Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

  Saija Halko astui työväenopiston keramiikkakurssille ja rakastui – saveen. Ajantaju hävisi ja materiaali vei mukanaan. Halko pääsi opiskelemaan Aalto yliopistoon ja alkoi keskittymään täysillä keramiikkaan ja luottamaan omaan vaistoon. Syntyi kädenjälki, joka on täydellinen, pehmeä ja kaunis. Nämä samat elementit huokuvat vaatimattomasta Saijasta, joka ei taida itse edes hiffata kuinka upeita luomuksia hänen sirot sormet valmistavat. Niin upeita, että Saijan astioita löytyy muun muassa Kansallismuseosta ja huippusuositusta Grön-ravintolasta. Saija toteuttaa unelmaansa ja työskentelee alalla, jolla itsensä elättäminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Aallossa Saijalla on maisterin rippeet jäljellä. Hän oli viimeisten onnekkaiden opiskelijoiden joukossa, jotka pääsivät keramiikan ja lasitaiteen linjalle. Nykyään linja on lakkautettu ja useat keraamikot harmittelevat asiaa. ”Taiteilijat ymmärtävät, että työllistyminen alalta on haastavaa, mutta linjalla oli hyvin pitkä ja arvokas historia. Nyt tieto ei enää vaihda samalla tavalla omistajaa.” Halko summaa. Ajoitus oli kohdallaan, mutta harmonisten astioiden muotoiluun tarvitaan muutakin. Tietoa, taitoa ja esteettistä silmää. Mutta mikä niistä Saijan astioista tekee niin kevyitä ja sileitä, ne ovat kuin suoraan tehtaalta! Vähänkin keramiikan kanssa työskennelleet sen tietävät heti: kipsimuotit. ”Muoteilla saa toistettua samaa muotoa useita kertoja. Valuissa näkyy keveys ja skarppius. Dreijaaminen vaatisi isommissa tuotannoissa aivan hirmuisesti työtä.” Hirmuisesti työtä on älyttömän paljon, koska kipsimuoteillakin tekeminen on melko köykäistä. Keramiikka on laji, jossa maltti on valttia ja oikeastaan ainoa vaihtoehto. Mikäli Saija haluaa tehdä tilaajalle 50 kulhoa, hän valmistaa 3-5 muottia ja yhdestä muotista tulee päivän aikana 3-4 kulhoa. Sen jälkeen ne kuivuvat ja menevät polttoon. Mikäli tuotteeseen tulee lasite, on vielä dipattava tuotteet lasitteeseen yksittäin ja poltettava uudelleen. Halkon teokset ovat eittämättä upeita, mutta keraamikkona työskentely vaatii muutakin – muun muassa tuuria ja markkinointia. Ura urkeni kun helsinkiläisen Lokal-liikkeen Katja Hagelstam otti Saijan teoksia myyntiin ja sitä reittiä tuotteet levisivät kuvauslainojen kautta lehtiin ja ihmisten tietoisuuteen. Aistin Saijasta, että hän ei kuitenkaan jää tuleen makaamaan. Tilaustyöt ovat toki keramiikkataiteilijalle upeita mahdollisuuksia ja mahdollistavat työn tekemisen, mutta Halko haluaisi tehdä myös taiteellisia projekteja – jotain muuta kuin käyttöesineitä. ”Olisi ihanaa suunnitella ilman rajoitteita. Astioita suunnitellessa on aina mietittävä esineen kestävyyttä ja toimivuutta. Haluaisin herkutella materiaaleilla ja muodoilla oikein kunnolla.” Toivon todella, että printtejäkin suunnitellut taiteilija heittää kunnolla vapaalle ja antaa muotojen vain tulla. Niitä luomuksia löytyy varmasti tulevaisuudelta minun olohuoneen hyllyltä. Sitä ennen tuotteita voi löytää kevään myötä Saijan sivuilta SAIJAHALKO.COM  ]]>

6

Viime keskiviikkona hyvästelimme kotimme ja vaikka sinne ei ole ollut yhtään ikävä, vasta nyt alan hiffata tämän kreisin loftin olevan nykyinen kotimme. Kuvissa en vielä antanut laajan kokonaisuuden näkyä, koska koti muovautuu edelleen. Kaikki on periaatteessa paikoillaan, mutta jo näidenkin kuvien jälkeen (jotka otin eilen) ovat asetelmat muuttuneet ja muutama huonekalukin tullut lisää.. Eniten riesana on vanhan tehtaan kaiku ja sitä kautta se, että tänne ei minun varastostani tunnu löytyvän tarpeeksi isoja mattoja. Painoin viime viikolla kolme ympäripyöreää päivää ja lauantaina järjestin vuoroon tavaroita ja vuoroon syntymäpäiviä kuopukselle. Synttärit oli sovittu ennen tietoa muutosta ja koska kohta 8-vuotiaan mielestä oli huono idea siirtää kemuja parilla viikolla, painoin viimeisillä voimilla juhlatkin muuton yhteyteen. Kenties juuri alun sekopäisyyden vuoksi, olen vasta nyt asettumassa tänne. Meillä on puolet enemmän tilaa kuin edellisessä, eli 200 neliötä. Se on melko mojova määrä neljälle hengelle ja tuntuukin, että täällä on saanut kävellä kantapäät kipeiksi. Etenkin siinä vaiheessa, kun kamat etsiytyivät paikoilleen. Kyseessä on siis asunto, jossa meidän on tarkoitus asua väliaikaisesti ja pikkuhiljaa olisi suunnitelmissa aloittaa talon rakentaminen. Tai se prosessi, ei me rakentaa osata. Useat ovat jo heittäneet, että kuinka te tästä muka mihinkään lähdette.. Toisaalta vuokralla asuminen ja tämä miljöö viehättää kovasti, mutta talo on vanha ja vaikka tilaa onkin, asunto on joiltain osin kovin epäkäytännöllinen. Olemme edelleen rakastuneita meidän piirrettyyn taloon ja mielikuvaan siitä, että lapset saavat kasvaa läheistensä lähellä. Siis samalla tontilla ja heidän isänsäkin on saman kadun varrella. Nyt olemme aivan väärässä suunnassa heihin nähden. Myöskään kerrostalo-elämä ei elä haaveissani, vaan kokonaan oma tönö – omine sääntöineen. Nyt on kuitenkin aika hengittää ja rauhoittua loppuvuoteen. Oman asunnon myyminen ja muutto toi mukanaan stressiä ja järjettömän pitkiä päiviä. Vielä en siis koe hinkua soitella pankkiin ja rakennusvirastoon. Annan päälle nyt aikaa tyhjentyä. Tähän kotiin palailen blogin puolella varmasti monta kertaa. Emme joutuneet ahtautumaan pieneen kaksioon ja täten täytyy kyllä revitellä tätä lukaalia jatkossakin. Nautitaan niin kauan kuin tätä onnea kestää!    ]]>

13

Kun asunto meni kaupaksi pääsin vihdoin, puolen vuoden odottamisen jälkeen, tarttumaan tavaroihin. Kävin kaikki kaapit läpi ja keräsin kirppiskamoja Ikea-kasseihin portaiden alle. Tämä jo klassikoksi muodostunut systeemi sai minut huomaamaan, että joka kerta tavaraa on vähemmän, mutta tavaraa kuitenkin on liiaksi. En osta enää niin paljon heräteostoksia, enkä osta tunnesyistä. Olen innokas pakettien palauttaja, joten jos tilaan Weekdaylta vaatteita, mikään ei estä minua lähettämästä kaikkia takaisin, mikäli ne eivät ole päälläni sitä mitä kelasin. Muinoin kävin paljon Helsingin liikkeissä shoppailemassa ja silloin vaatteita tarttui mukaan usein juuri tunnesyistä. Shoppasin jotakin tyhjiötä varten. Ostin myös koska pystyin. Lapsena sain 100mk Helsinki-päivää varten, kun toiset saivat 300mk merkkihuppareita. Selkeä tunnelukko-kuvio, I know. Olemme nyt kantaneet tavaroita uuteen kotiin, sellaisia joita emme täällä vanhassa kodissa tarvitse ennen lopullista muuttoa (eli noin 2 viikon aikana). En tiedä johtuiko se siitä, että raijaamme niitä neljänteen kerrokseen ilman hissiä, vai pelkästä häpeästä, mutta syyllisyys nosti päätään. Meillä on edelleen liikaa tavaraa. Minua ahdistaa oikeastaan se, että meillä on liikaa tavaraa jota käytetään vain satunnaisesti. Lahjapapereita, spraymaaleja, juhlarekvisiittaa, lautasia ja kahvikuppeja kemuja varten, sekä vaatteita. Epätoivoisesti ennen tavaroiden kantamista uuteen kotiin, yritin etsiä kirpputorille tavaraa. En vain löytänyt mitään. En löytänyt mitään tarpeetonta. Kuitenkin sitä ennen olin löytänyt paljonkin tarpeetonta tavaraa, jotka edellisellä kirppiskerralla koin tarpeellisiksi. Minulla ei ole useinkaan tavaroihin tunnesidettä, pystyn luopumaan helposti. Mutta kun mietin tarpeellisuutta, se tuntuu sitouttavan. Vaikka tarve olisi kerran vuodessa tai ”joskus, jonain päivänä”. Olen katsellut muutosta inspiroituneena Netflixistä Consumed-sarjaa. Siinä personal organizer (haaveammattini) tarttuu perheiden kaaokseen ja he joutuvat luopumaan 75% tavaroistaan. Nyt kun olemme olleet vajaan viikon verran vähemmällä tavaramäärällä kotona, olen inspiroitunut! Päätin vielä kertaalleen uudessa kodissa purkaa tavarat tarkalla silmällä. Toivon, että uskallan päästää irti vielä muutamista jutuista. Sitten taas on hyväksyttävä se, että esimerkiksi hyviä maalauspapereita ei kannata myydä, eikä heittää roskiin, ei vain kannata ostaa enää yhtään lisää. Se onkin se juju. Luovu ja jos näet, että tavara on tarpeellinen, käytä sitä, kuluta se loppuun, äläkä osta lisää tilalle, ennen kuin uusi tarve on käsillä. Toki olen tänään, juhliin valmistautuessani kaivannut jo huulipunaa ja korviksia. On asioita ja tavaroita joita käyttää vain toisinaan ja on varmasti ihan ok niitä omistaa. Kuvittelen olevani minimalisti, mutta kyllä minä rakastan kauniita astioita, lakanoita, pyyhkeitä, vilttejä, tyynyjä ja tauluja niin paljon, että olen kaukana siitä. Tällä hetkellä meidän kaapit ovat melkein tyhjiä. Varasto on käyty läpi, kaikki matot on tampattu, rullattu ja teipattu. Tavaraa ja kantamista on hirmuisesti edelleen, mutta hengitän melko kevyesti. Koti ei ole koti ilman omia tavaroita. Haluan kuitenkin jatkossa miettiä vielä tarkemmin mitkä niistä haluan pitää elämässämme. Ps. Kipputori ViaDia Järvenpäässä myy meidän ylimääräisiä tavaroita pöydissä 3 ja 4, vielä perjantaihin 23.11 asti. Huomisesta alkaen, olisi tarkoitus myydä loput -50% hintaan. Käy kurkkimassa jos meidän ylimääräinen on teidän aarre.]]>

7

Eilen illalla ovestamme asteli sisään kolme ihmistä kera rullamitan. He mittailivat seiniä, kyselivät kysymyksiä valokuidusta, keittiön kaapeista ja ostivat ohimennen lampun katosta. Tämä koti on nyt heidän. Allekirjoitin eilen kauppakirjat, rahat vaihtoivat omistajaa ja uusien asukkaiden poistuttua, poksautimme shamppanjan auki. Skoolattiin juhlajuomat lasten kanssa ja olo oli hyvin sekava. Yhtäaikaa itketti ja innostutti. Nämä seinät ovat nähneet ja kokeneet paljon. Ne näkivät onnelliset ydinperheen, sen rauhallisen mutta väistämättömän kaatumisen, säätöä, tuntemattomia miehiä, miehiä jotka viipyivät. Monen monta krapulaa, monen monta nousua. Itkua, naurua, riehumista. Suurta onnea ja suurta surua. Ero, mummoni kuolema, juhlapyhien yksinäisyys, ystävien kokoontumiset, synttärijuhlia, viiniä, juustoja, lohturuokaa, lukuisia tv-sarjoja ja Tinder-deittejä. Nämä seinät näkivät myös minun ja Kain ensimmäiset treffit ja lopulta Kain muuton saman katon alle. Vaikka asunto on vain asunto, tässä kodissa olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. 27-vuotiaana jäin tähän yksin ja asuin itsekseni ensimmäistä kertaa koskaan. Muistan sen kuin eilisen. Kaadoin syksyllä 2013 lasillisen viiniä, skoolasin yksin keittiössä uudelle alulle ja opettelulle, kera kyyneleiden. Näiden 7 asutun vuoden aikana olen kasvanut ja oppinut valtavasti, elämästä ja ja itsestäni. Rintaa vihlaisee, kun kuvittelen sulkevani tyhjän asunnon oven viimeisen kerran. Eilen olo oli sekavaa skumppaäistä suttua, mutta kun tuo edellä mainittu hetki on kohdilla, uskon vahvasti, että haikeus ja pelko ovat vahvimmillaan ja itkua on odotettavissa. Samaan aikaan kuitenkin olen valmis ottamaan seuraavan askeleen. Kai hipsutteli elämääni 1,5v sitten ja en edes muista missä vaiheessa meidän tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat olla melko selkeitä. Asunto oli myynnissä puoli vuotta ja lopulta vaihdoimme Blokista Bo LKV:hen ja välittäjämme Mia Lehtonen myi tämän ensimmäisessä näytössä. Suunnitelma on kuitenkin pysynyt samana epätoivosta huolimatta ja tänään toivottavasti allekirjoitamme vuokrasopimuksen tulevaan kotiimme. Tarjouksen hyväksymisestä on reilut kaksi viikkoa ja sen aikana olen käynyt ihan kaikki kaapit läpi. Viikon verran alakerta oli täynnä kirpputori-kasseja ja maanantaina sain vihdoin vietyä tavarat Järvenpään ViaDia-torille (pöydät 3 ja 4, jos kiinnostaa!). Ylimääräiset tavarat majailevat siellä nyt pari viikkoa ja niiden aikana on pakattava mukaan lähteviä tavaroita. Meidän on oltava ulkona täältä 30.marraskuuta mennessä. Lopulta kaikki kävi kovin nopeasti, melkein niin nopeasti että ei ehdi perässä pysyä. Minulle tämä tahti kuitenkin sopii. Ehdollisen tarjouksen aiheuttama välitila ja kauppakirjojen allekirjoittamisen odottaminen olivat kaameaa tuskaa. Kun kaikki on melkein varmaa, mutta jotain voi silti vielä tapahtua. Nyt voin siis hengittää ja olo onkin suht raukea. Tulevaisuus on se mikä pelottaa. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti tartumme talo-projektiin, vai viihdymmekö liiankin hyvin vuokralla. Nyt on kuitenkin aika ottaa ensimmäinen askel ja viettää tuleva joulu uudessa kodissa. Etenkin kun meinasi useassa vaiheessa usko loppua, tämä on – uskomatonta.    ]]>

25

Teen paljon hankintoja tulevaa taloa varten. Ehkä liikaakin, ottaen huomioon, että meidän nykyistä asuntoa ei ole edes myyty vielä ja tontti nököttää tyhjänä paikoillaan. Joidenkin tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tulevaisuutta. Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste on yksi niistä, vaikka se nyt etsiikin nykyisessä asunnossamme vielä sopivaa lokaatiota itselleen. 

Kierrätys on iskostettu ajatuksiini lapsuudesta asti ja suosittelen jokaiselle vanhemmalle ottavan lempeän, mutta määrätietoisen ohjeistuksen käytäntöön omien lastensa kanssa. Kun muistaa vanhempiensa ”Joka tippa maksaa!” huudahdukset vesihanan valuessa turhaan, kasvattaa huomaamatta omiakin lapsiaan kohti ekologista asumista.

 

Jääkaapin oven välissä ei mietitä mitä syödään, pyykinpesukone ei pyöri vajaana, ruokaa ei heitetä roskiin, banaaninkuoret menevät biojätteeseen ja niistä tulee lopulta multaa kasvimaalle. 

 

 

Olen kuitenkin syntinen ihminen. Pullojen, pahvin, papereiden, sekä biojätteen kierrätys on vähintä mitä ihminen voi tehdä ja sitä olen tehnytkin kaikki nämä vuodet asuessani lapsuudenkotini ulkopuolella. Mutta olenko heittänyt lasipurkkeja sekajätteeseen? Olenko tunkenut tölkit sinne perästä? Olen. Olenko yrittänyt kierrätää niitä? Olen. Toisinaan siinä onnistuen, mutta ärsyttävää se on ollut, koska tyhjille purkeille ja tölkeille ei ole paikkaa roskiskaapissani.

Nykyisessä taloyhtiössäni on lasin- ja metallinkierrätyslaatikot. On siis suurinta syntiä heittää purkit sekajätteeseen. Ecosmolin myötä syytä säilytystilan puutteesta ei enää ole. Yhtiöstämme kuitenkin puuttuu muovinkeräyslaatikko, mitä en voi käsittää. Yhtiömme on iso, liki 40 asuntoa. Miettikää mikä määrä muovia menee sekajätteeseen, koska en usko, että monikaan jaksaa niitä kuljettaa kauemmas erilliseen kierrätyspisteeseen. Sekajätelaari on syntinen, mutta oi voi niin helppo tapa päästä roskasta eroon.

 

Kaikista eniten tuskaa elämääni tuokin muovi.

 

Olen nauttinut tänä kesänä paljon pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja nektariineja. Aivan kaikki myydään muovilaatikoissa ja muovin kerääminen on vielä lapsen kengissä. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kauppojen pullojen palautuspisteisiin tuli tyhjien muovikassien keräyslaatikot. Atria vaihtoi jauhelihansa pakkausta jokin aika sitten. Periaatteessa tuote on litistetty kahden ohuen kannen väliin. Poissa on muovinen laatikko, joka vie tilaa sekajätteessäkin paljon enemmän ja paketti vie yli puolet vähemmän muovia. En ymmärrä, miten kaikki lihan ja einesten valmistajat eivät jo tee samoin. 

 

Muoviakin enemmän vihaan kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei yksilöllä ole väliä. Jos jollakin, niin yksilöllä on aina väliä. Sinun päätökset vaikuttavat yhteiseen pottiin. Jos mukiset muoviastian perään taloyhtiön kokouksessa, ennemmin tai myöhemmin se sinne saapuu. Jos heität biojätteen sekajätteeseen, ainakin tuplaat jätteesi määrän. Mieti montako muovipussillista roskaa se tekee vuodessa! Aivan turhaan!

 

Jätteiden kierrätys on jokaisen kansalaisen velvollisuus.

 

Haluaisin nähdä hyvin pian sen päivän, kun kestokassit ja -hedelmäpussit ovat pakollisia ja kaikki viinirypäleitä myöten myydään kasoissa tai 100% biohajoavissa paketeissa. Tämä nykyinen muovin kulutus ei vaan voi jatkua.  

Harri Koskinen teki hyvän työn ja suunnitteli Niimaarille ajattoman ja kauniin kierrätyslaatikon (muutamassa eri värissä). Nyt me, keiden roskistilat ei riitä ja kodin kauneus on tärkeä asia, voimme vihdoin kierrättää kunnolla tuskailematta. Niimaarin kalusteen mukaan kannattaa ostaa laatikkoon sopivat kassit, jotka ovat kosteutta hylkiviä ja tyylikkäitä kantaa roskiskatokseen (koska tämä on toki tärkeää meille esteetikoille).

Rakastuin myös heidän mielettömän kauniisiin kestopusseihin, jotka matkaavat nykyään kestokauppakassieni sisällä kauppaan ja täyttyvät ”muovittomilla” hedelmillä. Niimaar brändin konsepti on ”zero waste”. Haastava, ihailtava ja toivottavasti jonain päivänä mahdollinen piste. 

 

Kanttia minulta haetaan, kun lopulta jonain päivänä talomme on valmis.

 

Silloin kierrätyspisteet ovat aina toisaalla, mutta Ecosmol onneksi vetää hyvän määrän jätteitä, eikä pisteillä täten tarvitse joka viikko juosta. Ecosmol itsessään on ajaton ja toimii keittiössä jakkarana ja olohuoneessa apupöytänä. Mikä nerokas vempele! 

Löytyykö teiltä loistokkaita kierrätysvinkkejä tai -syntejä? Missä onnistuit ja missä on vielä parannettavaa?

 


 

NIIMAAR tarjoaa HEINÄKUUN ajan 40e alennuksen Ecosmol kalusteesta (koodilla NIIMAARFRIEND). Hiiop osoitteeseen niimaar.com ja nauttimaan kauniista kierrättämisestä. Koti, maapallo ja Kaisu kiittää.

 

4

Minulla on viha-rakkaussuhde keramiikkaan. Rakastan suomalaisten keramiikkataiteilijoiden tuotoksia ja keräilen niitä kotiini tämän tästä. Viime syksynä ja keväänä harrastin itse keramiikkaa, enkä kokenut olevani siinä kovinkaan hyvä. Kursseista jäi kuitenkin melko ihania kippoja ja kuppeja muistoksi. Ne ovat kotonamme käytössä, monet lähes päivittäin.

Olen maalannut spraylla tuotoksia, joissa lasitus on epäonnistunut. Antanut anteeksi viimeistelyn puuttumisen.

Päätin keväällä jo hyvissä ajoin, että en palaa kurssille tulevana syksynä. Olin tuumaillut, että talomme rakennus olisi vauhdissaan syksyllä ja minua hieman ahdisti harrastaminen kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Tuntui, että tarvitsin taukoa sitoutumisesta.

 

Huomaan kuitenkin jatkuvasti miettiväni, mitä tekisin savesta seuraavaksi.

 

Kenties joskus palaan vielä muotoilemaan möykkyjä ja ihmettelemään lasituksia. Siihen asti me kulutetaan näitä kuppeja puhki ja tietenkin hankitaan uusia oikeasti taitavien ihmisten tekemiä, viimeisteltyjä upeuksia.

Olen erittäin fiiliksissä siitä, että harrastin. Uskalsin kokeilla ja tiedän nyt jotain aiheesta, joka kiinnostaa kovin. Toisinaan halusin hankkia kotiin keramiikkauunin ja aloittaa kuppien hinkkaamisen tosissani. Kenties rakennutan pihallemme verstaan, kun lapset kasvavat isoiksi ja hukun vapaa-aikaan. Sitten voin ihmetellä lasitteiden kemiaa ja käyttää tuhottomasti aikaa viimeistelyyn. Haha, jälkimmäistä ei kyllä tule tapahtumaan. Yksinkertaisesti malttini ei riitä siihen.

4

Meidän koti tulee myyntiin! Tämä valoisa funkkistyylinen rivitalon pääty on palvellut meitä hyvin ja siitä on haikea luopua, mutta on aika mennä eteenpäin.

Olemme laittamassa myynti-ilmoituksen Oikotielle, mutta nyt vinkkaamme mökistämme eksklusiivisesti vain TEILLE. Tätä postausta saa oikein mieluusti jakaa ja vinkata ystäville jotka voisivat olla vailla uutta kotia, Järvenpäästä.

Ylänkötiellä sijaitseva koti on erittäin hyvien kulkuyhteyksien varrella, vieressä kulkeva Pohjoisväylä vie suoraan Lahden moottoritielle. Keskusta on reilun kilometrin päässä, koulut, päiväkodit, Citymarket ja upouusi sosiaali- ja terveyskeskus nurkan takana. Asunto on suositulla Kinnarin ja Pöytäalhon alueella. Junalle on reilun 10 minuutin kävelymatka. Juna vie Helsingin keskustaan kolmessakymmenessä minuutissa.

Asunto on valmistunut vuonna 1979 ja siinä on 102 neliötä. Eteinen, keittiö, wc ja olohuone sijaitsevat alakerrassa. Kylpyhuone, sauna, toinen wc, vaatehuone ja kolme makuuhuonetta yläkerrassa. Asunto on remontoitu kokonaan vuonna 2011, peruskorjaus on tehty vuonna 2013, eikä kiikarissa ole isoja remontteja. Asunnossa on iso lasitettu parveke ja hyvän kokoinen takapiha etelän suuntaan.

Kotimme pohja on toimiva ja olohuone sen verran iso, että siihen mahtuu toinen ruokapöytä keittiön lisäksi! Yläkerran makuuhuoneet ovat tilavia. Olohuoneessa on katossa koukut muksujen voimistelurenkaita tai keinua varten ja myyn mukana mieluusti olohuoneen sekä makuuhuoneen seinään kiinnitetyt kaapit.

Pohjakuvassa on yksi virhe: eteisen väliseinä on poistettu.

Myyntihinta on 243 000e. Hoitovastike on 306e/kk, rahoitusvastike 207e/kk, vesikustannukset 20e/henkilö/kk, Kaapeli-tv käyttömaksu 5,60/kk. Vastikkeeseen sisältyy kaukolämmitys sekä 10 megan valokuitukaapeli nettiyhteys. Mikäli haluat ostaa asunnon velattomana, rahoitusvastiketta on jäljellä 25 119,68e.

Lisätietoja ja lisäkuvia saa pyytämällä. Toivottavasti koti löytää uudet rakastavat omistajat.

40

     Veikeän ihana Senja nököttää Sisustus Hattaran takana. Hattara on sisustustuotteita myyvä puoti Nurmijärvellä. Olen onneissani, koska olen päässyt mukaan tähän kuvioon ja tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen yrityksen pyörteisiin isomminkin. Katsotaan kuinka meidän käy!

Hattara avaa pian verkkokaupan ja meikä on päässyt mukaan uudistamaan instafeediä ja ottamaan verkkokaupan kuvia. Parasta tässä prokkiksessa on tehdä töitä yhdessä. Pitkät päivät tuotteiden parissa ovat antoisia. Senjan kanssa meillä pelaa visiot ja kemiat yhteen.

Hattara on siitä kiva, että siellä ei ole mielestäni montaakaan turhaa tuotetta. Senjalla on erinomainen maku metsästää tuotteita jotka sopivat tämän päivän kotiin. Ja vaikka trendit muuttuu, tämän hetken muoti on melko ajatonta. Joukosta löytyy myös monen kukkarolle sopivaa materiaalia. Edukkaiden lasituotteiden lisäksi voit ostaa suomalaista keramiikkaa.

Hattaran valikoima on kasvava, joten kannattaa ottaa puoti haltuun jo nyt. Instagramin puolelta voi tilata tuotteita ja seurata verkkokaupan avautumista. @sisustushattara

11

Olen edelleenkin aivan kohtuuttoman huono keramiikassa. Heti alussa totesin, että minulla ei riitä kärsivällisyyttä tehdä sileitä ja symmetrisiä töitä. Olen hyväksynyt sen, mutta toisaalta minua ärsytti hyväksyä se. Haluaisin olla parempi, oppia enemmän ja tehdä upeampia juttuja.

Tunneilla kuitenkin turvaudun toistamaan samoja muotoja ja asioita, suurin osa töistä lentää roskiin lasituksen jälkeen ja koska prosessi sinne asti on pitkä, harrastus tuntuu toisinaan melko epäantoisalta. Silti tilaan ohjaajalta savikönttejä toistensa perään ja jo nyt tuumailen, että jos sitä vielä ensi syksynä sitten kuitenkin jatkaisi harrastusta.

Keramiikka vaatisi hieman enemmän suunnitelmallisuutta, tekoa tarpeeseen ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta hyväksymisen myötä päätin, että teen omaa jälkeä. Epätasaisuus olkoon tavaramerkkini. Korostakaamme sitä mitä ei voi piilottaa! Ehkä en edes haluaisi tehdä tasaisen tylsää laatua.

Näistä astioista meillä syödään. Pilkkusavi tulee ihanasti esiin valkoisen lasitteen jälkeen. Monimuotoiset muodot sopivat meille, uniikki sopii minulle. Ärsyttävä ja pirullisen ihana harrastus tullut valittua!

8