Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Teen paljon hankintoja tulevaa taloa varten. Ehkä liikaakin, ottaen huomioon, että meidän nykyistä asuntoa ei ole edes myyty vielä ja tontti nököttää tyhjänä paikoillaan. Joidenkin tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tulevaisuutta. Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste on yksi niistä, vaikka se nyt etsiikin nykyisessä asunnossamme vielä sopivaa lokaatiota itselleen. 

Kierrätys on iskostettu ajatuksiini lapsuudesta asti ja suosittelen jokaiselle vanhemmalle ottavan lempeän, mutta määrätietoisen ohjeistuksen käytäntöön omien lastensa kanssa. Kun muistaa vanhempiensa ”Joka tippa maksaa!” huudahdukset vesihanan valuessa turhaan, kasvattaa huomaamatta omiakin lapsiaan kohti ekologista asumista.

 

Jääkaapin oven välissä ei mietitä mitä syödään, pyykinpesukone ei pyöri vajaana, ruokaa ei heitetä roskiin, banaaninkuoret menevät biojätteeseen ja niistä tulee lopulta multaa kasvimaalle. 

 

 

Olen kuitenkin syntinen ihminen. Pullojen, pahvin, papereiden, sekä biojätteen kierrätys on vähintä mitä ihminen voi tehdä ja sitä olen tehnytkin kaikki nämä vuodet asuessani lapsuudenkotini ulkopuolella. Mutta olenko heittänyt lasipurkkeja sekajätteeseen? Olenko tunkenut tölkit sinne perästä? Olen. Olenko yrittänyt kierrätää niitä? Olen. Toisinaan siinä onnistuen, mutta ärsyttävää se on ollut, koska tyhjille purkeille ja tölkeille ei ole paikkaa roskiskaapissani.

Nykyisessä taloyhtiössäni on lasin- ja metallinkierrätyslaatikot. On siis suurinta syntiä heittää purkit sekajätteeseen. Ecosmolin myötä syytä säilytystilan puutteesta ei enää ole. Yhtiöstämme kuitenkin puuttuu muovinkeräyslaatikko, mitä en voi käsittää. Yhtiömme on iso, liki 40 asuntoa. Miettikää mikä määrä muovia menee sekajätteeseen, koska en usko, että monikaan jaksaa niitä kuljettaa kauemmas erilliseen kierrätyspisteeseen. Sekajätelaari on syntinen, mutta oi voi niin helppo tapa päästä roskasta eroon.

 

Kaikista eniten tuskaa elämääni tuokin muovi.

 

Olen nauttinut tänä kesänä paljon pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja nektariineja. Aivan kaikki myydään muovilaatikoissa ja muovin kerääminen on vielä lapsen kengissä. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kauppojen pullojen palautuspisteisiin tuli tyhjien muovikassien keräyslaatikot. Atria vaihtoi jauhelihansa pakkausta jokin aika sitten. Periaatteessa tuote on litistetty kahden ohuen kannen väliin. Poissa on muovinen laatikko, joka vie tilaa sekajätteessäkin paljon enemmän ja paketti vie yli puolet vähemmän muovia. En ymmärrä, miten kaikki lihan ja einesten valmistajat eivät jo tee samoin. 

 

Muoviakin enemmän vihaan kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei yksilöllä ole väliä. Jos jollakin, niin yksilöllä on aina väliä. Sinun päätökset vaikuttavat yhteiseen pottiin. Jos mukiset muoviastian perään taloyhtiön kokouksessa, ennemmin tai myöhemmin se sinne saapuu. Jos heität biojätteen sekajätteeseen, ainakin tuplaat jätteesi määrän. Mieti montako muovipussillista roskaa se tekee vuodessa! Aivan turhaan!

 

Jätteiden kierrätys on jokaisen kansalaisen velvollisuus.

 

Haluaisin nähdä hyvin pian sen päivän, kun kestokassit ja -hedelmäpussit ovat pakollisia ja kaikki viinirypäleitä myöten myydään kasoissa tai 100% biohajoavissa paketeissa. Tämä nykyinen muovin kulutus ei vaan voi jatkua.  

Harri Koskinen teki hyvän työn ja suunnitteli Niimaarille ajattoman ja kauniin kierrätyslaatikon (muutamassa eri värissä). Nyt me, keiden roskistilat ei riitä ja kodin kauneus on tärkeä asia, voimme vihdoin kierrättää kunnolla tuskailematta. Niimaarin kalusteen mukaan kannattaa ostaa laatikkoon sopivat kassit, jotka ovat kosteutta hylkiviä ja tyylikkäitä kantaa roskiskatokseen (koska tämä on toki tärkeää meille esteetikoille).

Rakastuin myös heidän mielettömän kauniisiin kestopusseihin, jotka matkaavat nykyään kestokauppakassieni sisällä kauppaan ja täyttyvät ”muovittomilla” hedelmillä. Niimaar brändin konsepti on ”zero waste”. Haastava, ihailtava ja toivottavasti jonain päivänä mahdollinen piste. 

 

Kanttia minulta haetaan, kun lopulta jonain päivänä talomme on valmis.

 

Silloin kierrätyspisteet ovat aina toisaalla, mutta Ecosmol onneksi vetää hyvän määrän jätteitä, eikä pisteillä täten tarvitse joka viikko juosta. Ecosmol itsessään on ajaton ja toimii keittiössä jakkarana ja olohuoneessa apupöytänä. Mikä nerokas vempele! 

Löytyykö teiltä loistokkaita kierrätysvinkkejä tai -syntejä? Missä onnistuit ja missä on vielä parannettavaa?

 


 

NIIMAAR tarjoaa HEINÄKUUN ajan 40e alennuksen Ecosmol kalusteesta (koodilla NIIMAARFRIEND). Hiiop osoitteeseen niimaar.com ja nauttimaan kauniista kierrättämisestä. Koti, maapallo ja Kaisu kiittää.

 

4

Minulla on viha-rakkaussuhde keramiikkaan. Rakastan suomalaisten keramiikkataiteilijoiden tuotoksia ja keräilen niitä kotiini tämän tästä. Viime syksynä ja keväänä harrastin itse keramiikkaa, enkä kokenut olevani siinä kovinkaan hyvä. Kursseista jäi kuitenkin melko ihania kippoja ja kuppeja muistoksi. Ne ovat kotonamme käytössä, monet lähes päivittäin.

Olen maalannut spraylla tuotoksia, joissa lasitus on epäonnistunut. Antanut anteeksi viimeistelyn puuttumisen.

Päätin keväällä jo hyvissä ajoin, että en palaa kurssille tulevana syksynä. Olin tuumaillut, että talomme rakennus olisi vauhdissaan syksyllä ja minua hieman ahdisti harrastaminen kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Tuntui, että tarvitsin taukoa sitoutumisesta.

 

Huomaan kuitenkin jatkuvasti miettiväni, mitä tekisin savesta seuraavaksi.

 

Kenties joskus palaan vielä muotoilemaan möykkyjä ja ihmettelemään lasituksia. Siihen asti me kulutetaan näitä kuppeja puhki ja tietenkin hankitaan uusia oikeasti taitavien ihmisten tekemiä, viimeisteltyjä upeuksia.

Olen erittäin fiiliksissä siitä, että harrastin. Uskalsin kokeilla ja tiedän nyt jotain aiheesta, joka kiinnostaa kovin. Toisinaan halusin hankkia kotiin keramiikkauunin ja aloittaa kuppien hinkkaamisen tosissani. Kenties rakennutan pihallemme verstaan, kun lapset kasvavat isoiksi ja hukun vapaa-aikaan. Sitten voin ihmetellä lasitteiden kemiaa ja käyttää tuhottomasti aikaa viimeistelyyn. Haha, jälkimmäistä ei kyllä tule tapahtumaan. Yksinkertaisesti malttini ei riitä siihen.

4

Meidän koti tulee myyntiin! Tämä valoisa funkkistyylinen rivitalon pääty on palvellut meitä hyvin ja siitä on haikea luopua, mutta on aika mennä eteenpäin.

Olemme laittamassa myynti-ilmoituksen Oikotielle, mutta nyt vinkkaamme mökistämme eksklusiivisesti vain TEILLE. Tätä postausta saa oikein mieluusti jakaa ja vinkata ystäville jotka voisivat olla vailla uutta kotia, Järvenpäästä.

Ylänkötiellä sijaitseva koti on erittäin hyvien kulkuyhteyksien varrella, vieressä kulkeva Pohjoisväylä vie suoraan Lahden moottoritielle. Keskusta on reilun kilometrin päässä, koulut, päiväkodit, Citymarket ja upouusi sosiaali- ja terveyskeskus nurkan takana. Asunto on suositulla Kinnarin ja Pöytäalhon alueella. Junalle on reilun 10 minuutin kävelymatka. Juna vie Helsingin keskustaan kolmessakymmenessä minuutissa.

Asunto on valmistunut vuonna 1979 ja siinä on 102 neliötä. Eteinen, keittiö, wc ja olohuone sijaitsevat alakerrassa. Kylpyhuone, sauna, toinen wc, vaatehuone ja kolme makuuhuonetta yläkerrassa. Asunto on remontoitu kokonaan vuonna 2011, peruskorjaus on tehty vuonna 2013, eikä kiikarissa ole isoja remontteja. Asunnossa on iso lasitettu parveke ja hyvän kokoinen takapiha etelän suuntaan.

Kotimme pohja on toimiva ja olohuone sen verran iso, että siihen mahtuu toinen ruokapöytä keittiön lisäksi! Yläkerran makuuhuoneet ovat tilavia. Olohuoneessa on katossa koukut muksujen voimistelurenkaita tai keinua varten ja myyn mukana mieluusti olohuoneen sekä makuuhuoneen seinään kiinnitetyt kaapit.

Pohjakuvassa on yksi virhe: eteisen väliseinä on poistettu.

Myyntihinta on 243 000e. Hoitovastike on 306e/kk, rahoitusvastike 207e/kk, vesikustannukset 20e/henkilö/kk, Kaapeli-tv käyttömaksu 5,60/kk. Vastikkeeseen sisältyy kaukolämmitys sekä 10 megan valokuitukaapeli nettiyhteys. Mikäli haluat ostaa asunnon velattomana, rahoitusvastiketta on jäljellä 25 119,68e.

Lisätietoja ja lisäkuvia saa pyytämällä. Toivottavasti koti löytää uudet rakastavat omistajat.

40

     Veikeän ihana Senja nököttää Sisustus Hattaran takana. Hattara on sisustustuotteita myyvä puoti Nurmijärvellä. Olen onneissani, koska olen päässyt mukaan tähän kuvioon ja tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen yrityksen pyörteisiin isomminkin. Katsotaan kuinka meidän käy!

Hattara avaa pian verkkokaupan ja meikä on päässyt mukaan uudistamaan instafeediä ja ottamaan verkkokaupan kuvia. Parasta tässä prokkiksessa on tehdä töitä yhdessä. Pitkät päivät tuotteiden parissa ovat antoisia. Senjan kanssa meillä pelaa visiot ja kemiat yhteen.

Hattara on siitä kiva, että siellä ei ole mielestäni montaakaan turhaa tuotetta. Senjalla on erinomainen maku metsästää tuotteita jotka sopivat tämän päivän kotiin. Ja vaikka trendit muuttuu, tämän hetken muoti on melko ajatonta. Joukosta löytyy myös monen kukkarolle sopivaa materiaalia. Edukkaiden lasituotteiden lisäksi voit ostaa suomalaista keramiikkaa.

Hattaran valikoima on kasvava, joten kannattaa ottaa puoti haltuun jo nyt. Instagramin puolelta voi tilata tuotteita ja seurata verkkokaupan avautumista. @sisustushattara

11

Olen edelleenkin aivan kohtuuttoman huono keramiikassa. Heti alussa totesin, että minulla ei riitä kärsivällisyyttä tehdä sileitä ja symmetrisiä töitä. Olen hyväksynyt sen, mutta toisaalta minua ärsytti hyväksyä se. Haluaisin olla parempi, oppia enemmän ja tehdä upeampia juttuja.

Tunneilla kuitenkin turvaudun toistamaan samoja muotoja ja asioita, suurin osa töistä lentää roskiin lasituksen jälkeen ja koska prosessi sinne asti on pitkä, harrastus tuntuu toisinaan melko epäantoisalta. Silti tilaan ohjaajalta savikönttejä toistensa perään ja jo nyt tuumailen, että jos sitä vielä ensi syksynä sitten kuitenkin jatkaisi harrastusta.

Keramiikka vaatisi hieman enemmän suunnitelmallisuutta, tekoa tarpeeseen ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta hyväksymisen myötä päätin, että teen omaa jälkeä. Epätasaisuus olkoon tavaramerkkini. Korostakaamme sitä mitä ei voi piilottaa! Ehkä en edes haluaisi tehdä tasaisen tylsää laatua.

Näistä astioista meillä syödään. Pilkkusavi tulee ihanasti esiin valkoisen lasitteen jälkeen. Monimuotoiset muodot sopivat meille, uniikki sopii minulle. Ärsyttävä ja pirullisen ihana harrastus tullut valittua!

8

    

Laitoin postiin viime viikolla kaksi taulua ja keramiikkakurssi jatkui. Olen kovin iloinen tästä maailmasta johon olen ajautunut, se antaa kovin paljon. Neljä päivää sitten muotoilin savesta kippoja ja vateja. Kuuntelin kyllä mitä kurssitoverit juttelivat, mutta en paljon puhunut. Savi rauhoittaa ja tyhjentää pään ihanasti. Viime viikolla myös arkkitehtimme piirsi tulevasta varastotilasta vähän isomman, jotta saan sinne pienen maalausnurkan.

Jossain vaiheessa elämää luulin, että skräppäys ja neulominen ovat niitä oikeita käsitöitä, eikä minusta ole niihin. Askartelu, ompelu tai puikkojen kanssa huitominen ei ole minun juttuni. Ainakaan vielä. Kaikkia äsken mainittuja olen kyllä kokeillut useampiakin kertoja.

Keramiikka ja maalaaminen tuntuivat asioilta joihin tarvitsee koulutuksen. En hiffannut, että niitä voi harrastaa! Minun ei tarvitse päästä taideteolliseen ja lukea itselleni keraamikon titteliä, jos haluan tehdä muutamia kippoja kotiin. Minun ei tarvitse olla loistava, koulutettu piirtäjä, jotta voisin maalata. Se, että taulujani on haluttu ostaa, on mieletöntä!

Minulta on ostettu valmiita töitä ja tehty ihanasti tilauksia. Tilaustöissä saat halutessasi päättää värimaailman, muodon ja koon. Nyt on myös aikomus teettää töistä pieniä printtisarjoja Sisustus Hattaran valikoimaan. Taitelijan taitoni kehittyvät tehdessä ja Kai hankkikin minulle nettikurssin joululahjaksi. Pääsen sitä kautta kuulemaan kritiikkiä ja kehittämään erilaisia tekniikoita. Värisilmän koen omaavani. Uusimmissa töissä onkin jo villejä kokeiluja.

Mikäli tilaustyö kiinnostaa, huikkase vaikka Instan puolella! Instan puolella myös lykin myyntiin jo valmistuneita töitä.

 

 

11

Uudesta kodista on muutama 3D mallinnus ja koko homma on täysin alkutekijöissä, mutta jumalaisen kauniita (eli melko turhia) hankintoja olen kyllä jo tehnyt! Talon rakentanut ystäväni kylläkin totesi: ”Projektin jälkeen sulla ei ole rahaa ostaa mitään, eli anna mennä!”

Taikin myyjäiset on jokavuotinen must go. Ne järjestettiin tänä vuonna viimeistä kertaa koulun vanhoissa tiloissa Arabianrannassa ja jännitän jo nyt mikä on myyjäisten kohtalo ensi vuonna! Aalto yliopiston taideteollinen on siirtynyt jo tovi sitten Espooseen.

Juurikin siellä opiskelee toverini Piia Jalkanen, joka seisoo ystävänsä Liisa Vuorenpään kanssa näiden upeuksien takana. Sumusta Design on tehnyt koruja koivuvanerista ja keramiikasta, mutta nyt he onnistuivat nappaamaan minun huomioni täysin.  Ja sehän me on jo todettu, että kauniita (kotimaisia!) astioita ei voi olla liikaa. Eihän?

Nämä ihanan kirkkaan valkoiset tuotteet on valmistettu valkoposliinista ja oliviinihiekasta. Hiekka pitää lämpöä tai viileyttä sisällään paremmin kuin pelkkä posliini, vähän kuin termospullo. Hiekka varaa lämpöä tai kylmyyttä. Raakapolton jälkeen tuotteet lasitetaan ja poltetaan tavallisen uunin sijaan kaasu-uunissa, tämä tuo astioihin hieman sinertävän valkoisen sävyn ja lasitteiden värit tulevat paremmin esiin.

Tällä hetkellä Sumusta Designin tuotteita voi tilailla suoraan pimuilta tai odotella kevätmyyjäisiä. Yhteyden heihin saa Studio Sumusta Facebook-sivuilta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: studio.sumusta@gmail.com. Instagram @studiosumusta

Kauneuden lisäksi nämä astiat ovat osoittautuneet käytännöllisiksi ja kestävät hyvin astianpesukonetta. Sumusta on lupaillut uusia versioita; korvallista kuppia, matalampaa kannua.. Minä ja keittiöni jäämme innolla odottamaan mihin nämä muijat vielä kykenevät!

7

Sininen tuulahdus Lahdesta! Muoto2:sen kello on niitä tuotteita joka osui silmään ja tiesin heti, että tuo tulee meille. Kotini sisustaminen tuntuu toisinaan tuskaiselta, en oikein inspiroidu, olen menossa jo täysin uutta kohti. Olen nimittäin aloittamassa talonrakennus projektia.

Hiki tulee otsalle pelkästä ajatuksesta, mutta samaan aikaan iskee hirmuinen inspis ja sydäntä lämmittää. Projekti on siinä vaiheessa, että arkkitehdin kanssa on aloitettu suurpiirteinen suunnittelu. Pääsette ainakin täällä seuraamaan projektia ja kyllä, 4,5kk seurustelun jälkeen Kai on päättänyt olla HULLU ja lähtee mukaan rakennusprojektiin. Ihan perus huttua tuoreelle parille.

Talo häämöttää tulevaisuudessa, mutta kaukana siellä. Ehdimme majailla tässä asunnossa vielä tovin ja täällä on tietty viihdyttävä. Koti on paikka jossa olen viettänyt etenkin viimeisten vuosien aikana suurimman osan ajastani. Työskentelen ja nautiskelen saman katon alla (onneksi en sitäkään enää kauaa). Koti on tärkein paikka ja siellä on oltava paikka kaikelle. Kaiken on myös miellytettävä silmää, tai en nuku öitäni. Tällä hetkellä hankinnat ovat toki sellaisia, että ne sopivat tulevaankin kotiin. Nyt oli kellon kokoinen paikka seinällä ja keittiö sai seurakseen Muoto2:sen sinisen Kiekon kultaisilla viisareilla.  Mitäs pidätte?

Muoto2 brändin takana puuhaavat Kirsi Pasanen sekä Mikko Kentta, ja hyvin puuhaavatkin. Muoto2 on kovassa nosteessa oleva yritys ja heillä on hallussa Avainlippu sekä Design from Finland -merkit. Kotimainen yritys virtaviivaisella tyylillä, say no more. No sen vielä sanon, että Muoto2 tuottaa tuotteiden lisäksi myös yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia projektikalustuksia yrityksille ja yksityishenkilöille. Kenties valjastan Muoto2:sen taloprojektimme pariin muutenkin kuin kellon muodossa!

Kiekkoja löytyy useilta jälleenmyyjiltä ja muutamassa eri värissä, klikkaile lisätietoja Muoto2:sen nettisivuilta. 

Nyt myös koodilla ”Muutama hetki” -20% Suede Kiekko kelloista (sininen ja harmaa)!!!
Tilaa Muoto2:sen nettisivuilta ja kirjoita koodi ”lisätietoja” kohtaan. Tarjous on voimassa marraskuun 2017 loppuun asti.

10

Ikeasta tarttui mukaan laatikko, jonka oli tarkoitus tulla Aapon hyllyn päälle. Tuumailin laatikon sopivan väreiltään kuopukseni huoneeseen, mutta kotona se ei oikein istunutkaan siihen mihin olin sen ajatellut. 

Olen tilanteessa johon liittyy mahdollinen muutto tulevaisuudessa ja sisustan mielessäni jo sitä kohdetta. Täten meinasin luovuttaa ja todeta laatikon löytävän paikkansa seuraavasta kodista. Vaan aloinpa kuitenkin pyörittelemään tavaroita..

Aapolta on puuttunut yöpöytä jolle saisi mukavasti puhelimen yöksi latautumaan. Pian edessäni oli vanha Ikean klassikko-laatikosto, jonka olen aikoinaan maalannut, ja sen päällä uusi laatikko. Ne olivat täysin samankokoiset! Kiinnitin tyypit toisiinsa tehokkaalla teipillä (DIY pisteitä ropisee, not.) ja asettelin tornin sängyn viereen. Viritys tuntui tuovan puuttuvan elementin ja kokoavan huoneen yhteen!

Kissa toki tiputti lampun ja siitä hajosi timantin muotoinen lasi, nykyinen paloi seuraavalla viikolla loppuun. Ehkä siinä joku päivä vielä on toimiva lamppu. Mutta puhelin nököttää yönsä yöpöydällä ja muutama kirjakin on nyt esillä hyllyssä.

Ja se tulevaisuuden kotiprojekti?! Siitä lisää myöhemmin!

Ps. Joka kerta kun kysyn Aapolta olisiko jotain leluja joista hän haluaisin luopua ja laittaa kirpputorille, hän tuo eteeni nuo sängyllä olevat pehmolelut. Omasta mielestäni ihanimmat pehmolelut ikinä ovat Aapon mielestä turhia, eikä hän leiki niillä. Noh, onneksi hän on hyväksynyt sen, että ne toimivat koristeena. #mutsisisustaa

5