Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

_MG_1079 _MG_1092 _MG_1085 _MG_1095

Takana huikea polttariviikonloppu ja nyt on takki tyhjä.

Tänään aamulla olin ollut vuorokauden putkeen sitä mieltä, että sinkkuilu on mahtavaa. Voit tekstailla neljän jätkän kanssa yhtäaikaa, etkä ole tilivelvollinen kenellekkään. Saa olla se tyyppi joka kertoo kavereille kuinka lauantaiyönhoito (oltiin tästä kyseisen hahmon kanssa samaa mieltä, joten en loukkaa tässä ketään. :D ) repi korvikseni irti niin, että se hajosi. Ketään ei kiinnosta piereskelyni sohvalla, juhlimiseni, musiikkivalintani, se mitä laitan suuhuni. Saan mennä ja olla ihan miten haluan. Tässä on puolensa. Todellakin. Ja se on hyvä koska muuten sitä saattaisi sitoutua väärään ihmiseen vääristä syistä.

Oloni on kuitenkin ailahtelevainen, aaltoileva ja seuraavassa hetkessä päähän välähtää ajatus ”mä en varmaan koskaan löydä ketään joka veis jalat alta..” Erot, säädöt, vaihtuvat tuttavuudet puhelimessa, odotukset ja pettymykset nopealla sykkeellä pistävät pään sekaisin ja vievät voimat helposti. Saattaa olla todella hupsulla tuulella töissä ja kotona romahtaa sohvalle. Nyt on taas kevään aikana ollut joukossa aivan liian paljon päiviä jotka tuntuvat valuvan hukkaan. Tämä on sinällään outo ajatus sillä jos lepään kotona, en tee kotitöitä, en näe ketään, enkä edes bloggaa niin se on ohi valunut päivä. Jos taas lapset ovat kotona ja ilta menee läksyjen, ruoan, pyykinpesun ja puuronkeittojen lomassa olen muka kuluttanut päiväni oikein.. Aivoni käskevät toki tuntemaan tästä huonoa omaatuntoa ja täten se lepokin tuntuu menevän hukkaan. Koen, että minun pitäisi tehdä lapsivapailla kaikkea. Tavata ihmisiä, tehdä illatkin töitä, liikkua, kokkailla. Puuuh.

Toivoisin tämän menevän ohitse. Mutta se ei taida itekseen mennä. Se vaatii varmaan päätöksen tsempata. Pojat tuntuvat vaikuttavan koko elämääni vähän liikaakin. Välillä tuntuu, että mä odotan löytäväni seuraavan ja tsemppaavan sitten. Toisaalta taas luonnehtisin surevani vielä puolentoista vuoden tapahtumia. Ota tästä nyt yhtään mitään selkoa.

Jokatapauksessa toi yllä oleva ryijy oli Vimman projekti ja se makasi kaapissa pitkään keskeneräisenä. Kun mä sain kirppispuuskan helmikuussa, ryijy hyökkäsi jälleen esiin kaapista. Kun kävin läpi muita tavaroita, käskytin ystäväni Sannan tekemään ryijyn loppuun. Koska kesken mä en jätä vaikka mikä olis, mikäli se on vain minusta kiinni. Tai no jätän mä aika useinkin, aika monia asioita. Mutta keskitytään nyt näihin positiivisiin juttuihin. Olispa elämä joskus vielä vähän helpompaa. Tähän loppuun voimasana. Eli kirosana.

Toi ryijy piti muistaakseni huutokaupata, en varmaankaan jaksa. Pidän sen ite. Lälläslää.

11

_MG_9044 _MG_8993 _MG_8974 _MG_9001 _MG_9062 _MG_9092 _MG_9032 _MG_9018 _MG_9046 _MG_9016 _MG_9002 _MG_9040 _MG_8992 _MG_8975 _MG_9078 _MG_9055 _MG_9052 _MG_9026 _MG_9087 _MG_8970

 

Kun Marimekkolaiset ilmoittivat, että Oiva astiastoon on lisätty uusi, hieman isompi kahvimuki, pressiin kutsuttu media kohahti. Sitä on minunkin teeni odottanut, ehdottomasti mitä mainion lisäys sarjaan.

Povasimme myös blogihittiä purkeista joita näkyi jo viime vuonna kaupoissa mutta nyt niissä on helpommin lähestyttävät kuosit. Marimekko siis esitteli AW15 koti-mallistoaan tänään aamulla ja samanmoisen kohahduksen aiheutti neuleviltti ja siitä tehdyt tyynyliinat. Kun omissa jaloissa ei ollut enää sukkia, oli hieman surullista ajatella kuinka ihana talvella on kietoutua villaiseen neulevilttiin, mutta onpa jotain mitä odottaa ensi talvea ajatellen!

Sydämeni suli kun näin valoa läpi hehkuvan, Reeta Ekin Gerdan. Tuo lilaan leimahtava, masentuneiden tulppaanien (lainaus instafeedista, kiitos Linda!) niitty tupsahtaa varmasti koristamaan talvi-ikkunaani ensi syksynä!

Mitäpä olisi mallisto ilman Unikkoa, valkoinen ruudutettu klassikko voisi hyvinkin uida joulupöytääni vaikken 2000-luvun alun unikkomanian jälkeen kuosiin ole koskenutkaan.

11

DSCF5196 DSCF5187 DSCF5186 DSCF5172

Eteisessä oli reilun vuoden eksän matto. Muutaman kerran hän sitä takaisin pyyteli mutta sain luvan säilyttää sitä siinä kunnes löydän uuden maton. Minulla oli matolle selkeä visio, mutta sitä oikeaa ei ole tullut vastaan.

Pyrähdin viime viikolla mökkireissulla Heinolan keskustassa. Ei raportoitavaa.

Haha. Sen verran kyllä, että kävin lähetystorilla ja eteeni käveli kuhkea vaaleanpunainen seinäryijy. Se maksoi huimat 12 euroa joten kahmaisin sen mukaani ja heitin kokeeksi lattialle. Matto palautettu eksälle ja vaaleanpunainen unelma lojuu käytävällä ainakin niin kauan kunnes se lopullinen tyyppi löytyy!

9

DSCF4855 DSCF4871 DSCF4873 DSCF4869 DSCF4863 DSCF4874

Kävin kuvaamassa erään kodin tulevaan Design Stories lehteen, enkä aavistanut kuinka ihon alle heidän asuntonsa meni.

Olen jollain asteella hyväksynyt kohtaloni; en saa pidettyä kasveja hengissä. Kaktukseni voi kuolla kuivumalla tai mätänemällä. Varmaa minun ja viherkasvini suhteessa on ainoastaan se, että kasvi kuolee ennenaikaisesti joka kerta. Luulen, että kukkien jatkuvalla tappamisella päädyin tilanteeseen jossa huomasin sanovani; en pidä viherkasveista, ne eivät kuulu sisustustyyliini. Heitin aikoinaan roskiin loputkin vielä hengissä pihisevät kukkaset ja olen tyytynyt tässä asunnossa pitämään hengissä ainoastaan kesän ajan pihakukkasia (joskin niitäkin välillä melko huonolla menestyksellä).

Löysin itseni pyörittämässä purnukoita keittiön String-hyllyllä ja miellyttävää kokoonpanoa ei löytynyt millään, ykskaks syttyi lamppu! KUKKA! KUKKAKUKKAKUKKA!!! Muistatteko vielä sen olohuoneen hyllyn joka kaunistui kirjoilla? Koin samanlaisen valaistumisen. Valitsin kukan täysin ulkonäön vuoksi, mutta kassalla kysellessäni hoito-ohjeita huokaisin helpotuksesta. Kultaköynnös saa kuivahtaa välillä, se kastellaan kerralla kunnolla ja sitten kun se näyttää nuupahtaneelta, sille kaadetaan kerralla kunnolla vettä. Minulla on nyt yksi kukka kotonani ja se saa täysin huomioni koska se on niin valtaisan sympaattinen, keväinen ja sitä katsellessa tulee hyvälle tuulelle.

Enempää kasveja en kotiini kanna, vaan kuvauskohteessa niitä oli paljon. Ne olivat kauniita ja siellä oli String-hyllyllä myös kasvi. Alitajunta ohjasi kopioimaan loistokkaan idean ja en voisi olla tyytyväisempi!

8

DSCF4705 DSCF4714 DSCF4712 DSCF4696 DSCF4701

 

Pyörähdin Fredalla Perobassa ja löysin sieltä betonipenkin. Sitten löysin pienen ananasvaasin. Olimme kuvausrekvisiittametsästyksellä joten ne jäivät kauppaan sillä kertaa mutta kun kävelin ulos näin ikkunassa suloisen pulleroisen vaasin jonka luokse tiesin palaavani.

Peroban tyyli on mielenkiintoinen. Aina välillä sinne eksyn vaikkei puoti tarjoile täysin minun tyylistä tavaraa. Se ihanuus ja hauskuus näissä kaupoissa onkin, että sieltä saattaa välillä löytää aarteita. Olin etsinyt jo jonkin aikaa jotain putelia olohuoneen Pop Tablelle (josta juttua myöhemmin) ja nyt siihen löytyi varsinainen kaunotar. Vaasi on kaunis ilman kukkiakin! Sen viereen sopisi kenties joku kapea ja korkea kapistus, etsinnät jatkukoon!

Peroba toimii Fredrikinkadulla Helsingissä ja heiltä löytyy myös nettikauppa!

4

DSCF3662 DSCF3667

DSCF3670

DSCF3669

 

Tuo hylly on ollut riesana alusta asti. Siinä on veemäinen muisto koska mies joka murskasi maailmani (ei, en ole ollenkaan ylidramaattinen, hehe) on tehnyt hyllylevyt minulle. Katsoessani tuota kapistusta en useinkaan mieti kyseistä ihmistä vaan sitä, että joku tuossa ei toimi. Olen pyöritellyt useita vaaseja ja yrittänyt matkoilta etsiä siihen sopivia kippoja ja kehyksiä, mutta se ei vaan ole ollut kaunis kokonaisuutena.

Sitten mä keksin mikä siinä mätti! Miesmuiston lisäksi hylly oli aivan liian ilmava. Latasin keskihyllylle kirjoja, kaivoin Leevin linnun kaapista ja nyt se on paljon parempi. Saatan täyttää siitä vähitellen toisenkin hyllyn! Raikkautta saa olla, ilmavuutta saa olla, mutta hylly kaipasi annoksen kodikkuutta ja täytettä. Nyt kun katson sitä, en ajattele (tekisi mieli kirjoittaa ”sitä mulkkua”) kyseistä miestä vaan naurahdan sille kuinka pienestä oli kiinni, että sisustussisimpäni (patentoin tuon sanan) on tyytyväinen.

Tosin, edelleenkin ylä- ja alahyllyt etsivät omia kokonaisuuksiaan.. Hiljaa hyvä tulee, sanoi sydämensä särkenyt sisustushullu.

0

DSCF2138 DSCF2207 DSCF2134 DSCF2141 DSCF2185 DSCF2190 DSCF2199 DSCF2226 DSCF2236

Joulukuussa me juhlittiin isolla porukalla Aapoa. Täydellinen pikkuvauvani täytti neljä. Laura-täti oli perjantaina auttamassa minua kun laitoin pöytää koreaksi, pilasin kaksi kertaa porkkanakakun ja puhallettiin katto täyteen palloja. Lauantaina vietimme ennen juhlia pari tuntia uusioperheiden kesken (+Laura) ja viimeistelimme kemuja.

Majailin keittiössä emännöiden, kuten aina. Illalla lapset lähtivät isälleen ja me jatkoimme muijahöögillä pikkujoulujen lomassa.

Aapo on ihana. Aapo on niin kiltti, reipas, ystävällinen ja mielettömällä mielikuvituksella varustettu pikkumies joka viimeeksi tänään sanoi ”Mamma sun silmät! Ne on niin kauniit!” Vaihdamme pusuja pitkin päivää, rakkautta ei tästä suhteesta puutu. Mieletön mussukka. Ostin sille sata lahjaa.

0

_MG_0450 _MG_0462 _MG_0454

Taikin myyjäisistä alakertani sai seinälleen grafiikkaa. Pauliina Nykänen oli taituroinut julisteita myyntiin ja minä onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen juuri siitä oikeasta väristä.

Rrrakastan taidetta, kun vaan vastaan kävelee juuri oikeilla väreillä, juuri oikeanlainen työ vastaan. Tämä juliste on vallattoman ihana. Siitä tulee hyvälle ja haikealle tuulelle koska siitä tulloo muistoja mieleen kesästä ja etenkin teini-iän uimahetkistä.

Grafiikkatyöt ovat sydäntäni lähellä. Haluaisin ostaa niitä enemmän, en vain oikein tiedä mistä niitä etsisi.. Tiedättekö te?

0

_MG_0393 _MG_0387 _MG_0381 _MG_0367

Nappulat taitaa olla kolmatta vuotta nyt myynnissä koska mielestäni kolmatta syksyä kävin niitä hypistelemässä ja lopulta tajusin, että on aika kotiuttaa moiset kapistukset.

Iittala on suosikkipuotejani, Järvenpään Outlet mekkani ja sieltä noukitutin marraskuun lopussa itselleni äidin kautta nimpparilahjaksi yhden pitkän ja yhden lyhyen. Tallinnan reissulta Virukeskuksen Kaubamajasta löyty yksi lyhyt alennuksesta.

Nyt ne ovat nököttäneet keittiönpöydällä valkoisia kynttilöitä sulattaen. Ajattomaan kastiin he kulkeutuvat joten en näe, että näihin ihan heti kyllästyy. Mielenkiinnolla odotan tuoko Nappula seuraavaksi kausivärin joka osuu minun makuuni, varmaankin. Niinhän siinä aina käy, mutta musta on musta no matter what ja mustaan ei kyllästy koskaan.

 

0