Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

image

 

Puoli vuotta olen miettinyt makuuhuoneen seinän maalaamista. Musta on toiminut hyvin ja ollut erinomainen kuvaustausta aina silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa etenimme asteelle, josta ei ollut paluuta. En pitänyt siitä enää yhtään ja koko seinä tuntui idiootilta ja ahdistavalta.

Eilen vihdoin kävin valitsemassa vaalean harmaan maalin. Mietin pitkään tummaa vihreää, jossa on hitunen sinistä. Sitten mietin tumman harmaata, vanhaa roosaa.. Mielettömiä värejä on miljoonia. Liikkeessä graniitin harmaaksi nimetty maali vaikutti sopivan kevyeltä, kotona lätkää katsoessani tuumailin, että eroaako se edes valkoisesta mitenkään.. Nähtäväksi jää. Sain eilen levitettyä pohjalle valkoisen maalin ja tänään sutaisen hitusen harmautta pintaan.

Tarkoituksena on maalata tämän viikon aikana samaan syssyyn myös Leevin sinertävä seinä piiloon. Toivottavasti sävystä nyt erottaa hieman väriä, ettei mene koko prokkis ihan hukkaan.. Sitten täytynee käydä ostamassa astetta harmaampi puteli ja tarttua telaan uudelleen.

Raikkautta tästä muutoksesta tulee kuitenkin molempien huoneeseen, se on varma. Ja sitä on kaivattu. Nyt on meneillään kotona muutoksen tuulet. Hirmusti tekisi mieli tehdä ja toteuttaa ideoita!

10

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ystäväni Riikka muutti ja vierailin hänen luonaan viime viikonloppuna. Rakastuin. Riikkaan taas hitusen enemmän, mutta myös tuohon 1800-luvun tönöön keskellä harjua. Sain täydellistä sielunhoitoa. Erittäin hulvattoman ja supersosiaalisen illan Hämeenlinnan yössä, sekä ulkoilua ja lumienkeleitä Perttulan pelloilla.

Viiniä, mieletön asunto, villasukat, mieletön emäntä, wokkia, mieletön miljöö. Ei sitä muuta ihminen tarvitse.

Riikan Hunajaista -blogia voi seurata täällä.

9

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen aina rakastanut ikoneita. Vaikka en ole ollenkaan uskonnollinen ihminen, liikutun kastejuhlassa ja kirkossa. En usko, mutta aistin tunnelman.

Useamman vuoden ajan olen haaveillut omasta ikonista, mutta miettinyt, että olisiko hieman outoa asettaa ikoni hyllylle vain sen kauneuden vuoksi. Uutena vuotena Tallinnassa päätin, että ei ole. Arvostan ikonin tunnelmaa ja sen kauneutta, nyt se koristaa olohuoneeni hyllyä.

5

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Chef´s table -dokumenttisarjaa katsoessani oivalsin jotain. Koko ajan ei tarvitse ylittää itseään. Koko ajan ei tarvitse tuntea paineita töistä ja suorittamisesta. Joskus menee pitkään ennen kuin pääsee takaisin satulaan ja muutenkin pitää seurata intuitiota. Voi olla, että joskus kohtaan päivän, jolloin en enää halua olla valokuvaaja. Joskus saatan haluta tehdä jotain muuta. Epäilen kuitenkin vahvasti, että sitä ennen ehtii tulla päivä jolloin on vain pakko keksiä jotain muuta.

Olen kokenut valtavaa painetta töistä viimeiset kuukaudet. Töitä oli loppuvuodesta oikein mukavasti ja jotenkin tuntuu, että tänäkin vuonna niitä vielä ehtii tulla riittämiin.. Mutta minä tein loppuvuodesta vain välttämättömimmät työt ja olin vahvasti päättänyt, että vuoden alusta tartun härkää sarvista ja alan taas puskemaan keskeneräisiä projekteja eteenpäin. Olen kokenut viimeiset kuukaudet valtavasti huonoa omaatuntoa siitä, etten puske koko ajan täysillä. Etten jaksa iltaisin tehdä blogia tai taustatyötä seuraavaan projektiin. Etten joka päivä tee ekstraa konttorilla, vaan lähden kotiin kun pakolliset työt on tehty. Olen haukkunut itseäni laiskaksi ja vätykseksi, vaikka meinasin palaa elokuussa loppuun ja olin silmin nähden väsynyt kun sain ison kirjaprojektin valmiiksi.

Yrittäjyyden varjopuolia on se, että koko ajan pitäisi tehdä. Jäin lasten kanssa joululomalle, koska oli pakko. Dusasin joulua ja kotihommia, kun pojat olivat vuodenvaihteen aikaan enemmän isällään, soimasin itseäni etten heti tarttunut töihin. Heti ensimmäisenä maanantaina olisi pitänyt tehdä kahdeksan tuntia töitä. Mitään pakollista ei ollut, mutta niitä ekstrahommia! Yritän hyväksyä, että koko ajan ei pysty tekemään sata lasissa. Nyt tämä lopahtaminen on vain kestänyt tavallista kauemmin. Se johtunee siitä, että olen kuitenkin tehnyt töitä koko ajan. Haha.

Siskoni on ollut vajaan vuoden sairaslomalla ja hän puhui, että ensimmäiset kuukaudet unta vain riitti ja riitti. Samaa puhui aikoinaan äitini, joka jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Univelka kasvaa nopeasti suureksi normaalia työtä tekevälle ihmiselle, saatika yrittäjälle jonka ajatuksissa työt ovat ympäri vuorokauden. Välillä kuuluu pysähtyä ja kuunnella kehoaan. Ainoa ongelma tässä on se, että mieltä ei voi huijata. Se käskee tekemään ja ruoskii eteenpäin, vaikka kuinka väsyttää. Kun yrittää huijata mieltään jäämällä kotiin, se lyö takaisin isommalla kauhalla ja päästään taas tervehtimään huonoa omaatuntoa tekemättömistä ektratöistä.

Chef´s tablen kokeista useampi oli pysähtynyt. Meinannut luovuttaa kokonaan, joku oli lopettanutkin hetkellisesti. Kun työstää luovaa työtä, pää vaatii rauhaa ja hahmottamista. Pitää mennä kauas, että näkee lähelle ja muita kliseitä. Minun pitää muistaa, että minun ei ole pakko. Jos olen asettanut itselleni deadlinen joka tuntuu mahdottomalta, voin siirtää sitä. Näkisin, että sitä kannattaakin siirtää. Jos töitä on hyvin, minun ei tarvitse kokea jatkuvaa painetta itseni markkinoimisesta. Se on niistä ekstratöistä se mitä voisi tehdä joka päivä pari tuntia. Ymmärtänette siis hyvin, että jos sitä ei tee moneen kuukauteen, siitä todella soimaa itseään.

Olen tehnyt kohta kuusi vuotta töitä valokuvaaja Kaisu Jouppina. Olen sen aikana pitänyt useita vapaapäiviä, sekä muutamia onnettomia viikkoja lomaa. Välillä on hyvä pysähtyä. Sen yritän sisäistää. Se ei kaada yritystäni, se saattaa päinvastoin avartaa mieltäni ja tuoda uusia tuulia. Jos siirrän seuraavan projektin taustatyön aloittamista kuukaudella, sitä ei huomaa kukaan. Sillä ei ole mitään merkitystä. Pitää uskaltaa pysähtyä ja antaa tilaa ajatuksille. Yhtälailla pitää hyväksyä, että välttämättä lorviessa ei tule inspiraatiota ja uusia raikkaita ajatuksia. Kun ajaa itsensä lukkoon, tarvitaan pitkä tovi ennen kuin pystyy luomaan mitään järkevää. Vielä kun mielestä saisi karsittua sen huonon omantunnon jolla on raippa kädessä..

19

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mötikän ei pitänyt tulla tuohon kaiuttimen päälle, mutta siinä se nyt nököttää. Etsii vielä paikkaansa, mutta simppeliytensä vuoksi maastoutunee tulevaisuudessa mihin vain.

Mötikkä löytyi Habitatista varoittamatta. Mutta onneksi, koska olin etsinyt Yki Nummen tilalle jo jonnin aikaa korvaajaa. Tuumailin mötikkää silti tovin, ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt ihastus on muuttunut jo vakavaksi. Kaisu loves mötikkä.

 

4

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen aina ollut huono kukkien kanssa, sitä en toki enää myönnä, vaan kaikki menee kissan piikkiin. Sehän syö ne, ei voi hankkia. Olen onnistunut pitämään vähän liiankin hyvin hengissä keittiönhyllyllä komeilevan viherkasvini (ehta kukkaharrastaja ei toki enää muista nimeä..) Jouduin jopa karsimaan sitä! Haluan pitää hänet pienenä ja sirona.

TOKYON:n perinteisistä joulumyyjäisistä pongasin Viivi Prokofjevin upeat vanerista laserleikatut ikikukat ja rakastuin yllätyksekseni sini-punaiseen luomukseen. Vihaan sekä sinistä, että punaista. Tai ilmeisesti vihasin.. Ostopäätöksen sinetöi upea vaaleanpunainen reunaväri.

Diggaan kaikesta perinteisestä, Artek-huonekalut oujee, mutta kaipaan kotiini outoutta. Olen aina kaivannut elämääni jotain uniikkia ja ainutlaatuista. Vallan kreisi vanerikukka tuo taas oman tvistinsä olohuoneeseen. Kukan oli tarkoitus mennä koristamaan makuuhuonettani, joka kaipaa kipeästi jotain kaapiston päälle, mutta en tohtinut piilottaa tätä upeutta yläkertaan. Olkoon se nyt tovin tuossa. Kehitän hänelle seuraavaksi kirkkaan maljakon josta upea pitkä varsi näkyy läpi.

Myyjäisissä erilaiset kukkaset oli ripustettu katosta siimalla ja taiteilija kertoi iskevänsä jäljelle jääneet kappaleet (joita tuskin jäi!) kotinsa seinään suoraan nauloilla. Monikäyttöinen teos ja se tulee varmasti kulkemaan mukanani pitkään, koska se vei heti sydämeni ja kohtuuden rajoissa, yritän juuri sellaista taidetta hankkia kotiini.

5

Untitled-1

 

Öh. Juuri höpötin, että miksi Marimekko ei tee minulle sopivista printeistä pussilakanoita? Keskustelussa mainittiin myös tyynyliinat. Minkä vuoksi mielettömän upeita printtejä tuottavasta firmasta tulee myyntiin vain muutama hassu tyynyliina per kausi ja niistäkään ei muotopoikkeuksia.

Kurkkaus SS16 mallistoon toi mukanaan vastauksia toiveisiin! Aivan kreisi, mutta ihana kukkakuosi voisi hyvinkin istua elämääni. Mutta aivan varmasti ostoskoriin tarttuvat nuo pussilakanat Tiiliskivi -kuosilla, vaalenpunainen tyyny ja maljakkofanaatikon sydämeen vetoaa myös tuo vaasi! Kevättä kohti!

3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuten olette saattaneet huomata, olen jämähtänyt henkisesti koko elämäni kanssa (postaustahtini on ollut hävettävän takkuinen). Kesän työ- ja kirjarupeama oli iso projekti ja elokuun alussa olin uupumuksen rajamailla. Nyt olen jo diagnosoinut itselleni syysmasennuksen. Teen työni, pidän siitä valtavasti. Nautin myös monista asioista ja olen kikseissä kaikenlaisesta tämän tästä, mutta yleinen habitus on jatkuva väsymys. Inspiraatiosta ei ole hajuakaan ja kotona teen vain välttämättömät asiat. Raijasin viisi Ikea-kassia kirppiskamoja varastosta portaiden alle, eikä mulla ole hajuakaan koska jaksan tarttua niihin.

Tämä jämähdys on myös iskenyt rakkaaseen harrastukseeni; sisustamiseen. Olen muuttanut tähän asuntoon kohta kolme vuotta sitten, megalomaanisen remontin jälkeen ja kieltämättä nyt täällä alkaa joka huoneessa olla tiedossa ”jotain pientä remppaa”.. Mielessä on muutamalle ratkaisulle vaihtoehtoinen lopputulos, myös huonekaluhankinnat kummittelee ajatuksissani.. Mutta suurin osa huoneista on vain jämähtänyt paikoilleen ilman mitään ideoita! En oikeastaan ole edes ajatellut mitään vaihtoehtoja. Nyt kun tuijotan makkarini kuvaa, muistan, että sen seinä on pitänyt maalata jo vuoden ajan uudelleen. Ja tällä sekunnilla tajuan, että ehkä tohon vois keksiä jonkun uuden yöpöydän ja lampun?

Olen kulkenut tähän asti iltaisin sänkyyni ajattelematta lamppua, saatika yöpöytää. Olenko tyytyväinen vai jämähtänyt? Niin.. Saattaahan se olla, että olen tyytyväinen. Ei! En ole koskaan kotiini lopullisesti tyytyväinen. Se on fakta. Olen jämähtänyt, enkä osaa enää katsoa kotiani uusilla silmillä. Voi apua! Toivon todella, että tämä vaihe on ohimenevä ja palaudun normaaliksi piakkoin! Epä-motivoituneena on todella raskasta olla, silloin kun sen tajuaa.. Maalausurakoiden kanssa pääsen aina siihen asti, että mietin onko kaapissa teippiä ja kuinka suojaisin olkkarin tason joka on seinässä kiinni, enkä todella alkaisi irroittamaan sitä. Siihen ne suunnitelmat jää. Tarttisin jonkin energiaruiskeen. Ärsyttävää olla, kun ei ole oma itsensä.

3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Laatikkosänky muistuttaa minua aina ajasta, jolloin olin neljän lapsen ”äiti”. Pyysin isääni rakentamaan laatikon Leevin sängyn alle, jotta saimme helpommin järjestettyä nukkumisasiat kun Rasmus oli lapsineen kylässä. Huvittavaa kyllä, mietin jo tilausta tehdessäni, että laatikko toimii leluboksina, jos eroamme.

Toisin kuitenkin kävi. Laatikosta tuli Aapon turvasatama, jonne hän pääsee välillä nukkumaan yönsä, isoveikan kanssa samaan huoneeseen. Peti on myös ollut käytössämme aina kun meillä on vieraita, joilla on lapsia.

Kauniita lakanoita taas ei voi olla ihmisellä tarpeeksi. Olen kovin surullinen siitä, että Vimma ei enää valmista pussilakanoita ja heidän pussilakanatestaus oli pinnasänkykokoa. Ehdin kuitenkin napata meille Tuuliturkki kuosisen, jumalattoman kauniin pussilakanan ja hoksasin heti, että se on täydellisen kokoinen laatikkoon! Jos joku rakastuu Vimman lakanoihin, heiltä voi kysyä vielä sähköpostitse hajakappaleita. Laatu on priimaa ja kuulin vähän huhuja, että lakanoita tulee mahdollisesti tulevaisuudessa myyntiin toisia reittejä pitkin. Sitä ennen Aapo kääriytyy talvea piiloon Tuuliturkin alle ja äidin sydän pakahtuu kauneudesta.

Etsin parhaillaan laadukkaita, mielenkiintoisella kuosilla väsättyjä pussilakanoita omaan sänkyyni, ja miksei lastenkin.. Saa vinkata jos tietää merkkejä, joita ei joka kaapista löydy! Harmittaa vietävästi, että upeat lakanat ovat harvassa!

9