Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikoinaan kadotin kaikki eksäni kukkaset, koska jukkapalmut ja anopinkielet eivät vain sopineet sisustukseen. Viherkasvit olivat todella epä-trendikkäitä. Sitten tuli päivä jolloin painiskelin String-hyllyni sisällön kanssa ja tajusin, että se kaipaa kukkasta. Kotiini saapui kultaköynnös, ensimmäinen viherkasvini vuosikausiin. Se kruunasi hyllyn ja nököttää edelleen samalla paikalla, hengissä!

Kotini on nyttemmin täyttynyt kasveista ja viherkasvit, sekä etenkin kaktukset ovat trendikkäämpiä kuin koskaan. Asunnostani löytyy myös kliivia, jolla on erityinen merkitys minulle. Otin sen mukaani mummoni talosta hänen kuolemansa jälkeen. En ole uskaltanut siirtää sitä mummon  saviruukku/kuparikippo -yhdistelmästä, koska kyseenalaistan viherpeukaloni jatkuvasti ja tämän kliivian kohdalla koen erityistä painetta pitää se hengissä.. Olisi varmasti ollut mielenterveydelle järkevämpää anastaa muistoksi joku posliinikannu kuin elävä kasvi.

Kasvien kauneus on päivän selvää, ruukkujen ei. Vihaan eniten tilannetta jossa tulet kotiin ruukun kanssa ja kasvi ei oman muovisen ruukkunsa kanssa mahdukaan kippoon. Oikeanlaisen ruukun etsiminen on raastavaa puuhaa. Pitäisi olla oikea muoto, väri ja koko. Eikä sitä oikein viitsi lähteä kaupoille kukka kainalossa. Kaupat ovat täynnä todella rumia ruukkuja ja jopa saviruukuista tietyt ovat rumia. Oikeastaan en ole tyytyväinen yhteenkään ruukkuun tällä hetkellä. Kukkaset eivät myöskään pidä jatkuvasta siirtelystä, eikä varastotilaani mahdu enää yhtäkään epä-kelvollista ruukkua. Viherkasvini siis etsivät edelleen pysyvää ruukkua ja paikkaa, vaihtelen viikoittain kasvien lokaatioita.

Käyn harvakseltaan kurkkimassa Järvenpään Kukkatalolla viherkasvien valikoimaa ja täytyy sanoa, että se on viimeisen parin vuoden aikana kasvanut ja muuttunut. Kukkatalo elelee trendin harjalla ja upeat pylvästyräkkinikin (kutsun kyllä kotona niitä kaktuksiksi) ovat heiltä. Nyt taloni on niin täynnä kasveja, että joudun odottamaan seuraavan kuolemaa, jotta uskaltaudun astumaan sisään Kukkataloon. Tai noh, itseasiassa tuossa olis yksi ruukku tyhjänä..

3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Minulle tuli valtaisa tarve omistaa kylpytakki. Olen yli vuosikymmenen ollut sitä mieltä, että se on turhake, mutta nyt yllättäen keksin sille käyttöä ja kovassa käytössä se on ollutkin.

Lapuan Kankurit valmistaa melkeinpä liian upeita tuotteita. Niillä haluaisi somistaa koko kotinsa. Niiden upeus piilee väreissä, puhtaissa materiaaleissa ja tyylissä. Keittiössäni roikkuu uunin kahvassa pellavainen pyyhe, kylpyhuoneessa Terva-sarjan pyyhkeet ja kylpytakki, olohuoneen sohvalla lepäilee kaksikin erilaista vilttiä. Kankureiden nettikaupassa iskee valinnan vaikeus ja kun astelee sisään esimerkiksi Helsingissä Katariinankadun liikkeeseen, haluaisi mukaansa kantaa kolme erilaista kylpytakkia.

Vanhana frotee pyyhkeiden kuluttajana pellava ja tencel -matskut vaativat totuttelua, mutta niissä piilee eräs mahtava ominaisuus laadun lisäksi: ne kuivuvat nopeasti. Ne ovat kevyitä materiaaleja, hengittäviä, eikä koskaan tule sellaista oloa, että kosteus muhii pyyhkeessä.

Pellava-kylpytakit ovat todella ohuita, Terva sarjan takki on hitusen paksumpi, joten viileässä asunnossani se on minulle parempi vaihtoehto. Kun taas paksut frotee-takit olisivat aivan liian lämpimiä. Peseydyn lähes poikkeuksetta illalla ja mikäli se tapahtuu juuri ennen nukkumaanmenoa, kylpytakki on erittäin mieluisa toveri tyypille joka ei käytä yöpukua. Mysteerinä on vielä se, että kuinka pitkä mahtaa olla kylpytakkini pesuväli. Olen aktiivinen pyyhkeiden pesijä, mutta luulen, että kylpytakkini ei likaannu ihan samaan tahtiin. Mielenkiintoisia aikoja siis elelemme.

Tuumailen täällä pesuvälin lisäksi myös sitä, että minkä värisen villahuovan hankin ja niitä upeita pellavapyyhkeitä on saatava lisää.. Hurraa kotimaisuus, laatu ja kauneus!

9

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Eero Saarisen Womb Chair tuli aikoinaan hankittua mustana. Eksäni tuumaili, että kyllästymme muuten. En vaan tullut ajatelleeksi silloin, että mustassa ei juurikaan näy varjot ja täten kauniin tuolin upeat muodot eivät nousseet esiin. Haavelin vuosia uudelleen päällystämisestä ja lopulta verhoomo Vanhan Viehätys tarttui nojatuoliini.

Verhoomon sydän on Virve Taljavirta. Minulla oli visio värimaailmasta ja hinku tehdä tuoli kahdesta väristä. Löysimme kankaat ja pohdimme laitetaanko irtotyynyt vaaleanpunaisella ja runko harmaalla.. Mutta kyllästynkö tyynyjen väriin.. Virve lohdutti, että ne on toki helppo päällystää uudelleen. En kuitenkaan pitänyt yhdistelmästä, tuumailin tyynyille muutamaa kangasta erilaisella tekstuurilla, sekä harmaan eri sävyjä.. Laittaisinko koko tuolin sittenkin samalla värillä.. Sitten Virvellä välähti, mitä jos tehdäänkin selkämys toisella kankaalla. Se oli siinä.

Olen niin fiiliksissä joka päivä tuosta söpöstä upeudesta, jonka muodot tulevat nyt täysin eri tavalla esiin. Jopa krominen jalka korostuu ihanasti! Tuoli on kaunis edestä ja takaa, se pitäisikin sijoittaa keskelle huonetta. Tulevaisuudessa se toivottavasti pääsee paraatipaikalle, nyt tyydyn siihen, että vaaleanpunainen kurkkaa ihanasti.

Verhoomo Vanhan viehätys löytyy Järvenpäästä ja en voi liian montaa kertaa muistuttaa, että me ollaan vain 30 minuutin päässä Helsingistä. Älkää heittäkö hyviä runkoja pois vaan päällystäkää ne uudelleen, kyllästyessä kannattaa tehdä samoin.

13

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen virallisesti aikuinen, olen vihdoin ostanut taidetta. Kotini seiniä on koristanut lasten taiteilut ja edukkaat grafiikkaprintit, molemmat ihania ja upeita kylläkin. Mutta nyt olen vihdoin hankkinut ensimmäisen taideteokseni, Lauri Ahtisen.

Kuvasin Laurin kodin Avotakkaan viime syksynä ja ihastuin hänen kättensä jälkeen kun selailin kotona makoilevia töitä. Olin kylläkin tavannut Laurin jo aiemmin lasten vaatemerkki Vimman palaverissa, hän on suunnitellut Vimmalle printtejä. Ahtinen on myös mies Homepäiväkirjan takana, monitaituri siis. Instagrammissa (@lauriahtinen) jatkoin ihastelua ja lopulta päätin repäistä. Laurin tyyli on niin minua ja kun näin tauluni ensimmäistä kertaa Instassa, rakastuin heti.

Nyt kotonani komeilee työ josta tulen iloiseksi joka kerta kun silmäni siihen osuvat. Jo vuosien ajan olen ostanut sieltä täältä taidetta, rakastan sitä ja se tulee lopulta täyttämään kotini!

________

Laurin töihin voi tutustua: lauriahtinen.com
Laajempaan valikoimaan pääsee käsiksi kun ottaa suoraan yhteyttä itse herra Ahtiseen.

7

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuosi sitten kotiimme saapui koukut kattoon ja voimistelurenkaat, jotka olivat valtaisa hitti! Aluksi Aapo ei saanut jalkoja pidettyä ylhäällä ja muutaman viikon roikkumisen jälkeen kintut pysyivät ylhäällä vaivattomasti. Muutaman kuukauden päästä kirppu leijaili kuin liaanista toiseen, polvet rinnassa, yhdellä kädellä killuen! Leevi puolestaan urheilullisena lihaskimppuna keinui renkaissa ties miten päin.

Kun lapset kiipesivät jakkaran kautta istumaan renkaisiin, aloin pohtia, että myös keinu olisi kiva. Googlettelin, huutelin tuttaville DIY-keinuista ja huomasin palaavani uudelleen ja uudelleen Lillagungan tuotteiden pariin. Olemme kuukauden verran nyt nauttineet vauhdin hurmasta keinuen. Kuten monet lukijani tietävät, pidän yksinkertaisesta muotoilusta, esteettisesti kauniista tuotteista. Kotimainen design on suuri plussa. Lillagunga vastasi tarpeisiini.

Yritän välttää turhaa tavaraa, joten keinun piti sulautua asuntoomme. Mintun väriset narut houkuttivat kovasti, mutta mustat sointuvat mahtavasti portaisiimme. Joskus yksinkertainen tyyli saattaa olla tylsää, mutta kun keinu roikkuu jo kulkuväylällämme, sen ei tarvitse herättää sen enempää huomiota.

Keinun avulla Aapo on päässyt harjoittamaan uusia juttuja, vauhdin ottaminen ja tasapainoilu keinun päällä seisten harjaannuttaa taas uusia lihaksia ja itse tasapainoelintä. Aapo pukee lintu-asun ylleen, käy vatsalleen makaamaan levyn päälle ja leikkii lentävänsä. Nykyään keinulla myös kieputetaan ympäri edes takaisin, tämä oli omaa lempipuuhaani lapsena.

Renkaat ja keinu ovat vieneet lapsia pois näyttöpäätteiden luota, lisänneet liikunnallisuutta kotona ja niissä on muodostunut viiden vuoden ikäeron omaaville veljeksille, useita uusia yhteisiä leikkejä. Yksi asia meillä on kiellettyä.. Leevi istui eräänä iltana keinussa iPad käsissään ja pyöri ympyrää. Siinä vaiheessa mamma sanoi: yksi asia kerrallaan, kiitos.

Lillagunga valmistaa nykyään myös voimistelurenkaita joissa aikuinenkin voi venytellä. Lillagungan ihania tuotteita löytyy täältä!

6

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Pro-jectin vinyylisoitin on ollut haaveenani monta vuotta. Yhtälailla haaveenani on tukea kivijalkapuoteja, aina kun mahdollista. Isot nettikaupat ja ketjuliikkeet saattavat joskus tarjota tuotteen halvemmalla, mutta useasti eivät. Joka tapauksessa jos hintalapussa on korkeampi hinta, saattaa kyse olla muutamasta eurosta. Kivijalkapuodeissa on lähestulkoon aina loistava, yksilöllinen palvelu ja lämmin tunnelma. Kiersin viime syksynä Helsingin puoteja työni puolesta ja tunnelman lisäksi kaupasta lähtee ulos monta tarinaa rikkaampana! Loppujen lopuksi pikkuiset puodit antavat enemmän kuin ottavat ja heidän tukeminen on tärkeää.

Vinyylisoitin mielessäni päädyin klassikon pariin: minua palveli Kruunuradio, jolla on myös nykyään paljon vaadittu nettikauppaKyselin ja he vastasivat, vaihdoimme monen monta sähköpostiviestiä ja lopulta löysimme minulle sopivan tuotteen. Olin varmasti sarjassamme ”hankala asiakas”, koska en tiennyt vinyylisoittimista mitään. Kaavailin yhdessä vaiheessa myös kunnollisten kuulokkeiden hankkimista työhuoneelle, mutta ne jäivät vielä hankkimatta. Tommi (kyllä, saat puhua oikean ihmisen, etkä asiakaspalvelun kanssa) jaksoi reippaasti vatvomiseni loppuun asti!

Eksäni vei mukanaan vinyylisoittimen, jonka olin ostanut hänelle lahjaksi. Siitä asti olen kaavaillut sen hankkimista. Viivyttelin hankintaa koska tarinaan liittyi outo ajatus parisuhteesta. Haaveilin aurinkoisesta sunnuntaiaamusta, jolloin laitan vinyylin soimaan, otan kupin teetä käteeni, toiseen lehden ja asetun mieheni kainaloon. Sitä odotin. Kunnes tajusin, että minä rakastan musiikkia ja sen kuunteleminen tuntuu aivan yhtä upealta, olin sitten yksin tai kaksin.

Minulla oli selkeä suunnitelma. Aion hankkia vinyylinä levyt joita rakastan kokonaisuudessaan. Kuuntelen hyvin paljon nykyään vain yksittäisiä kappaleita ja ne aion edelleen kuunnella Spotifyn puolelta, mutta ne helmet! Ne täydelliset albumit joihin palaan uudelleen ja uudelleen. Ne joiden kanssa pakahdun onnesta ja itken haikeudesta.

Vinyylit kestävät aikaa paremmin kuin cd:t, vinyylien kuoret ovat taidetta ja levyjä arvostaa aivan spesiaalilla tavalla. Isossa kiekossa piilee suuri herkkyys ja kun neula osuu levyyn, rahinaa ei voita mikään. Äänentoistoa en kommentoi, emmä hei mikään musanörtti ole! Mutta jos olisin, kertoisin teille, että ääntä ei ole pakattu ja siksi se on täydellistä. Täydellisen palvelun kautta löysin täydellisen vinyylisoittimen ja varmasti kotvasen päästä myös täydelliset kuulokkeet. Panostakaa laatuun, tällöin ei tarvitse panostaa kuin kerran.

Viime lauantaina vinyylin rahistessa kävelin teekupin kanssa sohvalle, kun Aino Vennan ääni tulvi kaiuttimista, en tarvinnut miestä, enkä edes lehteä. Suljin silmäni ja hymyilin.

KRUUNURADIO
Liisankatu 3, Helsinki
kruunuradio.fi

11

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Keski-ikäinen Artek habitus sai väistyä, Lundian lamppu siirtyi varastoon. Tilalle tuli pikkuruinen, herkkä, ei ehkä niin keski-ikäinen valaisin. Yöpöytänä toimii edelleen jakkara, haaveena olisi HAY:n messinkinen Slit-pöytä.

Kodissani on se ongelma, että yläkerta jää varjoon koska vietän siellä niin vähän aikaa nykyään. Parisuhteessa makuuhuone oli usein piilopaikkani, kun halusin rauhassa kirjoittaa päiväkirjaa, tai itkeä salaa loistokkaan tv-draaman äärellä. Haluaisin tehdä hankintoja myös yläkertaan, mutta tuntuisi tyhmältä piilottaa Slit katseilta. Haluan hullaantua uudesta huonekalusta useita kertoja päivässä. Makuuhuoneeseeni kävelen kerran päivässä. SE EI RIITÄ! Slit tarvitsisi ihannointia joka välissä!

Kenties joskus Slit matkaa kotiini, tai joku muu upeus. Uni tulee ilmankin ja klassinen jakkara toimii öisin lampun, vesilasin, puhelimen ja silmälasien alustana aivan passelisti!

5

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seinä on maalattu, mutta kaikista ihanin juttu päivitetyssä makuuhuoneessa on Minni Havaksen Marble viltti. Saan siitä kiksit joka kerta kun kurkkaan makkariin. Meillä oli kuvauslainassa Havaksen upeita vilttejä, joihin tykästyin valtavasti. Mutta kun kurkkasin Minnin nettisivuille tiesin heti, että Marble on MINUN!

Se on niin kaunis, että tekisi mieli sijoittaa se lastenhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön ja vessaan! Haluan kietoutua siihen ympäri vuorokauden ja kävellä se päällä viemään roskia, sekä suunnata palaveriin. Hehe. Mutta makuuhuoneeni kaipasi päiväpeiton kaltaista tekstiiliä ja Havaksen taidonnäyte ajaa sen asian tällä hetkellä.

Harmaasta seinästäkin tuli täydellinen. Yöpöytänä on edelleen jakkara, mutta sen päälle eksyi vanha Lundian lamppu. Se oli pölyttynyt varastossa puolisen vuotta ja olin jo myymässä sitä. Olen vitsaillut makuuhuoneen olevan nyt liian keski-ikäinen. Projekti on siis kesken ja se muovautuu pikkuhiljaa, lamppu poistunee ensimmäisenä. Painan pääni tyynyyni makuuhuoneen osalta kuitenkin tällä hetkellä melko onnellisena.

8

image

 

Puoli vuotta olen miettinyt makuuhuoneen seinän maalaamista. Musta on toiminut hyvin ja ollut erinomainen kuvaustausta aina silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa etenimme asteelle, josta ei ollut paluuta. En pitänyt siitä enää yhtään ja koko seinä tuntui idiootilta ja ahdistavalta.

Eilen vihdoin kävin valitsemassa vaalean harmaan maalin. Mietin pitkään tummaa vihreää, jossa on hitunen sinistä. Sitten mietin tumman harmaata, vanhaa roosaa.. Mielettömiä värejä on miljoonia. Liikkeessä graniitin harmaaksi nimetty maali vaikutti sopivan kevyeltä, kotona lätkää katsoessani tuumailin, että eroaako se edes valkoisesta mitenkään.. Nähtäväksi jää. Sain eilen levitettyä pohjalle valkoisen maalin ja tänään sutaisen hitusen harmautta pintaan.

Tarkoituksena on maalata tämän viikon aikana samaan syssyyn myös Leevin sinertävä seinä piiloon. Toivottavasti sävystä nyt erottaa hieman väriä, ettei mene koko prokkis ihan hukkaan.. Sitten täytynee käydä ostamassa astetta harmaampi puteli ja tarttua telaan uudelleen.

Raikkautta tästä muutoksesta tulee kuitenkin molempien huoneeseen, se on varma. Ja sitä on kaivattu. Nyt on meneillään kotona muutoksen tuulet. Hirmusti tekisi mieli tehdä ja toteuttaa ideoita!

10