suomalaista ja Suomesta. Muuallakin osataan, mutta jos voi tukea suomalaisia yrityksiä – tähtään aina siihen. Mitäs Simo on mieltä näistä mamman valinnoista? Arvostaa, tietenkin. Hahah! Kind For Dogsilta puuttuu valikoimistaan vielä kakkapussin pitelijä, se löytyi Italiasta, nahkaisena. Kuten sanoin, Simolle vain parasta.  ]]> 5

Rakastan tavata ihmisiä, jutella heidän työstään ja kertoa heidän tarinan kuvin ja sanoin teille. Toivottavasti te olette tästä yhtä innoissanne – koska haluan tehdä tätä koko ajan enemmän ja enemmän. Siksi nimeän taiteeseen liittyvät henkilökuvat jatkossa samalla tittelillä ”Muovaavat muotoilijat”. Vaikka toinen tuntee itsensä taiteilijaksi, toinen muotoilijaksi, toinen tekijäksi, he kaikki muovaavat muotoja tavalla tai toisella. Minulle saa vinkata taiteilijoista, joiden tarinan haluaisitte kuulla! Nyt tutustutaan muotoilijaan, jonka teos Henkipullo kosketti minua kovasti.  Katri-Maria Huhtakallio, 35, kertoo lasihytistä Suomenlinnassa ja minä mietin maisemaa Muumeissa, niin satumaiselta ja mystiseltä lasinpuhallus kuulostaa. Kuinka lasinpuhaltajasta tuli keramiikkataiteilija, entä kumpaa hän rakastaa enemmän? Helsinkiläinen Huhtakallio mietti lukion jälkeen mitä lähtisi opiskelemaan ja löysi pian Ikaalisten lasiopinnot. Katri-Maria hyppäsi tuntemattomaan ja kolme vuotta koulussa lasin parissa vei täysin mukanaan; materiaali tuntui mielenkiintoiselta. Hän rakastui lasiin ja päätyi koulun jälkeen yhden Suomen arvostetuimman lasinpuhaltajan, Jaakko Liikasen assistentiksi Riihimäelle. Huhtakallio summaa työpaikan olleen upea mahdollisuus, mutta vuoden jälkeen hän väsyi pitkään työmatkaan ja hieman työhönkin. He toteuttivat isojen asiakkaiden tuotteita, joten työstä puuttui oma luominen. ”Tunsin olevani tuossa vaiheessa hieman hukassa. Olin uppoutunut koulussa opintoihin täysin, enkä ollut aivan varma mitä haluaisin tehdä työkseni. En ollut valmis asettumaan paikoilleni.” Katri-Maria summaa.     Vuoden ajan hän opiskeli tekstiilialaa, mutta haki samalla silloisen Taikin keramiikka- ja lasitaiteen linjalle. ”Vaikka minusta ei tullut pukuompelijaa, se vaihe tuntui kohtalokkaalta. Vuoden ajalta minulle jäi hyvin tärkeitä ystäviä, jotka ovat elämässäni edelleen. Opin myös kaavoittamaan, mistä on ollut myöhemmin hyötyä myös veistosprojekteissa.” Taikissa Huhtakallio ajatteli jatkavansa rakkaan lasin parissa, mutta löysi yllättäen yhteyden keramiikkaan. Polttavalla lasilla on oma tahto, nyt hän survoi kädet saveen ja pystyi tuntemaan materiaalin sormissaan. Pikkuhiljaa myös taide alkoi tunkeutua Huhtakallion reviirille. Hän etsi omaa tyyliään ja huomasi maisteria tehdessään hakeutuvansa taiteen laitoksen kursseille, vaikka opiskeli muotoilua. ”Yliopisto-opintoni kestivät kymmenen vuotta ja minulle se oli paras tie. Sain välissä kylläkin kaksi lasta ja pidin taukoa opinnoista. Kymmenen vuoden aikana kypsyttelin ja kokeilin erilaista juttuja – etsin suuntaa, ja se tuotti tulosta.” Sitten veistoksia alkoi syntyä. Katri-Maria löysi aiheet, pinnat ja oman kädenjäljen. Epävarmuus väistyi, kun palaute oli positiivista ja tunne oikeasta tiestä vahvistui. Huhtakallio yhdistää töissään henkilökohtaisia kokemuksia kansanuskomuksiin ja tarinoihin, jotka häntä inspiroivat. Veistokset käsittelevät usein erilaisia tunteita ja pelkoja.     ”Tapani työskennellä on toisinaan jopa terapeuttista. Materiaalin luonne vaikuttaa teoksen muovautumiseen. Aloittaessani teoksella on lähtökohta ja voin nähdä sen kuvina mielessäni, mutta en juurikaan luonnostele etukäteen. Annan intuition ohjata työskentelyä.” Katri-Marian työt syntyvät tehdessä. ”Teen ja poistun. Palaan työn äärelle ja edistän sitä taas hieman. Jos liian kauan tuijottaa samaa teosta, sille sokeutuu. Siksi työstän usein vähintään kahta teosta samanaikaisesti, jotta toisen voi pitää välillä piilossa.” Kun kaikki menee putkeen, tunnelma on Huhtakallion mukaan mieletön. “Toki sekä keramiikka, että lasi voivat nostaa paljonkin verenpainetta.” Katri-Maria nauraa ja mainitsee, että lasi on selvästi haastavampi materiaali. ”Lasi voi pistää vastaan, sulaa liian nopeasti tai jäähtyä väärästä kohdasta. Virheitä on myös vaikea korjata jälkikäteen. Sen kanssa täytyy toimia nopeasti, kun taas keramiikka vaatii aikaa.” Hän tuntuu kuitenkin nauttivan haasteesta. “Materiaaleilla on erilainen luonne. Lasinpuhallus on kuin tanssia ja savityö meditaatiota.” Taiteellisen työnsä ohessa Huhtakallio työskentelee Annantalon taidekeskuksessa. Hän myös viihtyy jatkuvasti lasin parissa, vuokraamalla lasihyttiä kolmesta viiteen kuukauteen vuodessa ja unelmoi joskus omasta hytistä. “Siihen kuitenkin tarvitsisi hyvän porukan, koska on liian riskiä hankkia tilaa ja laitteita vain itselleen. En myöskään haluaisi sitoutua pelkästään yhteen materiaaliin – päinvastoin – haluaisin oppia vielä paljon uusiakin!” Toisinaan Katri-Maria miettii lasin ja keramiikan yhdistämistä mutta ei näe sitä välttämättömyytenä. Molemmat materiaalit tuntuvat omilta, eikä Huhtakallio osaa sanoa kumpi on rakkaampi. Eikä tarvitsekaan – olen varma, että jonain päivänä näen työn, jossa hän on yhdistänyt täydellisesti nämä kaksi rakasta materiaalia. Uusia innovaatioita odotellessa Katri-Marian teoksia voi ihastella ja hankkia Ornamon teosmyynnistä Kaapelilta 8.-17.3. Sekä Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamosta (Rikhardinkatu 3). Suomenlinnassa puhallettuja tuotteita myy tällä hetkellä Ruuk Store Kellokosken Ruukilla. Toukokuun 17. päivä Suomen käsityön museossa, Jyväskylässä aukeaa keramiikkataidetta esittelevä ryhmänäyttely, jossa myös Huhtakallio on teoksineen mukana. Katri-Marian löytää Instagramista @katrimariahuhtakallio ja kannattaa ottaa myös haltuun Ruuk Storen tili (@ruuk.store), siellä on muitakin mahtavia juttuja! KATRI-MARIAN PORTFOLIO  ]]> 3